torstai 28. kesäkuuta 2012

Ookko pelannu ja leikkiny?

Kakarana sitä pelattiin ja leikittiin monenlaisia hauskoja porukkaleikkejä. Jokkaiselle tuttuja leikkejä ovat; polliisia ja rosvoa, viimenen pari uunista ulos, kymmenen tikkua lauvalla.
Meillä suosittuja leikkejä ja pelejä olivat, purkkisilla, munasilla ja rintata. Mahtaakohan nuot olla sulle tuttuja??
No minäpä lyhykäisesti kerron millasista leikeistä kyse.

Purkkisilla:
Pittää olla metallipurkki joko vanaha maalipurkki tai maitopääläri jollanen meillä oli, tai mummolasa oikeemmin sanottuna. Leikin pääidea on siinä että yks ettii ja toiset mennee piiloon.
Joku potkassee purkin mahollisimman kauvas ja ettijä joutuu hakkeen sen. Sillä aikaa muut juoksee piiloon. Kun ettijä on saanu laitettua purkin sille merkittyyn paikkaan alakaa hän hakkeen toisia jotka ovat piilosa. Sitte ku ettijä löyti jonku piilosta, piti ehtiä juosta purkille ja huutaa löyvetyn nimi. Mikäli piilosa ollu ehti juosta ensin purkille sai hän mennä uuvelleen piiloon.
Jos ettijä sattu näkkeen jonku joka vaihto piilopaikkaa, sillo piti huutaa ; Lessu sut on nähty. Lessu joutu tulleen pois piilostaan ja siirtymmään purkin luo. Piilosa olevien hommana oli yrittää päästä potkasemmaan purkkia, jolloin kiinni jääneet pääsivät vappaiksi.
 Sitte ku kaikki piilosa olijat oli löyvvetty siirty ettijävirka sille joka oli löyvetty ensimmäisenä. Leikki saatto kestää aika kauvan. :)

Munasilla:
Tää on pallopeli misä jokkainen vuorollaan saattaa joutua heittämmään pallua ja samoten myös ottammaan sen kiinni. Pelin kuluku on seuraavanlainen.
Yks pellaajista heittää pallon katolle ja huutaa jonku toisen pelaajan nimen, esim. vaikka Reijooo!
Reijon pittää juosta ottammaan pallo kii ku se putuaa katolta. Kaikki muut pellaajat siirtyvät kävellen tai juoste vähä taaemmaksi siltä varalta ettei Reijo saakkaan pallua kii. 
Jos Reijo saa pallon kii ku se putuaa katolta saa hän heittää sen heti takasi katolle ja huutaa jonku toisen pellaajan nimen. Jolloin se, kenen nimi huuvetaan joutuu vuorostaan ottamaan pallon kiinni.
Mikäli täsä vaiheesa oli juossu kovin kauvas ja oma nimi huuvettaan, saatto tulla pikkusen kiirus ehtiääkseen ajosa saahakseen pallon kii.
Pallon heittäjä saatto tehä kiusaakin toisille sillä keinon että heittikin pallon katolle siten että se kieri katolla vaikkapa katon toiselle laitaa saakka. Ihan seinän vieresä seisoessaan kiinni ottaja ei välttämättä nähäny yhtään mistä kohtaa pallo oli alas tulosa. Piti oppia taktiikkaa, kahtommaan hieman kauempaa mihinä kohtaa se pallo mahto katolla vieriä. :)
Ellei Reijo saa pallua kii sen puotesa katolta, vaan pallo ehtii maahan saakka ja vierii ties minne, joutu juoksemmaan sen kii. Sillä aikaa kaikki muut saa juosta niin kauvas ku ehtivät. Saatuaan pallon kässiinsä Reijon pittää huutaa; seis, jolloin kaikkien pellaajien pittää pysähtyä paikalleen. Reijon tehtävänä on heittää pallolla jotaki pellaaja. Jos ossuu, niin pallon heittovuoro siirtyy sille kenneen pallo osu. Jos heittää huti joutuu rökitettäväksi ja vaarana on että saa munasen.
Rökitys tilanne:
Kaikki pellaajat tulevat lähelle rakennuksen seinää. Reijo laitettaan seisommaan seinän viereen kasvot seinään päin. Hän, jota kohti Reijo oli pallua heittäny ottaa pallon ja rökittää ( pallolla pökkäämistä, tönimistä ) Reijoo, enste päähän, sitte harteille, peppuun ja jalakoihin, vuoronperrään vasemmalle ja oikeelle puolen. Lopuksi pallo laitettaan maahan joko oikeen tai vasemman jalan taa ja Reijon pittää arvata kummalla puolen pallo on. Eikä saa kurkkia.
Jos Reijo arvaa väärin, hälle tullee yks munanen, jos arvaa oikeen sitä ei tuu. Kävi kummin kävi peli jatkuu Reijon ollesa edelleen heittäjänä. Se pellaaja kuka saa eniten munasia on hävinny.

