perjantai 31. joulukuuta 2010

Tahdon

Tännään on se päivä, kun 30 vuotta sitte sanoin tahdon, käytiin vihkiminen suorittaan maistraatis, hääjuhula pijettiin sitte myöhemmin. Olihan se, olise kaikki uutta ja ihimeellistä, rakkautta, sitä se oli......on vielä tänäänkin.
Tahdon...tahdon...

Hääpäivän kunniaksi, lahjaksi sain kirijan.
Kokki ihan ite teheny, kirijottanu, koonnu ja kuvannu. Tekstit on osasta ihan suoraan kirijeistä kopioutuja, joita seurusteluaikana kirjotteli. Tosi hieno, ihana ja mukava muisto, siitäpä sitä saa jääläkipolovetkin lueskella miten mummo ja pappa toisensa löytäneet.

Täytekaakun leipasin eilen, eikai sitä juhulia oo iliman kaakkua.

Illalla vielä kaiken kukkuraksi ja kunniaksi ihimiset ammuskellee raketteja. Meilläki yks paketti, sain kokin ostammaan sen , ku aattelin että on tää sellanen päivä että sen kunniaksi. Ei nimittäin oo ollu meijän perinne raketteja ammuskella. Nyt ku ollaan koko sakki koolla, aateltiin että tehhään poikkeus.
Tuo järven ranta on oikeen hyvä paikka siihen touhuun. Sinne heleppo mennä, eikä oo vaaraa että raketit väärään suuntaan lentää ku laittaapi niitten nokat järvenselekää kohti menemään.


Kultaseni
Tänä päivänä olet ollut ajatuksissani
monta kertaa
auringonpaisteessa
kevään lämössä
puhkeavissa silmuissa.

Muisto käsiesi kosketuksesta
katseesi hellyydestä
ihosi pehmeydestä
yhteisestä riemusta
      rakkauden voimasta
     on sisintäni koskettanut

kaipauksen kevättuulella.
-kokki-


Hyvä päivä tänään !



torstai 30. joulukuuta 2010

Jatkuu se..pakkanen...

        " Onnellisuus merkitsee sitä, että osaat iloita yksinkertaisista asioita. "
                                                                       -Tu Lung-


Pakkenen tekee kepposia.
Eilen aamulla ku kokki lähti laittaan romoosteria hetkeksi aikaa hyrräämään, että ehtis hetken aikaa pörisemmään, ennen ku liikkeelle lähetään. Meijän ku piti mennä lentokentälle poikaa ja miniää vastaan, koneen tuli olla vähä ennen puolta yhtä kentällä.
Roomsteri oli yön ollu roikan nokasa, mut kovin hilijanen oli se hyrähys minkä päästi. Akku oli tyhyjä, ihan turha oli yrittää tartata ku ei se kertakaikkiaan jaksanu pyörähyttää sitä käyntiin. Siinäpä sitä mietittiin että mitähän tehstäs keskellä korpee.
Soitettiin jo vanhemmalle pojalle, että joko he ovat lähteneet, että ottaa akkulaturin mukkaan. Olisivat joskus kahen aikaan mökillä nii saahaan sitte roomsterille virtaa. Harmitti vähä ku nuorempi pari joutus kentällä oottaa kyytiä...oiskohan mittään muuta keinoo päästä aikanaan liikkeelle.
Sattupa kokki sitte vilikasee sisällä mökin pöyvällä olevaa kansioo, sieltähän löyty numero, sanottiin vielä että avain- ja huoltoasioisa voi ottaa yhteyttä.
Kai ajatuksena oli vaan mökkiä koskeva huolto, mut sama kai tuo, ainahan sitä voi soittaa.
Otin puhelimen ja sotin, kerron että pitäs olla lentokentällä puoli yheltä, oisko mitenkään mahollista saaha apua. Sieltähän luvattiin tulla, reilu puoli tuntia ja roomsteri oli käynnisä.
Kaupunkiin ku päästiin, kokki osti uuden akun, ihan vaan kaikenvaralta. :)

Pakkenen yllättää....kuten rakkauskin :)

Hupasaa päivää!

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Pakkanen


Talvenkukka, kuurankukka,
kaunista,
mutta niin kylmää.


