torstai 31. toukokuuta 2012

Herkkuja ehtimäsä

Eilen illalla päätimmä lähtiä iltalenkille, kahtelemmaan jos sattus löytymmään korvasieniä. Ilta ja ilima oli mitä ihanin, niin tyyni ja rauhallinen. Käki kukkuu kuusikos ja linnut lauleli auringon paisteesa.
Eka hakkuu paikasta löyty kaks aika isua sientä. Tosi vaikija huomata niitä ku ovat niin maaston värisiä. Usijamman kerran kuusen ja männnyn kävyt hämäs, ne ku näyttää kauvempaa kahtottuna sieniltä.
Tunnin verran kierreltiin ja kahteltiin mut enenpää ei löyty ku nuo kaks. Suunnistimma autolle ja aateltiin ajella kotia. Mut autosa puheltii että mitähän jos käytäs toisestaki paikkaa kahtelemasa ku ei me kuitenkaan vielä nukkkummaan osata mennä. Niinpä ajetliin toiselle puolen kaupunkia ja suunnistimma nuoremmalle hakkuualueelle mistä luulis vähä paremmin löytyvän sieniä.

Hakkuu- alue oliki heleppokulukusempaa mitä eka paikka oli. Hiekkapohojasta seutua ja sieniäki alako löytymmään pikkasen enemmän. Teimmä työn jakua, kokki kierteli tien toisen puolen ja minä toisen, sillaitte saahaan kutakuikin alue haravoitua läpi. Ainahan sitä jää joku alue kahtomattaki , kahella silimällä ku ei nää ihan joka puolelle, eikä pää kestä kaikenaikaa pyörimistä. :)

Kello alako olla puoli ykstoista ku kokki huuteli että eiköhän se tälle iltaa jo riitä tää lenkkeily, lähetään kotia. Jooo, kyllä reilu parin tunnin ulukoilu riitti, mahaki kurisi siihen malliin että kaipas jotaki täytettä. Mut turha reissu ei ollu, saatiin kiva sienisaalis. :)
  


 Kotia ajelles pysähyttiin ottammaan muutama kuva ku ilta-aurinko paistoo vielä lähes täysillä. Aivan mahtavan tyyni, kaunis ja rauhallinen ilta. Oihh tätä kesän ihanuutta.''
Mukavaa päivää !

tiistai 29. toukokuuta 2012

Monopoli aluepolitiikkaa...

Monopoli pelin taitaa jokkainen tietää?
Siinähän kilipaillaan siitä kuka saapi kerättyä eniten varallistuutta, ostettua tontteja katujen varsilta, mitä paremmalta paikaa sen haluaa sitä  kallimmalla sen ostat. Tontille saa sitte rakentaa taloja ja hotelleja. Pelikaveri jos joutuu namiskuukkelinsa kans sun tontille joutuupi pulittaan rahhaa jotta voi jatkaa pellaamista.

Tuo peli tuli mieleen ku ajelin autolla ja sattu olla ratijo auki .
Ratijosa ne puhhu että suomeen pittää saaha uus systeemi, monopolialuepolitiikka. Voi hyvänen aika sentäs sanon minä ku kuuntelin sen miehen selitystä. Siitä, miten mahtava ja hieno systeemi tää uus monopolipolittikka tullee olemaan.
Vanaha aluepolittikka, tasa-arvon pohojalta rakennettu malli on vanahan aikanen eikä sillä pystytä kilipailemmaan maailman markkinoilla. Taloudellinen hallintavalta on se bingo mikä tulevaisuuvesa tuottaa tulosta ja saa aikaan uutta ja mahtavvaa.

Suomeen jäänee jälelle kymmenen kaupunkia joihin keskitettään sitte kaikki tarvittavat oppilaitokset, systeemit, taloudelliset hallinnot, markkinakehittymät ym. Tulleepi sellanen hierarkia systeemi että on ökyrikkaat ja sitte ne tavalliset pullijaiset jotka ehkä kenties jotenkuten ovat olemassa sille korkijammalle kastille.

