Sunnuntaita

Taivaanranta helottaa punasensinisen kirijavana tiijä vaikka aurinko sieltä naamaansa näyttäs hetken päästä. Pikkasen oli yöllä sadellu lunta etupihan puolelle, takapihalla ei juuri mittään. On tää erikoinen marraskuu, tällänen lauha marraskuu ollu viimeksi sillo ku ite oon ollu 4 kk ikänen eli reilu 50 vuotta sitte. Sehän vaan kertoo ja tojistaa sitä että historia toistaa ihtiään.
 Niihän se mennee muodinki suhteen. Pillikinttu farkut oli -70 luvulla kova juttu, niitähän sitä taas ja vielä kireempiäki. Huvittaa siis ihan joskus kattoo, aikuset naiset viittii sukkahoususillaan kulukia ku ovat laittaneet kinttuhinsa  ihonmyötäset " kalsarit". Siihe sitte joku mekon tapanen tai paita joka nyt just ja just pepun alle yltää, se kaiketi heijän mielestään hyvännäkönen yhistelmä. Ehkä joillekkin, mut...takamus jos on ku....kintut paksut ja lyhyvet...siihe tiukat sukkahousut....ööhh...mun mielestä kauneus aika kaukana. Mut se siitä.

Eilen oli mielenkiintonen päivä.
Istumma aamu kymmenestä iltapäivään klo 16 avioliittoa käsittelevillä luennoilla. Luentoja oli kolome, välillä syötiin, juotiin kahavia ja seurusteltiin koolle tulleitten parien kesken.
Mielenkiintosta oli kuulla luentoja pitävän avioparin elämän tarinaa siitä miten he olivat selevinneet oman liittonsa kriisitilanteista etteenpäin.
 Jokkaisen liitosahan niitä etteen tullee sehän selevä juttu kun kaks erilaista ihimistä saman katon alla asustaa. Mut se miten asijoita hoijetaan, halutaanko puhua ja selvittää vai jäähäänkö mököttään katkeruuteen ja kaunaan, sillä valtavan suuri merkitys.

Rakastaminen on tahon asia. Tunteet tullee ja mennee, vaihtelevat hormoonitasapainonki takia joskus melekosesti. Jos tunteitten varraan on avioliitto rakennettu eihän se kestä tulevia kolhuja.
Tai sitte se nykysin vallalla oleva ajattelu että seksihän se on asia mikä pittää ensin tietää ja kokia jotta toimiiko sitte voi lyyvä hynttyyt yhteen. Höpö höpö sanon minä. Seksielämäkin vaihtellee ja muuttuu, lirisä ollaan kun se kiinnostus laimenee eikä jälijellä olekkaan sitä yhteenkuuluvaisuuden lujaa sidettä.
Jopa nuoria opastetaan ja kehotetaan kokeileen useempaa kumppania ettei tulis tehtyä virhe valintaa. Miten rikkinäisiä ja elämäänsä kyllästyneitä ihimiset sitte ovatkaan kun on ihtestään annettu pois arvokasta monelle. Sillä jokainen intiimisuhde toiseen ihmiseen nappaa osan ihmistä itseään.
Joku oli ajatellu asijasta näin;" Mitä kehuttavaa ja haastetta  siinä on että elämäs ois kaatanu 100 naista? Palijo enemmän kehuttavaa ja haasteelllisempaa on siinä, että saa yhen naisen tyydytettyä ja pidettyä onnelllisena."  Oon muutes sammaa mieltä.

Mikä sitte saa liiton kestämään?
Keskinäinen rakkaus, sitoutuminen, luottamus ja syvä henkinen yhteys puolisoon. Halu rakastaa sillonkin ku tunteet sannoo että tuos tyypis ei oo mittään rakastamisen aihetta.
Asioista puhuminen vaikka joskus tuntus hölömöltä jostain pikkusesta loukaantumisesta puhuminen. Ellet puhu, ajanoloon se pikkunen asia saattaaki paisua ja viimmen käy nii että kaikki räjähtää silimille.
Tulis osata elää anteeksi antamuksesa.

Pitkäksi kävis lista jos kaikkia tekijöitä alakaa listaamaan  mitkä vaikuttaa liiton kestämiseen. Jokkainen me tiijetään että itestä se on eniten kiinni. Kun on halu ja tahto rakastaa, sillon seleviää kaikista vastaantulevista tilanteista. Joten, elä lakkaa rakastamasta, vaan hoija ja vaali sitä. Ruoki rakkautta niin se elää ja voi hyvin.


Rakkautta sunnuntaihin!

Kommentit

  1. Täyttä asiaa kirjoitat rakastamisesta.
    En käy minunkaan silmään aikuisen naisen paksut sukkikkekset.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma tupa

Langanohjain neljälle langalle

Neuleharppu