perjantai 30. tammikuuta 2015

Teline

Eilen illalla tulin yheksän jäläkeen vasta kotija. Päivän posti ootti oven takana etteisen laattialla. Melekeen päällimmäisenä oli valakonen paksuhko kirijekuori varustettuna mun nimellä.
Mitäs oot tilannu?
En oo mittään mistään tilannu, enpä tiijä mikähän kuori mahtannee olla.
Jotaki metallia siinä tuntuu olevan, tuumas kokki antaessaan kuoren mulle.

Täytyypä sanua, että kuori vaikutti perin mielenkiintoselta ku sitä tunnustelin. Kuulu pientä kilahtelua ku sitä käänteli. Jännitti aukasta, mitä ihimettä kuoresa mahtaa olla.
Kuori oli paketoitu niin tiukasti ettei sitä repimällä ees saanu auki, piti ottaa sakset avuksi.
Kuoren sisältä ilimesty tällänen...
..ööhh..tuota, tuota, mikäs tää ny sitte oikeen on. Hetken aikaa pyörittelin ja ihimettelin. Kahtelin kirijekuorta että mistä se oli lähetetty, ei saanu leimasta selevää. Mikä..mikä..kunnes hoksasin...
Kirijateline. Jess, tää on just sellanen teline millasesta oli aikasemmasa plokijutusa puhe. Teline, mihin voi laittaa kirijan ja sivut saa pysymään auki nuilla pienillä kääntyvillä sakaroilla.
Tää on tosi hyvä. Kirijan saa tahtomaansa kulumaan heleposti siirtämällä taustaossaa toiseen reikään. Teline toimii hyvin pöyvällä tai polovien päällä. Molemmat käjet jää vappaaksi jotta voipi samalla näpertää sukkavartta. Kiitos Partapappa ihanasta yllätyksestä.


torstai 29. tammikuuta 2015

Virittelyä

Piti ostaa kitaraan uuvet kielet. Vaikkei siitä kauhijan kauvan oo entistenkään ostamisesta, oliskohan ollu syksyllä ku ostin paketin. Melekeen heti, ku olin saanu kielet vaihettua, alako nelijäs, eli D-kieli temppuileen. Se ei tahtonu pysyä virreesä ja sitä virittäisä oikijaan korkeuteen se meni poikki
Joulun alla lainasin kitaraani ja ku sain sen takasin nii siitäpä oli kaks kieltä poikki. Sama D-kieli ja A-vitonen.
D-kieli oli  jo niin lyhyt, jotta sen paikalleen saaminen oli täys mahottommuus. Vitosen sai vaikka siitäki oli jo toisesta päästä metallilanka muutaman sentin matkalta purkaantunu.

Mulla on puoliakustinen kitara. Meinaa sitä, että kitaran voi tarvittaisa yhistää piuhalla vahavistimmeen jolla äänen saa voimakkaammaksi.
Kitaran eka, toka ja kolomas kieli ovat nailonia, vähä niinku paksua siimaa. Nelonen, vitonen ja kuutos kielet ovat metallisia. Metallilangan alla on nailonkuitu jonka ympäri metallilanka on kierretty tihijään. http://www.kitarankielet.fi/blog/akustisen-kitaran-kielten-valitseminen

Pari viikkkua sitte kävin hakemasa uuvet kielet. Ensin meinasin ostaa vain D kielen, mutta liikkeesäpä ei ollu niitä yhtään. Mulla taas oli tievosa, että tarvin kitaraa lähiaikoina, joten uus kieli pittää saaha paikalleen, että se ehtii venymään ja asettummaan oikijaan viritykseen. Ostin koko paketin ja vaihoin kaikki uusiksi.
Uuvet kielet ei pysy virreesä ennen ku ne on riittävän pitkän ajan olleet kirijällä. Niitä joutuu virittään tuon tuosta. Metallikielet saavuttaa nopijammin sen pisteen misä ne alakaa pyssyyn virreesä, nailonkielet kielet vennyy pitemmän aikaa.

