keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Pieni taivashetki

Verenpainemittari hyrisee vieresä, käsivarresa oleva hihina kiristyy hetkeksi aikaa ja mittari ottaa lukemat ylös.  Samasa puristusvoima hellittää kunnnes laantuu täysin toistuakseen taas jälleen muutamien minnuuttien kuluttua.
Vasempaa kättä asetallaan tuen päälle, hoitaja sannoo että ootellaampa hetki, lääkärin pitäs tulla aivan kohta.
Potilaan naamalle laitettaan happinaamari; -Hengitelkääpä syvään ja rauhallisesti muutamia kertoja.
- Laitentaanpa nukutusaine hetken päästä menemään, kuuluu lääkärin ääni sanovan.

Poitlaan pääsä on ajatus; yritän pittää silimät auki mahollisimma pitkään jotta tiijän millon nukahan.

 Potilas on siirretty herräämön puolelle. Pää on pikkasen "höyrysen" olonen, suuta kuivaa mahottomasti. Sängyn päähän ilimestyy hoitaja: - Jaa, tääläki jo heräillään, millanen on vointi?
Potilas mutisee että mikäpä täsä, suuta kuivaa, saisinko juuva vettä.
Hoitaja tuopi mukillisen vettä, kylläpä se maistuuki hyvälle.

Tunnin päästä potilas siirrettään osastolle kahen hengen huoneeseen. Viereisesä petisä makkoilee myös leikkauspotilas, hieman vanhempi tätiihiminen. Hoitajat tuovat hänelle kipulääkettä jota tämä pyysi. On kuulemma parempi ottaa kipulääkettä heti ku tuntuu että kipu yltyy eikä vasta sitte ku kipu on sietämätöntä.
Illemmalla potilaskin pyytää että sais yötä vasten kipulääkettä, jotta sais nukutuksi.
Yö mennnee kohtalaisen hyvin, kiitos vahavojen kipulääkkeitten.
Aamulla tullee lääkäri kierrolleen. Kyselee potilaan vointia ja toteaa että potilas saapi lähtiä kotia.
Että näinki pian, sehän mukava uutinen.

Ootellessaan hoitajaa tuomaan paperit, potilas soittaapi yhen puhelun ystävälleen. Kertoopi siinä kuulumiset ja päätää puhelun. Puhelun päättyesä viereisen petin täti istuu selin potilaaseen, huokaaa syvään; - Voi jospa Taivaan Isä minuakin auttas.
  Potilas siirtyy tätin vierelle esittäen kysymyksen, voinko rukkoilla teijän puolesta. Täti antaa myöntävän vastauksen ja niin heillä siinä, kahella potilaalla on pieni taivashetki, keskellä kirkasta aurinkoista päivää.

Hoitaja tuo potilaan paperit. Vaatteitten vaihto ja huonekaverille vielä hyvän jatkon toivotukset. Tämä kiittellee rukkouksesta ja toivottaapi siunausta. Sitäpä sammaa toivotan sulle, sannoopi potilas ja lähtee hyvillä mielin kotia, kävellen varovaisin askelin, tukien vattaansa oikijalla käjellään.






maanantai 27. tammikuuta 2014

Rojektia pukkaa

 Pieni pino käytöstä poistettuja lakanoita...siinäpä rojektia vähäksi aikaa. Pittää suunnitella ja viritellä idejoita mitä niistä sais aikaseksi.
Tää oli tosi ihana kangas. Mitähän mukavaa tästä keksis...aika näyttää.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Syntimittari puhututtaa

Vaikuttaapi siltä että jälleen kerran on saatu otsikoihin nostettua aihe joka puhututtaa, ihimetyttää, kummastuttaa, huvittaa, ärsyttää, nostattaa ihimisten mielialoja ja tunnekuohuja.
Syntimittari, miten kätevä systeemi se oliskaan jos oikeesti sellasen avulla voitas mittaukset tehä. Miten moni suomalainen uskaltas mittaukseen mennä? Saattas olla kauhija järkytys, ku tulos näyttääskin, että syntiraja ylittyy suunnattomasti, ku on ihte kuvitellu, ettei niitä juurikaan oo tullu tehtyä.

