tiistai 28. kesäkuuta 2011

Noitatunturille

Aamulla oli herätys 7.20, kokki oli keittäny kahavit ja teheny minnuutin mikrosämpylän valamiiksi, että rouvan ei tarvinnu muuta ku saaha luunsa ylös petistä ja pistellä aamupala poskeensa.
Ollimma illalla suunniteltu täälle päivää retkee Noitatunturille. Aateltiin  heti aamusta lähtiä liikkeelle niin on viliposempaa kävellä. Mittari näytti kaheksan aikoihin +16 että aika lämmin päivä tulosa.

Päätettiin ottaa kummallekki vyötärölaukut niitä on mukavempi kantaa kui reppua. Termarit täyteen kahavia, pari vesipulloo kummallekkin. Itelle  tein voileivät, kokki sano pärijäävänsä välipalakeksillä. Makkarapaketti ja pekonipaketti meni kokin laukkuun, samoten sinappi. Mun laukkuun vähä rusinoita ja sipsejä. :)

Autolla ajettiin luontokeskuksen pihhaan mistä lähtee poloku nousemmaan kohti tunturia. Opastetaulusta piti kahtua oikia suunta ettei jouvuta hunningolle. Matkaa tunturin huipulle reilu viis kilsaa mikä ihan soppeli matka talsia aamutuimaan. Ilima oli hyvä, lämmenny aamusta jo kovasti, tais lämpöasteet lähennellä kohta kahtakymmentä.

Oravalampi tuli vastaan kun olitiin kävelty lähes kolome kilsaa. Mulla oli jo nii hiki ja kuuma että päätin pulahtaa lampeen. Vesi näytti puhtaalta ka kirkkaalta. Mut yllätys olikin melekonen kun sain jalakani vetteen, sehän oli kylymää. Samasa jalaka luiskati kiveltä ja lumpsahin vetteen melekeen huppeluksiin. Aattelin että uisin jonku matkaa mut ajatus katos samantien kun vesi oli niin jäistä. Mitä nopeemmin pääsen ylös sen parempi. Onneksi rannasa oli isoja kiviä joitten päälle oli hyvä astua ja selevisin sieltä aika nopeesti pois.
Kuivattelin hetken aikaa itteeni auringosa, t-paitaa käytin pyyhkeenä kun ei sattunu olla muutakaan mukana.
Perin virkistävä pulahus oli.

Nousua...nousua...nousua.. oiskohan sitä reilu nelijä kilsaa kävelty kun alako takajalasa tuntummaan jatkuva nouseminen. Kivikkoista, louhikkoista ja puittenjuurista oli poloku lähestulkoon koko matkan. Mut meillähän ei ollu mihinkään kiirettä joten hilijoskellen noustiin kohti huippua. Eikä siinä kyllä juoksemaan ois pystynykkään, pakko oli kahtua koko ajan etteensä mihin jalaknsa laitto ettei nilikkaansa nulijahuttanu.


 Siinä sitä sitte oltiin vihon viimmen Noitatunturin huipulla. Huipulla tuulee, aivan ihana virkistävä, viliponen tuuli ja aurinko paisto lähes pilivettömältä taivaalta. Mahtavat oli näkymät kun ympärilleen kahteli. Niin kauas ku silimä siintää näky vaaroja, mehtää, sielä täälä pieniä lampia, aiii että mää nautin.

Huipulle ku päästiin niin kahteltiin sopivaa kraakkumättäikköä misä pystys istahtaan ja hörppimään kupposet kahavia. Kahavit ku olitiin juotu nii alako mukavasti ramaseen että päätettiin ottaa pienet tirsat. Mikäs sen ihanempaa, aurinko paistaa eikä itikoista tietookaan. Tosi hyvä hetki lekotella ja ottaa aurinkoo. Siihen lekottelluun meni reilu tunti. :)

Huipulta lähettiin laskeentummaan alas kohti Annikin lampea joka näky alapuolella olevasa kurusa. Ajateltiin että sielä voitas paistella makkarat jos sattuu olla tulipaikka, mut eipä sielä ollukkaan. Puuhun oli kiinnitettynä kyltti; Annikin lammella ei ole laavua eikä tulipaikkaa, sellasen löytää Karhunjuomalammelta.
Eipä meijän auttanu muu ku jatkaa matkaa etteenpäin niin pitkästi että tullaan Karhunjuomalammelle.