Maakunnat mitä sitte jää niitten kaupunkien ympärille olemaan ja elämään. Niitten pittää omalla toiminnallaan ja yrittämisellään osottaa se että ovat kykeneviä tuottamaan ja toimimaan niin että voivat pysyä pystyssä ja elinvoimaisina. Ellei kunnat siihen kykene, ne kuulemma joutaa kuolemmaan pois.
Jäin vaan miettiin että mihinkähän ne ihimiset niistä pienistä kunnista sitte suunnistaa jos kunnat kuolee. Kovin kummalliselta ja todella karmivalta ajatukselta kuulosti miehen puhheet.

Ohojelman juontaja totesi välisä että se on aika kylymää kyytiä tuollasten muutosten aikaan saaminen kun kaikki rakenteet laitettaan uusiksi. Mies totes hyvin tyynesti että niihän se on kylymää kyytiä, mut muuten ei suomi tuu pärijäämään maailman kaupan mukana eikä taloudellinen hallinto toimi ellei sitä muuteta monopolipainotteiseksi.
Kyse on siis vain ja ainoastaan vallasta, taloudellisesta hallinnasta eikä siinä kauheesti tunnuta kyselevän miten ne " toisarvoset" kansalaiset mahtanevat sen muutoksen pyörteisä selevitä ja pärijätä.

Ja kun mies oli asijastaan vielä ihan tosissaan. Teheny väitöskirijan suomen aluepolitiikasta ja sitä asijaa ny sitte selevittellee ja tuopi esille. Ja miehen puhheitten mukkaan jo nyt on kansanedustajisaki ihimisiä jotka ois tälläseen monopolivaltio ajatukseen kallistumasa.

Mun mielestä kun ois palijo parempi se että ihimiset vois ellää keskennään tasa-arvosina, kaikille ois samanmoiset mahollisuudet terveyspalaveluhin ym..  eikä katottas sen mukkaan asuuko sitä tietys kaupungis vai ootko sää maalta. Semmosseen jaotteluuhan se mennee jos tuommonen monopolialuepolitiikka läpi mennee.

Kaikkia sitä minäki rupijan miettiin, ei pitäs aukasta ratijoo...


lauantai 26. toukokuuta 2012

Uutta ilimettä

Parvekkeen siivous oli tään päivän hommana. Eihän siinä kauvaa menny ku kerättiin talaven aikana kertynneet roinat pois. Osan sai viijä roskiin, osan alakerran varastoon. Partsilla olevaan aurinkotuoliin saatiin patja appivanahempien perintötavaroista, mut se kaipas uutta kuosia ja ilimettä.

Siivouksen jäläkeen pengoin kangasvarastua jos sattus olla semmosia kangaspalasia jälellää mistä saattas saaha tehtyä uuven päällisen. No olihan sielä jotaki. Ikean löytönurkasta ostettuja kangaspaloja löyty pariki erilaista. Ku alakaa kyllästyttää kahtella harmajaa nii kääntää.....

....ja elämä muuttuu perin mustavalakoseksi.... :)

Ei muutes tullu kalliiksi tuokaan patjan päällinen. Ikeasta ku saapi sieltä löytönurkasta ostaa muovipussillisen kankaita viijellä eurolla. Mahtaiskohan se pussi olla kooltaan n.5 l tai jottain, aika ison leipäpussin kokoselta vaikuttaa.  Pussiin saa tunkia kankaita niin palijo ku ilikijää ja kehtaa, eikä haittaa vaikka osa pursuaaki yli pussin reunojen.
* kävi pussi hiukka ahtaaksi*  :) :)
 Usijampia pussilakanoita ja tyynyliinoja on löytyny nurkkauksesta. Ne ku Ikeas laittaapi neytteillä olleet ja somistuksesa käytetyt tekstiilit sinne nurkkalootaan. Sieltä niitä saa tosi edullisesti. Kävin kerran tarkistamasa yhen pussilakanan hinnan että mitä se myynnisä maksaa, hinta näytti olevan 24,90 €.
Löytönurksta ku vitosella sai kaks tai hyvällä tuurilla  jopa nelijä pussilakaaa eihän niille ennään kovin palijoo hintaa jää.