Hetkisen valoa päivään,
ehti auringon muutamat säteet antaa.
Kunnes niiden oli jo aika mennä,
taakse taivaanrannan,
valmistamaan tulevaa
huomista päivää.


tiistai 28. joulukuuta 2010

Joulun jälkeistä elämää :)

No niin, yks joulu onnellisesti ohitte.
Onnistuhan se ankkapaistiki, heh heh hee.. tarkemmin paketin tuoteselostetta ku lujettiin, nii seleviski että syötiin hanhen rintaa eikä mittään ankkaa.
 Noh, kerrankos sitä ihiminen erehtyy.
Mutta hyvvää sitä tuli ku ankkapaistin ohojeella se laitettiin. Minä maustin ja laiton lihan uuiin, kokki valamisti kastikkeen. Lisäksi hauvutettiin uunisa kasvislohkoja, jotka olin ennen uuniin laittamista antanu muhia puolisen tuntia maustesekotuksesa, johon olin laittanu, oliiviölijyä, intialaista maustetta, chiliä, suolaa, currya.
Laiton kasvikset uunipellille, jotta ne saa hyvän ruskituspinnan, välillä muistaa sekotella. Ohojeen mukkaan, hanhen uunisa olo aika oli 10-15 minnuuttia, ku sen pitäs jäähä sisältä hieman punertavaksi, no niise kyllä jäiki, vähä liijanki palijo.
En tykänny, mut kokki tykkäs. Mää kääräsin toisen rintapalasen takasin folioon ja laiton jälkilämpöön sen vielä muhimaan parikytä minnuuttia, paremman makusta kun liha oli kunnolla kypsynyttä.

Eilen iltasella ajeltiin sitte tänne Kuusammoon johonki korpeen mökille.
Ai että onkin hieno paikka. Mittari näyttää -25 pakkasta, lumista mehtää , järven ranta aukennee tuos vajaan 50 metrin pääsä. Pittääki käyvä joku päivä jäällä käveleskelleen ku näyttääs ettei sielä oo kovin paksusti luntakkaan.

Ku heräsin, laiton takkaan valakian. Tuollanen vuolukivesta tehty iso takka, sen ku saa lämpimäksi kauttaaltaan niin johan tarkennee. Alaosasa on tulipesä ja sen yläpuolella leivinuuni, mikä lämpiää siinä samalla ku tulet laittaa, kätevä systeemi, eikä tarvi alakaa arinaa hiilloksesta puhistammaan jos haluaa jottain sapuskaa uunisa laittaa, tai voishan tuola paistaa vaikka rieskaa.

Ja päivän mietelause:

" Ihimiset joita rakastamme sydämestämme, eivät vanahene"
-Emst Penzoldt -

Hupasaa päivää!

torstai 23. joulukuuta 2010

Tännään siivotaan ja touhutaan....huommena alakaa joulu :)

Siitähän se aamu alako ku käärin matot  rullalle ja heitin ulos parvekkeen kaiteelle tuulettuun. Lastalla vaan keräsin pölyt kassaan , kätevän kevyttä jos vertaa siihen että ois alakanu imuroimaan. Seuraava vaihe oli kiertää pöyvät, taulut, ym.. paikat siivousliinan kans, sitte vaan moppi heilummaan ja kappas...asunto olikin siivottu. Matot saa olla ulukona iltapäivään asti, pakkanen nitistää pöpöt , tullee ihana raikas tuoksu ku tuo ne sisälle.

  Iltapäivällä taijan keitellä vähä pottuja, ku aatletiin  tehä aatoksi pottusallaattia. Eilen illalla kahtelin netistä ankan paisto  ohojettakin, ku kokki oli ostanu ankan, että jos siitä jouluksi laitettas. Kerta se ensimäinenkin ku ankkapaistia laittaa. :)

