torstai 10. tammikuuta 2019

Vanhustenhoitoa ihimettelen

Ei sitä oikeen voi lakata ihimettelemästä tätä yhteiskunnan touhua. Kovasti ollaan tekevinnään hyviä uusia muutoksia, mutta tojellisuuesa jotku asijat mennee entisä huonompaan suuntaan.
Vanahustenhoito, se on yks asija mitä oon ihimetelly ja kummastellu, ehkä senki takia ku työni vuoksi saan olla sivustaseuraaja miten tää systeemi pyörii.

Vanahusten hoitoahan on karkijasti jaettuna kahenlaista. Ensinnäki hoitokojit ja vanhainkojit, joisa vanahukset saa asua ympäri vuorokauven. He saavat ruuan ja hoidon sielä lähellä joten elämä siltä osin on turvattua. Vaikka viime aikoina on ollu palijo keskustelua just siitä, miten huonosti joisaki laitoksisa saatetaan vanahuksia hoitaa ja kohella, ovat ne tapaukset yksittäisiä juttuja, eikä niitten perusteella voija ajatella että joka paikasa ois jotakin ikävää. Hoitokodit on hyvä ja turvallinen asuinpaikka vanahukselle joka ei ennään pysty kotona asumaan.
Sitten on ne vanahukset jotka hoijetaan ja huollettaan heijän kotteihinsa.
Vanahuksen luona saattaa kotipalavelu käyvä kerran tai jopa kuus kertaa päiväsä. Käyntien määrähän riippuu täsin siitä millasesa kunnosa vanahus on, miten palijo tarvii apua ja hoitua.
Kotipalavelun hoitaja ei kovin kauvaa vanahuksen kans aikaansa kuluta, käväsee ja taas mennee.
Olin yks aamu siivoilemasa yhessä paikkaa, ku sinne sattu sammaan aikaan tulemaan aamun käynnille kotipalvelun hoitaja, kello tais olla puoli kymmenen jos oikeen muistan.
Kyssyin häneltä,että monesako paikkaa oot tälle aamua jo käyny, kerto käyneensä kahesa. Kerto myös sen, että yhessä paikkaa hällä mennee tavallisesti aikaa 10-15 minnuttia.
Hoitaja kyseli vanahukselta keitetäänkö kahavia ja puurua. Vanahukselle ei sinä aamuna tuntunu puuro maistuvan mutta kahavi kylläki. Saatuaan kahavinkeittimen ladatuksi hoitaja laitteli aamulääkkeet lääkemittaan ja asetti ne pöyvälle vanahuksen etteen.
Sillä aikaapa se kahaviki oli ehtiny valamistua ja siitä kaajettiin vanahukselle kupillinen.
Vanahus jäi juomaan kahaviansa hoitajan irrottaissa siniset muovipussisuojukset pois omien kenkiensä päältä, hän sanoi heipat vanahukselle, sano tulevansa taas toisella kertaa. Näkemiin.

Olihan se melekonen pikapyrähys minkä se hoitaja käväs, kymmenen minnuttia, ei juuri kauvempaa.
Jos vanahusten kohtaaminen on tällä tasolla, niin eipä oo kehumista, ei todellakkaan. Miten tämä, niin hyvä ja arvokas työ voitas kunnisa ja kaupungeisa saaha sellaseksi, että se ois mielekästä vanhukselle ja työntekijälle.
Mietin sitäki, että miltähän se mahtaa vanahuksesta tuntua ku kotona saattaa päivän aikana rampata viiski eri hoitajjaa.
Taitaapa se olla rahasta kiinni tämäki homma. Tai jos ei rahasta niin ainaki siitä mihin niitä rahoja käytettään. Vai mahtaskohan vanahusten hoitoki olla politiikkaa.
Jotaki muutosta siihen pitäs tulla.

Ja sitähän on  kuulemma tulevaisuuesa tulosa ropotit hoitajiksi.
Niinpä niin, mikäs sen helepompi homma ku ropotti jakamaan lääkkeet ja juttelemmaan mukavia.
Mitäs sitte ne ihimiset tekkee joilta ropotit vie työt??

 Jotenki tuntuu kummalliselta se, että vanahuksen pittää olla tosi tosi huonokuntoinen ennen kuin hänelle voijaan ajatella pääsyä hoitokottiin. Vois olettaa, että vanhus joka on vielä suhtkoht hyväkuntonen saattas tykätä asua hoitokojisa, sais hoitoa ja apua vähä ninku etukätteen, eikä vasta sitte ku ei ennään ite kykene mihinkään.
Jos vaikka siinä vaiheesa, ku vanhuksen luona käy kaks kertaa päiväsä kotiapu, voitas ajatella siirtymistä hoitokottiin, voispa olla monen vanhuksen kohalla hyvä juttu.

