Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Kiitti on hyvä sana

-vaari kirijottaa ny –
Tässä yhtenä iltapäivänä tulin keskustan suunnasta kävelytietä kotiin päin. Aurinko pilkahteli vaaran rinteen lumikuorrutettuihin puihin. Valoa on jo reilusti enemmän kuin kuukausi sitten ja kuinka paljon sitä onkaan kunhan vielä kuukausi eletään.
Siinä missä kävelytien varressa kasvaa metrin, alun toista, mittaisia männyn turreja, oli pieni koululainen kahlannut reppu selässä mäntyjen keskelle. Lunta oli melkein kainaloita myöten. Punainen haalari ja pinkki reppu vihjasivat, että kintaat kädessä männyn oksia keskittyneesti puhdistava koulukas taisi olla tyttö. Pysähdyin katsomaan ja hetki siinä menikin ennen kuin työn touhussa oleva tyttö huomasi minut.
-Vaan kylläpä tulee kaunista jälkeä, sanoin tytölle. Tyttö kääntyi katsomaan, että kuka siellä häiritsee ja hymyili ujosti. Oksien puhdistaminen lumesta jatkui koko ajan.       -Sinä saat ne pikkupuut siivottua lumesta tosi hyvin. Tyttö nosti katseensa minuun ja sanoi silmät ilosta loistaen ”kiitti”. Sanoin he…

Hernesoppaa ja pannaria

Kuva
Tännään oli mun huki kokata työttömien ruokailusa. Ruokalilstalla oli hernesoppaa ja pannaria.
Mää en pannaria aatellu alunperin tehä, mut apukokki ehotti, että hän haluais tehä sitä jälkkäriksi. Hernesopan kans kuulemma kuuluu syyvä pannaria. Kai se on supisuomalainen perinne sekin, mikä tuon tietää.

Hernekeitto on yka niitä helepoimpia keittoja tehä. Eellis päivänä ku laittaa herneet likuammaan niin ne ehtii aamuun mennesä turvota jo melekosesti. Mievolla lämmöllä antaa sopan ässehtiä pari kolome tuntia niin kyllä tullee hyvvää. Sopan joukkoon reilusti savupalavikinkkua ja voisa kuullotettua sipulia.
Maustepippuria, laakerinlehtiä ja meiramia mausteeksi, sekä suolaa ja sinappia.
Hyvin teki soppa kauppansa, kaikki meni lähes 30 litraa.

Loppupäivä mulla onkin sitte vappaata. Työhommelit muuttu vuojen alusta sen verran, että joka toinen keskiviikko on vappaa. Maanantainakaan ei oo ku kaks tuntia töitä kahestatoista kahteen. Joten mulla on joutoaikaa huomattavasti enemmän mitä aikasemm…

Sinistä ja valakosta, virkattu mekko

Kuva
Minähän tein semmosen uuven vuojen luppauksen, että jatkan neuloosin harrastamista. Sitä vaan rupesin täsä miettimmään, että kuuluuhan virkkaaminenki neuloosin piiriin, vaikkei siinä puikkoja käytetäkkään.
No, kuulu tai ei, lankojen kans oon kuitenki viime viikot näpertäny. Oon virkannu puuvillalankoja vähemmäksi.
Sinistä ja valakosta lankaa ku on varastosa ollu usijampi kerä.
Novitan käsityölehestä löysin kivan kaksvärisen virkkausmallin jolla virkkasin mekon 5 vuotiaalle tytölle.
Lehen kuvvaa kahtoisa malli näytti hieman hankalalle ja monimutkaselle, vaan eipä sitte ollukkaan hankala ku alakuun pääsi.
Samalla mallilla virkkasin valakosista langoista pitkähihasen poleron.
Tulipa aika mukava asukokonaisuus.




Paluu "normaaliin" arkeen

Kaikella on oma aikansa, myös vieraitten tulolla ja lähöllä.
Maanantaina vierailla oli suunnitelmisa mennä Ranualle. Se oli heijän viimmenen " turistikohe" jonka ehtisivät käyvä kahtomasa, sillä tiistaina heillä oli eessään matka Helsinkiin.
Maanantainaki oli pakkasta reilusti yli -20 astetta, tais olla lähempänä kolomiakymmentä jos oikeen muistan.
Tyttö puki lämpöset vaatteet ylleen, isällä näytti olevan vain samettifarkut jalassaan ja ehti lähtiä ulos enneku huomasin, että eipä ottanu toppahousuja mukkaansa.
Vaarille sanoin, että ottaa toppahousut ja antaa ne miehelle jotta pukkee ne ylleen ku pääsevät Ranualle.
Mies kerto illalla, että kyllä oli toppahousut olleet tarpeeseen, kylymä ois ollu kävellä iliman niitä.
Kovasti he olivat tykänneet eläintarhalla käynnistä vaikka olikin pakkanen poskipäitä nipistelly.
Revontulet jäi heiltä näkemättä. Ei sattunu sellasta iltaa, että oltas niitä nähty. Vaan varmasti palijon muuta oli sellasta mikä jäi heille mieleen ja voivat jäläke…

