keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Ratinsuojus

Neuloosin oireitaki välillä pukkaa, piti alakaa tekemään Roomsterin rattiin suojus. Ai miksikö?
No ihan sen takija, ku  on niin ästyttävä viilijänä syysaamuna töihin lähtiessään istua autoon ja ottaa kylymästä ratista kiinni ja huomata, että hanskat jäi sisälle.
Ny on asija korijattu. Eipä tarvi vaarinkaan ennään kärvistellä näppiensä kans vaan voi reilusti ottaa kiinni lämpösemmästä ratista.
 Siniraitanen suojus soppii oikeen hyvin Roomsterin maalin värriin, Vaari vähä ehotti, että voiskohan vaihekeipinnuppiinki tehä suojan. Jaa...aa...mikä ettei... harkita kyllä pittää, ettei vaan käy niin , että hetken päästä on koko pirssi virkkausten peitosa.  Neuloosi on arvaamatonta!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Koruhulluus jatkuu

Vaari välillä vähä virnuilee mun hommille ku istun lähes aamusta iltaan työpöyvän ääresä lusikoita vääntelemäsä. Kysäsin eilen, että mitäs virnuilet. Vaari tuumas vaan, että sitähän mää vaan, ku on niin mukava kahtua sun innokasta puuhasteluas.
Tekemällähän sitä oppii.

Loputki siskon lusikat väännetty koruiksi.
Kirpparilta löyty lusikkanippuja joisa oli epämääränen määrä samanlaisia lusikoita.  Kolomen lusikan sarijasta sai kivan setin, korvikset ja riipuksen.
Lusikkapesistä sai kivoja riipuksia.
Jos joku haluaa jonku korun itelleen tai ystävälleen niin laitappa viestiä.

torstai 21. syyskuuta 2017

Lusikkakoruja

Sisko anto muutaman vanahan lusikan ja sano, että tekaseppa nuista joskus jotaki.
Lusikat piti ensin puhistaa. Kokkeilin putsata ne Universal Stonella, myrkytön ja hapoton puhistus- ja killlotusaine. Harijasin joka lusikan hammasharijalla puhtaaksi, huuhtelin ja kuivasin. Aine oli hyvä, vaikkakin työläämpi käytettävä mitä esim. folio+sooda+kiehuva vesi.
Mahtaiskohan aine toimia jos jauheen liottas vetteen ja uittas lusikoita siinä nesteesä?
Sitähän ei kai muuten saa tietää ku kokkeilemalla.

Kuuvesta ruusulusikasta tein kahet korvikset, kolome riipusta, rannerenkaan ja sormuksen.

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Synttärit

Viime viikko oli hiukka kiireinen. Vaarilla oli torstaina syntymäpäivä, sen kunniaksi päätimmä poikien kans, että ny juhulitaan synttäreitä kunnolla.
Vuokrattiin Sieripirtti, joka on parinkymmenen kilsan pääsä kaupungista ja järijestettiin sinne yllärisynttärit vaarille.
Meillä oli hyvä peitetarina. Vanahempi poika on valamistunu insinööriksi ja hän ilimotteli isälleen, että viettää valamistujaisjuhuliaan pirtillä ja juhulat ois perijantai-iltana.
Tojellisuuesa pirtillä oltiin perijantai- illasta sunnuntai aamuun.

Viikolla sallaa vaarilta leivoin kaakut ja ostelin ruokatavaroita jotka kuskasin pojan luo, ettei vaari alakas eppäilemmään mittään. Aika hyvin me onnistuttiin huijauksesa, ku vielä pirtille mennesäkkään vaari ei ollu varma, eikä tietonen mistä oikeen on kyse.
Pojan kans olimma kutsunu porukkaa pirtille ja he olivatki sielä lähes kaikki paikan päällä ku me vaarin kans ajettiin pihhaan. Lauvantaina tuli lissää porukkaa joista osa oli täysin yllätysvieraita vaarille.