Polokuhan oli alas tullesa palijo helepompi kulukusta mitä noustesa. Välillä oli jo ihan tasastakin maastoo mitä heleppo astella joten matka taittui aika sukkelaan kohti Karhunjuomalampee. Sinne ku päästiin oli laavulta just yks aviopari lähösä savuavan nuotion vierestä. Sanovat että he meinas hetki sitte sammuttaa nuotion varmuuden vuoksi ettei se jää kytemään.
Mitäpä sitä sammuttelemaan kun hyvä hiillos oli meille valamiina, siihen vaan  makkarat ja pekonit hiillokselle paistummaan.


Kyllä oli hyvvää, namss. Pekoni, kun sen oikeen saa käristettyä sillaitte sopivasti että enin rasva kirisee pois ja siitä tullee semmonen krapsahvata, sillo se on parasta. Ihan ehti nousta vesi kielelle ootellesa.

Karhulammelta luontokeskukselle reilu kolomen kilsan kävely kun päätettiin mennä Isonkurun kautta. Sitä kautta saa kävellä pitkospuita pitkin aika pitkästi, laskeentua portaikkoo 375 askelmaa. Huomattavasti helepompaa reitti näin päin kuljettuna kuin että nousta nuo askelmat.

 Niinpä se tuli Noitatunturikin nähtyä.

Kyllä teki mieli suihkuun reissun jäläkeen, onneksi se toimi.

Hyvä päivä tänään!  Millanen lie huommenna?

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Sana sunnuntaille

Oi Herra suuri luoja maan ja taivaan,
sä kerran kaiken sanallasi loit.
Ei kukaan toinen tälläistä saa aikaan,
sä aina luotujasi auttaa voit.

Mä tahdon riemuin Herraa ylistää,
hän suuri on , hän suuri on.
Mä tahdon riemuin Herraa ylistää,
hä suuri on, hän suuri on.



Virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.


Siunaus olkoon osanasi !

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Juhannus

Siihen aikaan kun olin koululainen meillä kotona ruukattiin tehä juhannukseksi suursiivous. Varsinki niinä vuosina ku sitä alako olla murkkuikänen sai siivota vanahan puolen tai aitan misä sai sitte nukkua kesän. Aitta oli hieman hankala nukkumapaikka ku sielä oli hiiriä alakerrasa. Ei mua ite hiiret haitanneet mutta se rapina kun ne liikku. Se kun oli ihan sellanen aitta että alakerras oli jyvälaarit, yläkerrasa sitte tillaa tehä kesäkämppä. Hiiret viihty hyvin laareisa niisä kun aina jotakin sapuskaa saatavilla.
Yläkerrasa oli pikkunen ikkunaluukku jota pysty pitämään auki että pysty välillä vähä tuulettaan.

Vanahalla puolen oli sitte ihan makkuukammari ja kunnon ikkunat. Yks kesä innostun vähä tekkeen remonttia. Hain sanomalehtiä ja tapettiliisteriä että saan " tapetoija " seinät ku niis oli moenmoista kolua ja reikää. Sainhan mää ne sanomalehet jotenkuten seinillä pysymään. :)
Eihän ne harmajat sanomalehet kovin kivan näkösiä olleetkaan joten päätin maalata seinät. Kävin kysymäs iskältä ( niin muistelen että kysyin ) tai hainko ihan omin luvin autotallista muutaman litran maalipurkin ja vetelin maalit seinään. Kamalan väristä viherijää maalia. Ei ruohon vihreetä, ei sammaleen eikä minkään muunkaan luonnosa olevan vihireensävyn väristä, vaan keinotekosen väristä viherijää pikkasen turkoosiin vivahtavaa.

