sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Vintillä pikkupuolen välikaton laittua


 Pikkupuolen vintin välikattoa ollaan laitettu kuntoon. Vanahat täytteet lapioitiin ensin ulos, niinku aiemmin kirijotin. Sitte vanaha vintin laattia, eli alakerran kamarin katto purettiin kokonaan pois, jotta saatiin korotettua kattua noin viistoistasenttiä ylemmäs. Se ku oli jostain syystä jossain vaiheessa laitettu alemmas ku tuvan katto. Vinosaki se vanaha katto oli ku Italiasa Pisan tornin vinttikamarin lattia.
Uus laattia / välikatto laitettiin vanahojen kattohirsien päälle (entinen oli niitten alla), jollon hirret jää kamarin puolella näkyviin. Saattaa olla, että jouvutaan koteloimaan ne lauvotuksella jos ei muuten saaha niistä siistin näkösiä.
Vintille laitettaan kunnon lämpöeristys laattioihin, ettei lämpö pääse karkaamaan harakoille.
Sen vuoksi lauvotuksen päälle laitetiin paperointi ja seiniin tuulensuojalevyä sille korkeuvelle mihin eritystä tullee. Yritettään saaha tehtyä kaikki laattiat sillaitte valamiiksi, että saatas puhallusvillat laitettua kaikkiin samalla kertaa.
 Uus välikatto / laattia nousee aika reippaasti korkijammalle mitä alakuperänen oli. Se tullee lähes sammaan tassoon tuvan puoleisen kans.
Alahalla olevasa kuvasa näkkyy, että 70-luvulla ku oli laitettu tuohon pienempään ossaan sauna, niin siinä yhteyvesä kaiketi oli sillä puolen kattoa laskettu niin, että se oli kaikkein alimmalla. Saunanrakentajien surulliseksi muistoksi jätimmä sen osan välikaton alemmaksi ku tuon toisen osan katon. Siihen ku tullee kuistilta portaat vintille ja jos välikattoa olisi nostanu, niin vintille nousun kans olis joutunu värkkäämään jos mitä. Teimme siis kompromissin hyvän ja tosihyvän ratkasun välillä. Eristettä kuitenki mahtuu kolomisenkymmentä senttiä paksusti molemmile osille. Se on palijo enemmän ku se entinen sahanmuhan ja mettän pohojan paksuus eristeenä oli.
 Pihamaallekki saatiin vähä muutosta aikaan ku velipoika kävi niittukonneen kans yks päivä pyörähtämäsä pellolla. Heinät ja horsmat ovat kuivunneet nopijasti helteellä. Ihana niitun tuoksu nousee pellolta ku heinät kuivuu. Nousee mieleen kakara-aikaset niittuhommat, ku sukulaiset tuli kesälomille ja olivat auttelemasa heinähomisa. Olihan se vaan mukavaa aikaa.
Kuvasa näkkyy myös puojin takaseinä komian punasena. Puoji maalattiin punamullalla ja kyllä ne seinät sitä maalia vetiki. 40 litraa oli maalia eikä se ihan ees riittäny - päätyseinästä jäi alaosa iliman. Vaan jospa siihen ens viikola saatas maali siihenki.
Palijo olis vielä töitä. Mutta tehhään pikkuhilijaa.

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Vintin tyhyjäys

Mielenkiintosta tämä remontin teko, ku illalla ei välttämättä tiijä mitä aamulla alakaa tekkeen. Keskiviikko aamuna päätettiin alottaa tyhyjentään vintin laattia. Sielä ku on ikivanahat sahanpurut jotka ovat painuneet aika litteeksi. Purujen alla on kunttaa kymmenisen senttiä, joten välikatto on päästäny vuosien varrella lämpyä harakoille ihan mukavasti.
Lainattiin velipojalta raktoria, että saatiin tiputtaa moskat suoraan lavalle.
Oishan niitä tietysti olemasa imuriautoja jotka käy tyhyjäämäsä moisia kohteita, mutta aateltiin että tehhään homma ihte. Kuntta nimittäin oli osaltaan niin tiukasa sammaleen ja mullan sekotusta, ettei sitä ois tainnu mikkään imuletku saaha imettyä.
Lapiot heilummaan vaan ja törky kartanolle.
Pellin palasesta tehtiin liukumäki jota myöten moskat valu aika mukavasti alas lavalle.
Loppusiivous tehtiin imurilla. Sillä sai laattian ihan riittävän puhtaaksi. Ompa siihen ny mukava alakaa tekkeen uus lämmöneristys. Jonku verran lankkua ja paperia, sen jäläkeen saahaanki tilata puhallusvillaa ja alakaa laittammaan eristeet kaikkiin laattioihin.

Tämmöstä touhua. Hommat jatkuu.

