keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Hirsitalon kattoremppa

 No niin, ny on taas se aika vuojesta ku päästään hirsitalon kimppuun.
 Vaarilla alako kesäloma. Hän pakkas kamppeensa ja lähti kaverin kans Pohojanmaalle. Sielä heitä oottaa hirsitalo, puoji ja aitta, joihin kaikkiin pitäs saaha uuvet katot.
Mulle alako tulleen puolilta päivin kuvia miesten puuhasteluista.

Ekana kuulemma oli pitäny saaha taukotupa kuntoon.

Pihan puoleiseen nurkkakamariin laitettiin väliaikanen lankkulaattia. Ny sinne pysty kantammaan pöyvän ja penkit. Jääkaappiki mahtu yhteen nurkkaan. Mukavempihan tuola on kahaveja keitellä mitä porstuasa.


Sittepä sitä pääsivät kiipijämmään katolle ja alottammaan tiilikatteen purkamisen.
Kyllä tais olla korkia aika uusia tämä katto, näyttää nuo tiilet niin kulahtaneille ja hauraille.

 Ei siinä kovin kauvaa nokka tuhissu ku katolta oli tiilet lähteny..
..ja päästiin tarkemmin tutkimmaan alarakenteita mitä niille pitänee tehä.

Puutavaraa pitäs tulla kohtapuolin jotta pääsevät rakentelleen vahavistuksia kattotuoleihin. Hirsitalon vanahat kattotuolit ku on 1,40 cm välein, niin pitänee vissiin tehä lisärakenteita jotta pellikaton saa kiinnitettyä kunnolla. Noh, minähän en tästä asijasta mittään tiijä. Mää vaan kahton sivusta ku toiset tekkee.
Mulla on vielä muutama viikko töitä, joten tähän kattourakkaan en pääse mukkaan muutenku näin kuvien välityksellä. Mut juhannukseksi aattelin mennä paikan päälle kahtommaan uutta kattua. Se ku pitäs olla siihen mennesä valamis.
Jäähäämpä oottelleen miten kattorojekti etenee.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Yrtit

Huhtikuulla innostuttiin kylyvämmään ihan huvin vuoksi muutamien yrttien siemeniä. Leikkasin hyyskäpaperirullista taimille ruukut ja lavon ne muoviselle alustalle misä ne oli heleppo kastella.
Siemenet multaan ja ruukut kasvuvalon alle, sitte vaan oottelemmaan mistä ruukusta alakaa ensimmäisenä nousemmaan jotaki viherijää.
Joka ruukusta nousi jotaki, persilja oli kaikkein hittain ja huonoin itämään.
Yrteillä alako olla ahasta muovialustalla niille piti saaha vähä enemmän kasvutillaa.
Viime viikolla istuttelin niitä ruukkuihin ja kylymän viilijästi vein ruukut parvekkeelle.
Eihän ne kovin palijua oo lämpyä saaneet ku räntää sajellu tuon tuosta. Mutta valua ne ainaki saa.
Viliposesta säästä huolimatta näyttää yrtit kuitenki kasvavan.
Hyyskäpaperiruukku on tosi kätevä sen ku voi jättää istuttaisa paikolleen, ajan kanshan se maatuu ja hävijää olemattomiin.

Toivotaan, että ilimat lämpenis ja yrtit alakas oikeen kasvaa rehottammaan niin päästäs leikkomaan niitä ruokalautaselle.

Mukavaa päivää!

torstai 25. toukokuuta 2017

Mekko

Kangasloojasta löyty sinistä, mukavan tuntusta kangasta. Pyörittelin kangasta käsisäni ja mietin, että mitähän tästä vois tehä. Kaivon esille tunikan kaavat  jotka oon joskus teheny, niitä vähä muokkaamalla sain tehtyä mekon kaavat. Oikiastaan ei ees tarvinnu kauheesti muokata, vähä lisäsin helemaan pittuutta ja sivusaumoihin levveyttä, niin hyvä tuli.   Kangas joustaa joka suuntaan joten mekko on heleppo pukia päälle.
Kaula-aukkoon ja hihansuihin ompelin somisteeksi tummansinistä kaarinauhaa ja pieniä helemiä.





Mukavaa helatorstaita!

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kairatemppeli.fi Live 20.5.2017 Maakuntajuhlat 2017 - Uskoa elämään 2

Viikonlopulla meillä oli Lapin maakunnan evankelijumijuhulat. Puhujavieraana tillaisuuksisa oli Ilkka Puhakka. Mussiikista huolehti seurakunnan omat lauluporukat.



Lissää tillaisuuksista voit kahtella täältä


Mukavaa päivää sulle!

