torstai 21. syyskuuta 2017

Lusikkakoruja

Sisko anto muutaman vanahan lusikan ja sano, että tekaseppa nuista joskus jotaki.
Lusikat piti ensin puhistaa. Kokkeilin putsata ne Universal Stonella, myrkytön ja hapoton puhistus- ja killlotusaine. Harijasin joka lusikan hammasharijalla puhtaaksi, huuhtelin ja kuivasin. Aine oli hyvä, vaikkakin työläämpi käytettävä mitä esim. folio+sooda+kiehuva vesi.
Mahtaiskohan aine toimia jos jauheen liottas vetteen ja uittas lusikoita siinä nesteesä?
Sitähän ei kai muuten saa tietää ku kokkeilemalla.

Kuuvesta ruusulusikasta tein kahet korvikset, kolome riipusta, rannerenkaan ja sormuksen.

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Synttärit

Viime viikko oli hiukka kiireinen. Vaarilla oli torstaina syntymäpäivä, sen kunniaksi päätimmä poikien kans, että ny juhulitaan synttäreitä kunnolla.
Vuokrattiin Sieripirtti, joka on parinkymmenen kilsan pääsä kaupungista ja järijestettiin sinne yllärisynttärit vaarille.
Meillä oli hyvä peitetarina. Vanahempi poika on valamistunu insinööriksi ja hän ilimotteli isälleen, että viettää valamistujaisjuhuliaan pirtillä ja juhulat ois perijantai-iltana.
Tojellisuuesa pirtillä oltiin perijantai- illasta sunnuntai aamuun.

Viikolla sallaa vaarilta leivoin kaakut ja ostelin ruokatavaroita jotka kuskasin pojan luo, ettei vaari alakas eppäilemmään mittään. Aika hyvin me onnistuttiin huijauksesa, ku vielä pirtille mennesäkkään vaari ei ollu varma, eikä tietonen mistä oikeen on kyse.
Pojan kans olimma kutsunu porukkaa pirtille ja he olivatki sielä lähes kaikki paikan päällä ku me vaarin kans ajettiin pihhaan. Lauvantaina tuli lissää porukkaa joista osa oli täysin yllätysvieraita vaarille.

Torstai aamuna ku vaari lähti aikasten liikekannalle, nousin minäki samantien ylös. Nappasin uunin päälle ja ruoesin värkkäämään kakkupohojia. Kakkupohojat piti saaha valamiiksi ennen töihin lähtyä ja ehtiä viemään pojan luo.
Tunnisa oli viis torttupohojaa paistettuna ja yks kakku koottuna. Loput kolome kokosin pojan luona, yhen kuorrutin valamiiksi, jotta on perijantai-illaksi " valamistujaiskakku" valamiina.

Vadelmakakku kermalla höystettynä.
Hillakakku, vaarin lempiharrastus koristuksella.
Vadelmatuorejuustomoussekakku  suklaakakkupohojalla.
Oikeen mukava oli olla  porukalla koolla ja viettää yhteistä aikaa. Keittiöhommat ja siivoukset tehtiin yhesä joten senki suhteen homma meni oikeen mukavasti.

Tännään iltapäivällä synttäreitä juhlittiin vielä seurakunnasa. Ystävät ja tuttavat muistivat vaaria kukkasin ja lahjoin.























Kiitokset mukana olleille!

Tällänen pirtti

maanantai 11. syyskuuta 2017

Uusi lasi, huolto pellaa

Viikonlopulla oli yövieraita ja sänkyä laittaisa kävi haaveri.
Meillä ku on semmonen vaarin tekemä kaappisänky joka tarvittaisa otetaan käyttöön laskemalla se alas kaapista. Sängyn kaapin puoleisesa päävysä on saranat joitten varasa sänky on heleppo kallistaa makkuuasentoon.
Empä huomannu varua seinällä olevaa taulua sänkyä kallistaisa.

 Tais olla sijauspatjan reuna mikä pökkäs tauluun ja se tulla rämähti laattialle, lasin hajotesa palasiksi.
Aamulla siivosin lasinsirut laattialta ja irrotin taulusta loputki palaset ja vein ne roskakatoksesa olevaan lasinkeräysastijaan.

Kyllä mulla oli naurusa pitelemistä, ku aukasin astijan kannen.
Nimittäin, sielä oli iso lasin palanen laitettuna nätisti astijan reunaa vasten. Pikasesti mittailin lasin kokua ja arvelin sen olevan ihan saman kokonen mikä taulusta meni rikki.
Nostin lasin varovasti pois astijasta ja laiton roskapöntön kannen päälle siksi aikaa, että sain tuomani lasinsirut laitettua astijaan. Ehejä lasi kainalosa astelin hymysä suin sisälle.