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Porstuan purku jatkuu

Remonttimies tekkee sisällä laattioita. Mää pääsin purkammaan porstuan kohalta vuorilauvotusta. Päätettiin purkaa lauvotus pois ku niitten alla on hirsiseinä joka saattaa olla niin hyväsä kunnosa että vois johonki kohtaa jättää näkösälle. Ohan siinä hommansa, etenki ku aurinko paistaa helottaa täyveltä terältään koko ajan.
Hikistä hommaa sanon minä. Puolet on alahalla, vaari aiko purkaa toisen puolen.
Uuven porstuan perustus pittää laittaa ja sittepä siihen pääsee uutta rakentelleen.
Lauvotuksen altahan palijastu hyväkuntosta hirsiseinää. Ylläällä osasta hirsisä vielä punamulta pinnasa.
Sisällä alakaa laattiat olla siinä vaiheesa, että sinne pääsee seuraavaksi laittammaan eristeet. Ekovillaa tullee joka paikkaan ja sen päälle paperointi. Vintin laattiaan laitettaan kans ekovillaa. Enneku sinne pääsee villaa puhaltammaan, sielä pittää tehä korotuksia jota eristettä saahaan riittävän vahavasti laitettua. Kunhan kaikki paikat mihin eristettä tarvitaan ollaan saatu valamiiksi, sen jäläkeen hommataan puhaltimet tai puhaltajat jokka sen homman hoitaa.

Tästä jatkamma huomenna...

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Vanaha pois, uus tilalle

Porstua, eli kuisti on niin huonokuntonen ettei sitä kannata alakaa korijaamaan. Sille annettiin purkutuomio ja tännään miehet alottivat sen homman.



Eipä siinä kovin kauvaa nokka tuhise ku katto on purettu ja alakaa seinien purku.







Ikivanahat vintinrappuset pittää kyllä säästää vaikkei niitä takasin laitetakkaan Ne ku ei täytä nykypäivän eeuu direktiivejä. Ovat liijan kapijat, liijan pystyt ja liijan pienillä askelman syvvyyellä varustetut. Saiskohan nuista jonkulaisen kukkatelineen tai hyllykön?
Pitänee suunnitella.

Vähhiin se mennee enneku kokonaan loppuu.
Pariovet on ollu joskus aika hienot. Pintarimotuksen alta löyty toisenlaisia kuvijoita.



Uuvet ovet vois teettää puusepällä. Nuista saa hyvän mallin millaset tehä





Siinä ne on porstuanjämät jälijellä. Ovien yläpuolella olevista aukoista pääsee vintille.
Nämä kirkkaan keltaset sävyt näyttää olevan jotenki suosiosa tämän talon korijauksen yhteyvesä.
Nuihin vintin aukkoihin pitänee kans laittaa joku suoja ettei linnut lentele sisälle.
Siitäpä se homma etenee....






maanantai 25. kesäkuuta 2018

Lipasto, mummulan vanahat tapetit talteen

Jos oikeen muistan, niin tais olla Tori piste fiisä joku vuosi sitte myynti-ilimotus pienestä puisesta lipastosta. Kävimmä vaarin kans sen hakemasa sillä ajatuksella, että joskus tuunaisin siihen uutta ilimettä.
Sillon synty jo ajatus, että mitähän jos päällystäs lipaston hirsitalon seinistä otetuilla tapeteilla.
Saattas olla kivanki näkönen tai sitte ei.
Lipastosa tapetin palaset saahaan näkösälle, muistuttammaa millaset seinät talosa on vuosien varrella ollu.

Lipastosta piti ensin hijua lakkapinta pois jotta siihen pysty tapetit liimaamaan.
Raahasin lipaston parvekkeelle ja annoin hiomakonneen " laulaa".
Puiset nupit aattelin maalata mutta vaari ehotti, että miltähän ne näyttäs jos laittas tapettia.
Yhteen nuppiin testasin tapetin laittua ja ku se tuntu onnistuvan niin päällystin kaikki nupit ruusutapetista leikatuilla palasilla. Lakkaa pari kerrosta päälle niin hyvä tuli.
Lipaston ja loojien reunukset maalasin vaalijalla kalustemaalilla.
Kaheksan erilaista tapettia pääty lipaston pinnalle. Kaikki ne kertoo ommaa tarinaansa mummulan historijasta. Ku oliski talletettuna kaikki se mitä tapetit ovat "nähäneet ja kuulleet" niin meillä saattas olla jännittävän hauska dekkari käsissämme. Ny vaan voi kuvitella millasta se elämä on mahtanu olla joskus tuhatyheksänsattaa luvun alusa.

Kanteen laiton ruusukuvijoisen tapetin jota oli eniten. Parahimmat kohat otin ja liimailin palaset vähä lomittain paikolleen. Liimana käytin erikeeperi-liisterisekotusta. 



 Päätyihin laiton kukkatapetteia.
Kaikki pinnat lakkasin kahteen kertaan, kannen kolomesti.

Kovin palijo ei pinta varmaan kestä kosteutta, mutta eipä lipastua kylppäriin aijotakkaan laittaa. Taitaa päätyä..hmmm, eipä vielä tiijä mihin huoneeseen se hirsitalolla tullenee.
 Se selevijää ajan kans.




keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Tuvan ja kamarin laattiat

Parin viimesen viikon aikana on hirsitalolla ollu touhua. Laattioitten teko edistyy mukavaa vauhtia.




Torstaina tämän näköstä.

Vintillä pikkupuolen välikaton laittua

 Pikkupuolen vintin välikattoa ollaan laitettu kuntoon. Vanahat täytteet lapioitiin ensin ulos, niinku aiemmin kirijotin. Sitte vanaha vint...