keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Sananvapaus, Räsänen, sananvapaus, Räsänen

Viime viikkojen otsikoisa on Pirjo Räsäsen nimi tainnu näkyä usijammasti ku kymmenen kertaa.
Onhan tuo aika eriskummallinen juttu, että tuollasesta asijasta tuli rikostutkinta, ja että ne vielä vihtivät penkua vuosia vanahat jutut esille. Empä muista nähäneeni enkä kuulleeni, että maailmallakkaan ois vastaavanlaista tapahtummaa ollu, että raamatun siteraamisesta joutuu jepareitten juttusille.

No joo, tottahan se tietysti on, että se raamatun kohta jonka Päivi laitto julukisesti näkösälle, on sellanen, että se herättää herkästi ärtymystä.
Mutta jos ajatellaan asijaa ihan oikijasti, siis siltä kantilta, että raamattu on sama meille kaikille.
Raamatun teksti ei vanahene, eikä se muutu sen mukkaan miten me ihimiset itekukanenki siitä ajatellaan. Jos niin olis, sillohan Sanalla ei ois mittään virkaa.
Sehän ei kykenis tekemään sitä minkä takia se on lähetetty ja annettu.
Sana ei oo kenenkään ihimisen muutettavisa, sen arvovalta on ja pyssyy, ijänkaikkisesta ijänkaikkiseen.
Jokkainen joka lukkee raamattua, lukkee sitä omasta elämäntilanteesta käsin.Tehhään omia teolookisia päätelmiä ja saatettaan pittää niitä jopa enemmän oikioina kuin ite sannaa. Senhän ny tietää, että semmonen systeemi ei kauvas kanna vaan homma kussee niin sanotusti kintuille.

Kyllähän kristityksi ihtiään nimittävän elämästä täytys näkyä se mihin hän uskoo. Uskon tullee perustua raamatun oppiin.
Ja jos syntikysymystä ruvetaan tarkemmin syynäämään, niin eiköhän se loppupelisä oo niin, että yksikkään meistä ei puhtain paperein selevijä.
Ensisijaisestihan synti on sitä, että ihiminen ei usko Jeesuksen lunastustyöhän, se on synnin juuri ja erottaa ihimisen Jumalasta. Kaikki muu synti mitä voijaan silimin nähä, korvin kuulla ja sekin mitä ei voija, on seurausta synnin juuresta. Yhtälailla ku huoraaminen, valehteleminen, väärän tojistuksen antaminen on syntiä, niin on myös ahaneus, katkeruus ja vihan pito.
Ihiminen on meleko ovela pimittämmään ja piilottammaan asijoita ihteltään ja toisilta, heleposti unohtaa sen, että on yks joka tietää ja näkkee kaiken, ajatuksetki.

Mitä täsä tilanteesa voijaan tehä?

En keksi muuta kuin sen, että nyt on aika rukkoilla. Rukkoillaan niitten ihimisten puolesta jotka ovat tuosa rikostutkinnasa tavalla tai toisella osallisena.
Niin hyvä juttu kuin on se, että kerätään adresseilla taustatukea Räsäselle, tai, että lähettäs mielenosotus kävelylle kertommaan mitä mieltä asijasta ollaan, voijaan yhteisellä rukkousrintamalla vaikuttaa siihen maailmaan misä ratkasut tapahtuu. Rukkoillaan suomen kansan puolesta. Rukkoillaan päättäjien puolesta, jotta he ossais tehä viisaita ratkasuja eiväkkä joutus häpijästä painammaan päätään.
Rukkouksen kautta tapahtuu asijoita siinä maailmasa mitä me ei nähä, hengenmaailmasa.
Rukkous on sellanen tykki joka toimii vielä nykki.




sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Amppeli

Sain joku kuukausi sitte juorun varsia ja ne on kasvanu joutuin. Kukkapurkki on ollu keittiösä ikkunan eesä olevalla pöyvällä,  osa varsista on jo niin pitkiä, että roikkuvat purkin reunojen yli.
Juoru pittää saaha roikkummaan ja sitä varten tarvin amppelin.

Löysin lankakorista valakosta lankaa, jottaian ontelolangan tyylistä mut ei niin paksua kuitenkaan. Siitäpä kokkeilin värkätä amppelin.
Ensin meinasin tehä amppelin virkkaamalla mut sitte aattelin kokkeilla solomeilla sen. Noh... tulihan siihen solomuja ja lenkkejä ja amppeli pyssyy kasasa mutta mikkään nappisuoritus siitä ei tullu.