On muutes vieläki samat maaalit kammarin seinällä. Ei tästä kovin montaa vuotta oo kun kävin kotopaikalla velipojalla kyläs, niin kurkkasin vanahalle puolellekkin miltä se vuosien jäläkeen näyttää. Ei sinne ennään kukkaan kesäkämppää tee. Ihan hyvää varastotilaahan sielä kyllä on, kaikenlaista roinaa näytti sinne kertyneen.

Niii, tehtiihän se suursiivous siihenkin taloon missä talavetkin asuttiin. Kaikki petivaatteeet raahattiin pihalle, vaatekaapeista hengarivaatteet kuskattiin  pyykkinarulle tuulettummaan. Kangaspäällysteiset tuolit ja sohova kans pihalle, ne harijattiin ja  hakattiin mattopiiskalla kunnolla. Huoneet kun oli lähes tyhyjennetty, hajettiin mehtän reunasta reilun kokonen koivuluuta jolla huiskittiin seinät, nurkat ja katto. Tulihan siitä hyvä tuoksu talloon, mut tuli niistä koivuista kauhee moskakin lattialle.
Luutalla vaan lakasemmaan lattiat tai olikohan meillä jo siihen aikaan imuri olemas? No, sama se miten se lattia siivottiin, mut puhasta tuli kuitenkin. Ikkunat pestiin ja laitettiin kesäverhot paikalleen. Sitte taas rahtaamaan kaikki kamppeet ulukua sisälle, siinä vaiheesa oli hyvä vaihtaa huonekalujen järijestystä niin saatiin uus ilime olohuoneeseen.

Isä kävi juhannukseksi hakemas koivuja joista hän teki koivukujan portaitten etteen , joskus laitettiin parikeinun ympärillekkin koivuista " maja". Limukkakori kuulu juhannukseen ja siinä piti aina olla muutaa pullo pommakkia, mun ehoton suosikki. Toinen juttu mikä kuulu aina lapsuuden juhannuksiin, jota syötiin niin että napa rutisi oli punanen hera. Juustokeitoksihan sitä muualla kai sanotaan, mutta meillä syötiin herraa reilusti sokerilla maustettuna. Äiti sen keitteli isosa kattilasa, mieluiten ternimaijosta jos sellasta sattu olla saatavilla, siitä se kaikista parasta tullee. Mut jos ei ternimaitua ollu nii sitte ihan tavalllisesta lehemän maijosta.

Punanen herahan syntyy ku keitettään maitua johon on lisätty joukkoon juustoklönttejä. Klöntit syntyy kun lämpöseen maitoon lisätään maijonjuoksutinta jolloin juustomassa ja hera saahaan erilleen toisistaan. Juoksettunneen maijon voi halutessaan siiviöijä jolloin juustomassa jää siivilään tai juustomassasta voi pikku kauhalla nostella  klönttejä suoraan kiehuvan maijon joukkoon. Herraa keitettään monta tuntia miejolla lämmöllä, aika hyvä merkki on se kun liemi alakaa olla punertavvaa. Valamiiseen herraan lisätään suolaa sopivasti, syöjesä siihen sitte laitettaan rutkasti sokeria, jos tykkää. :)

Punanen hera on ruokana sellanen että sen ulkonäkö hämmää enskertalaisen syöjän totaalisesti. Niin epämiellyttävän näköstä soppaa ei oo ihan heleppo ees maistaa saatikka syyä pari lautasellista yhteen mennoon. Mutta kun kerran on maistanu siihen voi jäähä koukkuun kerrasta. )

Yks kesä ku olimma  juhannuken aikoihin vanahempieni luona käymäs, sinne tuli sitte meiijän tuttava perhe myös meitä tapaamaan. Äitee tarijosi vieraille punasta herraa, juhannusherkkua.:) Hyvät oli vieraitten ilimeet ku eka kertaa elämässään kattovat jäläkiruokakulhoon misä herraa oli. Hera kun jäähtyy, niin siiehn pinnale syntyy pienoen rasvakerros, mikä ei kauheesti syönti-intua herätä. Sitte liemen joukousta pilkisteli juustoklönttejä jotka eivät todellakaan ole kovin herkullisen näkösiä. Ystävällisesti vieraat kieltäytyivät herraa syömästä, rouva tais maistaa, mies ei teheny ees sitä.
Jäläkeen päin mies kerto; "Kyllä multa meni ruokahalu kerralla kun sitä soppaa kahtelin. Sehän oli sen näköstä kuin ois kitarisanpalasia uinu jossain kuraliemesä. Tai voishan niitä juustopalasia verrata vaikka pesusieneen, ihan saman värisiä ja näkösiä kuin kouluaikanen liitutaulun pesusieni. "

