Syntyny Vapahtaja, joka vapauttaa ihimiset synnin orijuuvesta, antaen ilon ja rauhan syämmeen, jokka on ja pyssyy, vaikka ympärillä oleva maailma ja elämä ois ahistavvaa tai pelottavaa.
Tänäki jouluna meille kaikuu Jeesuksen sanat, rauhan mää jätän teille, mun rauhan, äläkää pelijäkkö.
Oikein ihanaa ja siunattua joulua sulle.
" Maailmasa teillä on ahistus, mutta olokaa turvallisella mielellä, mää oon voittanu maailman".
Nuo Jeesuksen sanat ossuu niin sanotusti ihan naulan kantaan, just eikä melekeen kohilleen. Ohan tämän päivän maailman meno sitä luokkaa, että ahistus senku vaan lissääntyy ja syvenee. Peleko jäytää monen mielesä, että mitä tästä kaikesta oikeen seuraa.
Niin, mutta Jumalan lapsella, hänellä joka laittanu turvansa ikiaikojen Jumalaan, ei oo mittään hättää, ei tarvi pelijätä eikä ahistua, sillä Jeesus on voittanu maailman. Hän syntyi tuodakseen maailmaan rauhan,hän on rauhanruhtinas.
Rauhan mää annan teille, mun rauhani, en semmosta jonka maailma antaa, näin hän sano opetuslapsilleen ja kehotti heitä olemaan luottavaisin, turvallisin mielin.
Miten palijo maailman mahtimiehet tekkeekään sen etteen, että maailmasa olis rauha. On rauhan neuvotteluja ym. ym. hienoja tillaisuuksia misä ne puhhuu ja jaarittellee, miten ja mitä tulis tehä, jotta saatas sojat loppumaan. Siinäpä heillä onki tekemistä, taitaa vaan olla täys mahottommuus ihimisekeinoin toteuttaa. Rauha on kuitenki asia, mitä kaivataan, sitä etitään ja siihen pyritään. Ongelmana näyttäs olevan se, että etitään vääristä lähteistä jotka ei tuo eikä anna pysyvää rauhaa.
Jeesuksen antama rauha on ja pyssyy. Se ei muutu eikä lähe karkuun. Se ei oo riippuvainen olosuhteista, ei ympäröivästä maailmasta eikä ihimisen tunteista. Ihiminen voi kokia syvällä syvämmessään rauhaa ja ilua vaikka muuten asiat elämäsä ois päin peee...tä. Jumalan rauha on kaikkia ymmärrystä ylempi, se vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, ja se varijelee pysymisemme Kristuksesa Jeesuksesa.
Rauhattomalle, levottomalle, ahistunneelle, pelokkaalle julistettaan tänäki jouluna ilosanomaa, meille on syntyny Rauhanruhtinas, Jeesus Kristus, joka antaa rauhansa jokkaiselle joka tahtoo hänet vastaanottaa.
Tännään on seurakunnasa joulumyyjäiset. Aateltiin vaarin kans tehä jottain suuhun pantavaa.
Vaari leipo omenakakkuja. Omenan palaset paistetaan voisa paistinpannulla ennen vuokaan laittua. Taikinaa laitettaan vuuan pohojalle, sitte omenat ja taikinaa omenien päälle. Paistettaan 45 minsaa 170 asteisesa uunissa.
Miniä oli ostanu käsityölehen misä oli koiran villapuseron ohoje. Sehän piti alakaa tekkeen.
Otan vastaan tilauksia, laita viestiä tulemaan osotteeseen pikkumaru@gmail.com
Kevät, kesä ja syksy on menny käsitöitten osalta villapaitoja tehesä. Aikasemmat paijat oon tehny koirankarvavillalangasta, karstavillalangasta, seittemästä veljeksestä ja kotikulta langasta. Tämän paijan kujoin merinovillasta.
Ollaan viettämäsä viikonloppua Helsingisä. Syy minkä takia juuri ny ollaan reissussa, on kaksosten synttärit. He täyttää kokonaiset kolome vuotta. Eilen juhulittiin heijän päiväänsä.
Joskus kesällä, näin miniän insta päivityksen, josa he olivat tyttöjen kans ulukona. Tytöt oli löytänneet jostaki koivun oksat, joita he käytti keppihevosinaan. Siitäpä sain ajatuksen, että teen heille kepparit synttärilahjaksi.