Joka kerta ku alakaa soittaan pittää ensin virittää kielet. Virittäminen ei oo vaikia homma. Pianosta otan sävelet, ekana E:n ja korvakuulolta viritän kitaran kielen sammaan korkeuteen.  Samalla systeemillä viritän muutki kielet. Onhan niitä olemasa virityslaitteita, semmosia dikitaalisia joista näkkee mittarista millo kieli on oikijasa korkeuvesa. En oo viittiny hankkia moista laitetta. Mää vähä luulen, että jos alakaa käyttään mittaria, korvakuulolta virittämisen herkkyys katuaa, ku sen käyttäminen vähenee.

Tuosta virittämisestä tuli mieleen, että ookko tietonen, että raamatusa Paavaliki puhu Timoteukselle virittämisestä? Tosin hänen puhheessaan ei ollu kyse kitarasta, eikä mistään muustakkaan soittimesta, vaan hän keskitti ajatuksen Timoteuksen sisäisen elämän virittämisseen.
Paavali kehotti Timoteusta virittämmään palavaksi Jumalan armolahajan joka hänellä on. Paavali ei kerro mikä tuo lahaja on, joten se jää sallaisuueksi.

Timoteuksella oli kaks vaihtoehtua: joko tyytyä siihen ettei lahaja näy eikä vaikuta millään tavalla hänen elämässään tai sitte virittää se käyttöön. 
Paavali rohkasi Timoteusta sanomalla, että Jumala ei oo antanu meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. Ja nämä ku on meille annettu, ei tarvi kenenkään yrittää omin voimin. Saahaan uskoa ja luottaa siihe, että voiman saamme jos meillä ihtellä on halua ja uskallusta olla vastaanottajana.

Viritellään !

maanantai 26. tammikuuta 2015

Maanantaita

Voi mahotonta miten miten tuulee. Puitten oksat heiluu ja huojuu siihen malliin, että saapa nähä kestääkö nuot tuon lumen ja tuulen painon. Tykkylunta on puitten oksilla melekosesti. Tuuli heiluttaa raskaita oksia eikä lumi inahakkaan ,että tipahtas. Takapihalla on suuria mäntyjä. Heiluu koko puut, pahhaa jäläkiä tullee jos sattus semmonen puhuri tulemaan joka puut kaatas.

Eilen tapahtu harvinaislaatunen homma, otin kätteen yhen kirijan ja alon lukkeen. Sitä ei kovin ussein pääse tapahtummaan, minä ku en oo mikkään lukutoukka, en tojellakkaan.
Mutta kirijapa oli alusta saakka niin mielenkiintosesti kirjotettu, että sehän tempas mukkaansa täysin. Vaara vierailee kylässä, kirijottaja Hanne Dahl. Eilinen päivä meni sitä lukiesa ja ny aamulla jatkoin. En malttanu lopettaa lukemista ennenku olin päässy loppuun ja saanu seleville miten pienen kylän asijat selevis.

Ny on sitte tämän vuojen lukeharrastus alotettu. Viime vuonna tais jäähä yhteen kirijaan, miten käynee tänä vuonna. Monesti oon aatellu, että kyllä pitäs ottaa ihitä niskasta kii ja alakaa lukkeen enemmän. Kirijoja kyllä on, niistä ei oo puutetta. Jotenki se harrastus on vaan jääny ja unohtunu noitten käsityöharrastusten alle.
Nuorempana luin enemmän. Monesti oli sukkakujin käjesä ja siinä samalla luin kirijaa. Istuin kiikkustuolisa siten, että laiton kirijan poloven päälle, auki olevan kirijan sivun kiikkustuolin käsinojan reunan alle, sillaitte sain pysymään kirijan auki.

Nytpä tuliki mieleen, että nuottitelinehän ois ollu kätevä apuväline. Miten tuota ei sillo oo tullu ajatelleeksi. Kirijan ois saanu heleposti laitettua telineelle, telineen sääjettyä sopivsasti oikijaan kulumaan. Jos olis vielä semmonen nuottiteline misä on sivujen pitimiet, nii niillähän ois saanu kirijan sivut pysymään hyvin auki.
Tosin pyykkipojillaki sivut sais varmaan pysymään auki.  Mitäs muita vaihtoehtoja mahtas olla, joko telineeksi tai sivujen auki pysymiseksi? ?

lauantai 24. tammikuuta 2015

Elämämme on kuin auringon
kulku taivaalla. Pimeimmällä
hetkellä tulee näkyviin lupaus
sarastuksesta.

