sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Kaikkialla läsnäoleva

Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät;
sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset,
ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

                                              Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni,
jota sinä, Herra, et täysin tunne.
Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa
ja laskenut kätesi minun päälleni.
Sen kaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen,
ylen korkea käsittääkseni sen.

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, 
minne paeta sinun kasvojesi edestä?
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; 
jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.


Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä
ja asettuisin asumaan meren ääriin,
sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi,
sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.

Minä kiitän sinua siitä,
että olen tehty ylen ihmeellisesti;
ihmeelliset ovat sinun tekosi
sen minun sieluni kyllä tietää.

( psalmin 139 jakeita)


keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Jatkoaikaa tuolille

Martelan ison työtuolin istuinosan kangas oli resunen, joten se meni vaihtoon. Meinasinki ensin, että en alakas vaihtammaan selekänojan ja niskatuen kankaita ollenkaan, ne ku oli ehejät, jonkuverran vaan haalistunneet.
Reilun viikon kahtelin tuolia kaks värisenä, sitte päätin, että kyllä se pittää koko tuoli laittaa.
Niin sai tämäki tuoli jatkoaikaa.
Mulla on näitä työtuoleja ollu usijampia, saatuja tai kirppareilta hankittuja. Täytyy myöntää, että on semmonen tuoli alla jonka liikkuvuus on perin ihanteellinen. Ei haittaa vaikka laattialla on tuolin alla semmonen muovinen suoja, tuoli liukuu suojan reunan yli moitteettomasti.
Aikasempi tuoli pakkas aina reunan kohalla vähä tökkimmään.  
Selekänoijaa voi säätää etteen ja taa, ylös ja alas. Käsinojien korkeutta voi kans säätää. Hyvä että ne saa aika matalalle. Ompeluhommaa ku tekkee, nii siinä ei käsinojia juuri tarvita.
Varmaan nuo käsinojat saa pois kokonaanki jos haluaa.

Jaahas, mikähän se ois seuraava rojekti.

lauantai 8. syyskuuta 2018

Voihan postiluukku

Kyllä sitä ihimisen lapselle voiki sattua jos vaikka mitä.  En kuunapäivänä ois osannu kuvitella, että jään vangiksi, jummiin postiluukkuun. Niin, postiluukku jumi, ookkos ennen semmosesta kuullu?
Kävi nimittäin niin, että yks aamu ku menin töihin, soittelin asijakkaan ovikellua ja jäin oottammaan, että joku tullee aukasemmaan oven.
Kettään ei kuulunu tulevan, joten ravotin postiluukkua ja kuuntelin kuuluuko mittään ääniä. Kuuluhan sieltä aika isoäänistä puhetta ja telekkari paasas taustalla, joten väki oli kotosalla. Rimputin ovikellua uuvestaan, sitä rimputellesa huomasin ettei se soi kunnolla. Kellon ääni ei ollu helisevä eikä kirkas joten se ei kuulunu sisällä oleville.
Ravotin postiluukkua uuvestaan ja kurkkasin siitä nähäkäseni onko väliovi auki vai kiinni. Sehän oli kiinni ja tietysti esti kellon äänen kuulumista. Väliovi piti saaha jotenki auki. Katoin sitä postiluukun rakua, että tuostahan taitaa mahtua käsi menneen ja voin pukata välioven auki.

Käsi mahtu aika hyvin ravosta ja sain ku sainki välioven pukattua auki. Mut sitte meinas sydän pysähtä ku en saanukkaan kättäni ulos vaan jäin jummiin siihen postiluukkuun. Autss..

En ollu huomannu kurkatessani luukkuun, että luukun yläreunan sisäpuolella oli sahalaitanen metallilista, mikä estää sen, että luukun sisäpuolelta ei niin vaan viijä mittään luukun kautta pois. Ku yritin vettää kättä ulos, niin sahalaitareuna painu nahkaan.
Yritin taivuttaa kättä eri asentoon mutta sepä ei onnistunu. Ei auttanu muu ku yrittää saaha käsi pois keinolla millä hyvänsä. Järkeilin mielessäni, että olihan käsi mahtunu menneen luukusta niin pakkohan sen on mahtua tulla uloski.
 Toisella käjellä painon käsivartta luukkua vasten mahollisimman littanaksi, jotta ranne mahtus lipsahtammaan ulos ja nykäsin kunnolla. Kävihän se vähä kipijää ja sentin mittasen haavan sain ranteeseen. Sitte taas rimputin ovikellua ja nyt sen rimputtaminen tuotti tulosta, pääsin sisälle.