Rintta
Rintta piirrettään maahan käyttäen apuvälineenä puukeppiä tai jotaki muuta millä sai riittävän syvän jälijen, kolome ruuta ja pyöriä "pata".
Peliväline on puupalikka, suunnilleen tavallisen postikortin kokonen. Pellaaminen tapahtuu kinkkaamalla, eli hyppelemällä yhen jalan varasa.
Pelin alusa pellaajat soppii keskennään säännöistä, hypätäänkö ruuvun yli sillo kun siihe on toinen pellaaja jääny, vai saako käyttää sivuviivaa apuna. Sillon pellaaja voi kinkata sivuviivan päälle mikä helepottaa tai joskus vaikeuttaakin tilannetta. Riippuen siitä mihin kohtaan palikka jää.

Pellaaja heittää palikan eka ruutuun. Astuu tai hyppää yhelle jalalle ruutuun ja potkasee sitte palikan  toiseen ruutuun, kolomanteen ruutun ja pattaan, (kinkkaa ja potkasee, kinkkaa ja potkasee.)
Pata on paikka misä saa olla kahella jalalla, hypäten tehhään käännös jotta pääsee kinkkaamaan lähtöpisteeseen.
Jos ei saa potkastua palikkaa seuraavaan ruutuun, tai se jää viivalle tai jopa mennee yli ruuvun, pelivuoro keskeytyy ja saa jatkaa vasta sitte kun muut pellaajat ovat oman vuoronsa pelanneet. Jos palikka liikahtaa ku yrittää potkasta, se on virhe, ellei siitä oo erikseen sovittu että palikkaa saa liikuttaa.
Jos selvittää koko rintan läpi virheittä, siirtyy ruutuun kaks. Sillon vuoron aulusa palikka heitettään kakkos ruutuun ja kinkkaaminen jatkuu ihan normaalisti. Seuraavaksi kolomos ruutuun jne..jne. Oma vuoro jatkuu niin kauvan kunnes tekkee virheen ja vuoro vaihtuu.

Pelliin voi lisätä eriaisia versioita palikan heittämisestä ja ottamisesta. Voi sopia että palikka pittää paasa ollessaan muistaa heittää lähtöpisteeseen. Virhe tullee jos alakaa potkimalla viemään sitä. Tai palikka pittää ottaa omasta ruuvusta kätteen ja käyvä kääntymäsä paasa ja takasi tulesa tiputtaa se ommaan ruutuun ja viijä potkasemalla lähtöpisteeseen. Vaikeusasteita voi keksiä uusia vaikka kuin kunhan niistä sovitaan porukan kans miten tehhään. Mukava peli ja voi pelata ihan yksinki.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Polokupyörälenkillä

Johan oli kaunis ja lämmin päivä, päätimmä ottaa fillarit ja käyvä vähä ajelemasa. Ajomma enste yhelle laavulle, paisteltiin makkarat ja jatkomma matkaa. Kahtoimma kartasta että tuosahan mennee poloku että jos vähä oikastaas....
...oikopoloku sattu vaan olemaan  jalankulukijoita varten tehty joten fillarin kans tuotti hiukan ongelmaa välillä. Onneksi oikopolokua ei ollu ku vajaa kilsa.