Mitenhän verikoe määrittelis sen mikä synti on pieni ja mikä suuri. Antaskohan se lopputulokseen jonkulaisen merkinnän siittä onko suurisyntinen tai pienisyntinen? Tai oliskohan mittari jopa niin tietotekniikalla kehitetty, että osasis jopa mitata sellasenki arvion, että joku sais tuloksekseen täysin synnitön.
Siihen mittaukseen saattas olla täyvellisyyteen pyrkijöitten jono melekosen pitkä.Jonosa seisos ne jotka eivät koskaan koe elämässään teheneesä mittään väärää, ovat niin sanotusti hyviä ihimisiä.

Niinpä niin. Näin sitä voijaan ihimismielellä kuvitella ja miettiä asijoita vaikka mihin malliin. Kuitenkin on olemasa tottuus mikä ei muutu ihimismielen mukkaan ja se on se, että kaikki ovat syntiä teheneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta. Entäpä ihiminen joka ei usko Jumalan olemasa olloon eikä välitä tuon taivaallista näistä asijoita. Muuttuuko syntikäsitys tälläsen ihimisen kohalla?
Ainahan ihiminen voi puolustella ihtiään ja keksiä keinoja ku sydämessään ei halua nöyrtyä tottuuven eesä. Tulis kuitenki muistaa se, ettei meijän ajatukset ja mietteet muuta Jumalan totuutta.
Sen eesä kaikki ollaan tasavertasia, samalla viivalla, syntisiä joita Jumala rakastaa.

Synti, synnin anteeksi antaminen ja saaminen liittyvät kiinteesti toisiinsa. Jokkainen, joka tunnollaan on kokenut syntitaakan painon tietää, miltä tuntuu ku se paino otetaan pois ja sydän saa täyttyä taivaan ilolla ja rauhalla. Sitä ei voi toisen puolesta kokia, se on koettava ihan ite.



keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Vähä huolestuttavvaa

Sattuko joku muu kattomaan maanantai iltana A-studion, " Matotkin ulkoilevat enemmän kuin me".
Ei voi muutaku ihimetellä miten asijat ovat päässeet tuohon malliin. Vaikkeihan se joka paikasa samanmoista hoito oo mitä nämä täsä ohojelmasa kertovat. Niitäkin hoitokoteja on joisa hoito toimii ja pellaa loistavasti.
Mutta joka paikasa misä se ei oo kunnollista, vanhuksia kunnioittavaa, siihen tulis puuttua ja kyettävä saamaan hoitoon muutosta.
Vaan eipä se taija olla aina niin yksinkertasta. Raha, raha, raha. Eihän se rahasta oo kiinni vaan enemmänki siitä mitkä asijat nähdään tärkeiksi. Mihin ollaan valamiita rahoja satsaamaan.

Jotenki tuli semmonen tunne itelle, että ku on mun aika lähtiä niin Isältä pyydän, että noutas kotia yön hilijasuuvesa tai kaappais seisovilta jaloilta.
Mutta...sitäku ei voi tietää...voi vaan toivoa.

Täältä voi kattua ohojelman jos kiinnostaa. http://areena.yle.fi/tv/2111285

lauantai 18. tammikuuta 2014

Luulis

Luulis, että tekemistään virheistään ja mokistaan jotaki oppis.

Luulis, että paukkupakkaset lissäis pipon käyttyä.

Luulis, että ihiminen haluais ihtelleen sammaa jos näkkee toisen elämäsä tapahtuvan pieniä ihimeitä rukouksen kautta.

Luulis, että katkeran olon tilalle tahtos helluusen ilimapiirin.

Luulis, että ökyrikkaitten on helepompi antaa omastaan.

Luulis, että piimäkahaviinki tottus.

Luulis, että tyytyväisyys näkys naamasta.

Luulis, että kaupan kassan naamataulu jää ihimisten mieleen.

Luulis, että lähinaapurit kävis kahavilla ees kerran vuojesa.

