lauantai 31. joulukuuta 2011

Napapiirillä

Hääpäivän kunniaksi ajeltiin vieraitten kans kahtommaan Napapiirin hyörinää.
 Ohan se melekonen tursitirysä.
Kaiken maailman tilipehöörää ja krääsää hyllyt täynnä, suurin osa made in Kiina. Kai se ite joulupukkiki välillä tuotu ulukomailta saakka että menis ihan täydestä ja oikijasta pukista.
Tämä ukko oli kyllä aika aijon näkönen. Liekkö ollu paikallinen lumenveistäjä joka pallojen pinnat tasotellu?

Hyvvää ja Onnellista Uutta Vuotta!

perjantai 30. joulukuuta 2011

Onnistuhan se

Siinäpä se kokin toivoma paholaisen kakku sitte on. Tottahan tuota on mukava mussuttaa hääpäivänä. :)


Kakun ohoje löytyy marraskuun osastolta isäinpäivä jos haluaapi tietää miten kakku tehhään.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Pakastaa

Kylläpä oli mukava tunne aamulla ku astu ulos uluko-ovesta. Naamalle kävi pikkane vinkka ja heti tunsi että ilimahan on pakastummaan päin. Niihän se oli. Töistä ku ajelin kotia iltasella kuuven jäläkeen niin auton mittari näytti -15 astetta. Että tosi se on, meille tuli ihan oikia talavi. :)

Pikkusen pittää huomenis aamusella leipasta limppuja ku kaikki mitä leivottiin enne joulua tuli jaetuksi tuttaville. On tulosa vieraita viikonlopuksi nii mukava tarijota joululimppua sapuskan kans ku on kerran joulunaika vielä käsillä. Kokki halus itelleen paholaisenkakun hääpäiväksi, lupasin tehä semmosenki.
En tiiä mistä kakku saanu tuommosen nimen , visisiin siitä ku kakkuun tuleva mustaherukkarahkakermahyytlö on väriltään semmosta punasenruskijanvioletinkukertavvaa. Kakun kuorrutus on tummasta suklaasta että kokonaisvaikutelma ulukonävön shteen on vähä semmonen synkän tummahko.
Mutta eipä anneta sen vaikuttaa makuhermoihin, vaan kakku maistuu palijo paremmalta mille se näyttää.
Jos muistan nii otan kuvan kakusta. Mikäli saan kuvan siirrettyä konneelle nii laitan sen sitte näkösälle.

Nimittäin kännykän kuvan siirtosysteemi toimii perin katkeilevasti ja epämääräsesti. Ei silllo ku mää haluan ja tarvisin se toimivan, vaan ihan millo se ny vaan sattuu yhistään yhteyven. Eli ihan kaikki ei oo kohallaan vieläkään vaikka asensin kännyyn uuven ohojelman.
Enkäpä oo muistanu sitäkään tarkistaa onko takuu vielä voimasa. Sepä pittäki muistaa tehä ja käyvä sitte liikkeesä mikäli siinä on takkuuaikaa jälellä. Kai ne sielä osaa sanua mitä sille voi tehä? Tai sitte ne kylymän viileesti ehotta ostammaan uuven puhelimen.:)

Mutta tämmöstä tänne.

Mukavaa huomista päivää ja Hyvvää Uutta Vuotta!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Sattumaa....johtatusta...hyvvää tuuria...

Käytiin täs yks aamupäivä kirpparilla ku on menny usseempi viikko ettei oo käyty. Mulla oli ajatuksena kahtella talavikenkiä jos sattus löytymmään uuvet ja käyttämättömät.
Olihan sielä kenkiä usiammallakin myyntipöyvällä mut ei oikeen sellasia tuntunu tulevan vastaan mitkä ois kiinnostanu. Melekeen ehin kaikki hyllyköt kierrellä ku yks kaks nappas silimään mustat nilikkurit.
Kengät oli tosi siistit, pohojas ei merkkiäkään että niillä ois kävelty joten ei siinä auttanu muu ku riisua kengät jalasta ja sovittaa mahtaasko nilikkurit sopia jalakaan. Jo vain, nehän sopi ku lasikenkä Tuhkimolle.
Kahtoin pohojasta merkkiä, Gabor, ei sano mittään, aattelin että taitaa olla joku mittääntekemätön valamistaja. Sillä ei ny sillaitte oo merkitystäkkään ku kengillä hintaa 3 €, ihan sama kestääkö ne yhen talaven tai kaks, mut uuvet ovat ja tuntuvat jalasa ihan mukavalle.
Mittään muuta ei kirpparilta  sitte lähtenykkään mukkaan.

Kotia ku päästiin nii kokki aukas netin ja päätti kahtoo sieltä löytyyskö tuollasta valamistaijjaa. No löytyhän sieltä. Jo oli ilime mullaki vähä yllättyny ku menin kahtomaan netistä Gaborin tuotteita. Huh huh sentään, kenkiä joka lähtöön ja hinnat kohtalaisen korkeet.
Lähes samanlaiset nilikkurit mitä ostin, pikkusen erilainen koristus ja korko korkeempi maksovat 99€ tarijoushinnalla. 

Ihan mua hymyilytti ja tuli kiitosmieli kolomen euron nilikkureista. :)

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Sana sunnuntaille

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me
katselimme häen kirkkautansa,
senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä,
ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh. 1:14

Tietäjät lähti kerran Kuninkaan etsintään,
oppaanaan kirkas tähti, ennustus mielessään.
Tähti heitä johdatti vieden luokse Jeesuksen
matkan päässä löysivät het Kuninkaan taivaisen.
Joulutähti tuikkeellaan,
jälleen meitä muistuttaa.
Kuinka Isä taivaallinen,
rakastaa maailmaa.

Iloiten luona seimen tietäjät polvistui,
vaellus pitkä öinen juhlaksi huipentui.
Lahja-arkut aukaistiin, talli täyttyi riemulla
päälle maan kun Jumala näin lähetti Poikansa.
Joulutähti tuikkeellaan,
jälleen meitä muistuttaa.
Kuinka Isä taivaallinen,
rakastaa maailmaa.

