lauantai 23. helmikuuta 2019

Pieni pöytä

Ku sain pöyvän matkaani, sen pinta oli petsattu jollain punertavalla petsillä ja sen päällä oli kellertävä, n. 2-3 millin lakkakerros. Lakan läpi näky hyvin, hyvin heikosti, että pöyvän pinnasa ois jotaki kuvijoita.
Lakan irrottaminen oliki pikkusen työläämpi homma mitä ens alakuun luulin. Ensin yritin poistaa sitä hiomalla, vaan eihän siitä mittään tullu. Lakka tarttu hiekkapaperiin kiinni peittäen pinnan niin, että paperistahan katos karheus eikä se sillo mittään hionu.
Kävin ostamasa lakanpoistoainetta.                                                                     

Nitro Mors on paksuhkoa, viherijää geeliä, suhteellisen heleppua levitettävvää.
Pintaan kerros sitä ja annetaan vaikuttaa 5-10 minsaa ja sitte levitettään toinen kerros ja annetaan ässehtiä 40 minnuuttia. 
Ku aika oli kulunu umpeen, niin oli aika tarkistella miten hyvin lakka oli irronnu.
Höh!
Lakkapinta oli yhtä kova ja yhtenäinen, ei mittään muutosta.
Jaahas...aattelin että pittääkö tää kaikki lakka alakaa käsipelin siklillä irrottammaan. Huh...huh..

Eihän tuo aine ny niin huonua voi olla, ettei se mittään irrota. Aattelin kokkeilla ainetta uuvestaan.
Levitin geeliä  paksun kerroksen pöyvän pintaan ja laiton muovin päälle. Annoin ässehtiä usijamman tunnin ennenku menin kahtommaan onko tapahtunu mittään. Olihan sielä tapahtunu. Ihan pikkusen oli parista kohtaa alakanu lakka kupruilemmaan mikä oli hyvä merkki. Aine siis vaikuttaa, kunhan vaikutusaika on riittävän pitkä.
Puhistin pinnan ja laiton vielä kerran ainetta pintaan ja muovin päälle. Nyt se sai ässehtiä koko yön ja seuraavana päivänä ku pääsin töistä niin aloin puhistammaan pinnan.
Kuprulle noussu lakka irtos kohtalaisen hyvin, mutta olihan siinä semmosiaki kohtia joisa lakka ei ollu irronnu yhtään. Neki kohat irtos siklillä, kunhan muisti olla varovainen etten riko viilupintaa.                                                               

Yllätys,yllätys.
Paksun lakkakerroksen alta palijastu koristeltu viilupinta, intarsia, jonka keskellä helottaa kirkkaan punanen kukka.
Keskutan ja reunojen puusyyt kulukee eri suuntiin, antaa aika kivan vaikutelman pinnalle.
Täsä vaiheesa pinnasa on yks lakkakerros. Pitänee laittaa vielä toinen, ehkä kolomaski.














perjantai 15. helmikuuta 2019

Jellona

Maskotiksi lastentapahtummaan tuunasin vähä jellonapukua. Tein tassut ja pään, sivusaumoihin lisäin vähä kangasta niin puku mahtuu aikusenki ylle.


keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Hyvää ystävänpäivää

Ystävyys kivasti kurkistaa,
ystävyys hellii ja lohduttaa.
Ystävyys käden suo lämpöisen,
ystävyys lahja on jokaisen.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Sunnuntai

Sunnutai päivänä oli ohjelmasa laulua Kipinä porukan kans seurakunnasa.
Klikkaamalla tästä, pääset mukkaan tillaisuuteen.

lauantai 2. helmikuuta 2019

Lauantain mutinoita

Onkohan mulla ollu kiire vai miten tämä aika on mennä hujahtanu, ku huomasin että eellisestä plokkauksesta on kulunu aikaa lähes kaks viikkua.
Mittään erikoista ei oo sillä aikaa tapahtunu, ihan tavallista arkista aherrusta päivästä toiseen.
Tai joo, sen verran muutosta on, että jouvuttiin hankkimmaan uus astijanpesukone ku entinen lakkas toimimasta. Konetta päälle laittaisa ihimettelin, ku se rupes ottaan vettä niin kuulu semmonen kummallinen pikkunen jytinä, aivan ku joku ois kalisuttanu vesiputkia.
No ehän mää siinä vaiheesa osannu ajatella, että se ääni liittys mitenkään astijanpesukonneseen, luulin sen kuuluvan naapurista.

Seuraavan kerran ku kone laitettiin päälle, se sama ääni kuulu taas mut tällä kertaa vähä suurempana ja lyhemmän aikaa. Kolomaannella kerralla kone ei ennään ollu ottanu vettä ollenkaan ja astiat  pestiin kuivapesuna. :)
Aquastoppari meni sököksi. Netistä ois saanu tilattua uuven, ois maksanu lähemmäs satasen. Sen laittaminen paikalleen olis taas ollu oma hommansa, joten päävyttiin uuteen konneeseen.
Uus kone tuotiin liikkeestä kotia asti ja veivät vanahan konneen mennessään. Säästyttiimpä niiltäkin kantamisilta.

Vanaha Mielen kone palaveli kyllä moittteettomasti.
Kone oli jo ollu aikasemalla asukkaalla ties kuinka kauvan, meillä se ehti olla kaheksantoista vuotta.


Sukkapuikot on heiluneet melekeen joka päivä. Tännään sain valamiiksi tummasävyset sydänsukat. Jotenki vaistomaisesti ajattellee, että sydänsukat pitäs olla punaset, vaan eipä nuo oo yhtään pahemman näköset  musta-valko- ruskeenakkaan.




Vaari se huolehtii siitä ettei mulla pääse neuloosioireet vähenemmään.
Toi yllätyksenä sukat & lapset lehen. Toisena päivänä oli kirijastosta löytäny sormikasmallikirijan.
Selasin kirijaa ja huomasin, että kuvijot on lähes samanlaiset kaikisa malleisa. Värit ja kuvijoitten määrät vaan vaihtellee.
Nuilla kuvijoilla tulis aika kivat sukatki.

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...