Yks vaihtoehtohan olis siinä, että rakennettas uusia, edullisesti asuttavia hoitokoteja jotta ois tillaa mihin vanahuksia voijaan sijottaa. Palakataan hoitajia sen verran palijo, ettei yhen tarvi juosta paikasta toiseen tuli persauksen alla.  Ajatuksena ainaki tuntuu ihan hyvältä... 




sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Synttärikakku ja koristeleikkelyn harijottelua.

Eilen sain kakun täytettyä ja se sai ässehtiä yön yli jääkaapisa. Illalla väkersin koristeita sokerimassasta. Aamulla vatkasin kerman ja koristelin kakun. Eka kertaa käytin kostutukseen kookosmaitua johon laiton sekkaan vähä vaniljasokeria ja tavallista sokeria. Kauhijan makijaksi en sitä teheny, kakku ku ei saa olla äklömakijaa vaan sopivasti, että sitä saattaa syyä kerralla vaikka kuinka palijo.
Eilen illalla ku olin saanu kakun koristeet valamiiksi kahtelimma äitin kans netistä kasvisten ja hedelmien koristeleikkauksia.  Kyllä vaan oli upijoita koristeluja, ja lähes mistä vaan kasviksesta tai hedelmästä niitä näyttää pystyvän leikkomaan. Toki vaatii harijotusta ja taitua jotta leikkaukset onnistuu ja lopputulos on miellyttävä.
Piti kokkeilla miten tuorekurkku leikkaantuu.
Omenan puolikkaasta kokkeilin tehä linnun. Veitti pittää olla tosi tosi terävä ja mielellään mahollisimman ohut teränen, että sillä sais mahollisimman ohkasia siivuja. Paras oli ihan kunnon hedelmäveitti.
 
Netistä löytyy palijo kivoja ohojeita ja malleja millasia juttuja voi leikellä. Ei muutaku ku kurkut kiemuralle ja sellerit rullalle.


perjantai 28. joulukuuta 2018

Laattian laittua

Tapanina ajeltiin kotikylälle ku on muutama vappaapäivä ettei tarvi töihin mennä.
Suunnitelmisa on, että ehittäs pikkusen jotaki nurkkaa hirsitalolla laittelemmaan.
Syyskesällä laitettu ilimalämpöpumppu on ollu päällä, pitäny lämmön suunnilleen +8 asteisena. Aika hyvin tuntuu systeemi toimivan. Nyt ku tulimma hommia tekkeen, sääjettiin lämpötila korkiammaksi + 17 asteeseen. Yllätti miten tehokkaasti laite tuppaa lämmittää. Hommia tehesä tuli hiki, joten lämmittimen sai sammuttaa siks aikaa ku oltiin sisällä.
Sisäporstuan laattiaa ruvettiin iltapäivällä laittammaan. Ekovillahan siihen oli jo syyskesällä laitettu. Nyt ei tarvinnu muuta tehä ku laittaa tuulensuojapaperi ja lauvotus päälle.
Onhan se uus lautalaattia kivan näkönen. Vielä ei oo päätetty minkä väriseksi laattia maalataan, mut varmaan joku harmajan sävy luulisin.

Seinät on vielä täysin laittamatta. Osa seinistä jää hirsipinnalle ja osa piiloutuu kaapin taa.
Uluko-oven suojaksi on talaven ajaksi laitettu tuulensuojalevy, ettei tuuli pääse kovin sisälle puhaltelleen.

Vaikkei kovin palijo saatu tälle päivää aikaseksi, mutta ompa yks laattia vähemmän lauvotettavvaa. Vaari varmaan vielä huomena jatkaa hommia talolla, mutta mun pittää keskittyä täytekakun tekoon. On nimittäin tarkotus pikkasen etukätteen juhulistaa äitin synttäreitä. Hällä tulee 85 mittariin ja onhan siinä jo kovasti kakuneestä elämää eletty.


keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Tapaninpäivän ajelulla

Lapin lunto luo ihmeistä taikaa.
Talvi on niin kaunis vuodenaika.
Sirkkakosken tienhaaran maisemia Rovaniemen ja Pellon välimaaatosa.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Pipariherkku

Tämän joulun valamistelut on menny multa ihan ouvosti, ei ensimmäistäkkään piparitalua oo tullu tehtyä. Liekkö niitä tullu menneninä vuosina tehtyä niin monesti, että alakaa kyllästyttään. :)
No ei vainkaan. Piparitaikinasta värkkääminen on yks mielipuuha, eikähän tämäkään joulu niin mee, ettei sitä jotaki pipariherkkua mukeloille värkätä.
Tänä vuonna se on piparikruunu.