Tänäänkin niin kuin ennen, Jumala vakuuttaa,
lupaus joulun Herran vieläkin julistaa.
Etsikää niin löydätte, pyytävälle annetaan
Jeesus Kristus hän lahjallaan avasi taivaanmaan.
Joulutähti tuikkeellaan,
jälleen meitä muistuttaa.
Kuinka Isä taivaallinen,
rakastaa maailmaa.


Siunausta Jouluusi!


maanantai 12. joulukuuta 2011

Se oli hilikulla...

Nimittäin se etten löytäny ihteeni auton kans mettähallituksen puolelta lumikinoksesta.
Lähin puolen päivän aikoihin työpaikasta ajeleen kotia ja siinä soittaa kilahutin kokille että laittas mulle paistinannulle pari kananmunnaa paistummaan että ehtisin syyvä pikasesti kun oli varttitunti aikaa, sitte jo ehtiä seuraavalle työmaalle.
Mulla oli kännykkä siinä vielä käjesä  ja laiton sitä takasi taskuun ku  yks kaks hokasin että tulleeki risteys etteen josta mun pittää kääntyä oikijalle. Sammaan aikaan tullee auto just sieltä oikeelta puolen ja se kääntyypi vasemmalle, eli just sille tielle mitä mää oon ajamas. Autoilija ottaa semmosen pikkasen lyhyenlaisen käänteen ja aijaa pikkusen niinku mun kaistalla ja mulla taas vauhtia vähä turhan palijo.
Kerkesin jo aatella että taatusti kolahtaa tuon auton takaovveen ku tullee nuin lähelle. Oiskohan ollu 30-40 senttiä väliä ku toisen auton perä meni mun auonkeulan ohitte. Oli se hilikulla.

Seuraavasa hetkesä tajusin että roomsterihan on menosa kohti lumikinosta että täsähän  joutuu ny ihan taiteileen ajamisen kans jottei mun tarvi alakaa sitä kinoksesta kaivammaan.
Vähäsn ehti vauhti hilijentyyn ja sain ku  sainki auton pysymään tiellä vaikka ensin tuntu että kinokseen mennee.
Roomterisa on hyvä juttu se jos auto alakaapi luiramaan nii se automaattisesti oikaseepi ettei kovin pahasti pääse heittelehtimmään.
 Kyllä  mummelilla oli varijelusta matkas ku kiireen kans ajelin ja ajatukset oli kananmunisa ja töisä.
Ja se pittää muistaa että talavikelillä vauhtia ei saa olla liikaa, eikä auto pysähy niinku olettaa vaan se luisuuu. Tää oli hyvä opetus  mummelille että muistas jatkosa ajella rauhallisesti.



Että tällänen hulivilipäivä

lauantai 10. joulukuuta 2011

Joulun tuntua...

Laitonpas tuikkulyhyn palamaan. Lyhyn yläosasa on pieni kuppi mihin laitetaan vettä ja jottain tuoksuölijyä. ny laiton lavantelila. Veen lämmetesä alakaa kivasti huoneesa tuoksumaan lavantelille.


Lahjaksi saatu kukka-asetelma. Siinä tuoksuu ihan oikee kaneli.
Joulutähti on kyllä loistelijas ja niin ihanan perinteinen joulukukka.



Himmeli on roikkunu katos jo jonkun aikaa. Välillä se oli kaapin päälläki mut ku se on vaan niin nätti nii  se ollu näkösällä joskus läpi vuojen. :)
Tosi ohkasista ruisolijista oon tuon teheny. Ohkasimmista piti imasemalla laittaa lanka läpi  kun ei neula mahtunu menemään.
Himmelin sisälle tein erillilsen pienen kuvion. Mukavasti väläkehtii himmelin pyöriessä.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Joopajooo..

Lunta satelee ihan pyryyttämällä joten voipi sanua että on ihan kunnon talavikeli.
Viikonlopun suunnitelmatki meni uusiksi ku vieraille tuliki este etteivät tulekkaan. Kaakut ja piirakan laiton pakkaseen, säästyvätpähän sielä jouluun saakka. Kiva homma kun on jotain valamista jo jouluksi vaikkei palijo mittään  laitellakkaan.

Tälle iltaa on meno pikkujouluun, lupasin autella keittiöllä joten täsähan saapi alakaa vaihtaan kamppeita ja vähäsen tällätäkki  pittää jotta on vähäniinku juhulan tunnelmas mukana. :)

Mua taitaa vähä laiskottaa ku ei tunnu tätä tekstiä oikeen irtuavan tään enenpää. Mutta eipähän ainakaan väsy lukemiseen ku juttu loppuu lyhyeen. :) * kahtellee asijoista aina sitä positiivista näklkulumaa*

Mukavaa viikonloppua!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Vappaapäivä

Tälle aamua tekasin heti herättyäni piparkakkutaikinan ja laiton sen jääkaappiin joksiki aikaa. Taikina on helepompi kaulita ku se  saa hetken aikaa tekkeytyä. Sillä aikaa ku piparitaikina muhi jääkaapisa tein taatelikakun, sen paistamisesa meni reilu puoli tuntia että sen jäläkäänpä sitä sai alakaa tekkeen piparit.

 Kuvas toi vaalee kakku on porkkana-bataattikakku. Tein sen taatelikakun ohojeella käyttäen porkkanaa ja bataattia taatelin asemasta.
Meille ku on tulos viikonlopuksi vieraita nii onpahan mitä tarijoo kahavin kans.
Suolaseksi palaksi tein kinkkusipulipiirakan , sen laiton jo pakkaseen ettei vaan tuu syötyä ennen aikojaan. :)
Ruoka puoli on vielä pikkase auki mitä sitä keksis vieraille kokata, mut onneksi on kokki jolla varmaan hyviä ideoita.

