lauantai 27. helmikuuta 2016

Vaarat

Seison mehtäaukian laijalla ja kahtelen.
Kahtelen eesä aukenevvaa laajaa maisemaa
jota riittää silimän kantamattomiin.
Vaaroja, vaaroja, vaaroja, niitä riittää.
Ne kohoavat kohti korkeutta.
Kamelinkyttyrän omaisia kukkulaketjuja,
toinen toistaan jyrkempinä joitten
välleihin syntyy laaksoja.
Kauvimmaiset vaarat piirtyvät
taivaanrantaa vasten häipyn
ja haihtuen sen hämyyn.
Vaarat ovat osa kaunista, karua erämaata
jonne harva eksyy tekemään tuttavuutta
luontoäidin kanssa.

Hyss.., hilijaisuuesa kuulee.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Hemmotteluhetki

Olipa ihana päätös työpäivälle, tunnin makkoilu hierontpöyvällä.
Sain kokkeilla lämpöhoitoa ennen varsinaista selijän hierontaa.
Selijän alle laitettiin kuuma kumi tyyny, jonka sisällä oli savia. Kumin päällä oli frotteepyyhe, mutta se oli lijan ohkanen, ku alako hetken päästä selekänahkaa polttelemmaan. Piti pyytää hierojaa laittammaan toinen pyyhe, että pystyn makkaamaan sen ajan tyynyn päällä, ku hän hieroo käsivarret.
 
Kovin pahasti ei ollu lihakset jumisa.
 Ainut kohta misä tuntu kirreyttä oli lapojen väli.
Kyllähän se hieman otti kipijää, ku hieroja paino kyynärpäällä selekärangan vierestä ja eteni hilijalleen kohti niskaa. Kysy vaan välisä, että kestänkö vielä.

 Mielenkiintosta miten erilaisia tapoja hierojilla on. Jotku sivelee ja hivelee ettei oikeen tiijä tulleeko hommasta mittään. Tokihan sellasellaki hieronnalla saa pintaverenkiertua vilikastummaan, mutta lihakset jää pakostakin  vähemmälle huomiolle. Toiset taas junttaa ja jyrää just sitä kipijää kohtaa ees taas, aivan kuin se ois hoidon olennaisin osa. Sehän ei oo hyvä systeemi ollenkaan. Kipuhan on sellanen, että se saa lihaksen jännittymmään eikähän sellasta pysty hierommaan. Hierottavan tullee olla ihan rentona, lihakset löysinä.

Hieronta on mukavan tuntosta ku se on joustavaa ja etenee töksähtelemättä. Hierontaölijyn määrä on kans aika ratkaseva tekijä. Jos sitä on liijan vähäsen sen tuntee kyllä nahassaan, jos liijan palijo senkin tuntee. Ei kiva  jos ölijynorot valluu kainaloihin.

Lapojen kunnosa pitämiseksi hieroja kehotti tekkeen viistoista punnerrusta joka päivä. Tai olemaan lankku asennosa vähintään minnuutin ajan joka päivä. Siinäpä sitä mummelille reeniä.









sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kortteja, kortteja

Se alako viime viikolla, aivojeni näpertämislohkon ylivilikkaus joka purkaantu servettien, kartonkien ja papereitten leikkaamisseen ja liimaamisseen.

Tältä errää on korttein näpertäminen tyydytetty, voipi keskittyä näpertämmään jotaki muuta. :)
Lepposaa sunnuntaita!

lauantai 20. helmikuuta 2016

Tarkka havainto

Pikku-Leena oli vanahempiensa kans vierailulla mummolasa.
Pikku-Leena leikki ja touhusi omia touhujaan, aikusten istuesa ja rupatellesa niitä näitä pöyvän äärellä.
Isä ja vaari kallistelivat lasejaan tuon tuosta illan aikana.
Ku kotija lähtö koitti ja he olivat menneet autoon, kummasteli Pikku-Leena hieman sitä,
että isä meni takapenkille.
- Isi, oliko siinä vaarin juomasa jotaki mikä himmentää näkyvyyttä?


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Roomsteri joutu hoitoon

Siitä alakaa olla kaks viikkua ku kaupuniglla ajellesa Roomsteria kolohittiin.
Keli oli sillo tosi luikas ja auraukisen jäliltä lumivallit katujen varsilla suuria. Etenki risteysalueilla ne tahtoo haitata näkyvyyttä. Saa olla tosi tarkkana ja aijaa turhan pitkälle risteyksiin jotta näkkee riittävän hyvin.

Mummeli oli Roomsterin kans ajamasa risteykseen josa joutu oottaan tietysti etuajo-oikeutetulla tiellä ajavia autoja. Mummeli hilijensi risteykseen hyvisä ajoin pysähtyen lähes kokonaan kolomion kohalle. Vasemmalla puolen oleva lumivalli esti näkyvyyttä, että tulleeko sieltä kettään vai eikö tuu. Mummeli anto auton mennä pikkuhilijaa vähä etteenpäin jotta näkkee kunnolla tulleeko autua. Tulihan sieltä ja mummeli joutu pysähyttään autonsa jottei aja toisen etteen. Siinä samasa rysähti.

Takana tullu autoilija ei saanu autuaan pysähtymmään vaan ajo suoraan mummelin auton perrään. Mummeli perruutteli auton takasin päin kavun reunaan. Perrään ajaja tuli ulos autostaan kahtommaan millasta jäläkiä mahto autoihin tulla. Ihime kyllä takana tulleeseen autoon ei näyttäny päällisin puolin tulleen juuri mittään, sen siijjaan Roomsterin puskurriin tuli nyrkin mentävä reikä ja halakemia monneen suuntaan.