Mukavaa kesäiltaa !

torstai 24. toukokuuta 2012

No mutta...

Kuis sitä tästä voipi mennä ku ovat tuommosen merkin pylyvääseen panneet??
Ainaki yks himo kävelijä näytti olevan liikkeellä. Varmaan tehokasta menua ku nelijän sauvan kans huhkii menemään. :) :)

Mahottoman komija aamupäivä oli käyvä lenkillä. Linnut lauleli ja aurinko paistoo, se on melekeen kesä. Alakaa koivuisa näkyä hiirenkorvia ja ilimasa lentää siitepölyä. Kesken kävelymatkan alako vesi vuotaa silimistä. Liekkö sitä vanahemmiten tullu vähä allerkiseksi tuolla siitepölylle?

Ennen lenkille lähtyä kokki laitto poronpikkuluukeiton ässehtimmään, joten tään päivän sapuska on sitte siinä. Jäläkkäriksi keitellään maustekahavit ja pengotaan pakastinta jos sieltä sattus löytymmään jotaki kahavipullaa tai jäätellöö.  Ellei, nii pittää tyytyä suolakekseihin.

Mukavaa aurinkoista päivää !

 klo 18.40
Lämmin päivä +19, töitä tehesä tuli hiki. Kävin päivän päätteeksi pulahtamasa jokkeen. Työpaikan lähellä ku on aika hyvä uimaranta. Aika kylymää oli vesi ja tuluvan takia joutu kahalaamaan 50-60 metriä enneku pääsi varsinaisen joen rantaan.
 Mahtava olo uimisen jäläkeen, ihoo kipristeli mukavasti eikä ollu yhtään kylymä.
Siitä se alako kesäuintikausi.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Tuluva


Kemijoki tuluvii niin että vesiraja yltää ihan pihanurmikolle saakka...

Ounasjoen rantaa ....

..ny ois uimaranta lähes parkkipaikan vieresä...
..oishan se komijan näkööstä ku Ounasjoki oin nuin levijä koko kesän...alakaa muutes koivuisaki näkyyn pikkuhilijaa viherijää...taitaa tulla kesä....  :)

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Retrotytöt

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa oi jospa oisit saanu olla mukana.
Viikonloppu meni kesäjuhulien merkeisä. Retrotytöt lauleli lauvantaina ja hyvin meni vaikka ite kehunki. :) Kyllä kahen lontin kans on mukava laulella, eikä tuu aika pitkäksi harijotuksisa.
Jos pitänee paikkaansa se että nauru pijentää ikkää, nii joka harijotusten jäläkeen meijän elämä pitenee aina muutamalla vuojella.

Kyllä se on niin taivahan tosi että jos ei kemijat synkkaa yhteen tuommosesa hommasa nii eihän siitä taho tulla mittään. Se yhteisheki, halu ja ilo palavella seurakunnasa niillä lahajoilla mitä itekukin omistaa on se meijän ensisijainen juttu. Ei haluta laulaa pelekän laulamisen vuoksi. Vaan halutaan lauluillamme välittää kuulijoille sanomaa iankaikkisesta rakkaudesta. Sanomaa armosta, anteeksi antamuksesta, uuvesta mahollisuuvesta alottaa elämä Jumalan yhteyvesä.

