Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2015.

Belgrad

Kuva
Ollaan oltu Belgradisa muutama päivä. Palijo on kaupungisa nähtävvää.  Presidentin palatsin eesä mahtava Pionirsi Parkki.  Isoja samettiruusuja ja tulipunasia salavijoita istutettu suret määrät kukkapenkkeihin. Tämä puisto on hoijettu ja pijetty kunnosa. Ihan kaikista puistoista mitä ollaan nähty ei voi sanua sammaa.
Kalemegdan linnakkeella tuli käytyä parikin kertaa. On niin laaja alue, ettei sitä yhesä päiväsä ehtiny kierteleen . Käsittämätön määrä tiiliä ja kiviä mitä noihin muureihin on saatu menemään.
Hellepäivää oli mukava viettää tutkien linnakkeen mutkasia käytäviä ja sokkeloita.
Yhtenä päivänä käytiin kasvitieteelisesä puutarhasa. Sellanenhan kiinnostaa näin entisiä puutarhureita kovasti, millanen on suuren kaupungin puutarha. Se käynti oli kyllä pettymys. Alue jolla puutarha sijaitsi ei ollu järin suuri. Koko alue oli todella heikosti hoidettu ja kasvustojen joukosa rehotti rikkaruohot. Viime vuotisia talaven jäliltä jääneitä roskia ei oltu siivottu pois. Nurmikoita ei oltu…

Petrovaradin

Kuva
Kiertokävely linnakkeen ympäristöön.
Olihan mahtava nähtävyys. Linnake rakennettu 1692 - 1780 välisenä aikana. Alueen koko kaikkinensa satakakstoista hehtaaria. Varsinaisen linnakkeen lisäksi alueella on myös alakaupunki.
Alue on tosi rehevää puuston ja kasvillisuuen suhteen. Muureilla kasvaa monenlaisia köynöksiä peittäen alleen laajojakin alueita.
Kivikatuja, pitkin ja poikin koko linnotuksen alueella.
 Nurmikon leikkaajille riittää hommia pitkäksi aikaa. Kaikki alueet ku saapi leikattua niin saa alottaa homman alusta. Ellei sitte satu olemaan komppanian verran ukkoja samalla aikaa leikkaamasa.

Alimmat muurit yltää lähes jokirantaan. Kuvasa näkyvä tie kulukee alamuurin rinteesä. Ylämuurin reunus tehty aika suurista kiven lohkareista. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Petrovaradin_Fortess Päivän mietelause; Kärsivällisyys tehoaa mahtimieheenki lempeä kieli särkee kovan luun. Sananlaskujen kirja 25:15

Elämää Novi Sadisa

Kuva
Äänentoisto ei oo paras mahollinen ku satuin seisommaan kovaäänisten eesä.

Kahavikojusta tarijosivat maistiaisa, pitihän sitä maistaa. Hyh mitä sakkavelliä. Likka oli sekottanu ja hämmentäny veen ja pöönät ihan sekasinsa ja kippas sekotuksen kuppiin. Kupin pohojalle jäi melekonen pöönäkasa.

Toritunnelmaa

Novi Sad

Kuva
Novi Sad on Serbian toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita täälä on reilut kakssattaa viiskyttuhatta. Kaupungin yleisilime on siimiin nähen hieman rähjänen. Palijo on taloja ja rakennuksia, joista suurin osa tarvis kiireesti korijausta. Kävelykavut olleet joskus hyväsä kunnosa, huoltomiehet tainneet joutua lomille ku ei näytetä ennään piettävän katuja kunnosa.
Katunäkymä meijän asunnon ikkunasta.
Kuluman takana tämän näköstä.
Osa taloista ihan siistejä ja viksuja.
Jotku taas vähemmän siistejä ja viskuja.  Kaupungisa on palijo "taiteilijoita". Piirrettyjä ja maalattuja graffitteja näkkyy nimittäin joka puolella. Talojen seiniin on kirijotettu tekstin pätkiä, värillisiä kuvia on kans vähä sielä sun täälä.
Aamupäivällä käytiin kävelemäsä Tonavan rannalla.  Taustalla näkkyy Petrovaradin linnake Petrovaradin kukkulalla. Etualalla on Novi Sad joukkomurhan muistomerkki 1942 sojan aikana tapettujen siviilien muistoksi. Tuollon Novi Sad liitettiin Unkariin ja Unkarin polliisi ja pyssymi…