Poijan sakkiki tuli puolen päivän aikaa syömään. Kokki laitto hyvän kanamössön, siihen riisiä ja sallaattia, hyyvää oli.
 Kiva erilainen päivä kun ei sai olla koko päivän kotona. :)

lauantai 3. joulukuuta 2011

Lauantaiehtoota

Olipa kiva käyvä saunasa. Aamusta ennen yheksää lähettiin  jo liikenteeseen, kotia tuos puoli kuuden aikoihin että ehti käväseen saunas. Kellahin selijuun sängyn päälle ku tulin saunasta ja enköhän nukahtanu samantien. Reilu puoli tuntia nukahin, onneksi kokki herätti ettei ihan kokonaan yöunet karanneet.
Oli kyllä toi väsy ku uni tuli heti. Tainnu olla viime viikot pikkasen kiireenolosia vai mikä lie mummelin väsyttäny. Mut ei se mittään, kaks päivää vapaata heti alakuviikosta nii on aikaa lekotella ja ottaa lunkisti.

Eipä täsä ny kummempia. No se tietysti että lunta satanu. :)

Mukavaa viikonloppua!

tiistai 29. marraskuuta 2011

Voi mahoton...

..että voi aurinko olla komia. Paistaa niin täysillä, niin täysillä että silimiin ottaa.
Ei mulla muuta.
Oikeen mukavaa ja ihanaa päivää sulle!

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Sunnuntaita

Taivaanranta helottaa punasensinisen kirijavana tiijä vaikka aurinko sieltä naamaansa näyttäs hetken päästä. Pikkasen oli yöllä sadellu lunta etupihan puolelle, takapihalla ei juuri mittään. On tää erikoinen marraskuu, tällänen lauha marraskuu ollu viimeksi sillo ku ite oon ollu 4 kk ikänen eli reilu 50 vuotta sitte. Sehän vaan kertoo ja tojistaa sitä että historia toistaa ihtiään.
 Niihän se mennee muodinki suhteen. Pillikinttu farkut oli -70 luvulla kova juttu, niitähän sitä taas ja vielä kireempiäki. Huvittaa siis ihan joskus kattoo, aikuset naiset viittii sukkahoususillaan kulukia ku ovat laittaneet kinttuhinsa  ihonmyötäset " kalsarit". Siihe sitte joku mekon tapanen tai paita joka nyt just ja just pepun alle yltää, se kaiketi heijän mielestään hyvännäkönen yhistelmä. Ehkä joillekkin, mut...takamus jos on ku....kintut paksut ja lyhyvet...siihe tiukat sukkahousut....ööhh...mun mielestä kauneus aika kaukana. Mut se siitä.

Eilen oli mielenkiintonen päivä.
Istumma aamu kymmenestä iltapäivään klo 16 avioliittoa käsittelevillä luennoilla. Luentoja oli kolome, välillä syötiin, juotiin kahavia ja seurusteltiin koolle tulleitten parien kesken.
Mielenkiintosta oli kuulla luentoja pitävän avioparin elämän tarinaa siitä miten he olivat selevinneet oman liittonsa kriisitilanteista etteenpäin.
 Jokkaisen liitosahan niitä etteen tullee sehän selevä juttu kun kaks erilaista ihimistä saman katon alla asustaa. Mut se miten asijoita hoijetaan, halutaanko puhua ja selvittää vai jäähäänkö mököttään katkeruuteen ja kaunaan, sillä valtavan suuri merkitys.

Rakastaminen on tahon asia. Tunteet tullee ja mennee, vaihtelevat hormoonitasapainonki takia joskus melekosesti. Jos tunteitten varraan on avioliitto rakennettu eihän se kestä tulevia kolhuja.
Tai sitte se nykysin vallalla oleva ajattelu että seksihän se on asia mikä pittää ensin tietää ja kokia jotta toimiiko sitte voi lyyvä hynttyyt yhteen. Höpö höpö sanon minä. Seksielämäkin vaihtellee ja muuttuu, lirisä ollaan kun se kiinnostus laimenee eikä jälijellä olekkaan sitä yhteenkuuluvaisuuden lujaa sidettä.
Jopa nuoria opastetaan ja kehotetaan kokeileen useempaa kumppania ettei tulis tehtyä virhe valintaa. Miten rikkinäisiä ja elämäänsä kyllästyneitä ihimiset sitte ovatkaan kun on ihtestään annettu pois arvokasta monelle. Sillä jokainen intiimisuhde toiseen ihmiseen nappaa osan ihmistä itseään.
Joku oli ajatellu asijasta näin;" Mitä kehuttavaa ja haastetta  siinä on että elämäs ois kaatanu 100 naista? Palijo enemmän kehuttavaa ja haasteelllisempaa on siinä, että saa yhen naisen tyydytettyä ja pidettyä onnelllisena."  Oon muutes sammaa mieltä.

Mikä sitte saa liiton kestämään?
Keskinäinen rakkaus, sitoutuminen, luottamus ja syvä henkinen yhteys puolisoon. Halu rakastaa sillonkin ku tunteet sannoo että tuos tyypis ei oo mittään rakastamisen aihetta.
Asioista puhuminen vaikka joskus tuntus hölömöltä jostain pikkusesta loukaantumisesta puhuminen. Ellet puhu, ajanoloon se pikkunen asia saattaaki paisua ja viimmen käy nii että kaikki räjähtää silimille.
Tulis osata elää anteeksi antamuksesa.

Pitkäksi kävis lista jos kaikkia tekijöitä alakaa listaamaan  mitkä vaikuttaa liiton kestämiseen. Jokkainen me tiijetään että itestä se on eniten kiinni. Kun on halu ja tahto rakastaa, sillon seleviää kaikista vastaantulevista tilanteista. Joten, elä lakkaa rakastamasta, vaan hoija ja vaali sitä. Ruoki rakkautta niin se elää ja voi hyvin.


Rakkautta sunnuntaihin!

torstai 24. marraskuuta 2011

Mitä jää...?

Nuita kaappeja siivotes ja käyvesä läpi löyty vanaha taulu joka taas kerran alako puhumaan omalla salatulla tavallaan. Se herätti kysymyksen, mitä jää jälelle??


Jostaki syvämmen sopukoista nousi laulun kertosäe mieleen, siinäkö vastaus?

