torstai 31. joulukuuta 2015

Uuven vuojen luppaus

Luppaan, että tulevanakin vuonna jatkan kirijottelua ja neuloosi harrastusta, sikälimikäli pää ja käjet pellaa.
Vuojen viimeset töppöset tein hahtuvasta. Helepot tehä, ku kaikki kerrokset on oiken neuletta.
Valamiit töppöset huovutin ja päälle tein koristeeksi kukkasen neulahuovutuksella.

Kiitos kuluneesta vuodesta ja oikein hyvvää alkavaa vuotta.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Niin ne päivät alakaa pitenemmään

Aamupäivän auringonsätteet niin mukavasti puitten lomasta pilikottaa.
Montakohan minnuuttia päivä on pitempi mitä eilen?
Pakkasta  on - 16 astetta, oikeen mukava talavikeli. Liukasta on, ku välillä satanu vettä ja sitte pakastanu. Vaan kylläpä se siitä sullailee...pikkkuhilijaa.

Aurinko,
valon lähe verraton
energian tuoja
korvaamaton.
Se nostaa hymyn naamalle,
piristyksen mielelle.
Se on talaven
vitamiinipommi.

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvvää Joulua!



Ida Elinan laulun myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni
oikein hyvvää ja rauhallista joulua.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Anelmat ja Alwarit

Pikkusen meinas olla kiirus näitten sukkien tekemisen kans jotta ehtivät jouluksi valamiiksi.
Vaan hyvin ehin, jäi vielä vuorokausi aikaa jälijellekkin. :)


Anelmat, sinisenkirijavat.








Alwareihin eli miehen sukkiin tein pari kalakuvijoraitaa poiketen alakuperäsestä malllista. Muuten malli on kutakuinkin sama mitä Anelmisa. Näitä sukkia oli tosi kiva tehä kirijokuvijoitten vaihtelujen takia. Toinen kiva juttu on siinä, että jämälankoja saa tuhottua, ku kuvijoraitojen tekemisseen ei tarvita suurta määrää lankaa.


torstai 17. joulukuuta 2015

Kiirettä?

Keskellä kiireen ja hälinän
touhun, melskeen maailman
ehditkö hetkeksi istahtaa
kuunnella hiljaista puhettaan.
Kuunnella sanomaa taivaista
joka auttaa ja lohduttaa vaivaista.

Ei ohitse käy hän yhdenkään
joka sydämensä avaa
vastaanottamaan
lahjan kultaakin kalliimman.
Se lahja ei kuihdu, ei murene.
Sitä riistää ei saajaltaan voi kukaan
ei toimi se  tämän maailman mukaan.
 

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kirppislöytöjä

Vaari kävi pari viikkua sitte kiertelemäsä kirppareita ja teki mukavia löytöjä.
Koboltin sininen puluputeskeitin, eli perkolaattori on aivan ihana. Sisältä on niin siisti ettei sillä oo kovin montaa kertaa taijettu kahavia keittää. Keitin on kaiketi -60 luvun tuotantua, oletettavasti Wear-Everin tekemä. Materiaali on alumiinia, nuppi ja kahava pakeliittia.


Arabian Ali sarijan pullalautanen, seittemän leivoslautasta, sokerikko ja kermakko olivat olleet yhesä kasasa kirpparin hyllyllä. Vaari oli kävelly ohi ja vilikassu hintaa, oho..voiko tuo olla tottakaan?
Vaari oli menny hieman sivummalle,  kaivanu kännykän taskustaan kahtuakseen netistä mitä kyseiset tuotteet mahtanee maksaa. Hupsista!!  Äkkiä takasi hyllylle, astijat kainaloon ja kassalle.
 Ostajan tuuria, hinnottajalla ei oo ollu tietua eikä käsitystä misä hinnoisa Ali astijat liikkuu.

Ruusurasija, sen ostin ite kotikirppiksestä. Rasija on hieman huonokuntonen, sisäpuoli on meleko kulunu ja maalipinnasaki on pieniä rikkeitä. Puhistettiin rasija hyvin ja laitettiin siihen ölijyä, eipähän pitäs kovin pahasti ruostua. Kehenon kunnon takia tuohon ei viitti mittään ruoka-aineita laittaa, mut pikkuroinalle se on aivan verraton säilytyspaikka.

Mukavaa sunnuntaita !



perjantai 11. joulukuuta 2015

Joulumyyjäisten aikaa

Viikonlopulla on perinteiset kaks päiväset Pöykkölän joulumyyjäiset. Innostuinpa minäkin sinne viemään tuotteita myyntiin, ku löyty mukava kojunhoitaja jonka pöyvälle saan tavaraa viijä.
Ensin suunnittelin että varaisin oman pöyvän, mut se ois vaatinu sen, että ite olis pitäny olla kaiken aikaa paikalla. Nyt ei tarvi olla, kojunhoitaja huolehtii myynnistä. Toki hän ottaa tuotosta sitte oman ossuutensa, mut näkkeepähän sitte miten tämmönen systeemi käytännösä toimii.
Kojunhoitajalla on kaupungin keskustasa myyntipaikka, mihin oon jo pari viikkua sitte vieny käsitöitä myyntiin.
Myyjäiset järijestettään hieman sivummalla kaupungista. Kojunhoitaja kuskaapi tavarat kaupungin kojulta myyjäisiin joten sitäkään ei tarvi mun ite olla tekemäsä.
Mulle jää vain piparien, piparitalojen ja rekin kuskaaminen aamulla.
Piparitalot ja reet valamiina lähtöön.
Glutteenittomia pipareita tein yhen annoksen. Pittää illan päälle pakkailla nekin valamiiksi, ettei tuu aamulla hoppu.