Mikä sämpylä

Kuva
Euro  kymmenen senttiä makso sämpylä. Sanosimpa että ei oo hinnalla pilattu. Isosta marketista löyty tosi hyvä valikoima gluteenittomia tuotteita. Pitihän mun kokkeeksi ostaa yks loota keksejä, jotta tietä kannattaako toista kertaa ostaa. Pikkusen heikosti hallitten tuon serbian kielen, joten ihan varma en ollu mitä ostin.  Kuvasta päättelin keksien olevan makijoita, hunajalla päällystettyjä, mut pieleen meni mun olettamukseni.  Eivät ollu makijoita, olivat pienosia suolakeksejä, semmosia snakseja joita on mukava napostella esimerkiksi ku kahtoo telekkaria.
Kaupasa oloaikana alako sattaan vettä ja sitä sattaa ripsottellee vähän väliä vielä nytki, lämmintä taitaa olla viitisentoista astetta.  Takasin tulesa satuttiin torille, misä oli ihimisiä mahottomasti ja puhheensorina älytön. Kojut oli niin liki toisiaan, että kauppiaitten pöyvät oli toisissaan kiinni. Kävelytie oli kuiten senverta levijä että siinä mahtu vastaantulijaa väistämmään ihan hyvin, kunhan muisti kahtua jalakoihinsa mi…

Reissusa

Kuva
Nyt ollaan paria viikkua aikasemmin reisusa mitä eellis vuosina ja sen kyllä huomaa luonnosa. Moni pensas ja puu kukkii jotka heinäkuulla ovat jo kukintansa lopettanneet. Gelleretin rinnekkin on vallan toinen näkönen, sielä ku kukkii valtavasti joku keltakukkanen iso puu.
Maanantai iltapäivällä nousimma ylös rinteelle. Oihan sieltä makeet näkymät. Ilima oli kesäsen lämmin, lämpöasteita kahenkymmenen paikkeilla ja melekonen tuuli. Tiistai aamuna pakattiin tavarat ja suunnistttin Keletin juna-asemalle. Hypättiin sielä 10.05 lähtevvään junnaan jonka suunta olli kohti Serbiaa, päätepysäkkina Novi Sad. Novi Sad sijaitsee pohojois Serbiasa, vajaan kolomensajan kilometrin pääsä Budapestistä. Junan saapumisaika Novi Sadin asemalle oli kuustoista kolomekymmentä, siitäpä voi päätellä ettei ollu mikkään pikajuna jolla ajeltiin. Välillä tuntu että vauhtia ei taija olla enempää ku kuuskyt kilsaa tunnisa. Oli se sellasta keinahtelua ja hyssyttelyä se matkanteko.

Rautatie kuluki halaki peltojen, nii…

Lähtökuumetta

Eilinen meni laukkuja pakatesa, miettiesä että tulikohan kaikki tarpeellinen mukkaan ja mitä vois jättää pois.
Jostain kumman syystä kokin laukku vaikuttaa kevyemmältä ja tyhyjemmältä mitä mun. Mää en oo puuttunu siihen ollenkaan mitä hän laukkuunsa laittaa, eipä oo sitte mun vika jos on joku unohtunu kotija. :)
Noh, ei se ny ihan niin mee. Yhesä ollaan tehty listaa tarvittavista tavaroista, kumpanenki on sitte oman laukkunsa täyttäny ja laittanu sinne itelleen tarvittavia juttuja mukkaan joita ei oo listaan merkitty.
Kokilla näytti olevan ainaki yks kirja mukana, mulla..no sitähän ei kukkaan arvaa mitä pakkasin, vai arvaako?