Sama vahaa ristin puu
 kaiken ylle kaareutuu
risti vain ei kestä mikään muu.
Ei ole muuta pysyvää
jälkemmekin häviää
risti vain jäljelle jää.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Talavipäivä

Vaihteeksi aamupäivä kotosalla, siskonlikan pikkupoijan sain aamupäivähoitoon siinäpä tää aamupäivä menneeki mukavasti. Vesseli istuu kaukosäädin käjesä tuolilla ja on iin tärkijän näkösenä. ) Aivan ku hän jotaki tuosta vempaimesta ymmärtäiskin. Lastenohojelmaa tuli hetken aikaa mut eipä jaksanu kovin kauvaa homma kiinnostaa. Mielekkäämpää on naputella sääjintä ja tutkia vanahoja kännyköitä.

Ulukona pikku pakkanen, lunta ei oo satanu lissää joten sitä on sentin verran. Just ja just niin palijo että kelepaa lumimittausten tuloksiin, että ensilumi on satanu. Siihen mittaukseen ku tullee olla kauttaaltaan yks sentti lunta siinä kohtaa misä niillä mittausihimisillä se mittauspaikka sijaitsee. Meijän takapihalla se ei oo joten enpäs voikkaan olla varma onko lumimäärä täyttäny tarvittavat ehot jos ei mittauspaikalla olekkaan saman verran mitä täs meijän pihas. No, oli niin tai näin, meillä on lumi maas. :)

Jaa...pyykkikone hyristeli siihen malliin että sen saapi käyvä tyhyjäämäs..

Mukavaa päivää!

perjantai 18. marraskuuta 2011

Lunta

Nyt sitä sitte satelee, lunta. Alakaa olla maa kohta valakosena jotta kyllä tais talaven tehä. Eilen oli mahottoman liukas ajella kun edellis päivästä tiet oli kosteet ja sitte ku ne jääty, nii jopa sai mummeli ajellessaan olla terävänä, kieli keskellä suuta jotta pysy homma hankasa.
 Täytyy muistaa että on talavikeli ajella sen mukkaan. Jarrutusmatka saattaapi yllättäen vähä venähtää jos ei muista vauhtia hijastaa riittävän aikases vaihees. Kyllähän se kesäkelillä toppaa aika äkkiä, mut eipä toppaa luikkahalla.
Mut kiva ku tullee lunta on valosempaa ja ihimiset pääsee lumitöihin. :)

Eilen aamupäivällä mut yllätettiin kukkapaketilla....


Todella kauniiin värinen ja mahtavan suuri...

Piti ihan mittanauhan kans mitata palijoko kukan halakasija on kun se niin valtava. Mittatulos näytti viittätoista senttiä, että ohan se ihan hyvän kokonen yhelle kukalle.

Mukavaa talavipäivää!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Mikki ystävineen pääty työhuoneen seinälle

Ei raaskittu luopua näistä joten jostaki niille piti paikka keksiä. Työhuoneesa oli yks seinä ihan tyhyjä, siihenpä ne oli hyvä alakaa laitteleen. Tauluja kaikkiaan 32 + hahmot, oiskohan noita yhteensä nelisenkymmentä.  Ovatpahan siinä aikansa, vaihetaan paikkaa taas ku työhuoneen remppa-aika koittaa. :)






 Nämä taulut erottuu joukosta, niitä on kuus erilaista. Se mikä tekkee niistä erikoiset on se ku niisä olevat kuvat ovat kohokuvia. Hahmot nousee taustasta esille parin millin verran mikä saa aikaan kolomiulotteisen vaikutelman. Tosi kivat.

Sain ystäviltä lahajaksi kanavakangastaulupaketin. Mistähän lie arvanneet valita oikijan aiheen ?


tiistai 15. marraskuuta 2011

Pakkanen

Onpa niin hieno aamu ku pikkupakkanen -4 ja aurinko paistaa täysillä. Melekeen tekis mieli lähtiä lenkille, mut se jää tälle aamua ku työt kutsuu. Mentävä vähä aikasemmin että sais kaikki ikkunat pestyä ulukopuolelta ennen ku enemmän tullee pakkasta .

Mut mukavaa tätä päivää.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivää!

Aamu kuunneltu saksofooni mussiikkia ja syyvä mussutettu kaakkua.
Paholaisen suklaakakku

Ekaksi tehhään yks kääretorttupohoja.
3 munnaa
2dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1dl pottujauhoja
1/2 dl glut.jauhoja
* tai vehenäjauhoja*

Ota pyöriä pohojanen astia ja vuoraa se kääretorttulevyllä.

Täyte:
7 liivatelehtee
1rkl sitruunamehua
4dl mustaherukoita
* voi laittaa muitaki marijoja*
75g tummaa suklaata rouheena
1prk rahkaa
2 dl kermaa
1 1/2 dl sokeria
1/2 sokeroitua, laimentamatonta
mustaherukkamehua
2 tl vaniljasokeria

Laita liivatteet kylymään vetteen likuaan.
Vatkaa kerma.
Lissää rahka ja muut aineet kerman sekkaan.
Puristee liivatteet ja sulata ne tilikas kiehuvaa vettä
ja lissää kermarahkamössön joukkoon.
Kaaja seos kääretorttulevyn päälle ja
laita kaakku hyytymmään.
Joko pakkases hetken ja sitte jääaappiin jos kiirus saaha kakku valamiiksi,
ellei oo kiirusta, nii anna olla yön yli jääkaapisa.
Hyytyny kakku kipataan lautaselle ja koristellaan alla olevalla kuorrutteella.

Kuorrutus:
1 dl kermaa
1/2 dl sokeria
50 g tummaa suklaata
2 keltuaista
100g voita
1 tl vaniljasokeria

Laita aineet kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen.
Anna jäähtyä kokonaan.
Lissää voi ja vaniljasokeri kylymään kiisseliin, sekota hyvin.
Kaaja kuorrutus kakulle ja koristele.
Ite koristelin tomusokerilla jonka sekkaan laiton
sitruunamehua senverran että tuli sopivan vahavunen tahana.
Tahnalla pursottelin kuviot kakun pintaan.

Lasteni isä sai kahvit aamulla sänkyyn. :)

perjantai 11. marraskuuta 2011

Ihanaa ku remppa ohi

Nyt alakaa näyttään hyvältä ku saatiin hyyskäki valamiiksi. Yks seinä laatotettiin...