 Ei meijän tarvi kauheesti miettiä ku alamma laulelleen että kuis tää laulu vejetään. Laulun perusmelodia ku saahan kaikille jollakilailla päähän, siitä se sitte lähtee. Yks hoilaa perusmelodiaa, toiset vetäsee siihen sitte oman sävelkulukunsa. Jokkainen saapi käyttää luovuuttaan sen mukkaan miten tuntuu sävelkorvasa äänet kulukevan. Menneneekö se sitte yläsopraanoo, alttoo vaiko tenorii sitä ei aina tiijetä, mut jos kuulostaa hyvältä ja äänet soppii yhteen nii sitte sovitaan että laulettaan näin.. Ossaan mää laulaa välillä sivuääntäki.:) :)

Kahtottaan millo alamma tekkeen ceedeen. :) :)



torstai 17. toukokuuta 2012

Kaverukset

Piti käyvä alakerran varastosta hakemasa vanahat hyvät kaverukset esille ku tarvin niitä ens pyhänä.  Lupasin mennä vieraillulle nukkejen kans lastentapahtummaan, jutustella lasten kans mitä siinä tilanteesa sitte ajatuksiin tulleneekin. Ellei muuta juttua synny niin voi kertua miten nuket on tehty, kuin  ne toimii ja kuinka niitä käytettään.
Varsinaista nukketeatteri-esitystä en alakanu värkkäämään ku kaikenmoista muutaki hommaa ollu tälle viikkoo.  Vaikka ohan mulla valamiita esityksiä äänitteyinä, mut niihin tarvis toisen ihimisen kaveriksi ku usijampaa nukkee pittää liikutella. Liijan vähäsen aikaa alakaa semmosta harijottelleen.

Mukavinta noitten nukkejen kans on just sellanen ekstempporee systeemi. Nuket vaan kässiin ja siitä se juttu sitte lähtee. Ite keksiä siinä samalla juttua mitä sitä puhelee. Varalta pittää mieles olla joku tietty juttu jonka voi kertoo, ettei mee ihan plörinäksi koko homma. Mut jos lapset innostuu kyseleen ja lähtevät mukkaan nii silllohan siitä syntyy oikeen kivvaa vuoropuhelua.

Mulla mielesä on jo juttu, aiheena rukous, se miten kummallisiin asioihin voi saaha vastauksia. Taijan kertua mummelin kännykkä ihimeen. :)

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Sitä vähä arvelinki

Täsä joku viikko sitte oli juttua narssissien kasvatuksesta kukkaruukusa ja tilannettahan oli tarkotus seurata miten homma kehittyy. Noh, siinähän käyny just niin ku vähä arvelin ja ounastelin, sipulit on paleltunneet.
Aamulla menin ja tongin kaikki sipulit ylös kun ei niistä mittään alakanu nousemmaan. Ei ne ihan lötkyjä olleet, mut kaikista oli pintakerros pehemenny mikä osostti sen että liika kylymäs ovat olleet. 
Että se siitä kokkeilusta.

Mut ihan tyhyjäksi ei tarvi ruukkua jättää.
Viime viikolla kävi vieraita, toivat tullessaan miniruusuja. Ruusujen tuojalla oli pieni pussi  hevosenpaskalannotettakin mukana josta anto osan mulle. Sekotin lannotteen multaan ettei se kovin tuoksahteis. Vettä, juttelua ja ytylannotetta, kyllä luulis kukkivan. :)


sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Suunnitelmat uusiksi

No nii, uus kirpparihan oli ihan ok, mukavan näkönen ja tilava. Palijo sielä oli pöytiä ja tavaraa mut mittään ei tällä kertaa mukkaan tarttunu.
Kaupasaki piti kävästä ostaan sunnuntain kahavitukseen kahavit, samalla hoksattiin että pitäshän se olla glutteeniton täytekakkukin. Joten ostimma kakkuvärkit että teen kakun ku pääsen kotia.
Meni päivän ohojelma uusiksi. :)

Kello oli puoli kaks ku tulimma kotia ja siinäpä sie iltapäivä sitte menikin ku aloin värkkään pari kääretorttupohojaa. Välliin laiton appelsiinihilloo+omenaporkkanasosetta+ sirtuunakermarahkaa, hieman uus makuyhistelmä mut sellasiaki pittää joskus kokkeilla.
Parveketta ei ehitty siivoomaan ku koristeitten kans värkätesä meni aikaa...
Sulatetusta suklaasta pursottelin koristeita. Niitten piti antaa kovettua että kestää irrottaa ja siirtää kakun päälle.