Lentokonneeseen otan sukkakutimen mukkaan niin mennee aika mukavasti. Aikasemmin ku mulla ei ollu bampupuikkoja mulla oli ristikkolehti jota täyttelin. Mut jotenki se pienten kuvien kahteleminen ei oikeen tunnu hyvältä, heleposti tullee huono olo, alakaa päätä särkemmään.  Kutoesa se ei tuu ku ei tarvi kahtua mitä tekkee. :)

Vielä täsä on jokunen tunti ennenku ta…

Tytön kaarrokepuseo

Kuva
Puuvillalanka varaston tyhyjennys menosa. Oman pitsipuseron ku sain valamiiksi, alotin pienemmän puseron tekemisen. Ei ollu oikeen mittään mallia millasen tekisin. Lankoja oli usijampaa väriä joten päätin tehä kirijavan puseron. Josaki vaiheesa kirojoneuletta tehesä muistin nähäneeni Novita lehesä jonkumoisen kaarrokepuseron mallin. Pengoin lehen esille ja löysinki ohojeen. Kaarroke oli tehty virkkaamalla, sovelsin lehen ohojetta tekemällä kaarrokkeesta omanlaisen version.
Sininen, viherijä ja valakonen väri toistuu kirijoneule tyylisenä kuviona. Yhellä värillä kudotaan aina kaks kerrosta, 3 o, 1 kutomatta, 3 o, 1 kutomatta. Näin kudotaan kaks kerrosta ja vaihettaan väriä. Seuraava kerros alakaa 1 o, 1 kutomatta, sitte jatkuu 3 o, 1 kutomatta. Kolome silimukkaa tullee aina eellisen kerroksen kutomatta jätetyn silimukan kohalle, eli kuviot mennee kivasti lomittain. Kolomas väri kudotaan kuten eka värillä tehtiin.
Kaarroke on virkattu pylyväillä lisäten " viuhkoja" sopivasti j…
Kuva
Saattaapi olla hiukan viliponenkin juhannus, mut pipo päähän ja hanskat kätteen nii kyllä sitä tarkennee.

Kaktukset

Kuva
Etelän puolen ikkunalla kaks pallokaktusta olla jököttää. Kevväällä vaihoin uuvet mullat jotta kelepaa niitten ny nauttia olostaan. Vettäki oon vähä antanu, eihän nää sitä palijo tarvi. 
Piikit on lähes viis senttiä pitkiä, tosi teräviä. Vaikka kuinka varovasti koitin kaktusta ottaa pois ruukusta, tottahan se pahus pääsi piikillään tökkäämään. Käytin apuna paperia jonka kiersin kaktuksen ympäri, sen avulla nostin paakun pois ruukusta. Mukava ois jos joskus sais tään kukkimaan. Kokua tällä ei kauheesti vielä oo, korkeutta ehkä kymmenen senttiä, levveyttä kakstoista, voi olla vähä levijämpiki. Piikkejä ei oteta laskusa huomioon.
Tämä on pienempi, n. seittemän senttinen, mut tasasen pyörijä.
Tulitikku- tai korallikaktus on kasvanu mahottomasti. Leikkelin vähä latvoja jotta haarottus ja innostus tekemään uusia oksia juuresta. Latvaversot laiton vesikippoon juurtummaan, niistäpä saa sitte uuven kukan kuhan juuren alut on tullu näkösälle. Kaktuksen runko tullee ajanolloon puumaiseksi, näy…