Keltasia rusinoita piti ostaa, ei tuu muuten joulu :)
Kokki on joisaki asioisa ehoton, ku meinas olla rusinat hukasa, sanon että jos tälle joulua tehtäsiin sekametelisoppa. Ei käy, sano hän, keltasia rusinoita ne pittää olla. Ei kai siinä ois auttanu muu ku kiertää kaupungin kaikki kaupat ettimäsä keltasia rusinoita, mut...elähän mitä. Ku satuin viimmen yhen hyllyn viereen josa oli jonku firman ihan omia tuotteia, katoin että jeeee...keltasia rusinoita...mut pahus, siinähän oli ruskeitaki rusinoita ja karpaloitaki samas pussis. Mahtaiskohan tää kelevata kokille, varovasti ehotin että täsä ois tämmöne pussi, että käykö ??
Kokki kahto pussia ja sano...jooo...mää voin eritellä nuo keltaset rusinat erilleen. :)
No niitähän oli siinä pussisa senverran vähäsen ettei niistä soppaa saa, joten ei siitkään sitte saatu soppavärkkiä. Siinä ku laiton pussia sitte takasi hyllyyn, kokki sanoo yhtäkkiä, no kato..keltasia rusinoita pussisa...jeeee,,,olen onnellinen, joulu tulee sittenkin. :) :)
Rusinat muutes liotettaan yö päärynänektarisa tai ananas-mango-passionektarisa, seuraavaana päivännä ne sitte keitettään liemesä, tietysti voi vähä lantrata veella jos maku ei oo ihan kohillaan.

Riisipuuro keitetään kookosmaitoon, voita ja suolaa...namss...

Mukavaa tätä päivää ja ilosta mieltä!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Aamua!

Kahtoin aamulla pakkasmittaria...-21...voi rähmä, taasko se kiristyy...pakko ettiä taas se pipo jostaki
 * toivottavasti ei ala kiristää*
On muutes hämärää, tosi hämärää tähän aikaan aamusta, ku täsä ikkunasta ulos kahtelen, mut siihenki asijaan tuli selitys, miks on näin hämärää. Tännään on vuojen lyhin ja pimein päivä! Jaaaa....tunti vai kaks lyhyee,,,mihin ne tunnit häviää...22 tunnin päivä...??*wirn*

Joulun jäläkeen päivä on kuulemma kukon askelleen verran pitempi, kuullu joskus sanottavan.
Palijoko sitte on kukon askel? * miettii*
Meillä oli aikoinaan kanoja ja kukkoki, ku muistelen sen tepastelemista, nii ei se kyllä kovin pitkiä askelia ottanu, mut niilläki askelilla pääsi etteenpäin.
Eihän se askel oo ku jottain  4-6 cm,  sen jollakin konstin ajakasi muuttaa, nii mahtaskohan olla kahen silimänräppäyksen verran aikaa ?? Eli ei se kovin palijo pitene, mut pitenee kuitennii. :)

Mutta vielä ei oo joulu ohi, vaan se on tulosa, joten iloitaan ja nautitaan tästäki päivästä!

Mukavaa joulun oottelua!

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Ihiminen saattaa joskus olla perin sokia,
suurta ei nää vaikka vieresä on.
Saattaa nyrkit kohti taivasta huutaa;
Ei sua oo, ei sua oo !!
Kuitenkin,
koko ajan siinä huutaessaan,
hän on suurempansa
rakastavien silimien alla.
 

perjantai 17. joulukuuta 2010

Mäkisä

Kävinpähän pitkästä, pitkästä aikaa  Mäkisä syyömäsä tuplajuustohampurilaisen, * on jääny hieman vähemmälle käyminen, syy ilimennee kuhan lujet etteenpäin. *
 Olin yhen ystävän kans laittelemasa joulujuttua srk,n tilosa ja meille tuliki viijen maisa senverran  näläkä, tuumattiin että ny voitas käyvä josaki syömäsä. Mietittiin mikä paikka ois semmonen misä vois äkkiä kävästä , päävyttiin että mennään Mäkkiin jos ei oo kauheesti sielä porukkaa, ei ollu.
No siihe saakka meniki kaikki ihan ok, ku sain sen tillaamani hampurilaisen etteeni. Kaks kertaa ehin purasemmaan ku tajusin että no taas...taas ne on lämmittänneet tään hampparin siten että on keskeltä ihan kivi kova, ei sentäs mustana, kuten kerran oli.
No minähän otin hampparin kätteen ja kävelin kassalle saman klopin tykö jolta aikasemmin olin sen tilannu. Näytin sitä hälle ja sanon, että on sitte päässy pikkkusen niinku kovan laiseksi ja tökkäsin sormella hampparia.  Kassakloppi tökkäs kans ja totes, " ovat lämittänneet tätä liikaa, tuon sulle uuden.
 Kiitos, ja menin takasin pöytääni oottellen uutta syöntikeleposempaa hampparia.

