sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Tulta ja tuulta

Eilen illalla lähettiin pojan kans ajelemmaan pohojosta kohti, suuntana joku järvi mistä kuulemma pitäs tulla hyvin kallaa. Reilu puoli tuntia oltiin ajettu, ku poika käänty sivutielle ja tuumas, että tämä tie se tais olla.
Pikkusen oli äänesä epävarmuuen tuntua, ollaankohan me sittenkään oikijalla tiellä.
Ei oltu hukasa, oltiin oikijalla tiellä. Poika tunnisti jonku kohan josta oli aikasemmin ohi kulukenu.
Välillä pysähyttiin yhen hakkukuaukian kohalle ja käytiin kahtomasa jos sieltä sattus löytymmään korvasieniä. Hakkuualue oli liijan vanaha, ei sieltä sieniä löytyny, matka jatku.

Ei oltu vielä päästy sinne asti mihin oltiin menosa, ku poika huomas pienen laavupaikan järven rannalla. Mentiin kahtommaan millanen paikka siinä mahtas olla. Ranta oli hieman kivinen ja kaislikkoinen, pojan mielestä siihen kannatti jäähä. Hän ku ei oo aikasemmin ollu täsä kohtaa kalastelemasa niin tulleepahan sekin testattua saako tästä mittään.
Mää virittelin tulet nuotiolle, poika lähti narraamaan kaloja.
Sillä aikaa ku poika narras kaloja mulla oli ommaaa hommaa. Olin kotua lähtiesä ottanu mukkaan paistinpannun ja lättypannun jotta saan rasvapolttaa ne nuotiosa. Eikähän laavulle koskaan lähetä etteikö mukana ois jotaki syömistä. Tällä kertaa paistelin maissintähkää ja halloumijuustua. Nam..nam, ku oli hyvvää.

Aurinko paisto komijasti, ois ollu tosi hieno ja lämmin ilta mutta tuuli oli mahoton ja kylymä. Kaiken aikaa rantaan kävi pienten laineitten liplatus. Harmitti ku ei ollu pipua pääsä, rannalle jos meni nii meinas pää paleltua. Nuotion äärellä kuitenki tarkeni ihan mukavasti.
 Pannut annoin olla nuotiosa ihan siihen saakka kunnes hiillos rupes hiipummaan. Nostin pannut kelopuupenkin päälle jäähtymmään. Vähän ajan päästä huomasin, että lättypannun alta nousee vähä savua ja ku nostin pannua niin penkkiihän oli palanu pienonen lättypannun jäläki.
Pannujen jäähyttyä sivelin niihin muurikkarasvaa ja  niinpä mulla oli uuven veroset pannut viijä kotija.
Kello alako olla  puoli yhesätoista, ku poika soitteli tuolta niemenkärijestä, että on tulosa laavulle päin. Pyysi, että tulisin niemenkärkeen hakemaan muutaman hauen ja ottasin tullesani mukkaan yhen hauen jonka hän oli jättäny polun varteen. Taivaan ranta oli tumma ja sen näkönen, että sieltä sattaa tulla hetken päästä vettä.
Lähin kävelemmään rantapolokua pitkin enkä varmaan ehtiny kävellä sattaa metriä, ku taivaalta alako tipahtelleen pisaroita. Kuulu pikkusta ropinaa. Täh? Ei oo totta, rakkeita!! Niitä sattaa ropisi hetken aikaa ihan kunnolla, varsinainen raekuuro. Johan ny on markkinat, ku keskellä kessää rakkaita sattaa.
Löysin polun varteen jätetyn hauen. Kahtoin heti, että mites tuo hauki on tuon näkönen. Hauelta oli viety pää ja sisukset. Ihimettelin mielessäni, että minkähän takia poika tuon tuollaitte on repiny.
Otin hauenraavon mukkaani ja jatkoin matkaa.

Huutelin välillä poikaa, jotta osasin suunnistaa oikijaan suuntaan. Vastausääni kuulu jo aika likeltä ja hetken päästä poika löytyki pusikon keskeltä. Näytin käjesä olevaa haukia pojalle ja kyssyin, että miksi tää on tämmönen raato? Poika oli yhtä ihimeissään ku minäki nähtyään puoleksi revityn hauen.
Oliskohan sitä käyny lokki repimäsä? Vähä eppäilyttää oisko lokki niin syvälle mehtään tullu. Saattanu olla joku muu elukka joka huomannu ja haistanu kalan.
Siitä hauesta ei ollu ennään syötäväksi, jätettiin se mehtään.

Hyvä oli saalis, näisä oli ihan kantaa asti.
Yhesä puhistettiin kalat ja laitomma ne muovikasseihin ja kassit kylymälaukkuun joka oli autosa. Siinä kalat pyssyy viileinä kotija asti ku pohojalla on kerros kylymäkalleja. Nuistahan saa muutaman kalapyörykän tai filleen paistettua. 


6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin on, ei ihan heti tarvi uusia lähtiä hakkeen.

      Poista
  2. Olihan aika yllättävä reissu teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, yllätykset tekkee elämästä mielenkiintosen.

      Poista
  3. Karhu se on ollu, sanon minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ossaa sanua mikä peto sen hauen pään oli irti repiny. Mikkään lintu sitä ei nokkimalla ois saanu sillaitte revittyä, jäläki ois toisenlainen.

      Poista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Ohi on

Nyt on enin kiire hellittäny, ku myyjäiset on ohi. Viikonlopun myyjäisisä kävi reilu nelijä tuhatta ihimistä mikä tietää sitä, että heijän m...