...muut seinät sai vaalijan kukkatapetin.

Kaikki kalusteet meni uusiksi. Malija-allas oli sitteki sopivan kokonen vaikka vähä pelättiin että se saattaa olla liijan suuri, mut ihan hyvinhän tuo sopi paikallensa. 

Ihan kokonaan disneytä ei voi unohtaa hyyskästä. Meijän oma pyyheteline pääsi vanahalle paikalleen.
Eiks vaa ookki romanttinen?

maanantai 7. marraskuuta 2011

Vanhasta uutta

Iän ikkuiset vanahat jakkarat joutu muutoksen kouriin, niille päätettiin ny tehä uus luukki.
Eka homma oli irrottaa jalat  ja hioo ne. Pikkusella ruuvinvääntimellä oli kätevä irrotella ruuvit.
Hiomisen jäläkeen maalia pintaan. Aika mukavaan rivviin sain ne asettummaan.

Kokkeilun vuoksi maalasin yhen istuinosan valakoseksi että näkkee millanen tulis jos ois koko jakkara valakonen. Ei hyvä, joku muu vaihtoehto piti keksiä istuinossiin...

Päätin verhoilla istuinosat kankaalla ja laiton vähä vaahtomuoviakin pehemusteeksi. Sähkönitoja hyvä apuväline verhoiluhommisa.

Tämmöset niistä sitte tuli. Sitte ku kyllästyy katteleen mustavalakosta verhoiua, vaihetaan se uuteen ja taas on talosa uuvet jakkarat.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Sunnuntaita

Rakkaus saa ihmiset näkemään
lähimmäistensä parhaat puolet.
He näkevät kyllä huonotkin, mutta
tekevät parhaansa nähdäkseen hyvän,
ja niinpä he näkevät hyvän.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Yökkä päivä

Aamull iski migreeni tai joku muu kummajainen. Monen monta pikkukaveria tako takaraivoo moukareillaan siihen malliin että tälle päivää ei mistään tuu mittään. Eikä tullu.
 Petis meni päivä, hyvä ku pääsi hyyskäs käymään. Pakko oli päästä ku piti mennä oksentaan senverran pahanolon pukkas päälle.
Parin tunnein välein nappasin pari imubaxia nassuun ja taas petille. Josaki välisä oli sen verran hyvä olo, katoin hyväksi että vois yrittää jotaki syyvä.
Hilijoskellen hiippailin keittiöön ettei pääkoppaa tarvis kovin kauheesti liikutella eikä heilautella, ettei vaan moukarin heiluttajat herrää.

 Ehin syyvä yhen luumun ja sillo heräsivät. Takaraivos alako pikkuhilijaa voimistumaan jyske. Kuorin porkkanan palasen, otin jääkaapista yhen kalakkunaleikkeen viipaleen ja painun petille syömään. Makasin kylijelläni ja syyvä mutustelin vähä kerrallaan sapusaaki menemään vattaa kohti. Etova olo oli mut ei auttanu ku yrittää syyvä.
.
Heräisin jotain kolomen jäläkeen tunteeseen että ne vähäset syömiset pyrkiii tulla takasin ruokatorvia  myöten joten kiiruusti hyyskään. Maha tyhyjeni täysin...yöhh...
Takasi petille ja uni tuli lähes heti. Heräsin siihe ku kokki tuli kysymään että lähenkö saunaan, meijän saunahuki alakaa viijeltä.

 Olo tuntu sellaselta että voispa tuota kävästä, jos vaikka tekis hyyvääki olla lämpöses. Mua ku oli koko päivän vähän väliä palellu. Semmoen inhottava sisäinen vilu johon ei villasukat eikä vilttikään auta.
Lähin saunaan, olin hetken aikaa lölys sitte suihkuun ja takasi sisälle, suoraan petille maata hetkeksi aikaa että jaksaa sitte kuivata ittensä ja hiukset. Hiukset ku sain kuivattua menin maata, nukahin taas.

Heräsin seittemän aikoihin ja tuntu että taitaa päivä kirkastua, tiiä vaikka tää jaksas olla hereillä hetken aikaa. Moukarien heiluttajatki nukahtaneet kun pääkoppa tuntuu kutakuinkin normaalilta. Eihän täsä tarvi montaa tuntia hereillä olla ku saa mennä yöunille, liekkö tuota unta vielä riittää..?

Semmonen sepostus, ei kovin kummone mut tää oli yks päivä toisten joukosa. 

torstai 3. marraskuuta 2011

Kaamostako?

Kyllä se niin on että tää aika vuojesta on sitte pimiää. Nelijän aikoihin alakaa hämärtää ja viijeltä on jo niin pimijää että valot saa pallaa joka paikasa. Aamullaki vasta yheksän jäläkeen alakaa päivä pikkuhilijaa valakenemmaan, joten kai se on sitte se kaamos, mistä lapin ihimiset puhhuu.

Se on syystalavi. Tai noh, mikkää talavi oo ku vesikeliä, plussan puolella mittari ja nurmikot helottaa viherijöinä. Syreenit josaki kaupungin kulumalla alako kukkiin uuvestaan ja sentäs marraskuu.

Misä lumi? Joku kysy multa että ookko jo oottanu lumen tulua kovasti, sanon että no enpä kuule oo. En oo ehtiny moista asijaa ajattelleen niin perusteellisesti. Hiihtämmään ku ei oo kiire, eikä mäenlaskeminenkaan kovin kauheesti oo viime vuosina innostanu, että mihinpä sitä lunta sillaitte tarvis.
Mutta ihan kiva se on kuiten että talavella ois lunta etes niin jotta maa kutakuinki valakonen.


 Ja luulen, että kyllä sitä kohta puolin satelee, tiijä vaikka ens viikolla.

