Ihana löytö

Empä ennään muista mitä aikaa se oli, ku löysin kirpparilta vanahan mallisen ompelurahin. Tännään otin rahin käsittelyyn ja päätin kahtua mitä kankaan alta löytyy.
Rahi oli päällystetty ja verhoiltu uusiksi siten, ettei se passannu alakuunkaan 50- luvun tyyliin.
Kangas oli raijallinen ja yhtenäinen. Kansiosa oli tehty yhestä palasesta, alakuperäsisä raheisa kansi on tehty nelijästä tai kuuvesta palasesta. Heräs pieni eppäily siitä, että rahi saattaaki olla uustuotantua, tehty vaan muovoltaan alakuperäsen mallin näköseksi.
En hoksannu ottaa rahista kuvvaa siinä vaiheesa ku vanaha kangas oli vielä paikallaan, mut kangas oli tuommonen kelta/viherijä.

Kyllähän mua vähä jännitti kankaan pois ottaminen, että mitä sieltä alta löytyy.
Da daa...

Yllätys, yllätys! Aivan huippukuntonen, villakankaalla päällystetty 50- luvun rahi.
Ihmettelen vain miksi tuo oli pitäny päällystää tuolla keltaraitasella kankaalla. Villakangas on ehyt ja siisti. Ehkäpä eellinen omistaja ei ollu tykänny väristä.

Rahi löytää taatusti oman paikkansa hirsimökistä. Nyt vielä se saa palavella KolliKattiRomppasen istuimena tuosa meijän olohuoneen nurkasa. Rahhiin saa kivasti piilotettua puuvillalangat, joita on pari pussillista päässy kertymmään.

Tytöt yökylässä

Kolome ihanaa pientä naisen alakua saatiin viikonlopuksi yökyllään. Mukava on huomata miten tytöt ovat kasvaneet ja kehittyneet. Kärsivällisyyttä on tullu lissää, jotta jaksaa tehä loppuun homman jonka alottaa.

Aamulla tytöt innostuvat tekkeen käsitöitä.
Isommat likat virkkas trikkoosta patalappuja. Eipä siinä kovin kauvaa menny, ku eka oli valamis.
Iltapäivään mennessä niitä on jo nelijä tehtynä.

Nuorin likka, viis vuotias ei vielä hallihte virkkuukoukun käyttyä. Hänen kans opeteltiin sormivirkkausta. Alaku oli hieman hankalaa, mut ku oppi systeemin niin virkkausta on syntyny usijampi metri.
Vikkelä sorminen likka. Oli kiva kahtua ku kaikki kolome virkkas omia juttujaan. Ihan selvästi neuloosi on periytyvä taitolaji.

Aamulla, ku lastenohojelmat oli kahtottu ja syöty hyvä aamupala niin lähettiin ulos raittiiseen kevät säähän.. Pihalla on valtavat lumiläjät joista käytiin laskeen mäkiä.

Mäjen laskun jäläkeen tytöt halus olla lumisotasilla.

Lumipallovarasto piti täyttää ensin jotta riitti ammuksia, ku sota alko.
Vanhemmat likat oli samalla puolen ja nuorin likka ensalakuun mummun kans. Lopulta he kaikki yhesä pommittivat mummua lumipalloilla.
Olihan meillä hauskaa.

Keli oli ihana,  mittari ihan nollasa ja lumi vähä märkää, siitä sai hyvin tehtyä lumipalloja.
 Huono puoli oli,se, että käsineet ja vaatteet kastu aika nopojaan, ku piehtaroivat lumesa. Lähettiin sisälle ku käsineet oli märijät ja niskasa lunta.

Sisällä hommat jatkuu...piirtelyä, askartelua, virkkausta.
Saunasa käynnin jäläkeen on leffailta kera poppareitten, limskan ja jäätelön.

Mukavaa viikonloppua!

Kids action iltapäivä

Muutaman kerran vuojesa seurakunnasa järijestettään Kids action iltapäivä, eli suomeksi sanottuna iltapäivään on järijestetty lapsille erilaisia toimintaa ja touhua. Lapsia kerräänty iltapäivään ihan mukavasti, lähes kuuskymmentä. Lisäksi lasten vanhempia oli mukana, joten väkimäärä lähenteli sattaa ihimistä.

Leili-Leijona maskotti oli menosa mukana ja tuli hyvin toimeen lasten kans.