Ulukona sattaa ja tuuli puhaltaa paiskien vettä semmosella vimmalla, että osa akkunoista saa suihkun. Lapisa satelee jo lunta, eikä taija kauvaa viijä ku sitä sattaa tääläki.
Talaven tulloon pittää varrautua joten oli korkia tiivistää viimeset akkunat. Me ei alettu vaihtammaan akkunoita, ku vanahat on kutakuinki hyvät. Toki niissä on vuosien aikana tullu elämisen jäläkiä, on koloja ja rakoja, isompia jos pienempiäki. Mut ketkä ne haittaa? Kävin velijen keheräämöltä hakemasa karstattua villaa jolla tilkihtin ravot.
Istun junasa matkalla pohojosta kohti, on hyvvää aikaa naputella jokunen rivi tekstiä. Ajatukset alako kiertään viime viikkoina lukemasani tekstisä, oon lukenu tarinaa Joosuan elämästä.
Monesa joutu seki mies olleen mukana ja pyrki tekkeen asiat niin miten hän sai ohojeet. Hän kävi juttutuokijoita Jumalansa kans ja sai selekeitä ohjeita kuhunki tilanteeseen. Sotatoimet onnistu voitokkaasti ja he saivat vallotettua uusia kaupunkeja. Kunnes, yks mies kansan keskellä teki jotaki mitä ei ois pitäny tehä.
Ain kaupungisa heille koitti tappio. Joosua murehti ja valitti Jumalalle, että miksi näin kävi, miksi toit kansan tänne misä se tuhotaan. Jumala kerto syyn, kansan keskuuvesa on jotaki tuhon omaksi vihittyä, et voi kestää vihollisen eesä, ennenku ootta poistanu keskeltänne tuhon omaksi vihityn.
Oli nimittäin niin, että Ain kaupunki oli pitäny tuhota ja polttaa kaikki, mittään ei saanu ottaa vaan kaikki piti jättää. Mutta yks, yks mies Aakan oli joutunu ahaneuven himon ansaan ja oli ottanu hopijaa, kultaa ja vaipan, piilottanu ne telttaasa.
Joosua kuhtu kansan koolle sukukunnittain ja alako arvan heitto. Arpaa heitettiin niin kuavan kunnes jälijellä oli ennään yks mies, Aakan. Hän tunnusti mitä oli teheny ja sai siitä ikävän, karmivan rangaistuksen. Koko perhekunta ommaisuuksineen hävitettiin kansan keskeltä. Ahaneella on ikävä loppu.
Yhen ihimisen teolla on tojella suuri merkitys, niin hyväsä kuin pahasa.
Sattaa, sattaa ropisee. Vettä on tullu tihhuuttamalla ja välillä lähes kaatamalla. Siihen ku liitettään hyvänlainen tuuli joka puhaltaa niin, että meinaa tukka päästä lähtiä, niin johan on varsinainen syys keli. No, tämmöstä keliä on täälä pohojosesa ku tulin muutaman päivän työ keikalle.
Onhan tuo mukava elämänsä aikana tulla tietään miltä keikka työelämä maistuu. Tosin, varsinainen työ on tuttua, sitähän tein sillo ku asun tällä paikkakunnalla. Mutta, se tämä elämä on niin merkillistä, se vaihtellee ja muuttuu, eikä aina voi aavistaa mitä tuo tullessaan.
Kommein ruska alakaa olla ohi, vielä on joisaki paikoin kirkkaan keltaisia koivuja lehti puvussaan, aivan kuin ne haluais kertua, että ihan vielä ei oo talaven aika. Mutta vääjäämättähän se sieltä hissun kissun hiipii tulemaan. Aattelin, että ens viikolla vois ehtiä käymään suolla kahtelemasa karpaloita, sikäli mikäli sää sallii. Ei sais sattaa vettä eikä luntakaan, joten toivotaan aurinkoisia kelejä.
Meijän talon miehet on syksyn lapsia, pojat elokuussa syntyneitä ja vaari syyskuusa. Vuosi sitten tein vaarille luotolaispaijan synttärilahajaksi, tänä vuonna tein pojille.
Sillo ku purettiin talon laattioita, niin jostaki laattian alta löyty vanaha puntari. Tojennäkösesti se on Matti sejän puntari, hänellä ku on ollu pikkunen kauppapuoti tuosa puojin pääsä. Matti setä oli mun Tuomas vaarin velipoika ( kuoli 1940 ), asusteli aikoinaan pikku puolella ja vinttikamarisa.
