Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2013.

Jäitten lähtö lähenee....

Kuva
Aamupäivällä kävin nappaamasa kuvan jäitten sullaamisen tämän hetkisestä tilanteesta. Sillan alta on jäät lähteny, sullaa jatkuu jonku matkaa pohojoseen päin, siihenpä se sitte tyssää.
Merkkipaalu näkkyy jäällä oikijasa laijasa männynoksan kohilla pienenpienenä pisteenä. Yöpakkasia on vielä luvattu tulevaksi mikä tietää sitä että saattaapa mennä aika pitkälle toukokuuta ennenku vesi vappaana virtailee.

Lenkkipolulla kuultua isojen poikien juttua

Lenkkipolun varrella oli kaks pikkupoikaa, kooltaan vähä suurempia mitä palosammutin, kerräämäsä pullloja ja tölökkejä kanervikon keskellä.  Pojat ku huomas meijän tulon, suurempi kooltan rupes puheleen pienemmälle.
- Me ollaan kuule jo niin isoja että saahaan kirroilla. Voi helevetin helevetti ku ei oo pulloja.
 Perkeleen perkele, misä ne kaikki pullot on.

Kokki kysymään pojalta:
- Löytyykö pulloja?  Ei vastausta.
Kysyin ku olin pojan kohalla;
-Auttaako se tuommonen kirroileminen pullojen löytämisesä?
- Ei auta, vastas poika.
- Joo, ei se kuule auta. On aika ikävä kuuosta pienen pojan suusta tuollanen kirroileminen.
- Me ollaan isoja, kuus vuotta, vastas poika.

Ehin kävellä muutaman metrin ku vielä takkaa kuulu ääni:
- Oikeesti ollaan viis vuotta.

En tiiä itkiskö vaiko nauras, niin surkuhupanen oli tilanne.


Ilta-auringon hämysä

Kuva
Laavukausi avattu. Töistä ku pääsin niin sannoin kokille että mitä jos lähettäs kahtoon joko pääsis Karhukummulle. Pekoni- ja makkarapaketti reppuun, kahavit kiehautettiin termariin, ja eiku menoksi.

Pikkusen oli pitkospuut osasta matkaa vielä lumen ja jään peitosa.
Onpa siinä vielä auringolle ja veelle töitä sulatella ja murskata tuollaset jääjärkälleet.

Pari juttua rukkouksen ihimeellisetä maailmasta edellisen postauksen jatkoksi

Jumalan hengen vaikuttamasa rukkouksen ilimapiirisä voi tapahtua mitä vaan.
Täsäpä pari ihan omakohtasta kokemusta siitä.

Joku aika sitte oli seurakunnasa viikonloppu jollon oli usijampia tillaisuuksia. Olin luppautunu olemaan mukana tillaisuuksisa ja auttelleen rukkouspalvelusa. Viimesen tillaisuuven loppu puolella annettiin ihimisille mahollisuus tulla rukkousavustajien luo omien asijoittensa puolesta rukkoiltavaksi. Seisoin salin etuosasa lavalla toisen avustajan parina. Meijän luona kävi siinä muutamia ihimisiä. Sitte tuli heken tauko, seisoimme siinä ootellen että mahtakohan vielä joku tulla.
Siinä seisoessani ja kahtellessani ylleisöön, silimäni osuvat naiseen joka seisoi rukkoiltavana, jutellen jotaki rukkousavustajien kans.
Yks kaks näin naisen yläpuolella lyyhistynneen selekärangan. Aattelin, että mitähän tämä nyt on.
Näin selekärangan toistamiseen, mieleen tuli ajatus mennä naisen luo ja kertoa mitä näin. Ehkäpä nainen kärsii vaikijasta selkävammasta. Siinä miettiesä näkemä…