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Puhelinlamppu vai lamppupuhelin

Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny keksijänero, että kaiken keksisin ihte, vaan lainailen toisten keksintöjä ku niitä sattuu josaki näkkeen.
En muista mikä lehti se mahto olla misä oli kuva lampusta joka oli tehty vanahasta puhelimesta. Idea oli niin hullunkurisen hauska että semmonen pitäs joskus totteuttaa. Sattupa sitte yks kerta kirpparilla käyvesä löytymmään vanaha puhelin. Jostaki toisesta paikkaa löyty lasinen lampun koopa, jonka katottiin olevan kutakuinki sopivan kokonen puhelimen luuriin.
Puhelin ja koopa ovat lojuneet loojasa joitaki kuukausia oottamasa Pelle Pelettoman inspiraatiota. Viime viikolla inspiraatio heräs ja täsä on lopputulos.
Muutama kuva tekovaiheista.
Luuri piti tyhyjätä jotta sen sisälle sai laitettua putken ja sähköjohon.
Luurin osia joutu hiomaan, että ne sai asettummaan kohilleen.

Lehtikuvasa ollu lamppu näytti yksinkertaselta tehä, vaan eihän se niin heleppo ollu mitä kuvittelin.
Lampun "jalakana" on puolen metrin pitunen metalliputki jonka ympärille on kierretty puhelimen johto. Ennen johon kiertämistä putki taivutettiin kaarevkasi. Putken kiinnittäminen puhelimmeen oliki aika kimurantti homma. Pyörijä putki keikku ja kallistu hyvin herkästi suuntaan tai toiseen. Putken alapää mennee noin 5 cm matkan puhelimen sisälle ja se pitäs saaha kiinni niin, ettei putki pääse kallistummaan. Hmmm... mulla oli ongelma.

Ajatuksissani tuumasin, että putken yli pitäs saaha kulukemmaan " silta" joka kiinnittää putken ja estää sitä keikkumasta. Pienillä ruuveilla siihen kenties sais laitettua semmosen " sillan".  Vaan mistä sen sillan tekis.

HOX!  HOX! Mulla välähti.
Kakskomponenttiliimamassallahan se saa laitettua.

Tein massasta kolome peukalonpään kokosta pallerua ja painelin ne tiukasti putken päälle. Yön yli kuivuttua massa on kovettunu ja pittää putken tukevasti pystysä.

Mielenkiintosen näkönen, sano sisko, ku hälle kuvan lähetin. Eikös se oo mukavaa ku elämäsä on mielenkiintosia asijoita.


maanantai 15. toukokuuta 2017

Prinsessa ja hänen kissansa, lasten onnittelukortit

Jälleen pari korttia servetistä.
Yhesä servetisä oli nelijä kuvvaa, kaks prinsessaa, kaks kissaa. Leikkasin kuvat erilleen ja eka kuvat liimasin valamiiseen korttipohojaan. Toiset kuvat liimasin paksuhkolle paperille josta leikkasin joitain osia kuvasta ja kiinnitin ne tarratyynyillä korttiin. Serveteistä saa kivasti tehtyä kaksulotteisia kortteja, vaikkakin vaatii hieman kärsivällisyyttä pienten osien leikkeleminen.

Mukavaa, aurinkoista viikkua!

torstai 11. toukokuuta 2017

3 D pojat

 Mahoitko ehkä ehtiä jo miettiä, että mitähän tautia pojat sairastaa ku tuommosen merkinnän ovat saaneet. No 3 D ei liity mihinkään tautiin eikä kolomasluollakaisiinkaan.
Se liittyy kortteihin.
 Askartelukaupoista saa ostaa valamiita  3 D korttipaketteja joisa on tarvittavat osat. Osat kasataan yhteen käyttämällä pieniä tarratyynyjä, joitten avulla osien välliin jää pieni väli.  Kuva jää mukavasti koholle kortin pinnasta.                                                 

maanantai 8. toukokuuta 2017

Vanhanajan kakkuja

Tännään oli leipomispäivä. Leivoin savulihasipulipasteijoita, pullaa ja vanahanajan kakkuja, ne ku on niin älyttömän heleppotekosia. Ei tarvi muuta ku sekotella aineet, kaulia taikina ja painella muotilla taikinasta kakkusia ja paistaa. Heleppua ku heinän teko.
Laitonpa kakkujen päälle vähä suklaakuorrutetta koristeeksi.

Vanahanajan kakut

200g voita  ( sulatettaan)
500g sokeria
1/2 l piimää
4 tl soodaa
n. 1 kg jauhoja
 

Vaan sanon minä sen, että viliponen on toukokuun alaku. Lunta tulla ripotellu vähän väliä pitkin päivää, välillä ihan kunnon pyräkällä. Onneksi sullaa pois samantien ettei ala kinokset kertymmään.
On kuulemma 1957 vuojen kevät ollu tämmönen, lumista ja kylymää. Siitä huolimatta kesä on aina tullu ja niin se tullee nytki kuhan ehtii.
Jospa se tietää kuumaa ja pitkää loppukessää tämmönen kevät, toivotaan, toivotaan.