Luulis, että kirijottajalla olis muutaki tekemistä.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Pakkaspoika puhaltellee

Ny sitä on sitte saatu pakkastakin ihan riittämiin ku aikansa sato vettä. Työhuki alako vartin yli seittemän, pakkasta oli -22 ku kotua lähin, työpaikan parkkipaikalle ku pääsin auton mittari näytti -28 astetta.

Päivän päälle pakkaspoika ei hellittäny yhtään vaan mittari pysytteli lähempänä kolomiakymmentä ku kahtakymmentä. Pikkusen olin huolissani että saankohan roomsteria käyntiin ku kuus tuntia joutu nököttään parkkipaikalla iliman lämmitysroikkaa.

Istahin auton penkille, laiton avvaimen virtalukkoon , käänsin virran päälle ja oottelin hetken aikaa että ehtii pikkusen hehkuttaan. Pari kertaa hörähti siihen malliin että vaikutti siltä kuin ei jaksas käynnistyä, mut se oli ihan ohimenevä juttu. Niin hyrähti käyntiin ja pörräs aivan ku ei olis kohomeesa ollukkaan. Hyvä, hyvä roomsteri, taputtelin sitä kojelauvalle ja ajelin toiseen työpaikkaan. Sielä sainki roomsterin laitettua roikan nokkaan joten eipä ollu huolta eikä murhetta etteikö käyntiin lähtis.

Pakkasia kai ne luvanneet koko viikonlopulle...senpä näkkee sitte.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Valoryijy

Oltiin täsä kerran siskon kans samasa tillaisuuvesa misä oli järijestetty ruokailu kaikille jotka halus syyvä. Ruokajonosa ku oottelimma ommaa vuorua, huomasin salin seinällä valoryijyn. Pökkäsin siskua kylykeen, -katoppa millanen seinävaate.
Sisko sanoettä mää haluaisin tuommosen, voisikko tehä?

Käytiin lähemmin tutkimasa miten ryijy oli tehty eikä se kovin vaikijalle vaikuttanu. Netistä kahtelin ohojetta millasella tekniikalla niitä tekevät. Sitte kävin kahtelemasta paperinaruja misä hinnoisa ne liikkuu. Yllätyin että pikkusella vyyhillä hintaa 3-5 euroo. Harijotuskappaleeseen en viitti alakaa naruja ostelleen, aattelin ja päätin kokkeilla tehä ryijyn villalangoista, joita mulla sattuu olemaan jemmasa muutamia keriä. Pohojakankaaksi leikkasin liukuestematosta sopivan kokosen palasen mihin kiinnitin nukat virkkuukoukulla.
Leikkelin langat 5-6 cm pitusiin pätkiin. Mulla oli muovinen laatikko, pikkusen tulitikkuaskia suurempi, jota käytin leikkaamisesa apuvälineenä. Sen ympärille pyöritin lankaa muutamia kierroksia ja leikkelin  langat sivuista poikki. Kaikista pätkistä ei tullu ihan saman mittasia, mutta mitä tuo haitannee, elävämmän näkösen pinnanhan se vaan antaa.
Hyvin epämääränen suunnitelma oli pääsä siitä millasen mallin tai kuvion ryijyyn tekisin. Oikijastaan kuvio kehitty sitä mukkaa ku tein. Yhesä vaiheesa heitin ryijyn laattialle kukkakuvioisen maton päälle. Maton kuviot näky pohojaverkon läpi, siinäpä mulle sytty idea että tehhäämpä tuosta malli ryijyyn. Piirtelin kukan terälehen ääriviivat ryijyyn ja siitä synty ruskijankukertavat raijat.