Yhesä kohtaa piti pysähtyä ku meinasin pyörtyä ku kahtoin mehtään....niitä oli ihan mielettömästi...
...en iku päivänä oo nähäny tuommosta määrää hillan kukkia... jos nuista kaikista tullee marijoja nii pieneltä alueelta saa monta...monta litraa....* alakaa suunittelleen hillajahtia*

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Juhannusta!

Juhannus puut kukkii....
...värijää ilimaa keltaseksi...

Hyvvää Juhannusta !

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Pientä näpertämistä

Joskus vuosia sitte ostin kirpparilta pitkän vaalijanruskiijan samettihammeen. Sen pitäminen alako kyllästyttään eikä huvittanu ennää kahtella sitä ees vaatekaapin hengarisa joten se jouti lähtemmään kierrätykseen. Olin jo laittanu hammeen kirpparille menevään muovipussiin ku sain päähäni ajatuksen että mitähän jos vähä näpertäs hammeseen toisenmoista ilimettä. Jos ei tuu hyvä nii eipä tuosa palijo hävijä.
Leikkasin hammeen heleman poikki tuollaitte mukavasti vinnoon....
Seuraavaksi menin kangasvarastolle kahtommaan jos löytys sopivan sävystä kangasta mistä vois leikata ohkasta nauhaa. Tummanruskija lakanakangas passas älyttömän hyvin siihen tarkotukseen. Leikkasin puolen sentin levysiä nauhoja ja niistä ompelin sitte hammeen helemaan tuommosia epämääräsen kokosia hylypyröitä. Pitemmän sivusauman keskelle tein nauhasta ison kukan.
Piti penkua lissää kangasvarastua tarvi saaha jotaki eriväristä ja kuvijollista kangasta. Löyty valakosia palleroita joisa kivoja kierteitä ja viherijöitä palleroita. Niistäpä kehitteln ison kukan keskelle " terälehtiä". Yksittäisistä palleroista tein pikkusia kukkasia ison kukan ympärille. Kaikki palaset aplikoin kii napinlävepistoilla. Erillisen kahen kukan kuvion tein hammeen yläossaan vasemmalle puolen. Ajatuksena oli että kukkakuviot ois vähäniinku kohistettu toisiinsa nähen kulumittain...

Eipähän oo kellään samanlaista. :)




lauantai 16. kesäkuuta 2012

Lauvantai

Appelsiinijäätelö tehty ja laitettu pakkaseen. Onnistuu tosi hyvin jäätelön tekeminen ku laittaa jotaki alkoholipitosta nestettä 2-3 ruokalusikallista sekkaan. Jos ei laita, pakasteesa ollesa jäätelö kovattuu niin että sitä saa kirvehen kans halakua että palasiksi saa. Alkoholi tekkee siitä senverta pehemosta että onnistuu jäätelökauhalla ottaa palasia. Hyyvvää ...hyyvvää....namss..

Aurinkoinen aamupäivä, lähemmä käymään kokin kans torilla.
Iltapäivällä tulleepi pikkulikat ja ovat sitte yötä. Siinäpä se viikonloppu menneepi rattosasti.

13.15
No nii, kirppistorilla käyty ja jotaki jäi kätösiin...

Kokki löysi  laatikon misä oli lekoja usijamman laisia. Autoratalla oli hintaa kymppi, polliisiauto makso vitosen, kaivuri vitosen, jalakapallokatsomo reilu kolome euroo, autorataan osia ja autoja kympin. Kaikkiaan laatikollisella ollu hintaa 35 €, kokki oli tarijonnu 20 ja sillä sai kokoo läjän. Pärijäs aika hyvin ku netistä katomma miten palijo oikeesti tuollanen määrä maksas.

Poika käväsi porukkansa kans syömäs aamupäiväjäätelöt. :) Lähtivät käymään yksillä synttäreillä ja tuovat sitte iltasella likat tähän. Kaikki jäätelöt syötiin mitä pakasteesta löyty joten sitähän piti alakaa tekkeen uutta.
Olihan mummelilla apureita...

Ei tarvinnu pyytää Lumillaa auttammaan. Heti tyttö sano; minä voin auttaa, ku huomas että oon keittiösä jotaki tekemäsä. Valakuaisvaahon vatkaus menneillään.