tiistai 8. joulukuuta 2015

Kahvikoukku ja Aerobie Aeropress



-vaari kirjottaa nyt-

Kahvikoukku ja Aerobie Aeropress

Elämäni voi jakaa monellakin rajapyykillä kahteen osaan. Yksi sellainen on elämä ennen ja jälkeen kahvin löytämisen. Niin kauan kuin luulin kahvin olevan vain kostariikaa ja juhlamokkaa, niin kahvi ei herättänyt minkäänlaisia intohimoja. Muutos kahvielämässä sai alkunsa muutama vuosi sitten kun Petri pyysi minua aamukahville. Rieskan, voin ja savuhirven kyytipojaksi oli tietysti omenamehua ja kahvia. Se kahvi oli Petrin työmatkaltaan rajan takaa tuomaa mörkkiä, joka oli ensi näkemältä niin mustaa, että mieleen tuli kahvi, jota jouduimme velipojan kanssa juomaan Norjaan suuntautuneella nuoruuden polkupyörämatkalla.
Liekö se oli Övertorneån tienoilla vai missä, kun vesisade yllätti meidät pyöräilijät ja parkkeeasimme tienvarteen isojen puiden alle suojaan. Puut olivat punaisen pikkumökin pihan laidassa ja kävi niin, että kohta kuistin ovi aukesi ja portaille ilmestyi  lyhyenläntä joulutontun näköinen ukkeli.  – Sajettako pitelette siinä?
Ei kauaa tarvinnut jutella kun jo istuimme velipojan kanssa ukon tuvassa kahvipöydän ääressä. Edessämme pöydällä oli sinisissä emalimukeissa mustaakin mustempaa kahvia, joka oli niin sakeaksi keitettyä, että lusikka melkein pysyi pystyssä keskellä mukia. Oman äitimme keittämään Katriina-kahviin verrattuna ukon kahvi oli melekoista mörököllikahvia. Vaan juotavahan se oli ja vieläpä kiitellen ukon vieraanvaraisuudesta. Sitä kahvittelua ja kahvin sakeutta olemme sitten muistelleet vielä vuosikymmenienkin jälkeen. 
 Petrin keittämä mörkki aamukahvi oli maultaan pehmeää ja täynnä makua. En toki uskalla sanoa, että olisin maistanut siinä suklaan ja pähkinän maun, mutta silti jo kolmannen kupillisen jälkeen olin koukussa. Seuraavalla reissulla rajan taakse kävin ICAsta hakemassa muutaman paketin erilaisia tummapaahtoisia kahveja. Siitä se alkoi kahvin löytämisen jälkeinen elämä.
Tänä aamuna keitimme vaimon kanssa kahvit Gevalian Monsoon –kahvista.  Se on hyvällä tavalla järisyttävän vahvaa niin väriltään kuin maultaankin. Pakko on kuiten sanoa, että tämä ei ole ehkä paras ensikertalaisen valinta vahvojen kahvien maailmaan. Saattaa nimittäin olla liiankin vahvaa ja liiankin paljon kahvilta maistuvaa… mutta hyvää on ja koukuttaa kyllä jo kolmannen litran jälkeen.
Aamukahvit keitimme pressopannulla, mutta aamupäivän kahvit keitin itselleni Aeropressillä. 

 Monsoon on tosiaankin niin mustaa, että siihen minun on laitettava maitoa. Niinpä otin maitopurkin jääkaapista ja lorautin kahviin loivennuksen. Pannessani purkkia takaisin jääkaappiin, huomasin, että olin lorauttanut kahviin piimää.
Ensin meinasin kaataa kahvin suoraan viemäriin, mutta sitten tuli mieleen, että enpä ole piimäkahvia koskaan juonut. Sekoitin piimän ja kahvin ja aika lailla epäillen maistoin. Kävelin kuppi kourassa olohuoneeseen ja istuin tukevasti. Otin toisen hörpyn piimäkahvista ja totesin, että tähän kahviin piimä sopii oikein hyvin. Pitääpä tarkistaa mitä piimää se oli.