Pihatöitä on tehty ahkerasti, että saatas ennen talven tuloa suurin piirtein isommat hommat tehtyä. Eka multakuorma tuli pari viikkua sitte ja sain velipojalta lainaan härvelin jolla mullat oli näppärä levitellä.
Kirkon puoleista pihamaata muokattiin enemmän. Suurimpia monttuja ja koloja tasotettin ensin hiekalla ja päälle multaa.
Kirsikkapuu istutettiin näköalapaikalle. Multaläjän takkaa näkyy vähä kivikkopenkkiä, johon istutin pari laakakatajaa ja kukkasipuleita. Keväällä sitte parannellaan penkkejä sen mukkaan mitä tarve vaatii.
Mulla on ollu pieni haave, että pihalla olevaa kallioaluetta saatas laajennettua. Ku olin kakara, nii kallio näky laajasti maantien reunaan asti. Jossakin vaiheessa on ajettu maata kartanolle ja kallio hävinny. Nyt ku oli tuo härveli jolla ajella, niin innostuimpa kokkeileen lähtiskö sillä maat kallion päältä.
Lähtihän ne, ohuimmillaan maata oli kymmenisen senttiä, paksuimmillaan kolomisenkymmentä senttiä. Kalliota on ny näkyvissä reilusti yli puolet enemmän mitä alottaisa. Vesisaje ku tulis ja pesis vielä mullan rippeet pois kalliolta ja alakaspa näyttää mukavalta. Suunnitelmisa on, että johonki kohtaan nurmikon reunan tuntummaan rakenneltas laavu tai jonkulainen makkaran paistopaikka. Siihempä sais sitte savustuspöntönki laitettua. Mutta sillä ei oo kiirusta, sitte ku ehtii ja vihtii, niin tekkee.
Vaari on teheny tuonne veispuukkiin nuita pieniä videon pätkiä kohta puolen toista vuojen ajan. Ens alakuun hän teki niitä joka päivä, eläkkeelle jäätyään vähensi niitten tekemstä ja tekkee nykyään parin kolomen päivän vällein. Lyhykäisiä juttuja arkisesta elämästä ja mielenkiintosia tarinoita elämästä Jumalan seurasa. Tämän aamun video löytyy tästä linkistä
https://www.facebook.com/100032492223008/videos/4358855607517420/
Mukavaa syyskuun alakua sinulle!
Nyt ollaan remonttihommisa siinä vaiheessa, että ehitään tälle syksyä vähä enemmän touhuaa kartanollaki. Eilen saatiin multakuorma tuvan akkkunan alle. Toinen kuorma hommataan sitte, ku tämä on ensin saatu levälleen.
Ennenku voi alakaa multaa levittämmään, pittää kerätä kiviä ja kasata niistä sopivan muotonen läjä, siihen voi myöhemmin laittaa kivikosa viihtyviä perennoja kasvammaan. Monenlaista riisua, ohutta jos paksumpaa on vuosien aikana jääny maahan lojumaan, ainaki paksuimmat niistä aattelin kerätä ja siirtää kauemmas puittein välisä oleviin monttuihin. Maata päälle, niin sinnehän ne maatuu.
Aamusta ei hommiin vihti alakaa ku sattaa vettä kaatamalla. Sajetutka näyttää, että puolen päivän jäläkeen selekenee ja saje loppuu. On siis sopiva hetki aamuneuloosille, villapaijan teko on vähä kesken.
Mukavaa päivää!
Tänä päivänä tuli täyteen sata vuotta anopin syntymästä. Hän synty Pitkäsenkylällä Kalajoella, hirsitalon peräkamarisa. Päivän kunniaksi käytiin anopin syntymäkojin pihalla.
Ja kierreltiin kirkkomaalla kattelemassa sukulaisten hautoja.
Mennessä pyörähettiin Tyngän myllyn pihamaallaki. Myllyn vartija oli tarkkana puuhassaan.
Ensimmäiset maistijaiset on saatu.
Tomaatteja punastuu joka päivä lissää. Etenki pikkusia tomatteja tullee äkkiä.
Tämä lajike Indigo Rose on mielenkiintonen, tomaatit on lähes mustia.
Oven pielesä on amppelitomatti, kukkia on valtavasti, tomatit minikokosia.
Paprika on kans kasvanu hyvin. Mennee vielä vähän aikaa, että paprikat on punaisia.
