Viimenen seinä

Perijantaina töitten jäläkeen ajelin pohojanmaalle lomakohteeseen. Täälläpä se loma kulluu mukavasti puuhstellesa hirsitalon kimpusa. Palijo on saatu aikaan ja palijo on vielä tekemättä.
Paremminki sanottuna hommat ei lopu koskaan ku on kyse omasta talosta ja tontista.
Voi vaan jälleen kerran todeta sen, että ostettiin ihtelle töitä loppuelämäksi. :)

Lauvantaina alotin pihakamarin siivuamisen jotta saatas se sellaseen kuntoon että vois alakaa seiniä laittelleen. Kamarin yheseä seinäsä oli vielä halteksit paikollan, olimma jättäneet ne siihen ku aateltiin josaki vaiheesa, että jos tehtäsiin tästä seinästä sellanen " muisto menneisyyteen " seinä. Revittäsiin tapetit pois kerroksittain ja jätettäs jokkaisesta vähäsen näkyviin. Se suunnitelma unohettiin, haluttiin nähä mitä halteksin alta löytyy.
Kamarin päätyseinästä löyty kukkatapettia jollasta ei tähän mennesä oo vielä vastaan tullu.  Pari tapettikerrosta on ollu kukkatapetin päällä, kaikki olleet samansävysiä, tuommosia vaalijan harmajan ruskijan kukertavia.

Halteksin alta palijastu meleko hyväkuntosta tapettia. On ne vaan ollu hienoja. Tätä tapattia oli myös pihan puoleisella seinällä. Taisipa tätä tapettia tulla laittamaani lipastoonki yhelle reunaa.

Alimmaisena vanahan sanomalehen alla oli tämä sinikuvijoinen kukkatapetti. Lehestä löyty vuosiluku 1890, eli aika vanahaa on. Sinistä tapettia jätettiin 70-80 cm levijä soiro vielä seinälle, suojattiin se väliaikasesti pahvilla. Katomma sitte myöhemmin jätämmäkö sen siihen vain otetaanko kokonaan pois. Seinäsä on hyvät hirret jotka puhistettaan ja jätetään  näkyviin.

Tännään on sunnuntai ja lähemmä käymään naapurikunnasa aamupäivän seuroisa. Vaari on luppautunu pitämään sielä saarnan ja tiijä vaikka saatas työmiehen kans laulaa luikasta pari laulua. Elämäsä on palijo asijoita joista saa olla kiitollinen, asijoita jotka antaa aihetta kiitos- ja ylistyslauluihin. Sanoohan Sanakin; kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unohda mitä hyvää Hän on sinulle tehnty.

Siunattua sunnuntaita!

Viimenen viikko

Niin se on kesäkuu loppusuoralla. Tämä viikko vielä aherrusta töitten parisa ja sitte alakaa loma.
Loma mennee lähes kokonaan hirsitalolla puuhastellesa. Sielä on monta hommaa oottamasa tekijää...

Mukavia kesäpäiviä sulle!

Toisen roska, toiselle aarre

Pari viikkua sitte oli roskikseen ilimestyny pikkunen pöytä.
Siitä oli yks pieni puupalanen irronnu jonka takia pöytä ei pysyny pystysä.

Kannoin pöyvän parvekkeelle, hajotin sen ossiin ja korijasin irronneen puupalan. Ei siinä ollu muuta vikkaa kuin ruuvit liijan löysällä. Siirsin molempien puupalojen paikkaa niin sain ruuvattua ruuvit ehijään puuhun, eikä vanahoihin reikiin.

Pöyvän petsaus oli kannesta lähes kokonaan kulunu, jalakaosa oli vielä ihan ok. Päätin kuiten, että hion kaikki osat ja maalaam ne. Mulla oli jääny vaalijan harmajaa maalia äitin kukkapöyvän maalauksesta, nii se paassaa tuohon vallan mainiosti.

Maalasin ensin kannen reunat ja jalakaosat. Pöyvän pinnan jätin maalaamatta, ku siinä näky niin hienosti puunsyyt. Vejin pari lakkakerrosta pintaan niin hyvä tuli.

Pöytä ei vie parvekkeella palijua tillaa ja ku sitä ei tarvi, se on heleppo taittaa ja laittaa syrijään.
Kierrätys kannattaa.

Se on kesä

On se vaan niin mukavaa ku aurinko paistaa ja mittari näyttää reilusti yli + 20. Tuntuu että kesähän se on tullu, vaikkakin jo viikonlopulle on luvattu vesisajetta ja iliman jähtymistä lähemmäs + 10 astetta.
Mutta sempä näkkee sitte mitä tuleman pittää.

Kesä on alakanu myös vaarille. Hän lähti maanantaina puuhastelemmaan hirsitalolle, jatkammaan hommia siitä mihin syksyllä jäätiin. Talaven ja kevvään aikana ollaan hommattu porstuaan ikkunoita ja uluko-oveja. Ulukoporstua  jää kylymäksi tilaksi, joten yks lämpöeristetty ovi pittää laittaa lämpymän ja kylymän porstuan väliseen seinään. Seinäsä oli valamiina ovaiaukko josta on ollu alunperin kulukureitti sisälle. Josaki vaiheesa ovi on tukittu ja jätetty seinän sisälle. Vanahat ovet ovat olleet aika matalia, aukkua piti suurentaa jotta  uus ovi mahtu paikalleen. Ovesa on kyllä levveyttä, pitäs mahtua isommaki ihimisen kulukemmaan.

Porstua jaetaan kahtia, tien puoleiseen puoleen tehhään wc ja kylppäritilat, saunan paikkakin siihen tullee, vaikka saunaa ei täsä vaiheesa siihen rakennetakkaan. Ajateltiin, että on se hyvä tulevaisuutta silimällä pitäen varautua siihen, että saattaa tulla elämäsä semmonen ajanjakso ettei sitä ulukosaunaan ennään jaksa lähtiä, niin ompahan mukava ku sisäsauna on puolivalamiiksi tehtynä.

Näin ne hommat etenee. Porstua jos saatas tälle kessää valamiiksi ja takka laitettua paikalleen niin siinähän sitä jo oiskin. Katotaan mitä ehitään...