Olipas

Aamulla lähin lenkille ja aattelin oikasta mehtän poikki, käyvä kahtomasa miten on mehtäpoloku jo sulanu. Olipas aikamoinen yllätys, tai paremminki sanottuna järkytys ku poloku oli vielä täysin lumen peitosa. Silimämääräsesti mittailin lumen vahavuutta, pahimmisa kohisa sitä oli vielä 30 - 40 cm.
Toukokuu ja toka päivä, eipä kovin keväiselle tuntunu astella lumisella polulla. Eikä siinä vielä kaikki. Hetken päästä näky yks aamunvirkku papparainen joka oli lähteny hiihtolenkille, nii jotenki tuli ajatus että onkohan kevät vähä myöhäsä??

Mut, ei auta ku ootella ja toivua että kesäkuuhun mennes ois poloku auki. Ainaki siihen mahoton sohojo tullee ku lunta vielä noin vahavalti.
Muuten aamulenkki oli kyllä mukava. Kiva oli kuunnella lintujen laulua ja nauttia aurinkoisesta ilimasta. Ihan innostun välillä jopa hölökkäämään. Joo, jooo, hölökkäsin nelijä kertaa sellasen parin sajan metrin matkan, eli melekeen kilometrin yhteensä. :)

Ei oo hölökkääminenkään oikeen mun laji, alako kinttua repimään ku askeltaminen muuttu. Mut siitä huolimatta oon aatellu että pittää yrittää pikkusen sitäki lenkkeilyn lomasa tehä. Nostattaahan se sykettä vähä tehokkaammin mitä kävely. Sauvakävely on hyvä, se soppii mun kropalle ku valettu. Tykkään ku käjetki saa liikettä ja rasitusta. Jäläkeen päin olo on hyvä ja tuntuu vähä siltä kuin ois hartijoita hierottu.

Kaikesta huolimatta kessää kohti mennään. :)