No ei sitä kovin kauaa tarvinnu ootta ku kloppi toi uuven hampparin, se tuntu ihan pehemoselle, kloppi kysy että haluanko kahvin vai jonku jälkiruuan, hän tuo vielä sellasen.. Kahavista en piitannu, joten otin sen jäläkimmäisen vaihtoehon, hetken päästä tuotiin kinuskijäätelöannosta. :) Hyyvvä oli.

Tais olla nelijäs kerta ku sain tuollasen kärähtänneen hampparin, että pitäsköhän henkilökuntaa Mäkis koulutaa vähä tehokkaammin, jottei kovin monelle, joka gluteenittoman hampparin tillaa käy samoten. Mut se on hieno homma että he hyvittää sellasen mokan ja tuovat joko kavin tai jälkiruuan asiakkaalle, se jos mikä on asiakaspalavelua.

Että semmonen Mäkkireissu ! 

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Mummeli innostu leipommaan

Kun koriviin kantautu ääni, että tekis mieli joululimppua, nii eikai siiinä muu auttanu ku käytiin kaupasa ja  ostettiin litra piimää ja hiivan palanen, kaiken muun ostosten lisäksi. Kotia tulin, nii laiton taikinan nousemmaan , vähä kiireellä piti hutasta, että ehin kolomeksi likkaa hakkeen koulusta, mut ehtipähän taikina sillä aikaa hyvin nousta. Ensin pyöritin kolome palleroo ja ne nousemmaan pellille, sitte ku ne kutakuinki valamista tavaraa uuniin laitettavaksi, pyörittelin toiset kolome. Piimäsiirappivellillä voitelin ennen uuniin laittoo ja  vielä toisen kerran ku otin uunista, aika herkullisen näkönen pintahan nuihin tuli. Kokin limppu piti halakasta ja kahtua miten se on paistunu. Nimittäin, ku olin viimmestä palleroa pyörittelemäsä, kokki tuli siihen sekaamaan aprikoosien, rusinoitten, mantelilastujen, taateleitten kans, silippus niitä leivontapöyvälle ja sano että vaivaa ne sinne taikinan sekkaan nii katotaa mikä siitä tullee. Että semmoset ohojeet ne mun kokilla. :) Hyvä tais tulla?

Oulun limppu

yks litra piimää
hiivaa vähä toista pallaa
2 teelusikallista pomeranssikuorijauhetta
2 ruokalusikallista fenkolia, kantsii vähä jauhaa sitä pienemmäksi
2 desiä siirappia
2 litraa jauhoja ( vehenäjauhoja litra, toinen litra, hiivaleipä-  tai sämpyläjauhoja )
150 grammaa markariinia joka sulatettaan

Kiehauta siirappi ja mausteet, lissää piimä sinne sekkaan, lämpiää sopivasti käjenlämpöseksi.
Kaaja se mössö taikinakulhoon ja liota hiiva joukkoon, sitte vaan jauhoja ja sulatettu markariini, lisätään jauhoja että alustuu  sopvaksi ja annetaan nousta. Sitte vaan leipommaan ja paistelleen, vähä reilu 200 astetta uuniin lämmintä ja reilu puoli tuntia. Voijellaan piimäsiirappivellillä ennen uuniin laittoo ja uunista oton jäläkeen. Ei kai siinä muuta tainnu olla. :)

tiistai 14. joulukuuta 2010

Olijesta väännettyä

Suomalaiseen käsityöhistorijaan kuulunee kaiketi yhtenä osana erilaiset olokityöt, erityisesti ne ovat joulunajan koristeita, mikä ettei olijesta voija tehä muutaki, mut eiköhän se tunnetuin oo tuo himmeli, joka niin monen tuvan kattohirrestä on entisvanahaanki roikkunu. Yhtä tunnettuja taitaa olla olokipukit, tontut, enkelit, tähet ja tietysti ehkä vielä vanahempaa " taijetta" taiavat olla olokipatjat . * jokkaisesa patjasa makkaajansa persauksen jäjäki...wirn*