Speden peleistä tuttu keilojen kaato pallolla on aika hauska. Pallosa on kiinni kuminauha jonka toinen pää pujotettaan kiinni jalakaan. Pallua potkastaisa kuminauha vennyy ja palautuu potkijalle takasin. Jos on hyvät refleksit niin saattaa ehtiä potkasemmaan pallon takasi kohti keiloja silllo ku se on palautumasa potkijaa päin.

 

 Yks toimintapiste oli arvauspiste. Kahteen eri kokoseen lasipurkkiin oli laitettu sokerin paloja joitten määrä piti arvata. Purkkeja ei saanu ottaa kätteensä, eikä saanu alakaa laskemmaan palojen määrää, vaan se piti arvata. Lähes kaikki lapset kävivät arvaamasa palojen määrää. Pienesä purkisa oli viistoista palasta, ja sen määrän arvas oikeen kuus lasta.
Isommasa purkisa oli viiskymmentä palasta ja sen arvas oikeen vain kaks lasta.

Tämä ammuntapiste oli yks poikien suosikki. Isolle taululle ilimestyy mehtämaisema ja mehtäsä kulukee hirviä johin tulis osua .
Pitihän munki kokkeilla osunko yhteenkään.
Ihan kaikkiin en osunu, mut muutama hirvi meni nurin. Kaikki "ammukset" ku sai ammuttua niin tulokset ilimesty näkyviin, niistä näki mihin kohtaan kuti osu vai menikö huti.


Taikataikinapisteesä lapset sai tehä taikinan ja värjätä sen haluamallaan värillä. Taikinasta muovailtiin jos minkämoisia hahmoja ja kuvijoita jotka lapset sai viijä kotija, muistona kivasta iltapäivästä.

Jos ammunta oli poikien suosikki, niin tämä piste taatusti tyttöjen mieleen.
Pisteesä lakkailtiin kynsiä ja laitettiin glitteriä pintaan.


 Yhesä pisteesä pääsi auton rattiin. Isolta näytöltä näky ajoreitti, ajaja istu laattialla kuppituolisa, jonka eesä oli ratti sekä polokimet jarrulle ja kaasulle. Taisipa olla tähänki pisteeseen välillä tunkua.
 


Yks toimintapiste oli välipalapiste josta jokkainen sai käyvä hakemasa makkara-tai juustosäpylän, mehua ja pannukakkua mansikkahillon kera.





Mukavasti meni kaks tuntia. Lapsilla oli hauskaa, ei tainnu tulla aika pitkäksi kellään.
Jos oikeen muistan, niin huhtikuun lopulla taitaa olla kevvään viimenen Kids action, sitte jäähään kesätauvolle.
Mitäs täsä muuta kuin mukavaa kevättä.  

Seinät kertoo talon tarinaa

Lauvantaina oli kiva päivä ku vaariki pysty olemaan mukana työntouhusa. Kartanokamarin seiniä putsattiin ja laitomma ulukoseinään tuulensuojalevyä.
Kamarin ja tuvan väliseinäsä oli vielä osaksi vanahat halteksit ja tapetit paikoillaan. Ne päätettiin repiä irti ja kahtua millanen hirsiseinä sieltä alta mahtaa palijastua. Olisko se sen verran hyvä jotta sen vois jättää näkösälle. Halteksilevyn altahan palijastu muutama kerros tapetteja.

 Oven ja pönttöuunin väliseltä seinältä löyty mielenkiintosta tietua.
Halteksin alta palijastu ruskija kukkakuvijoinen tapetti ja sen alla oli vanaha sanomalehti. Lehen reunasa näkkyy vuosiluku 1890, mikä kertoo siitä, että lehen alta löytyvä sininen kukkatapetti on laitettu palijo aikasemmin.
Tuo sininen tapetti on tuon huoneen ensimmäinen tapetti ja se on liimattu suoraan hirren pintaan. Voinee olettaa, että tuollonki on ymmärretty, että vasta tehyn hirsitalon seinään ei voi tapettia laittaa ennen kuin seinä on muutaman vuojen laskeutunu.
Jos tällä kaavalla laskis, niin vois olettaa sinisen tapetoinnin tapahtunneen joskus 1880 tienoilla ja talo vois olla rakennettu joskus 1875.

Äiti-Eeva kerto, että hänen isoisän isä Juho (s. 1815, k.1864 ) oli ennen kuolemaansa hommannu kaikki talovärkit tontille. Tuomas Juhonpoika, äitin isoisä, joka on syntyny 1855 ja on ollu alle kakskymppinen ku on alakanu rakentammaan talua. Eli nuista vuosiluvuista voijaan päätellä, että talon rakentaminen on ollu joskus 1870- 1875 vaiheilla. Se laskuoppi menis yhteen tuon tapettilöyvön kans.