Vaari laitto kevväällä pikkusen kasvihuoneen puojin seinustalle. Tomatteja on viittä eri lajiketta, yhesä pitäs olla lähes mustia tomatteja kuhan kypsyvät. Muutaman päivän vällein käyn kiertämäsä huoneen ja tarkistan onko tomatteihin tullu varkaita. Niin justiinsa, varkaita.
Tiijäthän sää mitä varkaat tekkee, nehän varastaa. Varasvarsi alakaa kasvattammaan uutta vartta ja siihen ajan myötä tullee kukkiaki, mutta sepäs vieki kasvuvoimaa päävarrelta, sen takia varkaat on poistettava. Kaikista tomateista ei tarvi varkaita poistaa, mut kolomesta lajikkeesta pittää. Varkaat kasvaa varren ja lehen yhtymäkohasta ja ovat kyllä niin salakavalia, että niitä on välillä tosi hankala huomata. Sillo ku taimet oli pieniä, varkaat näki heleposti, mutta nyt ku lehet on suuria ja peittäviä, varkaat piiloutuu tosi tehokkaasti lehtien sekkaan.
Niihän sitä sanotaan, että ikä on vain numeroita, ei näy eikä tunnu missään. Höpö höpö, jokkainen joka kuuskymmentä täyttää tietää, että näkkyy ja tuntuu se. Ei sitä oo ennään kakskymppinen.
Viikonloppu vierähti mukavasti rakkaitten ihimisten kans. Poika teki vaimonsa kans hyvät sapuskat, lohikeittua ja tuorehernekeittua, joka oli täysin kasvis versio, mut niin älyttömän hyyvvää. Jäläkiruokana oli sitte kakkua ja kahavia.
Tää on oikeen hyvä ikä. Ei ennään mikkään tytön hupakko, mut ei vielä vanhuskaan. Vai onko se sitteki niin miten kuulee ussein sanottavan, että miehet on pikkupoikia ja naiset pikkutyttöjä loppuun asti.
Mulla on semmonen muistikuva, että pullot ois kulukeutunneet ruottin sukulaisten mukana mummolaan. Sukulaiset; enot, täjit ja serkut tulivat kesälomillaan mummulaan ja toivat aina tullessaan jotaki ruottin tulijaisia. Tuosta silakkatuopista ei oo mittään muistikuvaa, mistä lie tullu ja puojin laattian alle päätyny.
Olipa niin tai näin, ovat ihan hauskoja, hassuja tavaroita. Valakosen pullon pinnasa on koripohoja kuvijointi. Ei kai semmosia ennää tehä missää. Ennen vanahaan tavarat tehtiin kestämmään. Nämäki on paksua muovia, sen takia kai ovat säilynneet ehjinä vuosikaudet, kesät ja talavet.
Torstaina oli kirpparipäivä. Keskiviikkona tyhyjättiin aitta, siivottiin se ja käytiin läpi myyntiin laitettavia tavaroita. Molemmat pojat oli mukeloitten kans auttamasa, joten meillähän oli oikeen mukava päivä.
Mukelot sai maalata kirpparikyltin, jonka vaari kävi pystyttämäsä tien varteen. Hintalappujen merkkaaminen oli kans mukeloitten hommaa. Tavarat saatiin iltaan mennesä hinnoteltua ja kannettiin yöksi aittaan, siltä varalta etteivät kastu jos yöllä sattuu sattaan. 
Vaariki tuli kartanolle ja sano, ny tullee pisaroita. Tulihan niitä jokunen, mut en antanu niitten häiritä hommia. Aukasin aitan oven ja alomma kantaan tavaroita ulos. Eikä satanu.
Aurinko paisto koko päivän. Ilta kuuteen oli kirppari auki, viimenen asiakas kävi seittemän maisa. Yllätyttiin miten kiinnostuneita kyläläiset oli meijän talosta. Moni halus nähä sen sisältä miten ollaan sitä rempattu. Vaari sai pittää usijamman esittelykierroksen tuvasa. Pitänee järijestää myöhemmin tuppaantulijaiset, avoimien ovien päivä, niin pääsee halukkaat tutustummaan talon historijaan.
Kirpparipäivä päivä oli onnistunu kaikilta osin. Joku oli kysyny, että onko vielä toistekki joskus auki. Mikä ettei, eipä nuo kaikki tavarat vielä vaihtanu omistajaa. Puojeisa ja vintillä ku käy penkomasa, niin varmast, löytyy vielä jotaki jonka voi laittaa kiertoon.
Piha kamariin ku suunniteltiin värejä niin heti alakuunsa oli ajatus, että tapetti tullee olemaan sinikuvijoinen.