Rysähystä siinä seleviteltiin hetken aikaa ja tultiin sammaan päätökseen, että perrään ajajahan siinä oli syyllinen. Hän oli luullu mummelin lähtevän ajamaan ku auto meni hilijaa etteen päin. Hän ei vissiin ollu huomannu vasemmalta tulevaa autua, jonka takia mummeli joutu toppaamaan risteykseen.
Yhteystievot vaihettiin ja kuski sano ilimottavansa jatkosta kunhan on ottanu yhteyttä vakkuutusyhtiöön.

Menihän siinä reilusti toista viikkua ennenku tuli tieto, että Roomsteri pääse hoitoon. Vaari kävi sen aamulla viemäsä ja se joutunnee olemaan huoltamolla muutaman päivän. Siihen joutuvat laittammaan kokonaan uuven puskurin, hajonnutta ei kannattanu alakaa korijaamaan. Muutaman sajan euron rysähys.
Ihan autotta ei kuitenkaan tarvi olla. Saatiin Wolokkari niiksi päiviksi käyttöön mitkä Roomsteri on hoijosa. Pääsen sillä ajelemmaan huommena töihin.

tiistai 16. helmikuuta 2016

lauantai 13. helmikuuta 2016

Tyynyliina

Joskus oon ostanu Ikeasta lakana & tyynyliina setin, aatellen että niistäpä saa kivoja lahajoja. Valakonen sellasenaan on ykstoikkonen. Langoilla väritellen saa väriä ja lahajoista tullee persoonallisia.
Kukkakuvion piirtäminen ei menny ihan nappiin. Piirsin ensin vasemman puoleisen kuvan ja sitte peilikuvana toisen puolen. Ois saanu pikkusen enemmän jättää väliä kukkien keskelle nii ois osunu  paremmin nimi keskelle. Vaan eipä se ny oo niin millin tarkkaa, käsitöisähän näkkyy aina käjen jäläki.

Hyvvää ystävänpäivää!

torstai 11. helmikuuta 2016

Jouten olemisen siunaus

Joko sitä taas ollaan viikonlopusa?
Menipä äkkiä viikko, ku huommena on jo perijantai. Joka aamu ku ei tarvi lähtiä töihin, niin se tuntuu että viikko ois lyhyempi. Vappaa päivät keskellä viikkoo tuo kivasti uutta vaihtelua arkirytmiin.

Semmosta asijaa tuosa mietin, ku jouten olemista. Eikä ny oteta lukkuun ollenkaan ihimisen aivoja, nehän ei pijä taukua, eivätkä oo jouten koskaan. Ajatusmaailmahan laukkaa sillonki, ku keho tahtos olla levosa ja rauhasa.  Vaan jos niinku muuten ajatellaan ihimistä, niin jouten oleminen on terveyen ja hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Kukkaan ei oo robotti.

No ylleensähän jouten oleminen käsitettään ja ymmärrettään niin, että ihiminen vaan on tekemättä mittään. On niinku pakollisesta työnteosta vappaa, eikä minkään harrastuksenkaan tekeminen just sillä hetkellä oo ajankohtanen.
 Ehkä  perin perinteinen tapa totteuttaa jouten oloa, on makkoileminen joko sohovalla tai sängyllä. Toiset tykkää mieluummin istuskella nojatuolisa tai keinutella kiikkustuolisa.
Jouten oleminen on tietyn ajan kestävä tuokio. Se voi olla muutaman minnuutin lyhykäinen hetki, vaikkapa ny siinä kiikkustuolisa keinahellen. Tai se voi olla pitempikestonen, jollon ihiminen ylleensä on makkuullaan, pää tyynyllä ja on päättäny ottaa pienet tirsat. :)

Ellei tämmösiä hetkiä ois, ei joka päiväsestä ahertamisesta ja puurtamisesta tulis mittään.

Jouten olemista ei pijä sekottaa laiskuuteen, se on ihan eri asija.



maanantai 8. helmikuuta 2016

Mistä usko, joka kantaa?

Jos uskot, että häviät,
olet jo hävinnyt. 
Sillä maailma opettaa,
että menestys on tahdon asia;
kaikki riippuu omasta asenteesta.

Elämän taisteluissa ei aina voita
vahvin tai nopein, vaan ennemmin tai myöhemmin
voittaa se,
joka uskoo voittavansa.
- Walter D. Wintle - 

Tuo on suurelta osin totta. Omalla asennoitumisella on valtavan suuri merkitys.
Maailma opettaa ihimisen uskomaan ja luottamaan ihteensä. Maailma opettaa ihimisestä itsekkään ja itseriittoisen, minä ihte voin ja kykenen, kunhan vain uskon ihteeni.
Mahtoiko unohtua jotakin?

Entäs ku omat voimat loppuu? Mitä jää jälijelle? Mistä löytää usko, joka kantaa silloinkin?

 

lauantai 6. helmikuuta 2016

Lauvantain puuhasteluja

Ystäväni saavuttaa sunnuntaina ikäihimisen iän, hän täyttää seitsemänkymmentä vuotta.  Olin auttelemasa täytekakkujen teosa. Porukalla kakkujen teko kävi sutjakkaasti.
Kaks kakkua joisa täytteenä suklaamoussea.
Kolome kermakakkua mansikka-vadelmamoussetäytteellä.

Onnea ystäväni!

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Pannumyssyt ja patalaput

Ikeasta löytyy kivoja kankaita.
Lämpöeristeeksi laiton kankaitten välliin ohuen tikkivanun ja askarteluhuopaa.
Tämän tein neijästä palasesta jolloin myssystä tuli hieman pyörijämpi mitä kahesta palasesta tehyt.
Osan kuvijoista päällitikkasin jotta päällinen ja vuori kinnittyvät toisiinsa.


Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...