sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Lepopäivä

Viikolla ku sitä tottunu herräämään viijen jäläkeen niin jotenki siihen tottuu niin ettei ossaa viikonlopullakkaan nukkua pitkään. Vaistomaisesti sitä käväsee jonkulaisesa horrostilasa siinä ennen kuutta. Tänä aamuna nukuin kyllä seittemään saakka aika levollisesti mut sitte katos uni. En tiijä mihin se häippäs mut ei tullu takasi vaikka yritin makkoilla perin rauhalllisesti unta ootellen.

Aivot alako tekkeen töitä. Loksahti joku suunnittelulevyke kohilleen ja alko syöttään kuvvaa haarukkapitseistä koottavasta tunikasta. Sitäpä siinä aikani suunnittelein kunnes levyke vaihtu ja alako poppanan leikkominen. Piti kääntää kylykee. Samasa jo tuli kuva villoista ja huovuttamisesta että mitenkäs sen taulun sitte tekisinkään. Koita siinä sitte nukkua, höh.

Nousin ylös keittään kahavit. Leikkasin hedelmäleivästä pari kunnon siivua joihin reilusti voita päälle. Vein kahavin ja leivän kokille makkariin ku oletin hänen heränneen siihen ku mää pyöriskelin sängysä, oikein oletettu. Hain itellekki kahavin ja juuva hörpittiin aamukahavit sängysä, murustellen leivän murusia lakanalle. Niitäpä oliki sitte kiva kerräillä.. :)

Aamupäivällä kävin pitkästä aikaa lenkilläkin. En mittään pitkää lenkkiä uskaltanu tehä ku en ihan täysin oo lentsusta selevinny. Pittää suojella kurkkua ettei tulis kipijäksi, tarvii tuota ääntä nuisa lauluhommisa.
Otin sauvat matkaan ku lähin. Olin päässy pihalle ja käännyin lähtemmään polulle päin, niin kuulu seijän takkaa mörijä miehen ääni: " oot sukset unohtanu" . Käännyin ympäri kahtommaan että kuka mulle huutellee. Ihan outo mies seiso toisen porraskäytävän eesä ja tulla taapersi mua kohti.

Mies oli lähes pari metrinen. Pääsä hällä oli semmonen karvalakin reuhka joka peitti silimät lähes kokonaan. Parta aivan kauhia pehko jota ei oltu leikattu eikä juuri siistittykkään miesmuistiin. Oikijan puoleinen silimä oli ummesa ja vasemman silimäluomensa alta välillä tuijotti mua.
 Toises suupieles roikku sätkä ja suu kävi kaiken aikaa. Mies puhua pulupatti siihen malliin ku juttelis tutulle ihimiselle. Kyseli jotakin Maunulaa että mahtaakohan asua täsä talosa. Mies sano muuttaneensa eka kerran pois kotuaan viereiseen talloon ja tarvi apua muuttotouhuihin. Haloo, mies lähes kuuskymppinen ja eka kertaa muutti pois kotua, varsinainen peräkammarin poika vissiin ?

 Mies ehti kertommaan sisaruksistaan minkä ikäsiä ovat. Vanahemmistaan jotka molemmat kuolleet ja miten sisaruksilla meinaa ny olla hankaluuksia perintöjuttujen kans. Kotitalo pittää kuulemma tyjyjentää ja kaikki varastotilat, aivan mieletön homma tuumas mies. Josaki välisä kysäs multa millanen perhe mulla  on ja oonko kauvan asunu talosa. Muutaman sanan hälle siinä sanoin kun taas jo miehellä oli kovasti uutta asijaa kerrottavana. Pikkuhilijaa mää suunnistin askeleitani kohti lenkkipolokua ja toivottelin miehelle hyvvää päivää, toivoen että mies lähtis siihen suuntaan mistä oli tullukki. Siihen suuntaan hän lähtiki puhuen yksikseen kävellessään. Että semmonen aamupäivän juttutuokio.

Lenkiltä ku tulin niin tekasin sapuskan, kalapihivejä ja kermasa haudutettuja kasviksia. Olin syöny aamulla sitä hedelmäleipää usijamman siivun joten mikkään suuri näläkä ei ollu, eikä muutes ollu kokillakkaan. Sano kans syöneensä leipää muutaman ylimääräsen siivun, noku se on niin mahottoman hyyvvää. Aattelin jo että turhaako tein ruuvan ku kummallakkaan ei oo näläkä. Mut niin vaan hupeni kalapihivit pannulta...:)
Se on tuo ihimisen vattanahka venyvää sorttia...hih.