Että eipä sitä voi muuta todeta kuin että makuasioista ei voi kiistellä, mut ihan hyyvvää se punanen hera on. :)

Tänä juhannuksena ei syyvä herraa, eikä oo pommakkia, eikä koivukujia. Tänä juhannuksena on tunturimökki jonne tästä lähetään ajelemmaan muutaman tunnin päästä. Erikoinen juhannus meille siltä osin, että taitaa olla lähes kakskytvuotta menny siten, että juhanusta ollaan oltu viettämäs Keuruulla kesäjuhlilla. Viimeset kymmenen vuotta luonasteltalla vapaaehtoistyösä esimiehen hommia hoidellen. Todella mukava paikka ollut palvella. Siinä kun näki suuret määrät ihimisiä ku he tulivat teltalle syömään. Homma oli vapaata ja jäi ommaa aikaa illasta sitte kierrellä ja katella juhula-aluetta, sekä osallistua tilaisuuksiin mitä oli tarjolla.

Vaihtelu virkistää jopa juhannuksen vieton suhteen. :)

Oikein mukavaa ja lepposta juhannusta!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kotona taas

Niin mukavaa kun se onkin olla reissus, niin on se aina ihanaa ja mukavaa tulla kotiakkin. Sunnuntaita vasten yöllä oli kone Helsinki-Vantaa lentokentällä, siitä taksilla pojan asunolle. Pojalta oli jo aikasemmin lauantai aamupäivästä tullu tekstari että he ite eivät oo kotosalla vaan aamulla oli tullu lähtö laitokselle. Olihan vauvan laskettuaika jo ylittyny reilusti että johan se olikin aika syntyä.
Lauantai päivähän olikin sitte yhtä jännäämistä ja tekstarin oottamista että millo tullee viesti, nyt on syntyny.

Meijän lento Toulousesta lähti lauantaina 17.05, hotellihuone piti luovuttaa 10.00, joten jäi jokunen tunti aikaa ootella koneen lähtemistä.
 Samasa hotellisa oli yks suomalainen kaveri viikon lommaa viettämäsä. Sattu viikolla sammaan aikaan saunaa ja tuli siinä seleville että hän on samalla lennolla  lähösä takasin mitä mekin.
Mies oli jo aamusella respas oottelemas kun me sinne mentiin. Siinä hetken aikaa jutusteltiin ja suunniteltiin miten tehtäsiin. Jätetäänkö tavarat hotellille ja mennään kaupungille pariksi tunniksi kahtelleen ja tullaan sitte hakemaan tavarat ja mennään lentokentälle. Toinen vaihtoehto oli että tilataan taksi ja ajetaan suoraan lentokentälle ja ootellaan sielä se nelisen tuntia. Kellään ei oikeen ollu suuria hinkuja lähtiä kaupungille, eikä ilimakaan ollu perin houkutteleva kun välillä pientä tihkusajetta ripisteli. Joten päädyttiin siihen että ajamma lentokentälle.
Lentokentällä aika meni kutakuinkin nopijasti miehet jutteli keskenään minä tein kirjontatyötäni, jonka olin varannu reissuun sajepäiviä varten. :)
Just ku olitiin istuttu koneeseen ja kännyköitä oltiin sammuttelemasa tuli viesti. Poika syntynyt, reilu kolome kilonen, 52cm pitkä. Äiti ja poika voivat hyvin! Ei menny kauaa kun tuli eka kuvakin naperosta. Aivan ihana tummatukkaanen nassikka. Olihan helepotus kun kaikki oli ohi ja perhe voi hyvin.