Mutta onpa siinä oma hommasa tehä tuollanenki himmeli. Olijet kannattaa olla mahollisimman palijo saman vahavusia, sillo lopputuloksesta tullee kaunein. Ihte en kaupan olijista oikeen tykkää ku ne tahtoo olla iha liijan vahavoja, pieniä osia ku joutuu leikkan nii niistä tulle aika " pökkelömäisiä" ku vahavuutta on liika..Tuohon himmeliin sain ihan kunnon olokilyhteen, voi mahoton mikä sitä sotkua mikä siitä tuli ku kypyppärisä alon lyhettä puhistamaan. * muistellee sitä pölyn määrää mikä siitä kuivasta rukkiista lähti..köh...köh...*
Lyhe ku ei ollu mikkään ihan pikkunen, tuommosen kauralyhteen kokonen mitä saa kaupastaki ostaa, vaan se oli ihan toista metriä korkia, ja ympärysmittaaki sillä oli ihan reiluisti, hyvä että käjet riitti kunolla ympäri ku sitä kanto.

Enisn tein semmosen karkeen selevittely homman, kaikki hunot heitin menemään ja samalla leikon latvasta tähkät , semmosesta korkeudesta pätkäsin aina poikkii ku oletin että vielä mahtuu lanka olijen läpi kululeen. Sitte ku olin saanu kaikki sillaitte käytyä läpi, alotin toisenlaisen selevityksen. Joka olijen yksitellen kävin läpi , katkasin aina siitä solomumaisesta nivelkohasta ( tarkisti asijan wikipediasta miksi sitä tummaa pattia sanotaan ) parahimmista korsista tuli kolome pätkää.
Siinä ku leikkelin, lajittelin ne heti kolomeen eri läijjään, korren vahavuuden mukkaan nii oli aika heleppo sitte alakaa ite himmeliin tarvittavia pätkiä leikkomaan.

Olijethan pittää aina leikata kosteina jottei ne halakia. Sama ku niistä alakaa tekkeen jotakin muuta olokityötä, nii kostuttaa siinä vaihees ku alakaa sunnittelleen mitä tekkee, langalla ku sitoo olijen ollesa kostee se litistyy sopivasti ja helepottaa sitomista. Olokitähtiäki tein joinaki vuosina ihan myntiin saakka, tais suurimmat olla 40 senttiä halakasijaltaan. Mukavan näkönen koriste ikkunaan. Ihtelle ei oo jääny ku pari pientä tähtee, semmosta se tahtoo olla...kuten sanontaki sannoo, suutarin lapsilla ei oo kenkiä.

Tuo kuvan himmeli oli sillaitte heleppo tehä, siihen ei tarvinnu ku kahen mittasia pätkiä, oiskohan nuo pisimmät 7 senttisiä ja sisällä oleva pikkunen kuvio 3 sentin pätkistä tehty.
Ohkasimmista olijista ei lankaa saanu muuten läpi ku että imasi toisesta päästä,,,yähh...aika usein sieltä olijen sisältä tuli jottain mönijää henkireikiin, tai lanka meni kivuksiin saakka jos liijan voimakkaasti imas. Niitä ohkasia ku oli sen verran palio ja alako imeminen kyllästyttää, päätin keksiä jonkulaisen apuvälineen siihen hommaan. Mut mikä vois olla nii ohutta että se kestää pujottaa, ja kuitenkin sen pitäs mahtua olijen sisällä kulukeen. No..metallinen kukkalanka tietysti!
Siitä tekasin sellasen pujottelu välineen, toiseen päähän rautalankaa vaan sopivan kokonen silimukka, aika littee piti olla jottei se takertus olijen sisälle, mut pitihän siitä mahuta lanka pujottaan. Aikani väkerrettyä sain ku sainki tehtyä sellasen, mikä mahtu meleko hyvin liikkummaan ohkasimpienki olokien reijistä.