Paljettiolkainmekkokin valamistui

Kuva
Joku aika sitte kirijottelin palijettiolokainten tekemisestä. Nyt ne on valamiit. Meninähän siihen aikaa jotta kaikki nelijä olokainta sain ommeltua. Alakuun hieman jännitti, että onnistunko luomaan olokaimista semmoset, että ne sointuu ja ovat yhtenevät mekon koristuksen kans. Turhaa taisin jännitää.

Tyttö ite piirsi ja suunnitteli olokaimet miten hän haluaa ne mekkoon kiinnitettävän.

Täytyy myöntää, että  suunnitelma laittaa olokaimet takkaa ristikkäin osottautu todella hienoksi ideaksi. Mekosta tuli näyttävän näkönen kokonaisuus.
Rannekoriste synty hieman ykskaks yllättäin ylimääräsenä tuotteena. Tein koristeen alunperin kiinnitettäväksi kaula-aukkoon, pienentämään aukon avaruutta. Tytöstä ku hieman tuntu siltä, että mekko ois liijan avara. Vaan olokaimet korjasi sen asijan, mekko pysy hyvin riittävän ylhäällä, joten tekemääni kiilapalaa ei sitten tarvittukkaan.
Jossain vaiheesa laitoin puolivalamiin koristeen tytön ranteelle ja kysäsin, että tyttäisitkö jos tästä tehtäs tällänen r…

Remonttia

Kuva
Mukavaa viikonloppua!

Lakunutsi ja yömaitua

Kuva
Montenegron vieraat ovat  olleet ny nelijättä päivää meillä. On mielenkiintosta tutustua uusiin ihimisiin joitten kulttuuri ja elämäntyyli on erilainen. Hyvin ollaan juttuun tultu ja saatu asijat selevitettyä sujuvalla lontoon murteella. Noh, ei ny voi sanua, että oma lontoon murre mitenkään sujuvaa ois, mutta ainaki senverran ossaan, että pystyy tavallisista arkipäivän asijoista raataileen.

Yhen serbialaisen sanan oon jo oppinu, lakunutsi, mikä tarkottaa hyvvää yötä. Se oli heleppo muistaa lakupötköstä, liittää vain lakun perrään sanan nutsi. :)
 Mies on tavattoman kiinostunu kaikista asijoista, kyselee kyselemisestään päästyään ja oottaa, että hälle vastataan mahollisimman monipuolisesti. Yks aamu meillä oli hauska hetki, ku mies otti kätteensä maitopurkin ja yritti lukia sen kylijestä mitä maito sisältää ja misä maito on tehty.
- Teillä on onnellisten lehemien maitua.
- Saako ne kuunnella mussiikkia?
Vaari, jonka huumorintaju on ihan huippu, alako selittään, että tottahan toki suom…

Elämä on kohtaamisia

Kahavista

Kuva

Elämä on joskus pienestä kiinni

Kuva
Elämä on joskus pienten asijoitten kans näpertämistä.
Joulun jäläkeen ollu luppopäiviä, en oo ollu töisä, joten on ehtiny tekkeen jotaki vallan toisenlaista hommaa.
Pienten helemien kans oon väkertäny tuntitolokulla. Työn alla on olkaimet mekkoon.
Nelijä kapijaa nauhaa päällystän helemillä ja palijeteilla....huh..
Olokainten reunoja kiertää yhtenäinen palijetti + helemi kierros.
Keskelle tulleepi vähä suurempia jos pienempiäkin helemiä, muutama... :)

Pienet helemet herätti syvällistäkin ajattelua.
Pienet asijat voivat olla joskus perin rasittaviakin. Etenkin sillon, jos ne kiusaa ommaatuntua eivätkä jätä rauhaan. Omantunnon äänihän on siksi meille annettu, jotta se alakas pittään meteliä ja ääntä sillo ku elämään tullee asijoita jotka ei oo oikeen. Äänen tulis varottaa jo ennakkoon, vaan hyvin usijasti se ääni hilijennettään ja tukahutettaan, ku oma mieli ja tahto on niin voimakas.
Joskus kuulee ihimisten puhuvan rikkomuksista, väärin tekemisistä siihen tyyliin kuin ne voitas asettaa …

Rakkaus

Sana sunnuntaille

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta ellei minulla olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken  omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltetttavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä.
Jumala on rakkaus.