Hirsiseinälle olimma säästäny aika ison palan alakuperästä vanahaa tapettia. Veljien poika otti tapetista kuvan ja käsitteli kuvvaa, poistaen siitä naulojen reijät ja värivirheet. Kuva lähetettiin Ylivieskan Printtipisteeseen joka teki kuvasta tapettia. Tapetin värit on jonkun verran tummemmat mitä alkuperäsesä tapetisa mutta muuten se on täysin kopio ikivanahasta mallista. Soppii hyvin yhteen harmajan laattian kans.
Kattolistat vielä puuttuu ja akkunoisaki on vielä vähä hommaa. Pönttötakka pittää putsata vanhoista maalin rippeistä ja sitte se maalattaan kerman valakoseksi, sama sävy mikä on tapetin kukisa.
Kirkkokamarista tehtiin punasävynen.
Kukkatapetti tilattiin Belegiasta, vanhaa tapettia jota oli myynnisä muutama rulla. Oon tosi tyytyväinen vaarin valihtemmaan tapettiin. Siitä on varmaan jo pari, ellei kolomekki vuotta, ku sannoin, että kirkkokamarin laattiasta halusin punaruskijan. Vaari ensin vähä eppäili, että mahtaako väri passata, mutta ku eka kerros maalia oli laattiasa, niin tuumas, että passaahan se ja hyvin passaaki.
Laattiaan on lotrattava vielä toinen kerros maalia, listat laittaa kattoon ja laattiaan. Akkunat kunnostaa ja pestä ja maalata pönttötakka. Sittepä se on tämäki kamari kutakuinki valamis.
Näillä mennään!
Mukavaa tätä päivää!
Perijantaina oli viimenen työpäivä ja eilen ajelin pienen muuttokuorman kans kotija. Tuntuu hyvältä, vaikkakin tietynlainen haikeus vielä välillä käväsee mielesä. Pohojoseen jäi hyviä ystäviä....
Kevvään aikana vaari on ehtiny puuhastelleen vähä kartanollaki. On tehny pienen kasvihuoneen tuonne puojin taka.
Ei oo mikkään iso huone, mutta kylläpä tuosa mahtuu muutaman tomaatin kasvattammaan. Ens kesänä sitte jotaki muutaki.
Talon päätyyn on ilmestynyt kukkapenkki. Vaari oli kääntäny maan talikolla ja putsattu enimmät rikkaruohot. Mun mummun aikanen akileija on komiasti kukasa. Kolme akileijaa vaari oli ostanu lissää ja muutamia astereita.
Aitta siirrettiin kevväällä lähemmäs talua, nyt se näkyy hyvin ja sille tullee olemaan käyttää. Maalaus hommat jääny vielä vähä kesken, mutta...jollonki ne siitä valmistuu.
Kartanolla on jatkuvasti tekemistä, jos ei muuta, nii ruohua saa leikata tuon tuosta. Pitäs ehtiä puhistammaan talon ympäriltä kaikki kivet, kannot ja hirren pätkät niin pääsis koneen kans turvallisesti kiertämmään ympäri.
Koko tonttia ei oo tarkotus leikkurilla aijaa, vaan osa tontista saa olla luonnonvarasena, kukkia ja kasvaa sitä mitä maasta nousee.
Mukava on olla kotona ja alakaa ellään uutta elämänvaiheita. Ens kuu on lommaa, elokuusa alan sitte suunnittelleen työ juttuja, siis palkka töitä. Täsä talosa ja kartanosahan on kyllä töitä, ettei niinku tarvi joten olla, mutta tarvitaahan niitä euroja elämisseen.
Talon sisällä on kans tapahtunu muutosta, ehkäpä niistä postailen myöhemmin.
Oikein mukavaa kessää!
Asiakkaan kaksi erilaista tuolia, joista haluttiin tehä vähä samannäköset.
Vanhat kankaat ja rottinki poistettiin. Toisesta tuolista uusittiin pehemusteetki ja laiton uuvet vyötteet, että se kestää istua. Aikapalijohan ne muuttu ja ovat melekeen samanlaiset, mut ei ihan.
Ihana kesänen päivä. Ny on lähettävä töihin ja illemmalla jatkuu nuo tuunaus hommat.
Niin se tämä aika mennee nopijaa, että kohta ollaan juhannus viikosa. Koivuisa alakaa olla lehti lähes täys kokosta ja josaki päin jo tuomet kukkinee.Täälä pohojosesa ne ei vielä kuki, mutta ehkäpä parin viikon päästä.