Kai sitä pittää alakaa lunta ihan oottelleen niin ois ku muutki ihimiset. :)

Mukavia lumen oottelu hetkiä.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Tiistai

Vettä sataa.
Hyyskän seinästä lähti ku lähtiki irti vanaha muovitapetti. Huh.. olihan se vähä haurasta ja haperoo hajos välillä palasiksi, mut sain mää sen irti. * pullistellee piilolihaksiaan vähä ylypeenä* wirn*
Kolome muuta seinää saa pittää tapettinsa, laitettaan siihe päälle vaan alustapetti ja sen päälle sitte kuviotapetti. Että kyllä se hyyskäremonttiki etenee...:)

Mukavaa päivää vaan sullekki !

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Sana sunnuntaille

Jätä huomisen huolet huomisen voimin
ratkaistavaksi; huommenna on aikaa
huomisen työlle; jätä huomisen
koettelemukset huomispäivän armon
varaan ja huomisen Jumalan.
-tuntematon-

Tuntemattoman esille tuomat ajatukset ovat kyllä todella tarpeen tään ajan ihimiselle. Ihimisille jotka niin suuresti huolehtivat, pelkäävät ja murehtivat tulevaa. Onhan siihen toisaalta syytäkin. Maailma myllertää, talous keikkuu vaakalaudalla pysyä vaiko kaatua. Tokihan se synnyttää levottomuutta ja epävarmuutta.

Kaiken tään epävarmuuden ja levottomuuden keskelle, Paavalin kirjoittamat sanat tuovat lohtua;
" Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne, ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksesssa. " Fil. 4: 6-7

Ei siis vaivuta epätoivoon eikä liijalliseen murehtimiseen, vaan sen sijaan uskotaan ja luotetaan häneen joka on luvannut pitää omistaan huolen, tänään, huommenna ja iankaikkisesti.

Siunausta päivääsi!

lauantai 29. lokakuuta 2011

No niiii

Semmosta se on että elämäsä tullee etteen valintoja. Tämä remontti ku täs senku jatkuu nii nyt tuli etteen semmonen valinta että mitä tehhään meijän hyyskän kans. On sen remppaamista jo monta kertaa suunniteltu mut aina jätetty ku ei oo raaskittu alakaa irrottelemaan seinillä olevia disney kuvia.


         



Mut nyt teimmä päätöksen että kuvat lähtee, siirrämmä ne vaikka kokin toimistohuoneen seinälle. :)
 Käytiin eilen Terrasa ostamasa kaakelit ja tapeetit valamiiksi, alakuviikosta tulleepi ammattimies laittaan hyyskän kuntoon. Tänään tai huommena pittää kuvat irrotella tunteella.

Aika näyttää millanen on uuden hyyskän luukki. :)

    Mukavaa päivää!

lauantai 22. lokakuuta 2011

Yhen paikan saa nii toisesta jatkuu

Kyllä se sillaitte on että ku yhestä kohtaa alakaa remonttia tekkeen niin hetken päästä huomaa että homma laajennee koko ajan. Palijastuu kohteita jotka on pakko jotenkin  kunnostaa.
 Ja mitä löytyy vanahojen kaappien takkaa?
Harmajaa petoniseinää , hyvät alakuperäset suunnitelmat mennee ihan uusiksi. Oli vähällä ettei kaatunu koko seinä. :)
Sattu nimittäin sillaitte että ku saatiin käytävän vanahat kaapit hajotettua niin niitten takkaa palijastu harkkoseinä. Eka ajatus oli heti että tuostahan sais kätevästi aukon olohuoneen puolelle, ei muutaku leka kätteen ja harkot paloiksi. Tottahan  siinä ois voinu joutua vähä harkkoja sahaileenkin ym. tekkeen, mut ajatus aukon tekemisestä houkutteli melekosesti.
Onneksi nukuttiin yön yli ja tuumattiin asijaa sitte aamulla uuvestaan. Tuumauksen tulos oli että päätimmä tehä sen alakuperäsen suunnitelman mukkaan, eli kytävälle laitettaan liukukovikaapit.
On siinä sekin puoli että säästyy aikaa ja rahhaa, kun ei tään sekasotkun keskellä viittis kovin montaa viikkua asustella.

Tälle iltaa saatiin eteisen kaappi kasattua  ja paikalleen. Sehän näyttiki palijo suuremmalle kotona mitä kaupas, mutta sopi paikalleen tosi hyvin.
Samanlainen kaappi on tulosa tuohon käytävälle. Taas tuli harkinnan paikka, että laitammako sittenkään tuota 60cm syvää kaappia käytävälle Jos käviskin maanantaina ostamasa 35cm syvän kaapin ja laittas sen käytävlle. Se veis huomattavasti vähemmän tilaa käytävällä jollon käytävä näyttäs avarammalle.
Makkarista löytys tila sitte tolle 60cm kaapille, tosin vanaha kaapisto sieltäki pitäs purkaa ensin pois.
Että näin se remppa laajennee.

Ei auta ku miettiä yön yli ettei tee hätiköityjä suunnitelmien muutoksia.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Kiire

Meinaa mummelilla olla mukamas kiirus ku ei meinaa ehtiä plokiakaan päivittään. :)
Viikonloppu meni oikeen mukavasti mökkeilyn merkeisä ja sukulaisten tapaamisesa.
Oikeen nätillä paikalla oli mökki misä oltiin yötä....

...rannasa savusaunakin joka tosin jäi lämmittämättä, se kun ei tunnis eikä kahes lämpiä.


Muuten tää päivä ollukki sitte menoa aamusta saakka, iltasella tultiin kotia ruottin reissulta. Huomiselle, ylihuomiselle, sitä seuraavalle ja sitä seuraavalle päiville onkin sitte touhua ihan urakaksi saakka, ku pittää purkaa etteisen ja käytävän kaapistot jotta saahaan uuvet laittaa tilalle.
Että touhua riittää lomaviikolle. :)

Mukavaa viikkoo !

torstai 13. lokakuuta 2011

Petri löyty!!

Ei Petri ihan ujo kaveri oo, se uskalsi tulla ulos kaapista. :)


Onko teilläki tällääsiä ??