Mukavaa päivää.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Ihan oma keksimä

Ai mikä?
No uus ruokalaji.
Töis yks päivä oli ruokalistalle merkitty; veriruoka, eli tein verilättyjä ja perunamuusia.
No niitä lättyjä jäi vähä reilusti ja tuumailin että mitähän niistä keksis tehä ettei tarvi pois heittää. Pakasteeseen niitä ei kantsi laittaa ei ne sielä paremmaksi muutu, tulevat kuiviksi käppänöiksi joita ei voi syyvä. Noh, päätinpä kokkeilla jotaki uutta mitä en oo ikupäivänä ennen teheny.
Kuorin pottuja ja viipaloin ne leikkurilla aika ohkasiksi siivuiksi. Iso sipuli suikaleiksi ja muutama valakosipulinkynsi paloiksi. Juustoraastetta reilu kaks desiä, kermaa kaks desiä, suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta. Verilätyt leikkelin ohkasiksi suikaleiksi.  Aineet uunivuokaan, alimmaiseksi pottuja, verilättysuikalleet, sipulit, osa juustoraasteesta ja pottuja. Mausteita sopivasti joka välliin. ) Päällimmäiseksi juustoraastetta ja kerma sen päälle. Sitte vaan uuniin parin sajan lämpöön ässehtimmään. Reilun tunnin saa olla uunisa että potut ehtii kypsymmään. Sitte vaan maistelleen mitä mössöstä tuli.
Kappas vaan ku uus sapuska sai hyvät arvosanat makutuomareilta. Pikkasen makuyhistelmä muistuttaa rössypottujen makua mut ei kuitenkaan oo samanlainen.
 Kantsii kokkeilla jos sattuu olla ylimääräsiä verilättyjä.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Tunturilla


Viikonlopulla ajeltiin Sodankyllään synttärijuhulille. Lähtiesä jo varattiin mukkaan mehtävaatteet siltä varalta jos sattuu näkymään semmosia hakkuualuveita joista vois olettaa korvasieniä löytävänsä.Takasin tullesa päätimmä kuiten käyvä kahtomasa jos löyvettäs tie Käyrästunturille.
 Löytyhän se ja autollaki pääsi ajamaan lähes puoleen välliin saakka. Kokki oli joskus aikasemmin netistä kahtonu että tiellä on puomi joten perille saakka ei autolla pääse. Arveli että kävelymatkaa jäis joku kolome kilsaa. Mut tojellisuuvesa sitä oli nelijä ja puoli kilsaa yhteen suuntaan. Joten tulihan siinä ihan mukava iltalenkki tehtyä.

Oli aika vaihtaa vaatetusta...

Siinä vaiheesa ku alettiin vaihtammaan vaatteita kokki huomas että hälläpä ei ollukkaan tullu mettähousut mukkaan vaikka oli olettanu niiten olevan takin kans samasa läjäsä. Meinas että kyllä hän voi lähtiä puvun housut jalasa mehtään, eihän ne siinä miksikkään mee. Mut mää olin erimieltä. Sanoin että housunlahkeet on kyllä entiset jos posuaapi kanervien ja risujen seasa , ei kengänvarret suojaa yhtään. Aattelin jo että saahaan lähtiä takasi ja ajella kotia. Mut kokki ei ollu moksiskaan vaan penko mettätakkinsa taskuja sillä aikaa ku minä solomin omia vaelluskenkiäni jalakoihin. Takin taskusta löyty varasukat ja auton hansikaslokerosta sakset. Ei muutaku sukankärijistä palat pois ja niin niistä tuli hyvät säärystimet joitten suojaan sai housunlakeet mainiosti käärittyä.

Kokkihan oli ku entisaikojen maatilanpehtoori polovihuosujensa kans. Kyllä mulle nauru kelepas. :)
Tunturin päällä maisema karun kaunista.

Olihan sielä mettähallituksen pikkunen päivätupakin, kiva paikka istuskella ja kahavit keitellä. Meillä ei vaan sattunu olla kahavinpööniä joukosa joten kahavinkeitto jäi toiseen kertaan. Jonku kiipeilyintosen piti kömytä katolle, sieltä mukamas näkkee kauvas ja saa parempia kuvia.