Iltapäivällä olikin sitte srk;n juttuja ja vielä lauluharkat illan päätteeksi. Että siinäpä se lepopäivä meni.
Ny alakaa olla kello sitäpalijo että saapi kohta siirtää luunsa petille. Aamulla  kello päräjää taas viijen jäläkeen mut eipä päräjä sitte seuraavalla viikolla, sillo on koko viikko lommaa. Jeeee!!
 




lauantai 23. helmikuuta 2013

Kylläpä oli kokki keittäny hyvät aamukahavit, heräs ihan kunnolla ku pari kupillista hörpin menemään. Siitäpä se tää päivä lähtiki sitte aika hyvin käyntiin. Tekasin hedelmäleivän uuniin ku entisen oli joku syöny.
Eipä olla juuri muuta leipää leivottukkaan sen jäläkeen ku tuo hedelmäleivän ohoje löyty lehestä. Se on niin älyttömän heleppo tehä, tarvi muutaku sotkia kaikki aineet sekasin ja laittaa uuniin.
Paistoaika on pitkänlainen, puolitoistatuntia, mut menneehän sekin aika sutjakkaasti ku aukaseepi vaikka konneen ja alakaapi pälämäärän läpi plokeja. Kahtelleen ja lueskelleen mitä uusia tekstejä itekukanenki on saanu kirijotelluksi. Leivän ohoje pitäs löytyö tunnisteista, leipomiset.

Alakuinnostuksesta on pikkasen harventunu plokin päivitystahti, mut jos ny kerran kaks viikosa sais jotaki aikaseksi niin kai se vielä sillon tuntus kohtuullisetla ja plokisa säilyy semmonen  tuntu että tää on hengisä. Tai siis kirijottaja on. :)

Tääki päivä mennee siten että ku saan pyykit konneesta laitettua narulle lähen muutamaksi tunniksi töihin. No joo joo, töihin, vaikka onki lauvantai. Mulla ku tuli joulun aikoihin muutamia ylimääräsiä vappaapäiviä jotka sovittiin että teen tunnit sitte kevvään aikana poijes.

Jaahas...laakerikilijujainen lopetti metelöimisen joten pyykit narulle ja menoksi.


 klo.15:30

No niin päivän työt tehty. Ny ehtiipi hetken jatkammaan tätä..

En oo sillaitte varsinainen tarijan kertoja joka osasis monisanasesti kuvailla ja kertua juttuja. Joillekki on semmonen kirijottamisen lahaja annettu, kokilla on. Hän on kirijotellu muistiin isänsä kertomia sotajuttuja, aikoopi tehä niistä kirijan kunhan saapi sopivat kuvat hankittua.

 Nelijä sivua oon lukenu kokin kirijottammaa tarinaa enkä aiko enenpää lukia, luen vasta sitte ku kirija on valamis. Nykyään ku on niin heleppo nettiohojelmalla kirijoa tehä. Voipi liittää kuvia ja kuvatekstejä, kirijottaa tarinan siihen aukealle ommaan lokeroonsa ja painaa vaan valamis näppäintä. Postin kautta ilimestyypi sitte kirijapaketti misä on valamis teos.

Tähän  mennesä kokki on teheny kolome kirijaa. Ekan Sanoja rakkaudesta, meijän 30-vuotis hääpäivän kunniaksi. Toinen kirija Matka Roomaan  ja kolomas Loma Ranskassa.
Mihinkään julukiseen myyntiin teokset ei lähe, ihan vaan omaksi iloksi. Mukava konsti laittaa muistiin tarinat ja kuvat  kirijansivuille. Vaikka pyssyyhän ne muistisa koneellakin mut ohan se vähä eri juttu plarata kirijan sivuja ku tuijottaa ruutua. Eiks vaan ookki?

Tunnin päästä saunaan....



tiistai 19. helmikuuta 2013

Nukketeatteria

Siitäpä on lähes kymmenen vuotta aikaa ku tämän kehikon oon kasannu nukketeatteria varten. Tännään aamupäivällä sen kasasin ku olin luvannu päiväkojilla esittää pienen tarinan. Tosi mukavahan se oli pitkästä aikaa nukkejen kans touhuta, vanahasta muistahan se liikuttelu luonnistu pienen harijottelun jäläkeen.
Tarinan henkilöt; Pablo, Ulla ja Olli

Tarinan teemana oli kiusaaminen ja anteeksi  pyytäminen.
 Päähenkilö Pablo oli maahanmuuttaja joka halusi päästä mukaan urheilukerhoon. Tavatessaan sanavalamiin Ollin, Pablolle tuli tunne että ei hän ehkä sittenkään voi kerhoon mennä. Olli pilaili ja kiusasi Pabloa tämän ihonväristä, korvista, ja antoi ymmärtää että kerhoon ei huolita kömpelöitä kavereita. Tojellisuudesa Pablo oli perin vikkilä jaloistaan. Olli ite kun taas ei ollu kovin liikunallinen sehän sai aikaan pienoista kateutta, mikä taas anto aihetta kiusaamiselle.