  Valamiin ryijyn kiinnitin katiskaverkkoon, jonka avulla ryijyn voi kääntää tai vääntää hieman kaarevaan muotoon. Seinällä ryijy näyttää kivalta ku se on hieman ulkoneva eikä mee tasasesti seinää myöten. 
Vallan erilainenhan tämmönen langoista tehty ryijy on mitä narusta tehty. Valo taituu eriailla eikä lanka nouse pystyyn sillaitte miten naru nousee. Mutta harijotteluversiona tää ihan ok. Kahtotaan jos innostun tekkeen naruversioo...

lauantai 11. tammikuuta 2014

Miehen sisu

Miehen sisu - sinä olet ihmeellinen.
Sinä et alistu Jumalan etkä ihmisten edessä.
Sinä et nöyrry vaikka sinua lyödään,
sinä et anna periksi, vaikka kaulasi katkaistaan.

Sinä et suostu myöntämään olleesi koskaan väärässä.,
et myönnä koskaan erehtyneesi, sinä olet aina oikeassa.

Sinä et suostu pyytämään anteeksi, etkä anna anteeksi,
sinä istut samassa ehtoollispöydässä riitaveljesi
vieressä,
ja nautit Herrasi ruumista ja verta niinkuin kaikki
olisi hyvin, ja unhotat Paavalin varoitukset.

Sinä olet voima, joka ruokit katkeruutta ja
loukattua sydäntä vuosikausia.
Sinä saat sydämen palamaan vihasta ja katkeruudesta
kuin syksyinen myrsky rakovalkean.

Sinä olet ihmeellinen voisi kenties sanoa, jopa ihailtava.
Miten jokin inhimillinen voikaan olla niin taipumatonn
Jumalan ja ihmisten edessä?

Ja kaikkein ihmeellisintä sinussa on tämä kauhistava asia,
sinä olet uskovaisen miehen sisu, miehen, jota sanotaan
tunnustavaksi kristityksi.

-Tapio Nousiaisen kirjasta Leipää ja Suolaa -

maanantai 6. tammikuuta 2014

Näin sitä ihiminen oppii uutta ja asijat selevijää

Olikohan se viikko tai pari sitte ku kokki toi innostuneena mulle avonaisen lehen että lueppa tuosta. Lehti oli ET 27.12. 2013 ilimestyny numero, josa oli juttu " Lankakerässä koko maailma", kirijottajana Reija Ypyä.
Juttu kerto lankatehtaan pyörittämisestä, villalankojen tekemisestä ja niin etelleen. Vaan se ei ollu se tärkein asija minkä kokki halus mulle näyttää siitä lehestä, vaan se mitä tekstin lomasa kirijotettiin käsityöihimisistä.

"Käsityöihmiset ovat aina tieneet sen, mikä nyt on tutkimuksin todistettu. Käsityöt edistävät oppimista ja auttavat pitämään muistin ja mielen vireänä".
  -Käsitöitä tehdessä aivoissa tapahtuuu paljon, sanoo Työterveyslaitoksen ja Helsingin Yliopiston aivotutkija Minna Huotilainen " .

Parasta täsä jutusa oli se, että mullekki selevis mitä " sairautta" oikeen sairastan. Siihen löyty nyt oikija diaknoosi.

" Yleisin käsityöfriikin diaknoosi on vakava neuloosi.
Oireet: Vielä yksi rivi, ja sitten lopetan. Vielä... "

Kyllä kauhijasti helepotti ku tuokin asija selevis. Nuita eellä mainittuja oireita ku on ollu jonku verran joten kai se on uskottava että mullaki on vakava neuloosi.
Mää voin lisätä pari muutki oiretta mitä neuloosia sairastavalla ihimisellä on.
Kotonaan hällä on jemmasa lankoja melekonen määrä. Onhan niitä oltava ettei vaan pääse syntymään tilannetta, että ku yhet sukat saa valamiiksi ei oliskaan lankoja mistä uusia alottaa.

Kaupasa käyvessään on mahottoman vaikija ohittaa lankahyllyjä. Ne tuntuu ihan imevän lähelleen, jotta käy ees vilikasemasa onko jotaki lankoja tarijouksesa. Ostaa vaikka tietää että kotona on jo ennestään monta kutomatonta kerrää. Kirppareita kierrellessään vilikuilee pöytien aluset jos sattus olla jonkulaisia lankapusseja, joita vois vähä tutkailla.