Siihen jäi

Viime vuosina on käyty aika vilikasta keskustelua hengellisellä sektorilla. Kirkon sisällä käy melekoset aallot, välillä tuntuu että mahtaakohan tuosta syntyä vielä joskus semmonen hirmumyrksy mikä kaataa ja keikahuttaa nurin koko systeemin?
Mediahan tekkee tietysti oman tehtävänsä, ossaa kyllä ruotia ja kritisoija, ettiä just ne jutut ja tapaukset kansan tietoon joilla saahaan just aikaan sellaseta ilimapiiriä ku halutaan.
 Eikähän se mittään uutta ja outua oo että maailman ilimapiiri on muuttunu ja muuttuu aina vaan enemmän ja enemmän antikristilliseksi. Antikristuksen aikakausihan on jo alakanu, sen alakua saahaan omin silimin nähä ja korvin kuulla.
Uskovillehan se vaan tietää sitä että vapautuksen hetki on lähellä. Joten velijet ja siskot, ei lannistuta eikä vaivuta synkkyyteen. :)

Palijo on puhuttu myös parantamisesta, sairaitten puolesta rukoilemisesta, saako niin tehä, onko se oikeen ja tapahtuuko sitä oikeesti. Tapahtuu sitä.
Sitä en vaan ymmärrä miksi sellasesta rukoushetkes…

Viisautta

Kuva
Vielä viistoista työaamua, sitte mummeli siirtyy viisasten joukkoon. :) :)



Vappaata kasvatusta

Pikku Ossi oli päässy äiteensä kans kauppareissulle. Olivat saaneet kerättyä ostoksensa ostoskärryihin ja oottelivat kassajonosa pääsyä kassalle makselemmaan ostoksensa.
Ossin eesä jonotti vuoruaan pikkuruinen mummu kärryjenä kans. Ossi oli tarrannu tiukasti kii heijän kärryjen kahavaan ja töni eellä menevää mummua takalistoon. Välillä  hän veti kärryjä taaemmas ja taas uudella vauhilla kohti mummua.

Mummu pyörähti ympäri, ja sanoi:
- Lopeta tuo töniminen, se tekkee kipijää.
Ossi oli niin kuin ei olis kuullukkaan, jatko tönimistä samantien ku mummu käänsi selekänsä.
Mummu pyörähti toistamiseen ympäri, katsoi Ossiin ja sitten tämän äitiin.
- Rouva hyvä, voisitteko sanoa pojallenne että lopettaa tönimisen ?

Äiti kahteli ihan muualle kuin ei olis tilanteen tasalla ollenkaan.
Mummu toisti pyyntönsä, johon äiti suostui vastaamaan:
- En voi sanoa, hänellä on vappaa kasvatus.
Rouvan takana jonosa seisonut vanahempi herra oli seurannut tilannetta sivusta.
Hän siirtyi ihan rouvan taakse ja kaa…

Nöyryys ja ylypeys

Aamulla töitten lomasa sain olla luennolla, ku aivotoiminta oli senverran vilikasta jotta jouvuin kaiken aikaa kuuntelleen omia ajatuksiani. En tiijä mikä sai ajatukset pyörähtämmään semmosiin asijoihin ku nöyryys ja ylypeys. Niitäpä pohtiesa meniki työtunnit aika sutjakkaasti.

Miten vaikijaa se nöyrtyminen joskus onkaan, esimerkiksi sillo ku joutuu pyytämmään anteeksi. Ylypeyven pikkupirulainen istuu olokapäällä, nauraa kihittää ja antaa senki seittemäntoista erilaista vaihtoehtua miten päästä tilanteesta, ettei tarvis nöyrtyä anteeksi pyytämisseen.
Miksi se on niin vaikijaa?

Tuostapa tuliki mieleen yks nuoruuven aikanen juttu, joka jääny niin mieleen ja sielunsyövereihin että sen muistaa ku eilisen päivän.
Oli kesä ja siihen aikaan pitemmät matkat tein liftaamalla. Likkakaverin kans kerran liftattiin Oulaisiin, sitä en muista oliko sielä josaki tanssit vai ihan muutenko vaan mentiin aikaa kuluttaan.
Aika myöhään veny meijän ilta kaupungilla, ja ku oli kotia lähön aika nii sinne vaan…

Ei se mitään

Kuva
Niin se vaan on.

Mukavaa sunnuntaita!