Ulla kun sai kuulla mitä Olli oli Pablosta puhunu, hän lohutti Pabloa ja kertoi tälle, että Olli oli itse joutunut kavereitten kiusan kohteeksi joku aika sitten. Ehkäpä se on yks syy siihen että niin herkästi kiusaa ja tekkee pilaa toisista.
Ulla pyysi Palboa mukkaansa kerhoon ja lupasi  pitää Ollille pienen puhuttelun.

Ullan puhuttelun jäläkeen Ollille tuli paha olo kaikesta siitä mitä hän oli Pablolle puhunu. Hän muisti hyvin sen ajan kun hän ite oli joutunut istumaan aina yksin kun toiset eivät olleet huolineet häntä mukaansa. Se teki vieläkin kipijää.
 Olli päätti pyytää anteeksi ilkeitä sanojaan ja toivoi kovasti että heistä voisi Pablon kans tulla hyvät kaverit. Yhesä he lähtivät kerhoon ja sopivat että kerhon jäläkeen mennään syömään hyvät hampurilaiset.

Esityksen jäläkeen juteltiin vielä lasten kans kuisaamisesta ja anteeksi antamisesta. Miten tärkeetä se on muistaa, että kukaan meistä ei voi mitään sille millasena on syntynyt tähän maailmaan.
Ihiminen tulee hyväksyä ihimisenä sellasena ku hän on, mut kaikkia tekoja ei tarvi hyväksyä.

Mukava päivä, kuis sulla?

maanantai 18. helmikuuta 2013

Aikansa kuluksi

 Siskolle ja hänen miehelleen töppöset.
 Kokille rasat, koristekuvio samanlainen millasen tein töppösiin.
Siskon poika pyysi jos tekisin hälle kalalakin, kaikkeehan voi aina yrittää tehä vaikkei ossaiskaan. Ainaki mun päähän sopi tiijä sitte soppiiko poijalle. :)

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Pölijää touhua

Varmaan jokkainen ihiminen joskus on ollu semmosesa tilanteesa että joutuupi kuulemaan toisten ihimisten juttelua osallistumatta siihen ite milläänlailla. No, esimerkiksi semmonen tilanne että ajat autua ja toinen istuu vieresä ja puhhuu puhelimmeen. Asija mitä puhuvat ei kuulu sulle pätkän vertaa, saatikka että oot tietonen asijoittan kokonaisuuvesta ku et kuule muutaku sen mitä vieresä oleva juttellee.
Mut siitä huolimatta sitä voi tehä melekosia päätelmiä ja havaintoja että mistähän oikeen mahtaa olla kyse.

 Me ajelimma eilen Ranualle ku kävimmä siskonlikan synttäreillä. Minä istuin ratin taa, mikä aika harviaista, mut siihen oli syynsä. Kokkilla meinaa tuo lentsu olla sillämallilla että veto on pois, kroppaa kivistää ja väsyttää. Aattelin että hälle mukavempi kuei tarvi aijaa, jaksaapi käyvä reissun ku saapi istua pelekääjänpaikalla. Tiijä sitte oliko mukavempi, ei ainakaan kertonu pelijänneensä. :)

No siinä meijän ajellesa kokin puhelin soi, velipoika soitti.
Mää kuulin,( en siis kuunnellu ) heijän jututeluaan mikä vaihteli laijasta laitaan, talokaupoista tietokonneen ohojelmien laittoon, kuvien käsittelyyn jne.
Josaki välisä kuulin ku puhuvat kerrostalojen purkamisesta, sillon höristin vähä korviani ja kuuloaistini jollakinailla terästy. Kuulemaani mietiskelin vielä jäläkeen päinkin.