Mukavaa viikkua!

lauantai 6. toukokuuta 2017

Keppihevosia

Yhen käsityöpiiriläisen kans kokkeiltiin tehä keppihevoset. Aateltiin vähä sillaitte, että laitettaan niitä sitte seurakunnan myyntipisteeseen myyntiin jos joku vaikka haluais ostaa.
Keppohevosratsastus on hittijuttu.
Elämäni ensimmäinen keppihevonen, vaalijanpunasesta fliisestä tehty kaunotar. Noh, täytyy myöntää että kaavojen suhteen on hieman muokkaamisen varraa. Turvan muotua pittää muttaa ja korvat pittää saaha pysymään pystysä.



















Vieläkään ei korvat oo mielestäni niin ku haluaisin niitten olevan, mut saapi kelevata. Kaunotar on valamis ratsastukseen.















Nämä hevoset on hieman suurempia mitä kaunotar.  Materiaali jotain villasekotekangasta.
Turvasta tein levijämmän ja suun syvvyyttä lisäsin sentillä.

 Pontuksen tein keinoturkiksesta. Oli pikkusen työläämpi ommeltava mitä nuo toiset, mutta kylläpä se muotoonsa asettu ku täytteet laitto. Suitset tehty keinonahkasta koristeena palijetteja.

Hevoset on  kaupan jos jotakuta kiinnostaa ostaa.

Vilikaseppa tänne

torstai 4. toukokuuta 2017

Kevät tuli, talavirenkaat joutaa varastoon

Töitten jäläkeen piti Roomsterriin vaihtaa kesärenkaat alle.
Mukavahan se oli hommia tehä, ku aurinko paisto lämpösesti, ihan siinä meinas hiki tulla.
Osa pulteista oli eellisen laittajan jäliltä niin tiukasa, että joutu polokasemalla pultin irrottaan.
Yks varastosa olleista kesärenkaista oliki tyhyjä. Sattupa olemaan yks tuttu samalla pihamaalla. Hän oli niin avulias ja auttavainen,että otti tyhyjän renkaan autonsa peräkonttiin ja kävi täyttämäsä renkaan. Mää ehin sillä aikaa irrottelleen toista rengasta.
Kesärenkaat ku oli saatu alle lähimä ajeleen pojan luo. Oltiin ajettu vaijaa puoli kilsaa niin sannoin vaarille, kuulikko, mistä tuollanen ääni tullee? Kuuluu epämäärästä lonkutusta. Se kuuluu takarenkaasta.  Kuulosti vähä siltä kuin rengas ei ois kunnolla kiinni. Ku päästiin pojan pihamaalle niin tarkistin asijan. Ja niihän se oli.Viimeksi laittamani takarengas oli jääny kiristämättä. Pultit oli lähes kokonaan irti. Voi mua! Miten mulle pääsi tuommonen hörvähys käymään!!
Jättää ny pultit kiristämättä ja tarkistamatta, että ovat kunnolla kiinni.
Onneksi pojan luo oli lyhy ajomatka, muutoin olis saattanu käyvä huonosti.
Vaari tarkisti kaikki renkaat, jotta kaikki pultit on varmasti kiinni.

Kysäsin varmuuen vuoksi, että vieläkös annat mun renkaita vaihella? :)

Tekevälle sattuu ja tapahtuu.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Koruja lusikoista ja haarukasta

Tästä se lähtee. Kaks lusikkaa ja haarukka joita vähä väännellään.
Lusikoitten pesistä saa kivoja riipuksia.


Vasemman puoleiseen laiton  roikkummaan pienen riskun.



Oikijan puoleisesa väänsin varren pesän puolelle koristeeksi.








 Keskellä ja oikijalla puolen olevat sormukset on tehty haarukasta. Vasemmalla oleva on pilalle menny riipus. Yritin tehä toisen tuollasen kierretyllä varrella olevan riipuksen kahella kierteellä, vaan sepäs ei onnistunukkaan. Varsi ei taipunu nätisti ketjusilimukkaa tehesä, joten siitä tuli pilakalu.
Piti keksiä jotaki muuta. Taoin pesän ja varren littanaksi ja väänsin siitä sormuksen.
Koristeeksi liimasin muutaman hopijahelemen.
Lusikoitten varrenpäistä tehty korvikset.


Aurinko paistaa, lumi sullaa siitä tullee kesä!

Mukavaa alakanutta viikkua !


Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...