Himmelin teko alakaa ihan peruskuviosta, johon lisätään sitte seuraavat kuviot, kuin laajan sitte haluaaki tehä, määräytyy sen mukkaan montako kuvioo ulukoreunaan haluaa tehä. Sisäpuolelle oleva aukko aletaan tekkeen siinä vaiheesa kun on eka ylimmäinen kolomio on valamis.
Mukavaa hommaa se tuokin, pitäski hankkia jostaki kunnon olokia ja alakaa väsämään semmonen himmeli, mihin tulee yhen sentin mittasiaki pätkiä usseita kymmeniä, niitä saa melekeen suurennuslasin kans ettiä. :)

Mukavaa pakkaspäivää!


maanantai 13. joulukuuta 2010

Voi yöhh...ei kiva ei..

Herätä yöllä yhen aikaan tunteeseen että sisuskalut  meinaa tulla pihalle, pahinvointia, mahhaa kiertää, koitat siinä makkoilla kaikes rauhas, kuitenki saat vaihtaa vähänväliä asentua, kun mahasa tunne että ellet kohta lähe pöntölle, nii pääset siivouspuuhiin. Juoksutti se nelijä kertää hyyskäs, kolomesti sai tyhyjätä sisuksiaan suun kautta, yöhh. Mut onneksi rauhottu parin tunnin sisällä että sain vielä nukutuksikin muutaman tunnin.
Koko päivänhän tuo on mahhaa kippeenä pitäny ja palelee ihan tajuttomasti.

Aamusella kävin pari tuntia olleen hatlijana siskonlikan poijanvesselille, sielä meni ihan hyvin, ei ollu kovin huono olo, vaikken suuhuni uskaltanu laittaa muutaku vettä ja mehua.

Kotia tulin kävellen, hrrr..pikkasen varpaita alako paleleen ku -20 pakkasta. Kotona laiton jalakakylyvyn ja uitin hetkan aikaa varpaitani sielä, sehän teki teräää, alako veri kiertään mukavasti.
Sitte kokin kans tirsoille ja unta palloon. En tienny misä välisä kokki hävis, mut ite ku heräsin , kahtoin kelloon, nii tulipahan otettua reilun parin tunnin tirsat. :)

Pikkasen keittelin kauravelliä ku tuntu että jotaki ois hyvä syyvä, , pysyhän tuo sisällä, lisäksi vettä ja mehua.
Vieläki palelee, päätä meinaa kivistää, eikä mahakaan tunnu olevan ok, mut kyllä se tästä.

Jos vaikka vaakatassoon hetkeksi aikaa. :)

Parempaa huomista ootellen! 

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Sunnuntai, lepopäivä, pyhä

Meillä kotona sunnuntaita sanottiin aina pyhäksi, joka oli päivä, jollon ei ois saanu tehä niinku mittään semmosia askareita tai hommia mitä arkisin tehtiin. Tietysti pakolliset hommat piti tehä , kuten mielläki käyvä navetalla karija hoitamasa, tai mikä se sitte kenelläki se toimeentulo mahto olla, eihän semmosta voi jättää pyhänäkkään tekemättä.

Mutta muut hommat kyllä siirty automaattisesti arkipäiviin. Olihan se siinä mielesä mukavaa ku sai olla jouten, kakarana sitä aina keksi jotaki touhua, vaikka muistan mää kyllä, että aika pitkävetteisiäki pyhiä oli joskus talavisin, jos ulukona kova pakkanen eikä pystyny mennä ulos aikaasa kuluttaan.

Pyhä aamusin telekusta kuulu aina jumalanpalavelus, pyhä oli päivä jollon saatettiin käyvä kyläsä mummulasa, tai josaki muitten sukulaisten tykönä. Mukavia oli reissut vähä kauemmas kyllään, ku sai auton kyytiä. :) * miten pienestä olikaan lapsen mieli hyvänä*
Kyläsä käynnisä sekin mukavaa, kun tietystä kyläpaikasta tiesi jo etukätteen että talon mummeli antaa hyviä keksejä, tai toisesa paikkasa oli hyvät piilopaikat.
Isän vanhempien kotona, vintti oli mielenkiintonen paikka, sielä oli yhesä sivukaapisa mahton määrä vanahoja seuroja, niistä etin aina semmoset numerot, joista toisesta näki pari numeroa aikasemmasa lehesä olleen ristikon ratkasun. Pienelle tytölle se oli mukavaa ajankulua, saihan siinä kirijottamisen harijottelua, piti olla tarkkana että löysi saman kuvan ja kohan aina toisesta lehestä, siitähän se oli heleppo sitte kopsata.
 * hymmyilee muistellessaan*