On muutes aika veikeen näkönen kaveri.




tiistai 11. lokakuuta 2011

Intiaanipäällikön viisautta

Olipa kerran viisas intiaanipäällikkö,
 jonka nimi oli Kaksi Koiraa.
Hän tarinoi heimolleen.
Sisälläni asustaa kaksi koiraa.
Toinen koirista näkee ihmisissä hyvää, voimavaroja, kykyjä, vahvuutta ja osaamista.
 Toinen koirista taas näkee ihmisissä pahuutta, vajavuuksia, heikkouksia, epäonnistumista ja puutteita.

Hän päätti tarinansa ja heimo oli ihmeissään, mistä oli kyse. Vihdoin joku kysyi, kumpi koira voittaa.
Tähän intiaanipäällikkö vastasi: Tietenkin se, jota ruokin!!



lauantai 8. lokakuuta 2011

Lauvantain ihanuutta ja rasitusta

Aamulla heti kattomaan ikkunasta ulos että millanen keli, jeee aurinko paistaa, johan tuli hyvä mieli.
Lämpömittari näytti +5 joten se tiesi sitä että mummeli vetää ulukoiluvaatteet päälle ja lähtee suolle.
Pannullisen keitin kahavia, tekasin eväsleivät , termari, leipä ja omena  vyötäröreppuun , ämpäri mukkaan ja eiku menoksi.

10.32
Siinä se suo. Mitäpä siinä muuta ku talsimaan keskelle suota pikusen koivun lähettyville. Koivu oli mun merkkipaalu. Sen lähelle ku jäi hyvä marijapaikka edellisen käynnin jäliltä. Pikkusen oli suo vetisempi mitä viikko sitte, mut sehän ei kai oo yhtään ihime ku viime viikolla vettä satanu lähes joka päivä ja rajusti.

 11.52
Marijaämpäri alako olla puolillaan, oli kahavitauon paikka. Kävelin mettän reunaan ja istahin kaatuneelle punrungolle ettei tarvinnu pyrstyään kastella märijäsä mättäikösä. Ja mikä tuuri, vyötärörepusta löyty pyrstönalunenki mikä vaan teki kahavitteluhetkestä vieläkin mukavemman.

14.45
Siinäpä ne päivän marijat sitte on, oiskohan noita kutakuinki 10 litraa. Ei mahu ennään jos pari kourallista, ne tullee poimittua siinä ku kävelee autolle.
 Ihanuus ja rasitus, niistä on hyvä päivä tehty.
Saa nähä huomen aamulla miten mummelin kyykkimislihaksia kinnaa..

torstai 6. lokakuuta 2011

Aurinkoinen syysaamu

Piti nähä se vaiva että aukasta parvekkeen ikkuna ja räpätä kuva takapihalta. Suurin osa noista koivujen lehistä on jo ehtineet lähtiä tuulen mukkaan, mut mäntyjen keskellä pensas joka vielä pitäny lehtensä. Näin kauempaa katottuna näyttäs oleva syreeni, mut voi se olla joku muukin puska. Ei kai tuolla niin väliä, tai jos on niin luppaan tarkistaa asijan :) Mutta komia päivä tulosa kaikesta huolimatta.

Aamupäivän lorvailuja mitäpä sitä täs muuta tälle päivää saanu aikaan. Syntyjä syviä sitä pohtii lähes aina, ihimettellee ihimisten juttuja ja kommentteja. Nimittäin ku tuosa ovat sättiruutu ja naamakirija olleet auki ja niitä välillä kurkannuu ja seurannu.

Ihan sääliksi käy kattoo joittenki juttelua. Jatkuvaa  nalijailua ja toisten juttelijoiden mollaamista. Sitäkö sitte pitäs pittää hyvänä yleisenä keskusteluna? Pahh...sanon minä.

 Jos ihimisellä on paha olla, oma elämä ei tyydytä tai on jotenkin muuten vinksallaan. Ei se totta totisesti sillä parane että sitä alakaa josaki yleisesä keskustelusa purkammaan ja huutelleen toisille, ihan ku ne kaikki muut ois syypäitä siihen ommaan pahhaan olloon.

Toisaalta kai se saattaa olla niinkin että ihimisellä voi olla suuri tarve tulla huomatuksi. Jos ei muuta keksi nii sitte käyttäytyy siten että varmasti muut huomaa. Joko se on sitte epäkiitettävää käytöstä toisia kohtaan, tai ylikorostuvvaa ihtensä erinomaisuutensa esille tuomista.
Vaikka eikai se väärin oo jos ihimien ossaa ja kykenee tehä asijoita ja on siitä ylypiä ja arvostaa tekemisiään. Mut se on mun mielestä väärin että niistä tekkee asijoita joitten keinolla yrittää saaha huomiota osakseen.

No ohan se tietysti kirijotetusta tekstistä hieman vaikiaa tietää kehhuuko tuo ny ihtiäänsä ylikokortetusti, vai onko ihan vilipittömästi tyytyväinen. Kokonaiskuva siitä mitä ja miten ihiminen ylleensä kirijottaa antaa kai parahiten vastauksen ?

Ja meillä lukijoilla ku on sitte se hyvä rivien välistä lukemisen taito. Se on joillaki kehittyny niin mahottoman tehokkaaksi, että nehän saa rivien välistä esille semmosta luuloteltua tottuutta  jota he sitte kertovat etteenpäin ihan kuin asia ois kirkonkirijoista luettua.
 Ehkäpä just siitä syytä sitte syntyy väärinkäsitykisä ja epäluuloja kun alakaa olettaan semmosta mitä toinen ei oo ees kirijottanu.

Vaan oon mää huomannu semmosenki asijan. Että aina ei tarvi olla kirijotettua tekstiä vaan sitähän voi jopa kuulla lauseitten välisä olevat lauseet. Onkohan ne niitä lausetia joita toinen ajattellee, mut ei sano? Vai niitä lauseita joita kuulija haluaa syystä tai toisesta kuulevansa?

Ookko sää huomannu semmosta?


Mutta joo, kuis tästä tämmönen vuodatus tuli  tälle aamua, ku mun piti vaan lyhy aamumoikkaus tänne jättää.

Loppu.