Puustoa ei kovin palijo tunturilla ollu. Se vähänen mitä oli niin suurin osa niistä kimurantteja, suuntan jos toiseen vänkkyräisiä männynkänkkäröitä.

Tunturin rinnettä alaspäin tullesa kierreltiin mehtää kahtellen korvasieniä. Mehtän pohoja näytti olevan muutaman vuojen takasta hakkuualuetta ja kyllä sieltä jonkuverran sieniä löytyki.
Tunturilta lähettiin ajeleen kotia kohti. Välillä pysähyttiin parille hakkuualuveelle ja käytiin kiertelemäs läpi ettei jää harmittan jos jotaki sattus olla.
Kyllä niitä korvasieniä illan aikana pari kilua pussin pohojalle kerty. Oma tarve alakaa olla täys että kohta saa alakaa naapureille jakamaan. Niitä on vaan niin hauska kerätä.
Valakonen aavevaeltaja

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Kuvittelekko syöväs jäätelyä?

Crema di Mascarpone 900 ml
Aineosat: Rasvaton maito, vesi, sokeri, glukoosi-fruktoosisiirappi, kasvisrasva, glukoosisiirappi, herajauhe, mansikkasose, vadelmasose, mascarponejuusto ( 1,6% ), pistaasipähkinäpalat (1% ),
mustikkamehu, sitruunamehu, karhunvatukkamehu ( kaikki valamistettu mehutiivisteestä )
emulgointiaineet ( rasvahappojen mono- ja diglyseridit kasvisrasvapohjainen ), stabilointiaineet ( johanneksenleipäpuujauhe, karrageeni, guarkumi,  happo ( sitruunahappo ), punajuurimehutiiviste, aromi. Saattaa sisältää jäämiä muista pähkinöistä ja maapähkinöistä.

Ja toine esimerkki.

Jukurtti-mangososejäätelö aprikoosivalamisteen kera 900 ml
Aineosat: rasvton maito, sokeri, glukoosisiirappi ( vehnästä) , rasvattomasta maijosta valamistettu jukurtti ( 9% ), glukoosi-fkurtoosisiirappi, tiivisteetä valamistettu aprikoosisose ( 5,5% ), aprikoosipalat (5 % ), herajauhe, palmuydinrasva, mangosose ( 1,5 %)mangotäysmehutiiviste (1%), muunnettu tapiokatärkkelys, emlgointiaineet ( mono- ja diglyseeridit9, stabilointiaineet ( johanneksenleipäpuujauhe, guarkumi, ksantaanikumi), happo ( sitruunahappo), aprikoositäysmehutiiviste, aromit, inverttisokeritiiviste, happamuudensäätöaine,  ( natriumsitraatti), värit ( beetakaroteeni, paprikauute).

Että näin meitä huiijataan. Kermajäätelösäkin koko määrästä vain 8 % varsinaista kermaa loppu onkin sitte ihan kaikkia muuta. Ja nuo emulgointiaineet, tiijäkkö mitä ne oikeen on ??  No jos et tiiä etkä viitti ottaa selevää nii minäpä kerron, tai siis kopsaan suoraan wikipedijasta. :)

Emulgointiaine on elintarvikkeissa käytetty lisäaine, joka muuttaa elintarvikkeen koostumusta eli tekstuuria.
Emulgointiaine on ns. pinta-aktiivinen aine, jolla on kyky vähentää pintajännitystä kahden keskenään sekoittumattoman aineen välillä. Emulgointiaineen avulla toisen aineen pienet pisarat saadaan jakautumaan toiseen aineeseen pysyvästi. Jos molemmat ainesosat ovat nesteitä, esimerkiksi öljyä ja vettä, lopputulosta kutsutaan emulsioksi. Maito on esimerkki emulsiosta, jossa rasva on jakautunut veteen. Emulgointiaineita voidaan myös käyttää kun halutaan vaikuttaa elintarvikkeen jähmeyteen, ulkonäköön, rakenteeseen, suutuntumaan jne. Emulgointiaineiden avulla elintarvikkeessa pystytään säilyttämään nämä ominaisuudet kuljetuksen ja varastoinnin aikana. Emulgointiaineita on luonnostaan useissa elintarvikkeissa ja niitä valmistetaankin luonnollisista lähteistä. Emulgointiaineita tehdään syötävistä rasvoista, jotka voivat olla eläinperäisiä. Esimerkiksi sian rasvoja saatetaan käyttää. Osa emulgointiaineista on synteettisiä tai puolisynteettisiä.