Sen huomasin, että tämmöselle hoppuhousulle solomeileminen on oikeen hyvvää reeniä.
Saahakseen siistiä ja tasasta jäläkiä pittää malttaa tehä solomut rauhasa, mitata ja tarkistaa, että lenkeistä tullee yhtä pitkiä jne..

Joten eipä muuta ku solomeilemmaan...



lauantai 12. lokakuuta 2019

Niihän siinä kävi

Niihän siinä kävi, että tänä syksynä jäätiin iliman karpaloita. Viime viikonloppuna ei ollu aikaa lähtiä ja tännään ku mentiin niin....
Suo oli lumen peitosa. Ei palijo innostanu alakaa lumen alta penkommaan onko sielä marijoja. Mentiin laavulle. laitettiin nuotio, paistettiin makkarat ja lähettiin kotija.
Sen pitunen se.

perjantai 27. syyskuuta 2019

Emma tuoli

Ystävän Emma tuoli sai hempeän vaalijansinisen sametti verhoilun. Mitään suurempaa korijaamista tuolisa ei ollu, ainuastaan pari jousta oli irronu ja toisesta käsinojasta oli koira purassu vähä pehemustetta irti. Rikkeet oli heleppo korijata.

Sametti oli yllättävän tiivistä ommella. Ei kaukana ollu, etteikö etusormeen tullu rakkua ommellesa. Kokkeilin välisä käyttää pihtejä neulan vetämisseen, mut se osottautu liijan hittaaksi hommaksi.

Alunperin tuolisa oli ollu helemaröyhelö mutta ystävä sano ettei halua semmosta ollenkaan. Kangas on hänen valittema, samoin jalakojen uus värisävy. Soppii hyvin tuo tumma sävy vaalijaan kankaaseen. Toivotaan tuolille pitkää ikkää ja koiralle toisenlaisia puruluita.

lauantai 21. syyskuuta 2019

Lauantain touhua

Ajelin pohojanmaalle vähä puuhastelleen.
Otin urakaksi putsata loput hirsiseinät ku ei oo muita työmiehiä hommisa.
Pölyt ehtii laskeentummaan ja saan siivotuksi paikat, niin ompa mukava kevväällä jatkaa hommia.

Kirkkokamarin seinästä alotin. Seinän ensimmäinen tapetti on ollu sanomalehen sivuja. Millä lie liimattu ku osasta oli aika lujasti kiinni. Nailonharjiahylypyrällä ne kyllä lähti helposti irti.
Kannatti repiä hirsi näkösälle, tuli kivan näkönen seinä. Jätin pienen palasen sanomalehtiä seinään, jotta näkkee millo siihe on alettu pinnotuksia laittelemmaan.
Tuvan nurkasta jatkon... jäi vielä vähä kesken mutta eiköhän se ennen talaven tulua oo tuvanki seinät putsattu.

Mukavaa viikonloppua! 

torstai 12. syyskuuta 2019

Neuleita koirankarvalangasta

Oon kutonu koirankarvalangasta sukkia, säärystimiä ja rannekkeita tuttaville vähä niinku koekäyttöön. Palaute mitä oon saanu on ollu hyvin positiivista.
Koirankarvalanka tuotteet helepottavat todistetusti nivel- ja lihaskipuja.

Jokkainen taitaa tietää, miltä se tuntuu ku roppaa jomottaa  ja niveliä jäytää. Särky voi olla semmosta ettei oikeen pysty olemaan paikallaan yhesä kohtaa vaan jäseniä pittää liikutella ja suoristella.
Koirankarvalanka tuotteet rauhottaa ja lieventää näitä oireita.

Ellei tykkää käyttää sukkia on säärystimiet tai poloven lämmittimet hyvä vaihtoehto. Ne voi säätää just oikijaan kipukohtaan vetämällä niin ylös ku tarvii.
Miehelle  pitkävartiset sukat ja poloven lämmikkeet.
Reumaa sairastavalle henkilölle tein huivin. Päivällä sen voi levittää harteille ja yöksi laittaa selijän alle jollon se lämmittää ja rauhottaa lantiota ja lonkkia. 
Koirankarvalangasa on 40% koirankarvaa ja 60 % villaa. Konepestävää 30 asteesa käsin / villa pesuohojelmalla. Teen tuotteita tilauksesta.

Sananvapaus, Räsänen, sananvapaus, Räsänen

Viime viikkojen otsikoisa on Pirjo Räsäsen nimi tainnu näkyä usijammasti ku kymmenen kertaa. Onhan tuo aika eriskummallinen juttu, että tuo...