Mitä tästä opin?
Sen, että en koskaan, enkä millonkaan, enkä mistään syystä ennään mee työntämmään kättäni postiluukkuun. Opin kerrasta, että postiluukku voi olla vaarallinen.



tiistai 4. syyskuuta 2018

Maaruskaa ja sieniä


Yllätyttiin miten palijo polun verrelta löyty sieniä. 
Erilaisia rouskuja näyttää olevan tosi palijo. Karvarouskuja pääty korriin kotija vietäväksi.
Pienet kärpässienet on hauskoja punasia palleroita.
Tämä sieni on ihan outo. Pienehköt sienet kasvaa kivasti kerroksittain. Väriltään sienet on vaalijan harmahtavia.
Karpaloita näyttäs tulevan aika heikosti, eikä ne ollu vielä kypsiä. Mennee ainaki pari viikkua ennenku kannattaa lähtiä poimimmaan. Tuola suolla misä kävin niitä oli niin vähäsen, että sinne ei kannata ennään mennä. Mutta ompa niitä muitaki soita sajan kilsan ettäisyyellä joista voi käyvä kahtelemasa.

lauantai 1. syyskuuta 2018

Synttärikakku

Mummu; mää toivon synttärikakuksi Elsan. Tiijäthän sää, että sillä on sininen mekko ja siinä on semmosta vaaleempaaki juttua ympärillä.

Mitäs marijaa laitetaan täytteeseen?

Mustikkaa.

Viis vuotiaan kakkutoivetta oon tänä aamuna värkänny.
Täytteeksi laiton mustikkatuorejuustokermamoussea sekä mangorahkakermagreemiä. Sokerimassasta ja marsipaanista räätälöin mekon.
Onnea Jasmiini!

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Vitamiineja

Taas on se vuojenaika käsillä jollon kerätään vitamiineja talaven varalle.

Pihilajanmarijat alakaa olla kohta komijoita.
Pitäs muistaa kerätä jokunen marijarypäs ja kuivattaa jotta saa jauhettua marijat jauhoksi. Marijajauhua on heleppo laittaa smuuttiin tai leipätaikinnaan.

Saatiin kauppakassillinen omenoita. Keittelin ne tuosa iltasella hilloksi. Kokkeilin laittaa toiseen annokseen mausteeksi sirtuunamelissaa, jännä nähä miltä maistuu.
Minttua oon aikasemmin laittanu ja se ainaki on passanu oikeen hyvin omenan kans yhteen.
 
Lämpösiä päivä luppailtiin tuleville päiville, joten
vielä on kessää jälijellä.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Sana sunnuntaille

Tämän aamun herrääminen meni pikkusen pitkäksi, kello tais olla puoli yheksäsä ku nousin ylös.
Eilinen päivä meni vaarin kans ulukoilun ja kiertoalejun merkeisä. Käytiin ihan ulukomailla asti.
Illaksi ajeltiin siskon luo misä saunotiin ja kahaviteltiin. Kello oli lähemmäs kymmenen illalla ku lähettiin ajelemmaan kotia. Matkaan meni reilu tunti joten kotona oltiin puolen yön aikoihin.
Raitis ilima anto hyvät unenlahajat yöksi, unta piisas.

Mutta siihen sunnuntain sanaan.
Ku istahin keittiön pöyvän ääreen juomaan aamukahaviani, niin mun raamattu oli jääny siihen lojumaan avonaisena. Sivuaukiama oli auki Jesajan kohalta ja silimiini osu muutama jae.
Jakkeet kuuluu näin.
 Etkö tiedä, etkö ole kuullut:
Herra on iankaikkinen Jumala,
joka on luonut maan ääret?
Ei hän väsy eikä näänny,
hänen ymmärryksensä on tutkimaton.
Hän antaa väsyneelle väkeä 
ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.
Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät,
nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;
mutta ne, jotka Herraa odottavat,
saavat uuden voiman,
he kohottavat siipensä kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä näänny,
he vaeltavat eivätkä väsy.
Jes. 40: 28-31
Lukiessani jakkeita sieluni sai virvotusta ja sydämeni täytty ilolla. Ajatella, että minäki polonen saan omistaa nämä jakkeet ihtelleni. Hän antaa mulle voimaa yltäkyllin eikä mun tarvi yrittää ihte ponnistella.

Iloa ja voimaa päivääsi!

Kaikkialla läsnäoleva

Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä ta...