Mukavaa syyspäivää!

tiistai 4. lokakuuta 2011

Vastaa haasteeseen

Sain haasteen kertoo kaheksan satunnaista asijaa ihtestäni. Kauhija alakaa miettiin että mitä ne kaheksan vois olla, joten parempi on ku en mieti vaan kirijotan mitä mieleen päläkähtää. Luontasempaa mulle sellanen. :)


Eka: Oon positiivinen ajattelija, tilannekomiikkasäheltäjä joka ei aina hallitte aikuisen ihimisen käyttäytymismallia. * hymmyilee suupielet virnees*


Toka: Tärkeitä ja rakkaita  ovat; kokki, poijan määkäleet vaimoineen ja heijän mukelot.


Kolomas: Jumalan rakkauden kohe, armosta saanu syntini anteeksi. Usko on elämänvoima joka kantaa kaikkina elämän hetkinä.


Nelijäs: Ihan kakarasta asti oon tykänny tehä käsitöitä. Mukavaa on joskus kokkeilla tehä sellasta mitä ei aikasemmin oo teheny. Sukan kutominen ku on ny aika joka päivästä touhua, mut revinnäistyöt, nyplääminen ja perinnepeittojen kirjominen ovat olleet sellasia hommia joita en ihan joka päivä tee.


Viijes: Lukemisen suhteen ihan patalaiska, niin onneton ja surkia ku vaan olla voi. Saatan alottaa lukemisen mut hyvin usein kirijat jää kesken.


Kuuves: Ärsyttää ku sitä on liijan hoppunen ja äkkinäinen otteissaan. Aina ei toiset ehi lausettaan loppuun kun oon jo tekemäsä. :)  On siitä hoppusuudesta kyllä hyötyäki, hommat tullee tehtyä aika tehokkaasti.


Seittemäs: Tykkään laulamisesta. Ihan nuoresta saakka oon laulellu ja soitellu. Ikinä en oo laulutunteja ottanu vaikka siihenki mua jotku kyllä kehottanneet. Kai he kuunnellessaan aatelleet että vähemmän kuulus soraäänet ku pikkusen harijottelisit ammattilaisen opis. Siihen on ratkasu, korvatulupat. :)


Kaheksas: Makijanperso, vaikken ennään sokeria kahaviini laitakkaan.


Yheksäs: Keränny retromekkoja, tai voiko sitä oikeen vielä keräilemiseksi sanua ku vasta kuus mekkua roikkuu hengareisa.

Se oli siinä.

Mukavaa päivää sulle ja muista, sua rakastetaan !

maanantai 3. lokakuuta 2011

Järijestys se olla pittää

Se on mahotonta ku iskee päähän ajatus että jos vaihtas olohuoneen kalusteitten paikkoja. Huh..huh..
Meille se iski eilen illalla. Sanon kyllä kokille petis että nyt ei aleta suunnittelleen millanen järijestys tehhään. Ei saa untakaan jos pääs alakaa pyörittelleen ja miettiin mihin kohtaan telekkupöytä siirrettään.
Päätettiin nukkua yön yli ja miettiä aamulla.

Non, aamukahavit ku saimma hörpittyä nii siirrymmä olkkarin puolelle ja siitä se järijestyksen vaihto sitte alako. Sohova sai siirtyä nojatuolien paikalle, nojatuolit sohovan paikelle. Telekkari siirrettiin ikkunan viereen nurkkaan pikkuselle pöyvälle. Telekkari kun oli aikasemmin isommalla pöyvällä parvekkeen ikkunan eesä, se pöytä jäi sammaan kohtaan, sen päälle laitettiin nyt vaan kukkia. Tauluteline ja pikkunen pyöriä pöytä saivat siirron alakerran varastoon. Ei nyt mittään suuria muutoksia, mutta uus ilime tuli olokkariin.
Saapa nähä miten kauvan mennee ku iskee into vaihtaa sohova takasin entiselle paikalleen. :)

On meillä käyny sillaitteki joskus ku järijestystä vaihettu että aikamma ku kaappeja, tuoleja , pöytiä siirreltiin ja pyöriteltiin ne pääty just samoille paikoilleen mistä niitä alunperin alettiin siirtämmään. Siitä ehkä oppi sen että kaikkien huonekalujen paikkaa ei samalla kertaa kannata vaihtaa. Voi tehä vaan semmonen osasiirtojärjestyksen.Tännään oli semmonen ja hyvä tuli, eikä menny koko päivää siihen hommaan. :)

Mukavaa päivää!

torstai 29. syyskuuta 2011

Juustotankojen ohoje

Joku halus saaha juustotankojen teko-ohojeen, se tullee täsä.

2,5 dl jauhoja
75gr pehemosta rasvaa joka nypitään jauhoihin
ripaus suolaa, ripaus chilipippuria
yks muna
reilu desi juustoraastetta
maitua tai kermaa vajaa desi, (senverran jotta taikinasta tullee sopivaa että siitä voi tehä tankoja )

Taikina jaetaan nelijään ossaan ja leivotaan tankoja jotka pätkitään sopivan mittasiksi pätkiksi.
Pikkusen litistin pätkiä ja kierasin kiemuralle. Sitte vaan 225 asteiseen uuniin 10 minuuttia.
Syyvään pois. :)

maanantai 26. syyskuuta 2011

Lahjaksi sain, lahjaksi annoin

Sain joku viikko sitte tutulta kassillisen villalankoja. Joten niistäpä sitä sukat tekasin ja annoin lankojen lahjottajalle.

Sukkien kutomisen lomasa sitä tykkää välillä tehä muutaki käsitöitä.

Kaivoin kaapista esille kirijonta työn jonka alotin varmaan pari vuotta sitte. Mustalle villakankaalle kirjon villalangalla kuviot. Alunperin siitä oli tarkotus tulla kiikkustuoliin uus matto, tai peite. Nyt en vielä tiijä mikä siitä tullee laitanko sen seinälle vai tuoliin. Aika näyttänee...
Oli muutes mukava, hieno päivä. :)

Ohi on

Nyt on enin kiire hellittäny, ku myyjäiset on ohi. Viikonlopun myyjäisisä kävi reilu nelijä tuhatta ihimistä mikä tietää sitä, että heijän m...