Neuloosi, tuota sannaa on ny niin mukava mutustella ja naureskella, tuntuu se vaan niin hyvälle. Josaki kohtaa jutusta sanottiin että voipi olla perriytyvvää, siis geeneisä, suomeksi sanottuna sukuvika. Joillaki se voi kuulemma olla jopa ammattitauti. Liekkö olemasa parannuskeinua?

Lankoja ja puikkoja tahtoo lojua pitkin pöytiä, mikä saattaa tietysti  joskus häiritä. Oon sanonu kokille, että koita kestää, kyllä tää sitte loppuu ku peukalot lakkaa liikkumasta.


perjantai 3. tammikuuta 2014

Testi

Ihimisen persoonallisuus on aika mielenkiintonen juttu.
Se miten ihte nään oman olemiseni, persoonallisuuteni, saattaapi toisten silimisä näyttääkki erilaiselta.
Sitähän sanotaan että ihimisen ihtetuntua muokkaa palijo se mitä kuvitellaan  toisten ajattelevan minusta. Joillekkin ihimisille sillä saattaa olla niin suuri vaikutus etteivät uskalla kahtua asijaa oikijasta näkökulumasta. Sitä alakaa kahtomaan ihtiänsä toisten luoman kuvan ja käsityksen kautta ja unohtaapi sen mitä minä ihte oikeestaan oon.

Tojella terveyttävää ja parantavaa on ku tajuaa sen, että se mitä toiset minusta ajattellee ei oo ensisijainen asija. Vaan se mitä Jumala musta ajattellee. Se luo sen tojellisen pohojan ja perustan terveelle ihtetunnolle.
Mutta persoonallisuutta on joskus mielenkiintosta miettiä. Sitähän peilaa sukunsa ja geeniensä kautta, mitä kaikkee perimää sitä on sieltä saanu matkaansa.

Persoonallisuuttaan voi vähä tutkia ja selevitellä testienki avulla. Niisähän kysellään asijoita joihin pittää vastata raksi ruutuu systeemillä, sen mukkaan minkä siinä hetkestä kokkee ja tuntee vastaavan ommaa olotillaa. Miten palijo tuollaset testit sitte kertonee tottuuven tai ovat oikijasa ei kai voi tietää mut varmaan ne jotaki suuntaa antaa.
Mun persoonallisuuteen kuuluu pienonen utelijaisuus, joten pakkohan se oli kokkeilla ja kahtua mitä testi sannoo.
Testikonneeseen syötettyjen vastausten perusteella sain seuraavanlaisen kuvauksen persoonallisuuvestani.


Olet intuitiolla varustettu, ihmisistä ja asioista huolta pitävä, rauhallinen ja rauhaa rakastava, syvällinen ja monisyinen ihminen. Osaat yhtä luontevasti kohdata elämän henkilökohtaisia ja analyyttisiä tilanteita. Ihmistyyppisi on yleensä sopivimmillaan sisäisten asioiden ja näkymien kanssa, mutta tarvitsee jossakin määrin myös ihmiskontakteja. Tämä vastakkainasettelu aiheuttaakin toisinaan ongelmia. Olet sanavalmis, empaattinen ja idealistinen. Yleensä kaltaisesi ihminen sanoo vain tietävänsä asiat suoralta kädeltä, mutta ei välttämättä osaa selittää asioita toisille. Tunnet vahvasti toisten ihmisten tunteiden mukana, ja osaat tunnistaa hyvän ja pahan eri asioista ja tilanteista. Tästä syystä sovellut ammatteihin, joissa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa. Nautit siitä, että voit olla avuksi toisille. Kun olet tehnyt jostakin asiasta päätöksen ja asettanut tavoitteesi, mitkään järkisyyt eivät saa päätäsi kääntymään. Se, osaatko kääntää tämän ominaisuuden sinnikkyydeksi, vai oletko pelkästään jääräpäinen, määrääkin helposti koko elämäsi suunnan ja menestyksen.

Että semmosta.


Sääki voit testata ja saaha seleville persoonallisuutesi ku klikkaat

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...