Sillä aikaa ku koristeet kovettumasa me lähettiin saunaan. Äitienpäivälahajan sain saunareissulla.
Kevyen kokovartalohieronnan ihonkuorintahoidolla, olihan mieluinen yllätys.

Illan päälle vielä viimestelin kakut. Mangososetta laiton pinnalle jonka sekkaan lisäsin pari liivatelehtee että pikkasen hyytyy. Kermaa reunoille, suklaakoristeita sinne ja tänne.


Aamulla sain kakkukahavit sänkyyn: Ihan kivasti sopi maut yhteen, sitruuna anto tosi piristävän vaikutuksen. Taijanpa tehä toistekkin samallaisella täytteellä.




lauantai 12. toukokuuta 2012

Lauvantai

Niin mahottoman komija päivä, aurinko paistaa täyveltä terältään eikä tuulekaan juuri ollenkaan. Aamukahavin jäläkeen tilasin käynnin kirpparille. Ku on avattu yks uus kirppis misä ei oo vielä käyty nii aattelin että tännään ehtii sielä käymään.
Sain kokinki houkuteltua mukkaan,kunhan saa ton hommansa konneella tehtyä nii sitte lähetään. 
On mulla toinenki homma mitä tälle päivää vois tehä, siivota parveke.
Saa nähä saanko kokin kaveriksi. :)


Mukavaa päivää !

torstai 10. toukokuuta 2012

Kruunusta puheen ollen...

Lujin täs ykspäivä yhtä plokia ja sinne jätettyjä kommentteja. Eräästä niistä tökkäs silimään kirijottajan ajatus.." kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat." Nousi tuo ajatus aamusella mieleen ku olin aamulenkillä, tuumin ja mietiskelin sitä.
 Että mistähän moinen ajatus on alunperin syntyny?
Sehän on enemmän sellanen lentävä lause, sananparsi mikä kulukee ihimisten keskellä huulten höpinänä. Mutta saattaahan se olla jollekkin totinenki asija, voipi ajatella että niillä  kärsimyksillä tosijaanki ois vaikutusta.

Mahtaakohan se juontua jotenki siitä, että kun ihiminen kärsii ja on kipee se jollaki tavalla jalostaa ihimistä henkisesti ja näin se vaikuttas siihen kruunuun? Kaiken sen tuskan kestäminen on helepompaa jos voi ajatella että se kruunu kerran ois sitte kirkkaampi? 

Tosiasiashan meijän kivuilla ja kärsimyksillä ei taija olla  sen asijan kans mittään tekemistä. Sen kummemmin hyvillä kuin huonoilla teoillakkaan. Kruunun kirkkaus on ja pysyy samana riippumatta siitä miten meijän elämäntilanteet vaihtellee.

Enemmänki tulis ottaa huomioon se seikka miten sen kruunun voi saaha.
Sen saamiseehan ensisijaisesti vaikuttaa se onko lunastanu itelleen pääsylipun sinne toimistoon misä kruunuja jaetaan. Turha olettaa saavansa sitä ellei oo varmistanu asijaa. Ja haluaakokkaan sitä itelleen, sellaneki vaihtoehtohan on olemas.

Ilimestyskirijan toisen luvun, kymmenennen jakkeen lopusa sanotaan; " Ole uskollinen kuolemaan asti, nii minä annan sulle elämän kruunun." Ja kolomas luku jae ykstoista; " Minä tulen pijan, pijä mitä sulla on ettei kukkaan ottas sun kruunuas". 





tiistai 8. toukokuuta 2012

Töisä

Sen verran mukava työpäivä oli että pittää ihan tänne siitä kirijottaa.
Kaheksi ku menin töihin tekasin siinä enstöikseni kinkkukiusauksen uuniin. Talon emännältä  kyselin että olikos se tälle päivää tarkotus leipua jotaki huomista varten? Oli juu, sano hän ja toivo että jos sirtuunarahkapiirakan tekisin ja jotain gluteenitontakin. No sellasen tekeminenhän mulle tuttua ku ite leivon kotona kaiken gluteenittomana. :)

Siinä sitä piirakkaa tehesäni tuli yks pojista kyseleen että mitä teen. Kerroin tekeväni piirakan huomista päivää varten. Poika tuumas että hän haluaa kans leipua, tehä muffinsseja.