Torstai aamuna ku vaari lähti aikasten liikekannalle, nousin minäki samantien ylös. Nappasin uunin päälle ja ruoesin värkkäämään kakkupohojia. Kakkupohojat piti saaha valamiiksi ennen töihin lähtyä ja ehtiä viemään pojan luo.
Tunnisa oli viis torttupohojaa paistettuna ja yks kakku koottuna. Loput kolome kokosin pojan luona, yhen kuorrutin valamiiksi, jotta on perijantai-illaksi " valamistujaiskakku" valamiina.

Vadelmakakku kermalla höystettynä.
Hillakakku, vaarin lempiharrastus koristuksella.
Vadelmatuorejuustomoussekakku  suklaakakkupohojalla.
Oikeen mukava oli olla  porukalla koolla ja viettää yhteistä aikaa. Keittiöhommat ja siivoukset tehtiin yhesä joten senki suhteen homma meni oikeen mukavasti.

Tännään iltapäivällä synttäreitä juhlittiin vielä seurakunnasa. Ystävät ja tuttavat muistivat vaaria kukkasin ja lahjoin.























Kiitokset mukana olleille!

Tällänen pirtti

maanantai 11. syyskuuta 2017

Uusi lasi, huolto pellaa

Viikonlopulla oli yövieraita ja sänkyä laittaisa kävi haaveri.
Meillä ku on semmonen vaarin tekemä kaappisänky joka tarvittaisa otetaan käyttöön laskemalla se alas kaapista. Sängyn kaapin puoleisesa päävysä on saranat joitten varasa sänky on heleppo kallistaa makkuuasentoon.
Empä huomannu varua seinällä olevaa taulua sänkyä kallistaisa.

 Tais olla sijauspatjan reuna mikä pökkäs tauluun ja se tulla rämähti laattialle, lasin hajotesa palasiksi.
Aamulla siivosin lasinsirut laattialta ja irrotin taulusta loputki palaset ja vein ne roskakatoksesa olevaan lasinkeräysastijaan.

Kyllä mulla oli naurusa pitelemistä, ku aukasin astijan kannen.
Nimittäin, sielä oli iso lasin palanen laitettuna nätisti astijan reunaa vasten. Pikasesti mittailin lasin kokua ja arvelin sen olevan ihan saman kokonen mikä taulusta meni rikki.
Nostin lasin varovasti pois astijasta ja laiton roskapöntön kannen päälle siksi aikaa, että sain tuomani lasinsirut laitettua astijaan. Ehejä lasi kainalosa astelin hymysä suin sisälle.

Vaarilta pääsi nauru, ku näki mitä toin mukanani roskakatoksesta. Sirut vein ja ehejän toin, eikai voi paremmin huolto pelata. Hyvin osasin koon arvioija, se oli just eikä melekeen oikijan kokonen.






keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Retro nurkka

Ny on kummallekki oma tuoli, ei tarvi vaarin kans tapella kumpi saa punasesa tuolisa istua. :)
Orasnnikukkaset verhot on kirppislöytö jotka ostin, ku isosiskot sano että osta nuo.
Vaariki tykkäs verhoista, ovat kuulemma hienot.


lauantai 2. syyskuuta 2017

Vuorikakku

Pojan  tyttö täyttää seittemän vuotta. Hänen toivo vuorikakkua synttärikakukseen.
 Kakun täytteenä on mansikka-vadelmahillua ja kermarahkaa. Keskeltä kakkua löytyy yllätyksenä suklaakakkua, jonka välisä on aprikoosihillua. 
Kakun alaosan tein pyörijäksi ja sen päälle kokosin pienistä kantikkaista palasista toisen kerroksen. Kolomannen kerroksen, huipun, tein pyörijöistä renkaista ( kääretorttusiivuista).
Kuorrutuksena on parisa kohtaa vähä viherijäksi värijättyä marsipaania kalliopintana. Muu kuorrutus suklaakermavaahtua, huippu tietysti valakosta kermavaahtua.
Kukat, kivenmurikat, ja seittonen on tehty marsipaanista ja sokerimassasta.
Vuoren huipulle johtaa kultaraepoloku.
 

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...