Lento Toulousesta Amsterdamiin kesti parisen tuntia. Amsterdamis piti ootella tunteroien ja siitä sitte leno Hesaan parisen tuntia. Kello tais olla aika tarkkaan yks yöllä kun oltiin poijan talon oven takana matkalaukkujemme kans. Onneksi oli muistanu laittaa meille avaimen oven ulukopuolelle.
Kyllä tuntu hyvältä päästä vaakatassoon petille..aahh..uni maitto.

Sunnuntai aamupäivä valakeni, ei aurinkoisena mut puolipilivisen ja sateisen välimaatosa. Keittelimmä siinä aamukahavit ja hoideltiin talon karvasinta asukkia Pullaa, sellaen harmaanmustan kirijava lyttynenäen pallonpyöreä kissu. ) Sanoin Pullalle, että saapa nähä millasen reaktion saat kun taloon tuleekin pikkumies joka pitää omaa kitinäänsä, etkä sinä olekkaan ykkönen jota hoidetaan. Pikku napero kun vie isän ja äidin huomion ihan täysin. Ei saa sun sitte alakaa kovin mustasukkaseksi vaan ihan sopeutua uuteen tulokkaaseen kiltisti. Pulla tuntu ymmärtävän täysin mistä oli kyse kun kurnahteli ja hyrräs tyytyväisenä. :)

Hyvin oli synnytys ajotettu kun ehittiin käydä sunnintaina vielä poikaa kattomassakin laitoksella. Olivat saaneeet heti perhehuoneen jossa tilaa olla. Meillähän meni pari tuntia sielä ollesa kun piti naperua ihastella. Se on nykyään hieno juttu että vanhemmat saa heti vauvan sammaan huoneeseen. Siinäpä se syntyy isällekkin heti kontaktia vauvaan kun saa hoitaa ja pestä. Ihan toista jos vauva ois jossain toisaalla ja hoitajat sitä hoitelis. Oli mukava kattoo onnellista ja tyytyväistä nuorta perhettä. Ihan siinä tippa tuli silimään.

Kyllä se uuden elämän alku on aina yhtä suuri ihme.

Eipä parempaa päätöstä lomareissulle olis olemassakaan kun tällänen.

Maanantai aamulla kymmenen koneella kohti pohojosta, vesisateeseen ja tuuleen. Ja nyt kun tätä täsä tiistai aamupäivällä naputtelen niin ulukona sataa ja tuulee. Lämpömittari näytti +11, että sellasta kessää se täälä pohojoses.

Mutta, eipä mittään, kyllä se vielä poudaksi muuttuu ja saahaan aurinkookin, juhannus kun ei oo vielä ohi.

Mukavaa päivää!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Carcassonne

Keskiviikko aamuna hypättiin junaan ja ajettiin Carcassonneen tunnin ajomatkan pääsä olevaan pikku kaupunkiin. Edellis päivänä varattiin  hotellihuone ihan tuon linnan läheltä niin on lyhyt matka lähtiä kahtelukierrokselle.
Kaunista aluetta kertakaikkiaan. Linna rakennettu kukkulalle jonka takia se todella on edukseen ja mahtavan näkönen.


            Tälläseltä näytti meijän hotellihuoneen etupiha.


Niin makijoita kiipeilypaikkoja tuli linnan muureilla  vastaan että vaikia oli pidätellä kiipeilyhinkujaan. :)

 Tästä oli hyvä välillä käydä tarkistaan mihin kujalle sitä pitikään mennä. Varmaan 4-5 kertaa kierroksen aikana tultiin tähän kohtaan vaikka ihan toisaalle olimma menos. :)





Ranskalaista perinne ruokaa Cassoulettia mainosti yks ravintola isolla seinämainoksella. Cassouletin pääruoka-aines on pavut, sekkaan lisätään lihhaa ja makkaraa sen mukkaan mistä kokki tykkää.