Lepposaa viikonloppua!

torstai 22. tammikuuta 2015

Alakaa helepottaa

Vielä on tämä viikko menny kortteja värkätesä. Vaan ny alakaa tuntummaan, että eiköhän se enin hinku ala laantummaan. Ihan varmaksi en tohi sanua, ettenkö kortin tai kaks saata tekasta, jäi jokunen idea takaraivoon pyörimmään.
Mut täsä viikon räpellykset.

Kuviot piirsin lyijykynällä ja leikkasin ne irti mattoveihtellä.  Leikattujen aukkojen taa laiton silikki- ja kuultopaperia. Mustasa ja harmajasa kortisa käytin lisäksi kullan väristä nailonverkkua.

Näitä kortteja oli mukavempi tehä, mitä niitä 3 D kortteja. Ehkä sen takia ku kaiken sai suunnitella ja tehä alusta alakaen ihte. Olishan niitä vaikka minkämoisia valamiita korttipohojia, tarroja, reunuksia, kukkia, kuvia, kiilteitä, hileitä  jne. joita vois käyttää. Mää oon vähä outo,  ku pyrin välttämmään valamiita tehastekosia juttuja.
Vanahaa pitsiliinaa ei kannata heittää menemään. Siitä saattaa saaha kivoja pieniä osia korttiin.



tiistai 20. tammikuuta 2015

Ystävälle

Yöllä alako mielesä soimaan tää laulu.
 Olokoon tää muistolaulu sättiystävälle joka muutti taivaan kotia muutama viikko sitte.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Neitit yökyläsä

Lauvantaina puolen päivän jäläkeen tuli neitit kassiensa kans. Kasseihin oli pakattuna yövaatteet, hammasharijat ja muutama varavaate. Pienempi likka tuumas, että olipa mukava ku tulimma vähä päivemmällä, ehitään käyvä iltasella saunasa. Saunan jäläkeen oli  puolen tunnin peliaika kumpasellaki. Mansikka Marijan pellaaminen on mielenkiintosa ja hauskaa.
Yö nukuttiin suhteellisen rauhallisesti, pari kertaa heräsin siihen ku jompikumpi likoista pyörähteli. Sunnuntai aamun lastenohojelmista ei nuorempi jaksanu kiinnostua, palapelin kokuaminen oli mukavempaa.
Olin luvannu likoille, että saavat tehä ja muovailla marsipaanista ja sokerimassasta koristeita. Sepä homma vasta mukavaa olikin, ku jämäpalat sai pistellä suuhun.
 Pienet kukkaset syntyi muoteilla. Aurora teki valkoviheriät kukat iliman muottia. Illusia halusi tehä valakosen ruusen, se on orassin ruusun alapuolella.
Aurora teki kurptsan, heleminauhan, ruusun, pari kukkaa, tontun ja kilpa-auton. Illusia teki sammakon ja possun. Varsinaista taidetta pienin käsin tehtynä.

torstai 15. tammikuuta 2015

Ettei jäis viime tinkaan

 Ajosa ku alakaa nii ei tuu kiirusta.
 Rupesin värkkäämään joulukortteja ku sain 3 D arkkivihkon.
 Empä oo aikasemmin tämmösiä kortteja tehenykkään. Näitten tekkoon tuli ihan hinku. Innostuin niin etten palijo muuta oo parin viikon aikana tehenykkään. Kokki jo välillä sano, että ei niitä oo pakko kaikkia kerralla tehä.
Aikaa vievää touhua oli leikata kuvat irti arkista. Pienen pieniä osia joitten kans sai olla tarkkana. Mattoveitti hyvä apuvälinen leikkaamisseen.