Siis suurin osa jäätelöstä on ihan muuta mitä sen tulis olla. Tähän huijaukseen ja lisäaineitten määrään kyllästyneenä kokki kävi ostamasa jäätelökonneen ja päätti kokkeilla tehä ite jäätelyä.


Ensimmäinen jäätelö oli lakkajäätelö, eikä muutes ollu mittään mehutiivisteestä tehtyä vaan koko satsiin laitettiin 300g lakkoja. Ihan siis oikeita keltasia marijoja jotka vielä ite poimittuja.
Perusohoje jäätelölle on perin heleppo: 2 dl, 2 dl maitua, 2 keltuaista, 50 -70 g tomusokeria,  vaniljasokeria maun mukkaan ja jos haluaa tehä marijajäätelyä nii sekottaapi niitä joukkoon joko sosseena tai kokonaisina.
Kerma vatkataan vaahoksi, keltuaiset ja tomusokeri vaahoksi ja sekotettaan keskennään. Lisätään maito, vaniljasokeri ja marijat. Jäätelömassa laitettaan jääkaappiin ässehtimmään 3-4 tuntia jonka jäläkeen se laitettaan jäätelökonneeseen. Siinä jäätelömassa saa sekottua 15  - 40 minuttia jollon se alakaa olla sopiva sakijaa ja valamista syötäväksi. Jos jotaki jää nii lopun voi laittaa pakkaseen.
Mää halusin kokkeilla tehä rommirusinajäätelyä. Desin verran rusinoita murskasin tehosekottimesa ja lisäsin pari ruokalusikallista rommia sekkaan. Saivat ässehtiä sen aikaa jääkaapisa mitä jäätelömassakin, sekotin vasta sitte rusinat jäätelömassan sekkaan ku laitettiin massa konneseen.
Pehemijää ja tosi hyvän makusta tuli jäätelöstä. Rommi anto  makua ja vaikuttaa sen ettei jäätelö pakasteesa ollessaan kovetu ihan kivikovaksi.




maanantai 4. kesäkuuta 2012

Ja taas herkkuja ehtimäsä

Viikonlopulla olimma käymäs ylioppilasjuhulilla ja sattu sammaan aikaan sielä olemaan pari miestä joitten kans kokki oli rupatellu kuulumisia. Siinä oli tullu sitte puhheeksi kevvään herkku, korvasieni. Kuka oli jo ehtiny käyvä kahtelemasa ja mahtaako niitä oikeen löytyä. Jutustelun päätteeksi miehet oli neuvonneet pari hyyvvää paikkaa mistä kannattaa käyvä kahtelemasa.
No mehän lähimmä iltasella ennen seittemmää liikenteeseen, päivällä ei ehtiny ku oli muita hommia.
Hyvä, aurinkoinen ilta oli, vaikka välillä tuulikin ei se mehtän keskellä kovin haitannu.

Kyllä siihen tuohonki hommaa himo iskee sanon minä, ku alako sieniä olla vähän väliä ja suuria. Voi mahoton sentään miten kummallisen ja erikoisen näkösijä ruttanoita ne voikaan olla. 

Kyllä on korvasienisäki eroja. Värit vaihtellee vaalijan toffeen ruskijasta lähes mustaan. Sienien pinta saattaa olla aika tiivistä sykeröö tai sitte poimuista, vähä niinku tippaleipiä.
Ohan sielä mehtäsä muutaki kahteltavvaa ku vain sienet. Tosi nätti ja söpö oli tämäkin pikkusen pajukasvin kukinnot. Kirkkaan keltanen väriläiskä muuten aika karun ja synkän rytteikön keskellä.

