keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Tuvan ja kamarin laattiat

Parin viimesen viikon aikana on hirsitalolla ollu touhua. Laattioitten teko edistyy mukavaa vauhtia.




Torstaina tämän näköstä.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Retronukke

Vanahan nuken ystävältä sain
sen raajat kaikki irronnet vain.
Kuminauha hauras ja rikkonainen
ei pitäny sitä koossa lain.

Pieni metallinivel käjestä katkennu
ja mekon helemaki leikeisä ratkennu.
Mutta muuten nukke niin ehejä on
ei jälkiä  sen pinnassa lasten hammaskaluston.
Uuven nivelen taivutin rautalangasta
sen pujotin paikalleen pienestä reijästä.
Kuminauhan joustavan paikallen laiton
nivelten kärjet hyvin sisälle taiton.

Pyssyy pystyssä nukke jaloillaan
eikä pääkään ennää oo kallellaan.
Käjet heiluu jos niitä heilutta
ja jalatkin liikkuu nivelissään.

Kävi mekko ja pöksyt pyykissä
ne on nyt päällä puhtaana.
Niin nättinä Leenanukke istuu tässä
kiva muisto on mulle ystävästä.

Lasten leikkeihin Leena ei anneta
ikkää sen verran jotta saapi jo levätä.
Lipaston päälle pääsee se istuskelemaan
sieltä meitä ohimennen muistuttamaan
ystävät ovat tärkeitä.



maanantai 11. kesäkuuta 2018

Lusikkakoruja

Ei niin kiire saa olla, etteikö välillä ehi lusikoita vääntelemmään.
Ystävä anto lusikoitaan jotta tekisin hälle niistä koruja.

Kyllä jotku lusikan varret ossaa sitte olla kauniita, kuten nuo rypälelusikat joista väänsin rannekkeen ja sormuksen. Yhestä varresta tein riipuksen.


Ihan simppeleistä, yksinkertasista lusikan varsista löyty tälläset kuvijot.
 Nelijän lusikkapesän kaulakoru, välisä musta/ruskijat helemet.
Pikkusen kullan hohtua ja viherijöitä helemiä. Riipus ja korvikset.












Niin muutes, koruja voi tilata.

Mukavaa viikon jatkua.




perjantai 8. kesäkuuta 2018

Loma alako

Se on taas se aika vuojesta ku vaari pakkas kassinsa ja lähti lomalle. Meni hirsitalua laittelemmaan. Siihe ois tarkotus saaha tälle kessää laattiat ja uus porstua.

Mää oon kesäleskenä siihe asti ku ihtellä alakaa loma, elikkä kuun loppuun asti.
Sitte suuntaan pohojanmaalle maalaamaan puojin ja aitan seiniä.
Kartanollaki ois kiva ehtiä vähä touhuammaan. Vaari osti semmosen pitkävartisen sahan, raivaussahan.
Sillä on kätevä putsata rytteikkyä joka on vallottanu lähes koko tontin. Vattupensaita ja pieniä marijapensaitten alakuja on joka paikasa. 
Aikaahan siinä mennee että tontin saa kuntoon mut tehhään pikkuhilijaa.

Ny lähettävä töihi.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Anteeksiantamisen vappaus

Toissa iltana nukkumaan mennesä nousi jälleen mieleen anteeksiantamisen merkitys. Sitä en muista, oliko tuona kyseisenä päivänä ollu joku semmonen tilanne mikä herätti moiset aatokset.

Luulempa, että kukkaan ei elä elämäänsä läpi niin etteikö anteeksiantamisseen oo tarvetta. Eikä kukkaan elä elämäänsä niin, että välttys loukkauksilta, väärinymmärryksiltä, epäoikeuvenmukkaisuuelta, jotka on asijoita mitkä sisikunnasa nostattaa kaunaa, katkeruutta ja vihhaa.

Niin, ihimisiähän me ollaan.
Miten heleposti ihimismieli tahtos jäähä siihen olotillaan, mua koheltiin väärin, ikinä  en anna anteeksi.
Niitä ajatuksia miettiesä ei kuule näkymättömien kaltereitten kalinaa jokka sulukee mielen anteeksiantamattomuuen vankilaan.

Aina on olemasa vaihtoehto, on vain kyse siitä mitä valihtee.
Entäpä jos antaaki anteeksi, kaikesta huolimatta, vaikkei yhtään tuntus siltä, että vois antaa.
Syämmessään ku päättää, että annan anteeksi niin tunteet seuraa myöhemmin peräsä.

Vaikeinta se on sillo, jos käy loukkaajaa jututtamasa ja tämä toteaa kylymän viilijästi ettei oo mittään anteeksipyyettävvää. Kyllä ottaa luonnolle.

Siitä huolimatta kannattaa päättää antaa anteeksi, koska se on ainut tie vappauteen.
Anteeksiantamisen vappauteen, jollon oma sisin pääsee irti eikä jää kiinni pyörimmään katkeruuven keskelle.

Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Matt. 6: 14 - 15

maanantai 28. toukokuuta 2018

Dux -tuoli on valamis

Niihän siinä kävi, että tuolin kankaan väri muuttu ihan erilaiseksi mitä oltiin suunniteltu. Keltasta kangasta metästettiin ja kahteltiin monestaki paikkaa, mut mieluista ei löytyny.
Sitte käytiin Tornioisa kangaskaupasa ja sielä vaari huomas kukallisen oranssin kankaan.

Ens vaikutelma kankaasta tuntu hiukan epäilyttävältä, mietittiin, että onkohan liijan räväkkä väri.
Vaan aikamma ku kangasta kaupasa käänneltiin ja kahteltiin, niin sehän alako tuntummaan siltä, että tuostahan se tuoli tehhään.

Tuolin selekänoja on yläosastaan aika kaareva, sempä takia se vaatii niskatyynyn. Alakuperänen niskatyyny oli littana, ja se jäi aivan liijan matalaksi jotta se tukis kunnolla.
Tein tyynyn Ikeasta ostetusta tyynystä, semmosesta materiaalista joka hiukan muotoutuu painon alla.
Vaari sai olla testi-istujana jotta tyynystä tuli oikijan paksunen. Tyynyn kiinnitin tuoliin tarranauhalla jollon sen korkeutta on heleppo muuttaa sen mukkaan minkä kokonen istuja sattuu olemaan.

torstai 24. toukokuuta 2018

Virkattu liina

Toivosa on hyvä ellää, sano lapamato.

Mullaki on toive, että joskus meijän hirsitupa on valamis ja saahaan viijä sinne kirpparilta ostettu pöytä ja tuolit.
Pittäähän tuvan pöyvälle liina olla, virkkasin sen nelijöistä.


 Pittuutta liinalla on reilu kaks metriä ja levveyttä metrin verran.
 Nelijöitä on kaiken kaikkiaan kolemekymmentäkuus.
   

 p.s. Tornio reissulla löyty kangas Dux tuoliin, en oo vaan vielä ehtiny laittaa sitä paikolleen.
 Homma etenee...

Tuvan ja kamarin laattiat

Parin viimesen viikon aikana on hirsitalolla ollu touhua. Laattioitten teko edistyy mukavaa vauhtia. Torstaina tämän näköstä....