Arvaus

Varma kevvään merkki on se ku joen jäälle ilimestyy jäitten lähön merkkipaalu ja alakaa joka vuotinen kisailu siitä kuka arvaa oikijan ajankohan millon jäät lähtee.
 Senverran pitkään on nuita yöpakkasia ollu että paremmin toukokuun loppupuolelle mennee jäitten lähtö.
Mun arvaus on että 21.5. kello 12:21 virtaapi joki vappaana, irrottaen merkkipaalun ja jäät mennee menojaan. Sikälimikäli arvaan oikeen ees päivän tarkkuuvella, saa kokki ostaa mulle litran jäätelyä.
Saapa nähä miten käynee.

Elämä...

Kuva
Olipa mahtava viikonloppu.
Seurakunnasa vietettiin Lapin alueen helluntaiseurakuntien vastuunkantajien tapaamista. Paikalle kokoontu lähes pari sattaa ihimistä joista suurin osa vapaaehtoistyöntekijöitä.
Vierailevana puhujana oli Vesa Pylvänäinen joka kerto hyvin avoimesti ja elävästi omasta elämästään. Mitä on sairastaa ärhäkkää eturauhassyöpää, miten sen kaiken kivun ja voimattomuuden keskellä voi selevitä.
Jumalan hengen läsnäolo oli todella väkevä. Rukoushetkien aikana oli ihimisiä jotka kokivat paranemista omista kivuistaan. Vesan elämää sairauden keskellä voi lueskella täältä:
http://vesapylvanainen.blogspot.fi/

http://youtu.be/AEgZPupX6jQ

Päivien päätteeksi oli toimiston pöyvälle ilimestyny meille osotettu paketti. Kotona ku avattiin paketti niin sieltäpä ilimesty tälläänen...

Mikki Hiiri tavarat senkun lissäätyy....niitä jo muutama...



Tosi tarina

Ookko sää huomannu semmosta että joskus tullee mieleen joku hupasa vanaha juttu, jolle sitte saa naureskella ja hymmyillä pitkin päivää?
Mulle kävi sillaitte alakuviikosta.
Kuulin tarinan eteläpohojanmaalla asuesa, sen tapahtumat liittyy sinne ja on kirijotettu muistiin Jurvan seurakunnan historijaan. Kirijottelen tarinan kirijan pohojalta jotta pysytään tottuuvesa.
Tarinan tapahtumisen aikooihin kirkkoherran virkaa hoiteli Karl Aschol. ( 1808-1831 )

Ascholinista on kansan muistitieto säilyttäny pienen kaskun, joka tulkoon tässä kerrotuksi, ku hänen toiminnastaan Jurvassa ei juuri muitakaan tietoja ole olemassa.
- Kerran kun Kangasalustaan oli tulossa kinkerit- koko kappeli oli silloin yhtenä kinkerikuntana- meni eräs Niemenkylän isäntä, joka oli tunnetusti huono lukija, vaikka oli päässyt kylänvanhimmaksi, Ascholinin luo puhumaan, että tämä päästäisi hänet helpommalla kuuntelussa, koska olisi suuri häpeä, jos pappi julkisesti toruisi häntä, joka oli kylänvanhin. Palkaksi isäntä lupasi …

Haarukkapitsiä

Kuva
Vuosien varrella kertyy langanjämiä aikalailla. Yhtä väriä ku ei oo kovin palijua niin joutuu aina vähä miettiin että mitähän mukavaa jämistä keksis tehä. Heräs mielenkiinto kokkeilla miten mahtas onnistua haarukkapitsisen tunikan tekeminen. Mittään valamista mallia ku ei ollu mistä olis kahtonu miten pittää tehä. Malli oli vaan itellä pääsä, joten siitäpä sitä sitte vaan tekkeen.
Alotin työn tekemisen alimmaisesta pitsiraijasta. Jokkainen pitsiraita virkataan ensin erillisenä kappaleena mikä sitte yhistettään aina edelliseen raitaan. Haarukkapitsisä tehhään lenkalenkkejä jotka sitte virkkaamalla yhistettään toisiinsa. Jokkaisen haarukkapitsin jäläkeen on virkattu " simpukkakierros" jota tehesä samalla sai kiinnitettyä haarukkapitsin lankalenkit.
Työn edetesä ylös päin vähensin lankalenkkien määrää että sain tunikasta sopiva kokosen. Lankalenkit vennyy tosi palijo joten aika heleppo oli mallia työstää. Kaula-aukkua ja käjenteitä huolitellesa huomas sen vaikeuven miten pali…