Muurilta näkymät oli huikeet. Kun käänty ympäri niin joka puolelta saatto nähä yli kaupungin. Pieniä punakattosia taloja tuiki tihiästi rakennettuja, eipä oo naapurit kaukana. :)

Aivan mahtava auringonlasku oli keskiviikko illalla. Ilima oli muutenkin tosi ihana, pienonen tuulenvire ja lämmintä varmaan +25. Vois sanoo että vähä sellanen lössökeli millanen ruukaa olla ennen ukkosenilimaa.




Oli hieno päivä!











tiistai 14. kesäkuuta 2011

Päivä Albissa



Eilen aamupäivästä lähettiin suunnistaan rautatieasemalle jotta ostamma junaliput Albiin, jonne matkaa rapiat 70 kilsaa. Rautatieasemalle mentiin metrolla säästääksemme jalakojamme, tosin eka metropysäkille 1,5 kilsaa käveltiin, mut sehän ihan hyvää lämmittelyä päivän kävelyä aatellen.

Rautatieasemalla lipunmyyjä ei halunnu osata englantia ollenkaan vaikka ihan selevästi me englannkiksi ja suomeksi hälle sanottiin ettei ymmärretä ranksasta höykäsenpölläystä. No kyllähän me liput saatiin kun aikamme siinä tiskillä selevitimmä. :) Lipunmyyjä kyllä selosti vielä enemmän ja viitto meitä menemään ulos ja kääntymään sitte oikeelle sieltä pitäs löytyä bussiasema.

Jaa, että bussipysäkki ja me junalippuja ostamaan tultiin, kuin täs ny näin kävi??
Niitä lippuja siinä sitte tutkimma ja ihimettelimmä että onpa kummallinen systeemi, että junalippuja myyvältä tiskiltä myydään myös bussilippuja. Eikä mihinkään opastetauluun sanan sannaa oo englantia voitu laittaa että jotakikkaan ees ymmärtäs. No se tajuttiin että bussilla mennään. Matka kestää tunti nelkytviisminuuttia, että ehtiipä siinä maisemia kahtelleen.

Mutta mistä se bussi lähtee?
Löyvettiin bussiasema ja sielä oleva opastetaulukin, mut..ranskaa...ranskaa...jaa..tuosahan onkin listaa lähtevistä ja tuleviasta , aikatauluja mistä ne mihinkin mennee.
Tarkottaskohan tuo numero tuosa listan alaosasa sitä asemalaituria mistä meijän bussi lähtee, se kun oli just en ajan alapuolella millo meijän bussin tulis lähtiä?
Eipä siinä auttanu muu ku mennä kahtelleen asemalaituri nro. 25. Sielähän jo oli bussi ja bussikuskikin, hältäpä varmistettiin ja kysästiin että ollaanko me oikias paikkaa. Ja kappas, ihan osuttiin eka ettimisellä oikiaan bussiin. Kyllä tuntu hyvältä ja olo onnellliselta kun ranskankielen sekamelskas niivaan osattiin ja selevittiin Albiin menevään bussiin. Siitäpä se matka alako.


      






Albin asemalta sunnistettiin kahtomaan Euroopan korkeinta tiilistä rakennettua rakennusta. Aivan kauhia! Siis eihän tuommosta voi olla olemassakaan kun se niin korkia ja valtava. Kato lissää linkstä.
Kuvia Albista


           Aika mukavan näköstä katedraalin ympäristöö.




Toinen paikka misä käytiin oli Toulouse Lautresin museo. Kaveri tunnetaan erityisesti Moulin Rouge teoksistaan.  Olihan ne ihan hauskoja ja hienota töitä.
Löytyy jokunen kuva aiheesta


Takasin Albin asemalle puoli kuuven aikoihin ku bussin pitäs lähtiä 18 reikä,reikä. Albisa olikin hyvin kielitaitonen lipunmyyjä puhu ihan sujuvaa lontoota, oli niin ystävällinenkin että leimas meijän liputkin valamiiksi. Ei tarvinnu meijän alakaa ettiin leimausautomaattia että mistähän sellasen mahtas löytää. Toulousen asemalla oltiin puoli kaheksan aikoihin, kävästiin kaupas ostaan aamuksi kahavimaitua ja pikku paketti presidenttivoita. 
Metroasema oli melekeen vieresä joten ei tarvinnu kauheesti kävellä. Vähä jännitti että kelepaako aamupäivällä ostetut metroliput vielä siihen aikaan, kun ne myy niitäki lippuja jotka on voimas klo 19.00 jäläkeen. Kelepas, eli päivälippu käy ihan koko päivän ajan ja sillä saa ajaa kaks matkaa. Tulipahan tuokin asia varmistettua.