Vaarilta pääsi nauru, ku näki mitä toin mukanani roskakatoksesta. Sirut vein ja ehejän toin, eikai voi paremmin huolto pelata. Hyvin osasin koon arvioija, se oli just eikä melekeen oikijan kokonen.






keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Retro nurkka

Ny on kummallekki oma tuoli, ei tarvi vaarin kans tapella kumpi saa punasesa tuolisa istua. :)
Orasnnikukkaset verhot on kirppislöytö jotka ostin, ku isosiskot sano että osta nuo.
Vaariki tykkäs verhoista, ovat kuulemma hienot.


lauantai 2. syyskuuta 2017

Vuorikakku

Pojan  tyttö täyttää seittemän vuotta. Hänen toivo vuorikakkua synttärikakukseen.
 Kakun täytteenä on mansikka-vadelmahillua ja kermarahkaa. Keskeltä kakkua löytyy yllätyksenä suklaakakkua, jonka välisä on aprikoosihillua. 
Kakun alaosan tein pyörijäksi ja sen päälle kokosin pienistä kantikkaista palasista toisen kerroksen. Kolomannen kerroksen, huipun, tein pyörijöistä renkaista ( kääretorttusiivuista).
Kuorrutuksena on parisa kohtaa vähä viherijäksi värijättyä marsipaania kalliopintana. Muu kuorrutus suklaakermavaahtua, huippu tietysti valakosta kermavaahtua.
Kukat, kivenmurikat, ja seittonen on tehty marsipaanista ja sokerimassasta.
Vuoren huipulle johtaa kultaraepoloku.
 

torstai 31. elokuuta 2017

Katon laittua ja seinälautojen naputtelua

Vaari käväs reilun viikon ajan puuhastelemasa hirsitalolla. Laittovat uuven katon naapuritontilla olevaan talloon. Talo on mun siskon omistuksesa, äiti on asunu siinä kevväästä lähtien.
Isän ja äitin ensimmäinen yhteinen koti, isän rakentama. Kauvan siinä on katto kestäny. Nyt tiilikatto purettiin ja tilalle laitettiin pellit.

Josaki välisä ovat miehet ehtinneet puuhastelleen meijänki tontilla. Ovat naputelleet vuorilautoja pohojospuolen seinälle. Ohan tuo vähä kirkuvan keltanen, vaan näkkyypähän kauvas. Talavia vasten on mukava ku saatiin hirret suojaan.
 Sitte ku saahaan seinälauvotukset valamiiksi, niin pittää alakaa miettimmään seinän lopullista väriä. Tai parempihan se tietysti on jos miettii hyvisä aijjoin senki asijan valamiiksi, eikä vasta sitte, ku maalikauppaan on lähösä. Vissiin se tuollanen vaalijan kellertävä taitaa tulla. Tai voiskohan se olla kaksvärinen...

 Mää muistan sen ku talua maalattiin vaalijan keltaseksi. Oon kai ollu kymmen vuotias jos sitäkään. Metallisella harijalla harijasin alimpia lautoja puhtaaksi, toisten puhistaisa ylempiä lautoja.
Eno keitti kartanolla isosa tynnyrisä keltamultasoppaa, sen piti kiehua monta tuntia.
Oishan sekin mielenkiintonen kokkeilla, ossaisko sitä semmosta keltamultasoppaa keitellä mikä pysys seinällä. Taitaa olla helepompi käyvä hakemasa rautakaupan hyllyltä, vai mitä luulet?



sunnuntai 27. elokuuta 2017

Häklin tuoli

Vanahoihin huonekaluihin hurahtaneelle oli lähes lottovoitto, ku ystävä ilomotti, että ois kaks vanahaa Häklin tuolia jotka sais hakia pois, muute menevät roskalavalle.
Ohikulukeissamma otimma tuolit kyytiin ja ny on eka tuoli kunnostettu.

Tuolit oli meleko hyväsä kunnosa. Selekänoja oli alaosasta joistaki kohti irronnu,  istumen ja selekänojan välliin jäi 3-4 cm rako. Vuosikymmenten aikana on tuolisa palijo istuttu ja selekänoja päässy pikkusen taipummaan. Sen kiinnittäminen takasi paikalleen ei ollu niin heleppo ku luulin. Selekänoja on yks yhtenäinen kaareva pala käsinojien kans. ( tehty kaiketi liimaamalla ohuita vanerilevyjä päällytysten  ja taivutettu muotoonsa) Kaarevuutensa takia selekänojan piti tulla just oikijaan kohtaan istuimeen nähen, jotta sen sai tiiviisti istuinta vasten kiinni.
Selekänoja oli kiinnitetty seittemällä pitkällä naulalla. Mää kiinnitin ruuveilla ja lisäin vielä nelijä ruuvia että varmasti pyssyy.

Ennen





Vanahat kankaat on kiehtovia. Täsäki oli tuollanen mukavan nypyläinen kirkkaan punanen kangas.








 Jäläkeen




Uus kangas on tiilenpunanen. Pinta on pikkusen nypyläinen, että ois ees hitusen vanahaa tyyliä.
Tyynyn jätin tereet ja alapuolen kankaan vanahasta tuolista.







Suuret kiitokset tuoleista, nämä säilyy muistona teistä pitkään.

Lusikkakoruja

Sisko anto muutaman vanahan lusikan ja sano, että tekaseppa nuista joskus jotaki. Lusikat piti ensin puhistaa. Kokkeilin putsata ne Univ...