Mikäpä se siinä, eiku tuumasta toimeen.
Eka homma hällä oli kahtella laatikoista löytyskö niistä vuokia. Muffinssivuuat oli päässy loppummaan. Sehän ei poikaa hijastanu. Hyppäs pyörän päälle ja lähti ostammaan vuokia lähikaupasta.  Sillä aikaa mää ehin leipasemmaan kääretorttupohojan jonka tein pottu-ja maissijauhoista. Kermarahkaa ja banskua välliin niin hyvä tullee.

Mittailin jauhot ja sokerin valamiiksi muffinssitaikinnaan ootellessani vuokien noutajaa.
Tyytyväisenä hän hetken päästä tulikin heilutellen käjessään pussia misä oli kolome muffinssivuoka pakettia. Varmisti kaiketi ettei vuuat lopu kesken ku ostaa usijamman kerralla. :)

Sanoin poijalle  että hän saa ite päättää millasia tehhään, laitettaanko kaakauta sekkaan vai lisätäänkö jottain muuta maustetta. Kaakauta laitettiin joten teimmä sitte kaakaumuffinsseja.
Reippaasti nuori miehen alaku taikinan sekotteli ja saatuaan sen homman tehtyä sai laitella paperivuuat pellille valamiiksi.  Minä lusikoin taikinan vuokiin ja pistimmä ne uuniin.

Valamiit muffissit kuorrutettiin mansikkatomusokerikuorrutteella. Mun hommana oli sekottaa kuorrute ja levittää se muffinssien päälle. Poika halus ripotella nomparellit  jotta sai just sellasia laittaa ku ite haluaa, välillä tais mennä jokunen suuhunki. :)
Namss....


lauantai 5. toukokuuta 2012

Miksi?

Taas se alako.
Se saa ihimiset käytäytymmään  perin kummallisesti. Toiset saattaa huutaa naama punasena, toiset hyppii ja kilijuu. Joku huitoo käsijään ja harroo hiuksijaan.
Se saa ihimiset värijäämään päsrtälukemansa valakoseksi lisäten siihen sinisiä raitoja. Joko niin, että yks raita kulukee keskeltä pärstää leuvasta ohtaan asti, toinen raita vaakatasosa korvasta korvaan.
Näkkee niitä semmosiaki joilla on koko pää maalattu. Siniristilippu helottaa komijasti pallopään koristuksena.
Se saa ihimiset kantammaan kaupasta mäyräkoiria, sipsipusseja, pähkinöitä, suklaata ym..ym.. mitä mussuteltavvaa ny itekukanenki tykännee syyvä sen lummoisa.
Se saa jotku käymään pitkäripasesa, mukamas että pittäähän sitä olla vähä väkevämpää jos sattuu vaikka voitto tulleen.
Se saa joisaki perheisä aikaan riijan kun toiset tahtos kahtua vallan jottain muuta ku sitä.
Se saa aikaa hikiä, kiihkua, intohimoa, tyhyjän lompsan.
Se saa ihimiset käyttäytymmään jopa järijettömästi. Sivusta ku seuraa nii vois ajatella ihimisten olevan ihan pähkähulluja, seonneita.
Se, musta pieni lätkä. Mikä mahoton mahti sillä onkaan.

Kun taas sammaan aikaan....