Että semmonen matkailupäivä!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Sana sunnuntaille

Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, 
älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan. Snl.30:8-9

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kukkaloistoa

    

Hortensiat kasvaa pikkusen eri tyyliin mitä meillä suomes. :) Tosi upeita ja mahtavan näkösiä pensaita, osa kasvaa lähes villinä kosteiden ojien reunoilla.




                            
            
Yhesä puistosa oli daaliota monenlaisia ja kokosia. Suurin tais olla lähes 1,40 cm korkia.                                                   

Tää oli aivan valtava, kukan halakasija lähes 20 cm.

Ojan varrella kasvo melekonen pehko valakosta kallaa, oli niin upean näkönen että piti ottaa kuva.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Saunasa heitettään löylyä


Yks ilta ku mentiin saunaan sattu hupasa tilanne. Kokki on kirijottanu sen hyvin muistiin omaan tiedostoonsa niin kopsasin sen tähän.


Saunan yhteydessä on pieni kuntosalihuone ja siitä pääsee tietysti myös altaaseen pihalle. Kaksi noin viisikymppistä ranskalaismiestä istui saunassa. Menimme mukaan kun hyvin mahtui lauteille. Vesiastia oli tyhjä ja hain siihen vettä. Kysyin, että saanko heittää vettä kiukaalle. toinen miehistä osasi aika hyvin englantia ja toinenkin muutaman sanan.

Kun heitin ensimmäisen kauhallisen kiukaalle ja kiuas oli kuuma, niin siitähän tulvahti melkoiset löylyt. Se vähemmän englantia puhuva - oliko Pierr - vetäisi kauhuissaan henkeä ja lähti rohisten saunasta.

Toinen kaveri - oliko Filip - oli sitkeämpi ja istui lauteilla. kerroin hänelle, että tämä on suomalainen sauna ja me olemme Suomesta; osaamme saunoa! Hän kyseli kaikenlaista saunasta ja me kerroimme molemminpuolisen kielitaidon puitteissa. Filip sanoikin ihmetelleensä, että mikä tuo astia ja kauha olivat - mitä varten ne olivat? Nyt hän tietää!

Pierr tuli jonkun ajan jälkeen saunaan takaisin ja kyseli miten sydän reakoi saunaan ja tähän kuumuuteen. Selitimme sitäkin näkökulmaa saunomiseen.

Entä saunotaanko aamulla vai illalla? Onko kaikissa suomalaisissa taloissa sauna? Käyvätkö kaikki suomalaiset saunassa? Kuinka kauan saunassa voi olla? Monestiko viikossa voi saunassa käydä?

Pierr ei kauaa uskaltanut istua lauteilla, mutta Filip istui kaikkien vastauksien verran. Totesivat kyllä istuneensa jo pitkään ennen meidän tuloa ja olivat ihmetelleet koko hommaa. Nyt sanoivat, että lämmön vaikutus tulee paljon nopeammin kun heittää vettä tuohon kuumennuskoneeseen.

Filip vielä kyseli matkastamme ja antoi muutamia vihjeitä loppuja lomapäiviä varten. - Mukavia kavereita.


Tulipahan noillekkin miehille oikeeta tietoa kunnon saunomisesta. :)


torstai 9. kesäkuuta 2011

Levitteitä ranskalaisittain





Kerta se on ensimmäinenkin ku saa presidenttiä leivän päälle levittää. Voita ei mikään voita. :)


Viikunalla ja saksanpähkinällä maustettua tuorejuustoo. Tosi hyvvää voileipäkeksin päällä.

