sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Lusikka- ja haarukkakorukurssi

Yks päivä ku tulin töistä kotia, oli vaari jättäny keittiön pöyvälle avonaisen Kansalaisopiston kurssivihkosen. Vihko oli tällätty mun istumapaikan kohalle sillaitte, että varmasti ossuu mun silimiin se kohta mikä haluttiin osuvan. No osuhan se, lusikka- ja haarukkakorukurssi alakas kuun lopulla.
Vaari sano vaan, että saattas sua kiinnostaa. Oishan sulle sitte muutaki harrastusta ja tekemistä nii ei tarvis aina neuloosia harrastaa.
Minähän ilimottauvun kurssille joka oli tänä viikonloppuna.

Kirpparireissukihan meille tuli ennen kurssille menua. Piti löytää muutama hopia- tai alpakkalusikka, jotta on materiaalia mitä alakaa työstään. Kirpparilta löyty nelijä lusikkaa ja yks haarukka, kotua löyty mummun sokerilusikka. Tästä se homma alako.
.



Ensimmäinen homma mitä mun piti tehä, oli puhistaa tummuneet luskiat. Siihen hommaan käytettiin tämän näköstä konetta.
Kovasti muuttu lusikoitten ja haarukan ulukonäkö ku tuon konneen harijakset pintaa hinkkas.
Kahesa lusikasa ja haarukasa on samanlainen kuvijo varresa. Näille mulla oli valamis suunnitelma mitä näistä tehhään.












 Varsinaisen korujen tekemisen alotin mummun sokerilusikasta. Katkasin siitä varren jättäen lusikkaossaan reilun sentin mittasen kannan. Kannasta väännettin koruun koukku johon ketju pujotettaan.
Ku koukku oli saatu väännettyä, meni lusikka kiillotusrumpuun misä se pyöri tunnin tai kaks. Sen jäläkeen lisäsin kukkakoristeen ja niimpä eka riipus oli valamis. Lusikan varresta tein sormuksen.


Mattauskonneella lusikoihin sai himmeän pinnan. Mattasin isompien alpakkalusikoitten varret ja lusikkaosan ulukopuolen.






Mattauksen jäläkeen kaiversin lusikoitten varteen kuvijoita.







 Pienempi lusikka on ulukomainen alapakkalusikka ja siinä luki Mallorca tuosa varrenpääsä olevasa kruunusa. Kaiversin nimen ja sinisen emalimaalin pois ettei ne jää näkviin. Aattelin, että tästä ulukomaisesta lusikasta ei taija saaha minkäänmoista korua tehtyä. Mutta kuinkas kävikään, siitähän synty kaks kaulakorua.
 
                            
Kahen lusikan ja haarukan varrenpäistä synty kaulakoru ja korvikset.


Haarukan piikkejä joutu hieman kuumentammaan jotta niitä pysty vääntämmään. Kuumentamisen ja väännön jäläkeen korua liotettiin happoveesä vähintään 10 minnuuttia. Sen jäläkeen koru kävi kiillotusrummusa ja vasta sitte tehtiin lopputyöt.
                         Ku varret oli otettu pois niin toisesta päästä tehtiin riipukset.                                    
Lusikoitten vartta oli vielä jälijellä, mitäs siitä tehtäsiin? Rannerangas, senhän niistä saa.

Kaiversin varsiin vähä kuvijoita ja tein reijät molempiin päihin. Keskelle laitoin hopijahelemen. Varret ei yksistään yltäneet ranteen ympäri joten lisäsin vähä hopijaketjua, että sain sen riittävän pitkäksi.


Isoista alapakkalusikoiata tein kaks solomioneulaa
ja kaksi riipusta. Lusikan varren vääntäminen koukuksi oli tosi tiukaa vääntöä. Eka lusikka murtu ku yritin vääntää, lusikkaosa meni halaki. Vaan rikki menneyttäkään ei heitetty roskiin. Resusesta tehtiin toisenlainen koru.














Kyllä oli mukava ja mielenkiintonen kurssi. Aika meni niin nopijaa, ettei ehtiny käyvä mielen vieresäkkään, että täsä pitkästys. Kuuvesta lusikasta ja yhestä haarukasta synty nelijätoista korua. Ei hassummin eka kertalaiselta.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Huh mikä pyräkkä

Kyllä tänä päivänä on moni kulukija ollu vähä ihimeissään, ainaki jos on jalakapatikasa ollu liikkeellä. Keli on suoraan sanottuna aika kauhija. Lunta pyrryyttäny koko päivän melekosella vimmalla. Ei kestä ku pienen hetken niin taas on pihamaa siinä kunnosa, että joku sais alakaa siirtelleen lunta paikasta toiseen. Tuulenpuuskat ovat olleet mahottomia. Tuuli riuhtoo ja viuhuu suuntaan jos toiseen. Puista lentellee oksia ja lumi pöllyää.

Aamusella  mittari oli pakkasen puolella jollon lumi pöllys vielä enemmän. Ny iltaa kohti on mittari nollasa mikä tietää sitä, että lumi alakaa olla märkää ja vetistyy akkunoihin. Räpäskälumi tartuu autoon ärsyttävällä tavalla, sitä saa olla harijan kans putsaamasa tuon tuosta, jos meinaa että sivuakkunoistaki jotaki näkkee. Kummallinen talavi, vai luulenko mää vain?