Kyllä luonto on niin kaunis tähän aikaan vuojesta. Viherijän eri sävyt hohtaa aamuauringosa niin hienosti. Eipä taija olla kahta samanlaista kevättä peräkkäin, muutamia vuosia tai vuosikymmeniä on aina välisä, kuitenki se toistaa ihtiään vuojesta toiseen. Mittään uutta ei siinä mielesä taija auringon alla, siitä huolimatta kesän tulo on aina ihanaa. Kunhan vähä tuo jokivesi lämpennee niin pitäs käyvä puottamasa talaviturkki sinne, enneku muutan Pohojanmaalle, mitäpä sitä turkkia sinne raahaamaan.
Pikkuhilijaa alakaa olla haikija mieli ku muutto lähestyy ja siinä samalla työt siirtyy toisille työntekijöille. Semmonen toive ja suunnitelma on, että hommia löytyy uuvelta paikkakunnalta ja sen ympärillä olevilta paikkakunnilta. Viehän se toki oman aikansa, että asiakaskunta on niin suuri jotta eläneeksi tullee, mutta...kaikella on oma aikansa auringon alla. Eipä tuotakkaan asijaa kannata enempäänsä alakaa murehtimmaan. Oon jättäny elämäni Jumalan kässiin, tähän saakka hän on johattanu ja auttanu , siihen luotan jatkosaki. Voin vaan laulella, päivä vain ja hetki kerrallansa.
Mukavaa tätä päivää.
Josaki laulusa on sanat, kiitos elämälle. Tuota ajatusta ku aattelee vähä tarkemmin, niin sehän on toisin sannoin sanottuna kiitos elämän antajalle, kiitos Luojalle.
Kyllä tänäki aamuna oon niin kiitollinen. Oon saanu nähä miten elämää johatettaan. Työn merkeisä tullee iso muutos, ku siirrän asiakkaani uuvelle työntekijälle. Uuven työntekijän valinnasa johatus osu kyllä kohalleen. Kiitos siitä ja hänestä Luojalle.
Kolomisen viikkua on vielä hommia ja sitte kerrään kimpsuni ja kampsuni ja muutan Pohjanmaalle. Vaari on jo asustellu sielä pari kuukautta, ollaan eletty vähä niinku etäsuhteesa tämä ajanjakso. Vaan kohtapa se vaihtuu lähisuhteeeseen, vierihoitoon ja päästään yhesä tekkeen hommia hirsitalolla.
Kiitollinen mieli on päivän vitamiinipaukku.
Kolomisen viikkua on vielä hommia ja sitte saapi uus likka jatkaa yksinään ja mää muutan Pohjanmaalle. Sielä on vaari jo asustellu pari kuukautta, ollaan eletthhh
Niinhän sitä sanotaan, että hitaasti hyvä tullee, tiiä sitte pitäneekö tuo miten palijo paikkaasa. No ainaki tällä hetkellä kevvään tulo tuntuu hittaalle. Mittari nollasa ja taivas sen näkönen, että saattaapa paiskua räntää millo tahansa. Hyitte ku onki kylymän näkönen keli ikkunasta kahtottuna.
Vaan, jospa se kuitenki ois niin, että hyvä siitä tullee. Ei oo mustikat eikä hillat vielä kukasa, joten voi olla että ne säästyy kylmältä. Ja jos tämän takatalaven jäläkeen sää pyssyy lämpösenä, eikä tuu rankkasatteita, niin hyvä tullee. Saatetaan saaha hyvä marijavuosi.
Hitaasti mutta varmasti myös Jumala tekkee työtään ihimisesä. Meistä voi joskus tuntua, että ei tapahu mittään. Ei minkäänlaista muutosta eikä valonpilikahusta tunnu näkyvän ku koetusten ja kiusausten keskellä pyrkii ellään kristitylle sovelijasta elämää.
Mutta tapahtuu sitä, usko pois. Ei sitä ihte aina niin huomaa, ollaan siinä suhteesa likinäkösiä, mutta Jumala kyllä huomaa ja ehkäpä toisinnaan joku rinnallakulukijaki saattaa hoksata, että jottain kehitystä on päässy tapahtummaan.
Luotetaan siihen, että se hyvä työ minkä Jumala on alottanu, hän vie sen myös päätökseen, vaikka se joskus oiskin hittaan puoleista etenemistä.