Jos se sillo reilu 40 vuotta sitte oli pyhän vietto tarpeen, kyllä se on vielä tänäki aikana, kun tuntuu että kiire senku vaan kiihtyy. Mistähän kummasta se muutes tullee, se kiire ??
Lepopäivä, pyhä, hetki jollon ihiminen ehtii vähäsen pysähtymmään ja jättään ne viikon touhut vähäksi aikaa mielestään. Siinäpä se onkin, kun voihan se olla tilanne semmonenki, ettei sitä niin pysty eikä kykene ehkä ruumiillista työtä tekkeenkään, saattaa pääkoppa tehä kuitenkin koko ajan töitä, eihän siinä ihiminen leppää eikä koe sitä olotillaa, että sielu ja kroppa rentoutuu. Kyllä siihen tarvitaan ihan totaallinen pääkopan tyhyjääminen, siinämielesä, että ajatukset saa sille raiteille jotta ne ei tee töitä, sillon pyhä tuntuu pyhältä, lepopäivältä.

Sana sunnuntaille

Kun minä katselen sinun taivastasi,
sinun sormiesi tekoja,
kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,
niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,
tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?


Siunattua pyhäpäivää!

perjantai 10. joulukuuta 2010

Jopas se taasen...

Pakkaspoika, tai kuka tuon tietää vaikka oiskin  ukko  :), pahalla päälläkö mahtanee olla ku otti ja alako kiristään tuota ilima-allaa melekosesti, meijän mittari näytti -19 aamulla klo 8 aikoihin.
 Aamusella kuitennii roomsteri pörähti ihan heleposti käyntiin ja oli nii mukava laskee takamuksensa penkille ku se ei ollu ihan jääkalikka, kun noisa nykyautoisa on semmonen hienous keksitty ku penkinlämmitin. Sen jos laittaa suuremmalle teholle, nii eipä palijo muuta ehi, ku aijjaa pihasta toiseen risteykseen, niin alakaapi olla semmoset tuntumat istumalihasten osalta että kuumottas. Jos ei heti siinä vaiheesa hoksaa pienentää tehoja, saattaapi tulla hikinen tunne. :)  Eikä aina hoksaakkaan, ku sitähän pittää liikennettä seurata silimätarkkana jottei aijaa pölähytä päin punasia, tai varua niitä pyöräilijöitä, jokka ei oo vielä oppineet sitä, että joka paikasa suojatietä ei saa ylittää ajamalla.

 Ne muutes on ihan älyttömiä ajajia semmoset, jotka tulla pyyhältää vauhilla vaan suojatielle, eikä ne hoksi ees kahtua onko täsä semmonen kohta, misä se pyörätie, jota he ite ajelee , että se niinku jatkus suoraan risteyksesäki , että siitä saapi aijaa.
 Semmosiaki on , ja se on iha eri juttu se, jos kerran näkkee selevästi että täsä pyörätie jatkuu suojatienä, mut keskustasaki on niitä risteyksiä, misä se pyörätie ei jatkukkaan suojatienä, ja sillon mun käsittääkseni lain mukkaan siitä ei saa mennä ajamalla. Oonkohan vääräsä??   Vaan hyvin tyynesti pitäs nousta pois pyörän päältä ja taluttaa se suojatietä ylitte toiselle puolen tietä.

Tälle ehtoota ois pikkujouluun meno. En alakanu ees ruokaa tekkeen ku kyselin kokilta tuosa tunti sitte että mitähän me syötäsiin tännään, hän sano ettei kannata alakaa juuri mittään laittaan, ku illalla saa pikkujoulusa syyvä monenlaista. Pärijäähän täsä ny iltaan saakka, jos alakaa kovin tulla kutvelo-olo nii tekasee vaikka pienen kinkkkuvoileivän ja hörppää kupin kahavia, mitäpä siihen sen enempää.