maanantai 7. joulukuuta 2015

Potturieskoja ja mozzarellapottupiirakoita

Eilen oli itsenäisyyspäivän lounas seurakunnassa. Lounaalta jäi ylimäärästä pottumuusia jolle piti keksiä käyttyä. Siitähän saa kätevästi potturieskaa ja piirakoita.
Molemmat tein gluteenittomina jotta pystyy itekki syömään.
Rieskataikinan teon alotin sekottamalla 6 dl vettä  ja n. 6 tl ksantaania, annoin turvota muutaman minnuutin. Ksantaani muodostaa taikinaan sitkoa.
Sen jäläkeen lisäsin pottumuusia ehkä 5 dl. En mitannu ku teen ylleensä näppituntumalla näitä leippomishommia.
Jauhoja sotkin joukkoon niin palijo että taikina alako hieman irtuammaan kipon reunasta. Jauhoina käytin tattari-, riisi- ja glutenittomia jauhoja. Suolaa saa laittaa aika reilusti.
Piirakoitten kuoritakinan tein tattari- ja glut.jauhoista., käytin myös tähän taikinaan ksantaania. Täyte on pottumuusia johon lisäsin mozzarellaraastetta. Osa piirakoista on täytetty pelkällä pottumuusilla jonka maustoin muskottipähkinällä.
Rieskat ja piirakat laitan pakkaseen, sieltäpä niitä on kiva sulatella ja lämmitellä joulupöytään, sikälimikäli siihen saakka säilyvät.



lauantai 5. joulukuuta 2015

Lauvantain puuhasteluja

Perijantai iltana tein gluteenitonta piparitaikinaa ja tänä aamuna se oli valamista leivottavaksi.
Aamusella alottelin hommat ja ennen puolta päivää oli kaks annosta taikinnaa paistettuna. Yks iso reki ja kolome talua. Koristusten pursottelu on aikaa vievää tuohua, sitä ku ei voi tehä liijan hätäsesti.
Ehin just saaha pursotukset tehtyä, ku vaari tuli sanomaan, että kohta meijän pitäs mennä. Kolomelta alako Herrasväen joululaulukonsertti. Herrasväki on bändi misä poika ja miniä ovat soittamasa ja laulamasa. Olivat keksineet idean, että ihimiset saavat toivoa lauluja 10 € / laulu. Konsertin tuotto mennee tyttöjen turvakojille Pohojois- Intiaan. Tosi mukavia, uusia sovituksia olivat teheneet vanhoille joululauluille, oli ilo kuunnella.

Piparihommat jatku iltasella. Tein lissää pikeeriä ja kokosin ensimmäisenä reen.
Reki on suurempi mitä aikasemmat, lähes 20 cm korkia ja n.30 cm pitkät jalakset.
Rekkeen laiton koristeeksi marsipaanista tehtyjä koristeita.
Talot tein samalla mallilla kaikki, heleppua ja yksinkertasta.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Tanssipuku vanahasta entraamalla

 Moni nuori neiti, jolla on eessään vanahojen tanssit, miettii ja tuumaa, että mistähän se puvun hommais. Moni taitaa saaha sen lainaksi ystävältään tai sukulaiseltaan. Joskus niitä joutu sitte hieman entraamaan, jotta puvusta saa mieleisensä ja päälle sopivan.
Mua pyyettiin entraamaan nuoren neitin tanssipukua. Kovin monimutkasesta luomuksesta ei onneksi ollu kyse, joten uskalsin ottaa haasteen vastaan.
Puku oli peruslinijanen, suorahelmanen, olokaimeton puku, johon kuulu pitkä, levijä huivi.
Ny pukkuun haluttiin uus ilime.
Neitin toiveena oli, että pukkuun yhistettäisiin hopijakimalteista palijettikangasta, josta tehtäisiin olokaimet ja vyö.
Vanaha puku oli yläosastaan hieman tiukka. Se ongelma ratkastiin tekemällä taakse kiila. Huiville oli nyt käyttöä; siitä leikattiin sopivat kiilapalaset. Samalla ku ompelin kiilapalat, kiinnitin  myös lenkit silikkinauhaa varten. Silkkinauha pujoteltiin lenkeistä ristikkäin, mikä antoi kivan korsettimaisen vaikutelman puvulle.
Lopusta huivista tehtiin liehuke, jonka koristeeksi laitettiin rusetti.
Neiti ku oli sovittamasa pukua, vaari sano, että laittakaa tuo liehuke kiinni tuohon helemaan, niin se pyssyy liikkuesa paikallaan. Sehän oli vallan hyvä idea. Kiinnityskohtiin tein silikkinauhasta pienet rusetit, jotka soppii tosi hyvin yhteen ison rusetin kans.
Etuosa vaikutti tyhjältä, se kaipasi jotaki. Tein siihen ensin pienen ruusukkeen palijettikankaasta.
Ruusuke kaipasi jotain ympärilleen. Muistin, että mullapa taitaa olla ompelutarvikelaatikosa hopijalankaa, sillä vois kirjua jotaki kuvijoita. Selattiin kirijontamalleja ja niistähän löytyi neitille mieluinen kukkakuvijo.
Pienillä korijauksilla ja muutoksilla vanhasta puvusta tuli ku uus. Neiti oli tyytyväinen lopputulokseen, niin minäki.

Kirppislöytöjä

Velijentyttö oli poikansa kans kyläsä pari päivää. He tykkäs käyvä kiertelemäsä kirppareita ja mää pääsin mukkaan oppaaksi. Ja niihän siinä ...