Viikonloppureissu kotikylälle

Kuva
Olipa nin mukava viikonloppureissu kotikylälle että tämän muistaa pitkän aikaa. Ehkäpä syy siinä, että lauvantaina oli luokkatapaaminen Merimajalla. Kolomenkymmenen kaheksan vuojen jäläkeen ku näkkee ihimisiä joitten kans on ollu monia yhteisiä kouluvuosia, niin meinas pikkusen jännittää että tunnenkohan kettään. Olihan se hauskaa ku osan porukasta tunsi heti, vaikka eletyt vuojet jättäneet jäläkensä jokkaiseen. Joitain taas en tuntenu ja jouduin kysymään että kukas sää oikeen oot. Jotaki tuttua sussa on mut enpä vaan muista nimiäs.
Kaks ihanaista naista, Liisa ja Ulla kotikylän tyttöjä. Ollaan tunnettu eka luokasta saakka. Ammatikoulusaki oltiin vielä samalla linijalla, mut sempä jäläkeen meijän tiet erkanivat moniksi vuosiksi.
Mukava oli nähä tyttöjä pitkästä aikaa.

Iltapäivä ja ilta meni tosi nopijasti. Syötiin tosi hyvvää lohikeittua ja mansikkakaakkua ja kahavia jäläkkäriksi. Illemmalla sai syyä käristemakkaroita jos suolasen hiuka sattu yllättään. Oli naurua ja laulua.
  Serkkup…

Vähä pitsistä

Kuva
Uusia lukijoita liittynyt joukkoon, tervetulua juttujeni pariin.

Mää en kauheesti oo pitsien enkä röyhelöitten ystävä. Mut virolaisesa käsityölehesä oli niin nätti puseron malli että sehän piti alakaa tekkeen.
Pikkusen työläs oli tehä, ku nyppyjä tuli joka toiseen kuvijokerrokseen. Mut nepä antaa kivvaa ilimettä puseroon.











 Hihoja puserosa ei varsinaisesti oo ollenkaan. On vain tuollaset pienet lerpakkeet jotka neulottiin eestaas tasoneuleena ja ommeltiin paikalleen hiha-aukkoon.


 Tännään lähen töitten jäläkeen ajelemmaan kotikyllää kohti. Lauvantaina on luokkakokkous Merimajalla, sinne pitäs tulle seittemisenkymmentä luokkakaveria siltä ajalta ku olimma yläasteella.
Mukava nähä kymmenien vuosien jäläkeen miten sitä kukanenki on muuttunu.

Keräsin viime viikolla nokkosia ja kuivatin. Vienpä äiteelle tulijaisina maustetölökillisen, saapi keitellä ihtelleen nokkosteetä.

Rukkouksesta

Palijon rukkousta - palijon siunausta. Vähän rukkousta - vähän siunausta. Ei yhtään rukkousta - ei yhtään siunausta.
Jossain oli seinällä taulu missä oli tuommonen teksti. Monesti oon miettiny miten totta se onkaan.
Luulen, että suurin osa ihimisitä josaki vaiheesa elämäänsä rukkoilee. Välttämättä sitä ei ite ossaa ees määritellä rukkouksesi, enemmänkin se saattaa olla pelkkä sisimmän huokaus.
Huokauksetkin on luvattu kuulla.
Rukkous on kyllä mahtava juttu. Se on voittamaton ase henkivaltoja vastaan. Rukkousten kautta voi tapahtua vaikka mitä. Ainut ehtohan siihen on se, että rukkoilee. Ellei rukkoile, turha on oottaa saavansa vastauksiakaan. Vastauksien saaminen on voimaannuttavaa ja vahavistaa uskua.
Ollaan kiitollisia siitä, että meillä on mahollisuus rukkoilla, olla osallisia tälläsesta yhteistyöstä Jumalan kans.

Kerronpa yhen rukkousvastauksen, saakoon se olla rohkasuna sulle että sinäkin uskallat rukkoilla toisten puolesta.

Muutama viikko sitte yks maanantai käväsin yhen paris…

Olokalaukku

Kuva
Pia & Paulan leningin helemaröyhelöstä värkkäsin olokalaukun.
Hyväsä laukusa on aina muutama tasku päällä ja sisällä  joihin saapi laitettua pikkutavaraa. Päällykankaaseen ompelin mekosta irrotetut taskut.

Valamis laukku eestä...
ja takkaa.