Niin vanahaa ku tapetti onkin, on se säilyny joisaki kohin tosi hyvin. Oven päältä löyty ehyttä tapettia ja se jätetään näkösälle, ompahan mukava muisto mennyttä aikaa kamarinki seinäsä.Toiseksi palaksi jätetään näkyviin myös pala sinisen päällä olevaa ruskijaa tapettia. Sen ruskijan taustaan on liimattu / tarttunu se sanomalehti vuojelta 1890.

Pohojanmaalla

Pohojosesa on hiihtoloma viikko ja niin mullekki järijesty vähä pitempi viikonloppuvappaa. Eilen illalla ajeltiin Pohojanmaalle ja tännään oon puuhastellu hirsitalolla. Vaari tuli eilen kipiäksi, joten hänen ei passaa talolle ny tulla ku sielä on pölyset hommat tievosa.
Rupesin putsaamaan hirsiseiniä ku vaari osti semmosen härvelin, jolla niitä on kätevä putsata.

Hyvin irtuaa tummunu pinta hirrestä. Pölisee aikalailla vaikka laitonki imurin letkun tuohon härveliin kiinni, jotta enin moska mennee suoraan imuriin.

Ensin piti härveliä testata semmoseen kohtaan mikä ei jää näkösälle. Keskellä kuvvaa on putsattua hirsipintaa. Yllätti miten palijo pinta vaalennee.

Täsä on sitte seinä joka jää näkyviin.
 

 Sisäporstuaan jätetään näkösälle yks hirsiseinä. Sen sain putsattua kokonaan.
Vasemmalla on puhistamaton seinä.
Kuva vähä vääristää tojellista eroavaisuutta siihen miten palijo pinta on muuttunu.
Seinästä tullee hyvännäkönen kunhan se saahaan pyyhityksi puhtaaksi kaikesta pölystä. Se homma saa vielä oottaa.








Ehin jo vähä alotella tuvan seinien putsaustaki.

Tuvan nurkka on vuosien saatosa tummunu tosi palijo.  Eihän se tuolla nailonharijallakkaan ihan vaalijaksi lähteny mutta puhistu ja kirkastu pinta kuitenki jonku verran.
Hirsisä on eletyn elämän jaläkiä vaikka kuinka palijo, ne saa jäähä siihen misä ovat. Turhaan pelekäsin, että nailonharija häivyttää piilukirveen jälijen, ei häivytä. Komijasti jää aaltoilevat  jälijet näkyviin.

Tästä on taas hyvä jatkaa.

Kaksi lähes samanlaista

Kaksoset kasvaa kovvaa vauhtia. Toukkapussit jäi pieniksi heti alakuunsa joten purin ne ja tein purkulangasta villatakit. Luonnonvalakosen eri sävyjä yhistettynä toisiinsa, aivan ku ois liukuvärijättyä lankaa. 

Purkulanganhan saa suoristettua joko kastelemalla langan kun se on vyyhtinä tai kerällä. Toinen vaihtoehto on kostuttaa tai höyryttää valamis vaate.

Takit on vielä liijan isot mutta eiköhän seki aika koittane jollon ovat passelit.

Takkeisa on yks pieni eruavaisuus, napit. Aattelin, että jos ei muuten tyttöjä erota toisistaan niin nappeista erottaa. ☺

Mitäkö muuta?

Noh, lentsua vastaan oon ennaltaehkässy ihtiäni kohta kuukauven ajan valakosipuli + inkivääri kuurilla. Ja kiitos Taivaan Isälle, toistaiseksi oon välttyny räkätauvilta, köhältä, oksennustauvilta ym. liikekannalla olevilta kulukutauveilta. 

Tänä aamuna tai paremminki jo eilen illalla alako kurkusa tuntumaan karheutta ja pientä kipua. Siihenhän ei oo muuta konstia ku lisätä eellä mainitun kuurin annosmäärää ja laittaa merisuolaraetta välillä kielen alle. Eiköhön se nuilla kurkun karheus kaikkua.

Ja muuten, elämä ihan ok. Töitä tehhään se mitä niitä on ja töitten välisä kaikkee muuta mukavaa mitä mieleen juolahtaa.

Mukavaa ja aurinkoista kevätpäivää sulle!

Kohta on kesä!