Saattaa josaki toisesa hallisa olla menosa vierailevan puhujan massaevankelioimistillaisuus.
Puhujalla on innostava, koskettava saarna. Pyhä Henki vaikuttaa ja ihimiset tulevat suurin joukoin etualalle että heijän puolestaan rukkoillaan ja siunataan.
Sielä ihimiset innostuvat, huutavat, nauravat, taputtavat käsijään. Kuka tanssii täysin haltioituneena ilimapiirin vaikutuksesta. Joku saattaa huitoo käsillään ja huutellee ylistys ja kiitos sanoja, jopa puhuen kielillä, täysin vieraita sanoja höpöttäen.
Sivusta ku seuraa vois ajatella ihimisten olevan ihan pähkähulluja, seonneita.

Kaks eri tillaisuutta mut samankaltasia oireita.

Miksi kuiten pienen mustan muolilätkän aikaan saama metelöinti, hurraaminen, huuto ja mekastus on hyväksyttävämpää kuin herätykokkouksesa mesuaminen? Eikä vain jääkiekko, sama pättee jalakapalloon. Niisä huutamista ja möykkäämistä, ihimisten sielunmaailan tuntojen esille purkaantumista pijetään ihan luonnollisena juttuna.  Ei kukkaan tartu eikä takerru medias siihen että ihimiset on perin hölömäjä huutaessaan ja vauhkoontuessaan katsomosa ja telekkareittensa äärellä, ku pieni lätkä liukuu verkkoon.

Kuiten, hengellisen tillaisuuven tuomat ilimiöt, kokemukset, ihimisten käyttäytymiset tuottaa monelle pahennusta. Saatetaan aliarvioida ja pilkata toisten aitoa ja elämää syvältä koskettavaa kokemusta. Miksi, miksi ei sitä sais näyttää ja tuoda esille?

Puhutaan hyvin heleposti äärikristillisyyvestä, ylihengellisyyvestä silllon kun tilaisuuksisa tapahtuu jotakin sellasta mikä hieman poikkijaa perinteisestä kirkonmenosta. Ehkäpä ei olla tietosia eikä täysin selevillä siitä mistä todellisuuvesa on kyse.







keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Olipas

Aamulla lähin lenkille ja aattelin oikasta mehtän poikki, käyvä kahtomasa miten on mehtäpoloku jo sulanu. Olipas aikamoinen yllätys, tai paremminki sanottuna järkytys ku poloku oli vielä täysin lumen peitosa. Silimämääräsesti mittailin lumen vahavuutta, pahimmisa kohisa sitä oli vielä 30 - 40 cm.
Toukokuu ja toka päivä, eipä kovin keväiselle tuntunu astella lumisella polulla. Eikä siinä vielä kaikki. Hetken päästä näky yks aamunvirkku papparainen joka oli lähteny hiihtolenkille, nii jotenki tuli ajatus että onkohan kevät vähä myöhäsä??

Mut, ei auta ku ootella ja toivua että kesäkuuhun mennes ois poloku auki. Ainaki siihen mahoton sohojo tullee ku lunta vielä noin vahavalti.
Muuten aamulenkki oli kyllä mukava. Kiva oli kuunnella lintujen laulua ja nauttia aurinkoisesta ilimasta. Ihan innostun välillä jopa hölökkäämään. Joo, jooo, hölökkäsin nelijä kertaa sellasen parin sajan metrin matkan, eli melekeen kilometrin yhteensä. :)

Ei oo hölökkääminenkään oikeen mun laji, alako kinttua repimään ku askeltaminen muuttu. Mut siitä huolimatta oon aatellu että pittää yrittää pikkusen sitäki lenkkeilyn lomasa tehä. Nostattaahan se sykettä vähä tehokkaammin mitä kävely. Sauvakävely on hyvä, se soppii mun kropalle ku valettu. Tykkään ku käjetki saa liikettä ja rasitusta. Jäläkeen päin olo on hyvä ja tuntuu vähä siltä kuin ois hartijoita hierottu.

Kaikesta huolimatta kessää kohti mennään. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...