 No joo, makuelämys se tämäkin...* eipä voi kauheesti kehua*


Hunajaa ja mustikkahilloo vaalijalle leivälle nii sehän on lähes pullamössöö. Nuo pienet lasitölökit vallan herttaset, ne pittää kyllä säästää.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Kesäpäivä


Pont Neuf silta joka on rakennettu 1600-luvulla.
      
Jardin compans Cattarelli, Japanilainen puutarha.


Olihan hieno paikka viettää kesäpäivää.


                                                                                                   

          Le Jardin des Plantes, kasvitieteellinen puutarha.


Fakiirin jakkaroita?
Yhen katoksen ympärillä oli kivasti koristeltu reunus.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Semmosta säheltämistä

Edellisenä päivänä kun meijän  piti lähtiä tuli ilmotus KLM;ltä että ovat puukanneet konneen niin täyteen ettei me mahutakkaan sille lennolle mikä alunperin oli sovittu. Nyt he soittelivat ihimislle ja kyselivät että ketkä kaks voisivat vaihtaa lennolle joka meniskin Munchenin kautta. Meillehän lennon vaihto passas vallan mainiosti kun lentoaika lyheni muutamalla tunnilla. Lentoyhtiö lupas vielä maksaa korvaustakin tuottamastaan harmista.

Lentoasemalla kun olimma lähtöselevitystiskillä, sano se nainen että meillä tulis olla kortti, mikä ihimeen kortti?? Sanomma jotta ei meillä oo sellasta korttia jollon hän passitti meijät ihtepalaveluautomaatille tekkeen selevitystä. No mehän mentiin ku niin sanottiin. Automaatti toimi joko passin tai pankkikoritin välityksellä, vaikka kumpastakin vaihtoehtua testattiin ja yritettiin, molemmat anto saman lopputuloksen, teille ei ole varausta Toulousen lennolle. Täh?? Mihis se ny hävinny kun toissapäivänä siitä vielä soiteltiin.

Kun ei se automaatti meitä ymmärtäny niin kahteltiin hetken aikaa ympärillemme jos satuttas löytään Lufthansanin konttori, löytyhän se.
 Mies tiskin takana tutki tietoja ja kummasteli tilannetta että mikähän mahtaa mätätä, ohojas meijän sitte yhen naisen luo jolla kädessään vihireitä kortteja. Pyyvettiin naiselta kortti ja sitte takasin lähtöselevitystiskille jonottaan. 
Siihenpä tulikin hetken päästä avulias naisihiminen kysymään että mikä on ongelmana, kun näki että meillä on se vihiriä kortti. Nainen sano, no problem, ohojas meijät tiskille, katto koneelta tiedot ja sanoi että kaikki on ok. Liput saatiin, Munchenissä koneen vaihto eikä tarvi ootella ku tunnin verran niin matka jatkuu.
Hotellille tultiin lauantai- iltana. Kun ei jääkaapisa täsä vaiheesa ollu muutaku valo niin tilattiin sunnuntai aamuksi aamupala, joka piti olla "large". Noh, me saatiin respasta pienehkö paperikassillinen evästä. Kyllä meillä hieman veti suupieliä hymyyn kun kassia pöyvälle tyhyjättiin. Olihan siinä monenlaista, pari sämpylää, korppua, mustikkahillopurkkia, muropussia, omenhillorasijaa, voinappi, juusto ihan 2x5cm palanen sentäs. :)  Jos joku arvosana tulis antaa niin sanosinko että vähä köppäänen oli aamupala, ei mun mielestä ollut mikään " large". Kokin mielestä se oli lähes " large", hän kun sai syyvä kaikki sämpylät, korput ja muffinssit, mulla kun keliakia niin ne ei sovi ruokavalioon.


Aamusella ennen kaheksaa pulahin aamu-uinnille. Ai että oli ihanaa. Puolen päivän aikoihin lähettiin kaupungille kahtelleen miltä Toulouse näyttää. Iltapäivällä paistoo aurinkokin niin kuumasti että kaupunki kierroksella kävelles tuli vallan hiostava olo. Hotellille ku tultiin niin mukava oli pulahtaa taas altaaseen ja lekotella hetken aikaa aurinkotuolisa nauttien kesästä.





Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...