Tais niitä nelisenkymmentä tulla.


maanantai 12. tammikuuta 2015

Sata päivää iliman viinaa

Aika hyvän tempauksen taas keksineet. Sata päivää iliman viinaa. Siinäpä on haastetta yrittää saaha kansalaiset ees hetkeksi aikaa olemaan erosa väkevistä. Toisillehan se on perin heleppo homma, ku joku toinen saattaa kokia tojella suurta tuskaa ja hankaluutta. Keho jos on tottunu siihe, että joka viikko tai päivä pittää saaha tietty määrä alkoholia, niin varmasti on vierotusoireita. Mutta suomalaisethan on sisukkaita, he kyllä pärijää ja pystyy melekeen mihin vain.

Mitä usijampi tuohonkin tempaukseen lähtee mukkaan, sitä suurempi saattaa olla niitten joukko, jotka huomaa ja tajuaa, että iliman viinaahan on mukava olla ja ellää.
Ihan jo se, että toisten kans oleminen on aitua ja luonnollista, ku viinahöyryt ei oo sekottamasa päätä.
Ihiminen huomaa, että illoon ei tarvitakkaan viinaa. Tajuaa sen, ettei perin tuttu sanonta, "ilo iliman viinaa on teeskentelyä," pijäkkään paikkaansa.

Jääpihän siinä muutama euro säästöönkin, ku ei tarvi kurkusta liemenä niitä alas laskia. Säästöjen määrähän on tietysti riippuvainen siitä, millasta määrää alkoholia on tottunu käyttämmään. Mutta, pienistä puroista syntyy iso joki.

Jos sen sata päivää pärijää iliman eikä oo ollenkaan tunnetta, että tarvis lasillisen niin ohan se melekosen pölijää touhua jos heti sajannen ensimmäisen päivän aamuna nappaa turbopaukut.

Miks ottaa jos kerran ilimankin pärijää?

Nykysinhän suositaan kaikenmoisia säästämisjuttuja. Täsäki asijasa voi olla säästäjä. Kaikki ne eurot jotka menis viinan, pistää jemmaan. Niilläpä on mukava hankkia josaki vaiheesa jotaki sellasta mistä on hyötyä ja ilua pitemmäksi aikaa.

Eipä muutaku tipatonta tammikuuta, eiku elinkautista. :)

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Jokainen tarvitsee jotain, mihin uskoa,
jotakin, jolle voi omistautua täydellisesti.
Jokaisen pitää tuntea, että elämällä on
merkitystä, että tässä maailmassa
tarvitaan juuri häntä.

- Hannab Senesh-

Lepposaa sunnuntaita sulle!

perjantai 9. tammikuuta 2015

Iltalenkki ihan vahingosa

Kyllä kävi mummellille höpösti ku lähti käväsemmään kahtomasa mukeloita. Että viittiiki joutua hukkaan tutusa paikasa. Pittääköhän mun olla kohta huolissani omasta suuntavaistostani.
Omasta pihasta lähin ihan oikijaan suuntaan. Käveleskelin aika reipasta tahtia pitkin kävelytietä. Koulun kohalla ylitin isomman tien ja sittepä tuliki risteys josta tietysti lähin väärään suuntaan. Lähin vasemmalle, ku olis pitäny mennä oikeelle.
Lumiset puut muuttaa kummasti tuttua ympäristyä ja suurin osa katujen nimikylteistäki oli lumen peitosa. Hetken päästä totesin, että minäpä oon tainnu kävellä liijan pitkälle. Mihin ihimeeseen se pojan talo on hävinny,  tuosahan sen piti olla leikkikentän vieresä.
Ei auttanu muu ku soittaa kokille ja kysyä, että mihinkähän suuntaan mun pittää lähtiä.
 Onneksi yhestä nimikyltistä sain senverran selevää, että pystyin kokille samomaan minkä kavun varrella seison. Ku pääsin pojan luo niin vilikasin kellua ja totesin, että minäpä olin kävelly reilut 40 minnuuttia. Poika tuumas, että varttitunnisahan teiltä meille kävelee. Niinpä niin, jos kävelee suorinta reittiä. :)


tiistai 6. tammikuuta 2015

Pakkaspäivä

Pakkanen nipisteli poskia ja nenänpäätä, ku kävin muutaman kuvan nappaamasa hienosta valoilimiöstä.



sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Sunnuntaita

Yöllä oli pakkanen kiristyny, mittari näyttää -10. Luppailihan se huomiselle ihan -25 asteen pintaan pakkasta, vaan sitäpä ei etukätteen voi tietää mihin suuntaan mennee.
Äitee ja sisko olivat käymäsä viikonlopulla, tulivat kahtommaan 'Revontulten alla' -esitystä. Lähtivät vajaa tunti sitte ajelemmaan kotia kohti. Ajomatkaa reilut 350 kilsaa. Onneksi on hyvä selekiä keli ajella.

Tänään on Revontulten alla näytelmän viimenen näytös nelijältä. Kyllä se on ajatukset vallotanu niin täysin, että yölläki, jos herrää, soi näytelmän biisit pääsä. Toivottavasti illan jäläkeen biisit haihtuu päästä ja päänuppi pallautuu ja rauhottuu entiselleen.
Alakaahan ne työtkin ens viikolla, joten sillon viimestään on muutakin ajattelemisen aihetta ku näytelmä.


 Sana sunnuntaille:

Opeta minut tekemään sitä,
mikä sinulle kelpaa.,
sillä sinä olet minun Jumalani.
Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua
tasaista maata. Psalmi 143:10

Mukavaa sunnuntaita sulle!

perjantai 2. tammikuuta 2015

Kenraaliharijotukset

Ne oli eilen, kenraaliharijotukset.
Päivä alako kiireisesti. Heräsin 9:40 ja tajusin, että täsäpä ei oo kauhijasti aikaa, ku kymmeneltä pitäs olla jo  laittamasa  näyttämyä kuntoon. Kokki keitteli kahavit, mää tekasin puuroannoksen ja täytyy myöntää että pikkusen hotkimalla tyhyjäsin puurolautasen. Takki päälle, kengät jalakaan ja eiku menoksi.
Kymmenen yli kymmenen olin paikalla, joten ei paha myöhästyminen ollenkaan.

Lumentekijän homma oli aika haasteellinen. Siniharmaa laattia antaa aika kivan kontrastin valakoselle lumelle.
Kodan edustakin muuttu todella palijon ku siihen saatiin porontalijoja.

Seinälle heijastettavien kuvien hienosäätöä testataan monen monta kertaa jotta kuvien vaihtuminen saahaan justilleen ja prikulleen okijaan aikaan tapahtuviksi.
Kaikki laulut ja vuoropuhheet on tekstitetty venäjäksi, englanniksi ja japaniksi. Tekstit näkkyy kahella skriinillä esityksen aikana.
Sisääntuloaulan ja portaikon somistajilla riitti hommaa. Portaikko sai kivan tähtitaivaan, hämäräsä illassa se näyttää oikeen mukavalle.
Soittajillakin riitti hommia. He kävivät läpi kaikki biisit yksityiskohtaseti. Musiikin ja näytelmän yhteensopivuus tullee olla saumaton jotta syntyy hyvä kokonaisuus. Kanteleen soittaja virittellee soitintaan viritysavvaimella soittokuntoon.
Ei tarvinnu porukan olla nälissään. Kokki hommas sapuskaa ja keitteli kahavit jotta väki jaksaa iltaan saakka.
Kello 19 alako sitte varsinainen kenraaliharijotus. Tähän mennesä oli lähes kaikki paikat kunnosa. Joitakin pieniä juttuja oli vielä kesken, mut ne ehtii tehä seuraavana päivänä ennen ensi-illan esitystä.

Tännään kaks tuntia ennen esitystä oltava paikalla. Ei parane myöhästyä.


Kirppislöytöjä

Velijentyttö oli poikansa kans kyläsä pari päivää. He tykkäs käyvä kiertelemäsä kirppareita ja mää pääsin mukkaan oppaaksi. Ja niihän siinä ...