Eikähän sitä niin kiire saa olla etteikö ehi kahaveja hörppäämään. Kivalon laavulla istuskeltiin hetken aikaa ihastellan mahtavvaa ilta-auringon hehkua.
Aika mukavasti niitä vaan illan päälle kerty kun jakso kierrellä ja kahtella. Kotija tullesa punnittiin koko satsi, puntari näytti 8,5 kg.  Ny vaan kehittelleen sieniruokia, kastiketta, muhennosta, keittoo, piirakkaa...jne...

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Täyvellinen parantuminen ?

Lueskelin tuosa taas vaihteeksi kirijaa, Vuosi kanssasi, siinä on vuoden jokkaiselle päivälle pieni juttu, tai ajatus. Toukokuun viimesen päivän kohalla oli tällänen teksti.

Meidän halutaan uskovan , että voimme parantua täyvellisesti ja heti
En usko siihen.
Olomme voi helepottua oireemme lievittyä tai hävitä- miksi haluammekin sitä kutsua.
Luullakseni jokkaisen on kutekin elettävä elämänsä sellasten kipujen kans, jotka eivät koskaan parane;
tuskan, ristiriitojen ja ratkaisemattomien kysymysten.
Mutta annammeko niitten vääristää elämämme vai yritämmekö löytää jotakin hyyvvää ja merkityksellistä myös kipeistä asijoista? -tuntematon-

Olipa semmonen teksti mikä puhutteli ja jäi mietityttään.

Sammaa mieltä oon että täs ajas ei ihiminen ihan täyvellisesti parane koskaan. Vaikka fyysiset sairaudet, kivut ja kärsimykset paraniskin, jääpi sinne sielunmaailmaa kuitenkin se oireyhtymä josta isoskirijas sanotaan; " kaikki ovat syntiä teheneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta."
Sen oireen vaikutusta toki voi lieventää ja helepotta sillä että  vastaanottaa armon, syntien anteeksi annon uskon kautta Jeesuksen ristintyöhön. Sillon oireen vaikutus ei oo niin voimakas ja haitallinen, vaan uskon kautta saatava voima heikentää oireen ilmenemistä ja vaikutusta. Kokonaan se oire ei häviä, sen tuomaa kipua ja tuskaa joutuu kärsimään siihen asti ku henki pihisee.

Mut kerran, kerran tullee se hetki ja päivä ku täyvellinen parantuminen on totta ihan kokonaisuuvessaan. Sitte ei ennää mikkään ahista eikä tuota tuskaa. Mielestä on pois kaikki se kipu ja suru mitä elämän aikana koetut vääryydet ovat sieluun satuttanneet.
Siitä ilosta ja riemusta ovat monet laulun tekiijät runoilleet, miten ihanaa ja autuasta se onkaan kun kaikki maallinen on jääny ja uus tilalle tullu. Ihiminen ku on saanu muuttaa uskonsa näkemisseen, päässy perille ijänkaikkisseen elämään, taivahan riemuun.

 Eipä tuota järki ossaa aatella eikä kuvitella millasta se mahtaakaan olla?  Mut jotaki mahtavaa sen täytyy olla koska jo täs ajas sitä hengen vaikutusta saa kokia ja se tuntuu tojella hyvältä.



perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kuin muurahaisia..

Aamulla alako kuulummaa ikkunan takkaa pörinää ja hurinaa....
ilimesty kauhakuormaaja.
Nelijän kopla puhallinkonneen käyttäjiä.
Yks lapijon käyttäjä, kaks haravan heiluttaijaa, heistä toinen  siirteli kuormaaja välillä.
Kaheksan miehen porukka putsas etu- ja takapihan melekosen tehokkaasti. Oiskohan tuohon kaikkinensa tuhuraantu aikaa reilu kymmenen minnuuttia.

Ja kaikki tämä tapahtu mun juuvesa aamukahavia ja kahtellesa ikkunasta toisten reipasta työntekua.

Pilivinen päivä mut muuten ihan mukava !

Olkitähtiä ja piparitaloja

Loojan pohojalta löyty pussillinen olokia. Niistäpä väätelin tähtejä. Tähti on aika iso, sakarasta sakaraan 60 cm. Viime vuonna tein yhen ja...