Sattaakohan huommena vettä?


lauantai 21. tammikuuta 2017

Olkalaukut ja pussukat

Retrokankaasta jäi kivan kokonen palanen josta sai pari olokalaukkua ja
                                                             pari pientä pussukkaa. 
 Somisteeksi laiton vähä pitsiä ja koristenauhoja. Pitsin oon joskus ottanu talteen matonkutteisiin menevästä lakanasta. Sitä ku ei koskaan tiijä mitä millonki sattuu tarttemaan niin on hyvä jemmata tekovärkkejä.





 Toisen laukun kulumaan laiton ekstra koristuksen. 

Mahtavan aurinkoinen päivä. Melekeen jo alako tuntumman siltä, että kohta on kevät.

Mukavaa viikonloppua!

tiistai 17. tammikuuta 2017

Kuutamoajelulla

Kuu-ukon naama pimijäsä loistaa
hymmyileekö se maailman menolle?
Loistais se ei ellei valoansa sais
se suuresta auringon hehkusta.
Jumala teki kaksi suurta valoa,
suuremman valon hallitsemaan päivää ja
pienemmän valon hallitsemään yötä,
sekä tähdet. 1. Moos. 1:18




lauantai 14. tammikuuta 2017

Retromekko

Vuosia, vuosia sitte löysin kirpparilta kiva kuosisen retromekon.  Mekko on pitkä, nilikkoihn saakka ulottuva ja vyötäröllä on taakse solomittava vyö. Mekon hihat on levijät, muistuttavat vähä lepakkohihoja.
Mekosa olevasta tuoteselosteesta näkkee, että mekko on suomalaista laatutyötä. Tuohon aikaan materiaalit ovat olleet kunnollisia ja kestäviä. Ei oo mekko menny miksikään vuosien kuluesa.
Oonkohan pari kertaa mekkua päälläni pitäny. Nuo hihat on sellaset etten niistää oikeen oo tykänny. Ja toinen juttu on mekon pittuus, se on liijan pitkä. Pois kuitenkaan en oo mekkua raaskinu heittää vaikken oo palijo  pitänykkään. Tykkään tuosta kankaasta.
Jotta mekolle tulis käytettyä, sille piti tehä jotaki.
Irrotin hihat, poistin niistä olokapään rypytykset ja kavensin ne sopiviksi. Vyö sai lähtiä kans. Heleman lyhensin polovipittuuteen. Meinasin ensin, että laitan helemaan punasta kuten alakuperäsesä mekosa on laitettu mutta jätin kumminki laittamatta. Riittää ku punasta on miehustasa ja hihhoisa. Ny mekko on sellanen, että sitä tullee varmaan käytettyä usijamminki ku kerran vuojesa.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Neuleharppu ja Funny

Lankalaatikon tyhyjäystä. Kaks mustaa ja kaks sinistä Funny lankakerrää ja vajaa sata grammaa mustaa nyppylankaa, niilläpä neuleharppua " soittelin".
Funny lanka on tuommosta hapsusta lankaa, jota on aika työläs mun mielestä kutua. Neuleharpulla tehesä ei hapsut juurikaan haitanneet.
Pujottelin vuorotellen kolomia lankaa harpun piikkeihin. Sininen lanka on sähäkän väristä, ei vaan erotu juurikaan tuosa kuvasa. Koko tekele näyttää mustalta.
 Pikkusen jännitti, että riittääkö mulla langat jotta saan riittävän pitkän pätkän tehtyä. Mulla ku oli ajatuksena tehä semmonen renkulahuivi. Just ja just riitti, mustaa jäi vähäsen, toiset langat meni kaikki.
Renkluahuivia on heleppo muunnella . Neulos vennyy hyvin joten sitä riittää harteille ihan reilusti tai sen voi rytätä pienemmäksi kaulahuiviksi. Jos kyllästyn tuohon huivina niin saahan tuosta vaikka neulehammeen ku laittaa mustan vuorikankaan. :)



lauantai 7. tammikuuta 2017

Mutakakku

Ei voi  mutakakun tekeminen olla tämän helepompaa. Vaari oli leipomosa käyvessän nähäny gluteenittoman mutakakun jauhopaketin.
Kassaneiti, tai mahtoko olla rouva, oli kertonu teheneensä kyseisen kakun ja kehunu sen olevan tosi hyvvää. Vaari kehujen perusteella osti pari pakettia.
Eilen illalla paiston iltasyömiseksi pitsaa ja ku uuni oli lämmin niin samallahan siinä tuli paistettua yks kakkuki.
Kakkuaines on valamistettu läntisen naapurin puolella ja sielä ne ossaa tehä hommat helepoksi.
Jauhoseokseen tarvi lisätä vain desi ölijyä ja vettä yks ja puoli desiä. Kakku paistettiin 170 asteesa puolisen tuntia.




Ihan se kakulta näyttää.    


 Pitsa ku saatin syötyä niin jäläkkäriksi maisteltiin miltä tällänen pikaresetillä tehty kakku maistuu.
Ei ollu myyjä turhaan kehunu kakkua. Kyllä oli hyyvvää, ei liijan makijaa. Vaniljavanukas soppii muutes tosi hyvin mutakakun kaveriksi. Kakun pinta oli kivan rapsakka ja sisältä kakku kostija, ihan semmonen ku mutakakun kai kuuluuki olla. Pitänee käyvä ens viikolla osatamasa loputki jauhopaketit leipomosta jos niitä sielä vielä sattuu olemaan.

                                                                                      

Olkitähtiä ja piparitaloja

Loojan pohojalta löyty pussillinen olokia. Niistäpä väätelin tähtejä. Tähti on aika iso, sakarasta sakaraan 60 cm. Viime vuonna tein yhen ja...