Jouluhommat alakaa olla sillämallilla, että huomisen päivän jäläkeen saapi vaan olla lekotlla.
Aattona taijan koota palapeliä, joka ostettiin yhteiseksi joululahajaksi. :)
Muita lahajoja ei sitte ollakkaan ostettu. Tai joo, unohin. Ostihan vaari pöytäsirkkelin, sovittiin että seki on yhteinen joululahaja. Molemmathan sitä kuitenki kesällä käyttää, ku alamma laattialautoja hirsitalon kamareihin laittammaan.

Oikein rauhaisaa ja mukavaa joulun aikaa lukijani.
Kiva ku ootta jaksanneet käyvä vierailemasa ja lukemasa juttujani.

Kiitos!

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Sukkia, sukkia kielen opiskelijoille

Syksyn aikana oon ollu joitaki kertoja mukana suomikoulusa, jota on pijetty seurakunnan tiloisa irakilaisille maahanmuuttajille. On opetettu helle suomen kieltä. Pari kuukautta sitte tuli mieleen ajatus, että jouluna ois kiva muistaa koululaisia jotenki, joten päätin kutua heille lahajaksi villasukkia.

On ollu mukavaa ja mielenkiintosta seurata heijän opiskelua ja nähä se miten kielen oppiminen edistyy. Ollaan tehty kirijotustehtäviäki, mikä on selevästi ollu haasteellisempaa ja hankalampaa kuin pelkkä puhuminen. Suomen kielen kaksoiskonsonantit tuottaa hankaluutta.
Vaikka sanat kuulee, ei kuulemastaan saa aina tarkkaan seleville sitä onko sanasa yks tai kaks koota tai ällää.
Vaatii aikaa ja palijo harijotusta jotta nämä jutut oppii. Hienua on kyllä se, että porukalla on halua oppia puhumaan suomia. Se kun on esimerkiksi töihin päsemisen kannalta tosi tärkiä juttu.



torstai 6. joulukuuta 2018

Kortteja

Melekeen meinas tulla kiire korttien teon kans, jotta ehtis laittaa ne joulun eka postiin. Siis siihen, mihin pittää kortit olla postisa kahenteentoista päivään mennesä.
                                                                                                                                                                                                                                                



Muistin, että mullehan jäi tuolin verhoilusta säkkikankaan palasia. Niistä leikkelin sopivan kokosia palasia joihin huovitin kuvijoita.
Yksinkertasia tehä eikä vie kauheesti aikaa.






Omena/käpykortin tein servetistä.
Enkelikortisa kartonkia, aaltopahavia ja enkelin kuva.







Muuten on mukavasti lähteny joulukuu liikkeelle. Mikä parasta, on satanu hieman lunta.
On se vaan niin hieno tuo luminen luonto. Siihen ku on tottunu, että talavella on lunta, niin olihan se hieman outo marraskuu, ku joutu kahtelemmaan lumetonta mehtää ja viherijää nurmikkua.
Vaan, olihan siitä lumettomasta ajasta hyötyäki. Eipähän mene lämmityskuluihin läheskään niin palijua euroja, mitä mennee sillo ku mittari näyttää  miinus kahtakymmentä. Hyötyä ja säästöjä myös siinä, ettei tarvinnu lumiaurojen eikä raktoreitten olla pörräämäsä liikenteesä.
Nyt ne ovat saaneet olla.

Eli, ellei saja on siitä hyöytyä, jos sattaa niin siitäki on hyötyä. Lumiauraajat saa tehä töitä ja saavat palakkaa. Kaikki talavituristikohteitten yrittäjät ovat riemuissaan ku on lunta. Turistit pääsevät nauttimmaan heille tarjotuista talvisista harrastuksista ja näkemään lapin aidon talavisen luonnon.

Lumen kans on ihan sama homma ku kesän hellesään, toiset nauttii ja iloitsee, toiset kärsii ja kitisee... se on elämää se.

Mutta mukavaa illan jatkua ja joulun oottelua.


Vanhustenhoitoa ihimettelen

Ei sitä oikeen voi lakata ihimettelemästä tätä yhteiskunnan touhua. Kovasti ollaan tekevinnään hyviä uusia muutoksia, mutta tojellisuuesa jo...