Nii joku tanttuhan se pittää vissiin kahtella päälleen, ku vähä parempiin vaatteisiin ois kai tarkotus pukkeutua, ei ny mittään pröystäileviä juhulapukuja kai tarvi olla ...taiijan vetästä sellasen -70 luvun tantun päälle ei oo liijan juhulava eikä taas ihan arkinenkaan, siitä tantusta kokki sano kerran, että mistä sulla tuommonen on, vähää kummallisen näkönen ....mutta sun päällähän tuo on ihan hyvännäkönen. :) * otappa tuostaki sitte selevää miten se lienee...hih*

Mukavaa iltaa !

torstai 9. joulukuuta 2010

Toimii se

 Tuosa yks päivä ku aukasin konneen ja käväsin pankinluukulla, hokasin että tilille oli ilmaantunu ihan ylimääräsiä euroja, joku oli saanu sydämelleen muistaa meitä.
Ja vääjäämättömästi nousi mieleen lupaus..." ettikää ensin Jumalan valtakuntaa nii kaikki muu, sen ohesa teille annetaan." Eipä siinä voinu muutaku laittaa kätöset ristiin ja kiittää Iskää huolenpiosta.
Eikä tuo ollu ensimmäinen kerta elämäsä ku tommosta tapahtuu...vuosien varrella niitä ollu monen, monen, monta kertaa.
Yks vähä hupaneki juttu sattu kerran. Olimma yhesä tilaisuuvesa kokin kans, ( kokki = rakas mieheni, hänestä kun puhun käytän edellä mainittua nimeä ) niin, tilasuuven loppupuolella oli tullut yks mies kokin juttusille ja siinä jutellessa oli antanu kokille käjestään jonku paperitupon. No sehän palijastu myöhemmin että siinä oli rahhaa. Eikä se vielä mittään, mutta ku samasen miehen vaimo , tuli samasa tilasuuvesa mun tykö, että ku Herra on hälle puhunu tälläsestä asijasta, että mun tulis antaa sulle nämä ja työnsi mun kätteen tukun rahhaa. Pikkasen sellasesa tilanteesa mennee aina hämilleen, ja aattelee että mitenkähän tämä tästä, mutta kun toinen sen asijan niin tunsi ja koki, eipä siinä muutaku otin kiitollisena vastaan.
Kotona sitte kokille alon sanomaan, että kuuleppa ku tuli se rouva mun luo ja anto nämä, näytin mitä olin saanu, kokki kaivo ommaa taskuaan, ja otti esille oman nippunsa... jooo, ja mää sain nämä, sen rouvan mieheltä, tais olla vielä samanverran molemmisa nipuisa.
Sitä ei tultu koskaan tietään, tiesivätkö puolisot toistensa touhuista, mut se tiijettiin, että oli kaks ihimistä jotka kuuli Herran puhetta ja toimivat sen mukasesti.
Eikä ollennkaan suotta, sillonen elämäntilanne oli sellanen että apu oli tarpeen. Kiitos !

Palijon rukkousta -- palijon siunausta.
Vähäsen rukkousta -- vähäsen siunausta.
Ei yhtään rukkousta -- ei yhtään siunausta.

Pittääköhän paikkaansa??

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Sehän rupes kukkimaan!

Lahajaksi saatu rylliksen sipuli,  laiton sen tuosa lokakuun lopulla multaan ja ny se jo kukkii. Meillä niin lämmintä että alako jo kukkimaan, oishan sitä kukinta-aikaa saanu siirrettyä lähemmäs jouluun ku ois vaan viittiny, laiska oon en viittiny alakaa sitä eestaas viileesen kuskaileen, jollon se ois kukkinu huomattavasti myöhemmin,  mutta eipä mittään, ilahuttaahan tuo silimää kummasti. !

Uutta ja ihimeellistä!

No on sitä aikoihin eletty ku mummelinkin piti alakaa tämmöstä kirijottelu juttua tekkeen, sitä en tiijä sanua miten ussein tänne tätä tekstiä saan aikaseksi, mut kai sitä jottain vaihtuvuutta pittää olla, tai plokin pitäminen loppuu perin lyhyveen.

Lusikkakoruja

Sisko anto muutaman vanahan lusikan ja sano, että tekaseppa nuista joskus jotaki. Lusikat piti ensin puhistaa. Kokkeilin putsata ne Univ...