Siis niin järijen köyhyyttä ku olla ja saattaa. Hyvä kuntosia kerrostaloja puretaan ku ei niihin oo saatu vuokralaisia. No ei kai niihin saaha asukkaita ku vuokrat on niin korkeita.  Eikös se ois järkevää tiputtaa vuokrien hintaa niin varmasti saisivat taloihin asukkaita. Eikä tarvis miettiä ja kummastella mistä saatasiin rahat hoito-ylläpitokustannuksiin.
 Mutta ku ne on nää nykyset systeemit niin hullunkurista politiikkaa, pölijää touhua mitä ei mun pieni järkipahanen taho millään ymmärtää eikä käsittää.

Uusien tajolen rakennusfirmat ku ei tykkää siitä että joku pulilju laittaapi asunnot vuokralle halavalla hinnalla. Eihän sillon kukkaan osta uutta tai mee vuokralle asuntoon josta saa maksaa enemmän ku laki sallii. Kuka ne ehot ja määräykset oikeen sanelee millä hintaa saa asuntoja vuokralle laittaa?
Vaikuttas vähä siltä että se on jokotai, joko purat talot pois tai sitte teet tappiota kaiken aikaa ja revit multa vuokralaisilta rahat. Siis äly hoi!!
Pölijää touhua, tehä tietosesti ja tarkoitusenmkasesti ihimisten elämästä turhan hankalaa.

Pitäs vissiin lähtiä mukkaan politiikkaan ja antaa äänensä kuulua mitä oikeen oon mieltä. :)

Mutta ny on sunnuntai lepopäivä, joten eipä kannata miettiä tuota sen enempää, lepopäivä se aivoillaki oltava.:)




maanantai 11. helmikuuta 2013

No nii

Ny se taas elämä hymmyilee ku pysty lähteen aamulla töihin. Ihan hyvin meni päivä eikä lentsusta ennää oo juuri tietookaan. Nenu on pikkusen tukkonen edelleen, mut se varmaan on niin kauvan ku tuola päiväkojilla kulijen. Sielä ku sisäilima on aika kehenoo. Moni muukin työntekijä tuhisee nenänsä kans että ku on tukkonen tai sitte se vuotaa. Allergisia oireita tojennäkösesti.
Lääkäri soitteli nelijän aikohin ku oli sovittu että ilimottaapi mitä verikokkeet näytti. Nehän oli kaikki ihan ok, joten siltä osin saapi olla ihan huoleti.
 Otatin reumakokkeetki ku särki noita niveliä niin mahottomasti mut ihan normaalit oli. Suvusa ku on reumaa sekä isän että äitin puolelta niin oon sillontällön muutaman vuojen vällein tarkistanu tilannetta että jos jotaki muutoksia näkkyypi, niin niihin voijaan tarttua heti alakuvaiheesa. 

Että eikai täsä tällä kertaa tään kummempaa, tästäpä sitä on hyvä työviikkua jatkaa....



lauantai 9. helmikuuta 2013

Tärkeintä

Rokulipäiviä vietellesä soittelin yks päivä äiteelle hän ku oli joutunu sairaalaan pahan keuhkoputkentulehuksen takia. Vanhalle ihimiselle tila on hengenvaarallinen. Hengittäminen oli ollu tosi hankalaa, pahoinvointi rajua ja voimat niin pois että ei ollu jaksanu silimiään auki pittää. Kuolema kolokutteli ovella, ei ollu vielä aika lähtee. Kokkeet ku oli otettu niin noro-virushan se oli, voimakkaat antibiootit oli saanu ja pikkuhilijaa alako toipuminen.

Miten ne ajatukset pyörähtivätkään miettimään ihimiselämää.
Kaikki se työ ja touhu mitä sitä tehhään. Kaikki ne saavutetut titteit ja arvonimet, nii hienoja ku ne onkaan, mitä arvua ja merkitystä niillä on siinä vaiheesa ku kuolema kolokuttellee?

Saattaa koko elämänsä kuluttaa ja haaskata siihen että sais mainetta ja mannonaa. Eikä se sinänsä oo paha asija, tekeehän se hetkellisesti onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Moni muukin asia täs elämäs tuottaa iloa ja tyydytystä joista voijaan nauttia mikä on hyvä asija.  Kyse onkin ny siitä, miten heleposti sen elämisen ilon ja nautinnon keskellä unohtuu se tosi seikka, että mittään ei mukkaansa saa kättensä töistä. Tänne jää kaikki. Tyhyjin käsin synnytään, tyhyjin käsin lähetään.

 Elämän prioriteetit. Millon viimeksi oot miettiny niitä ja teheny itelles listaa mihin järijestykseen asijoita asettelet? Teeppä varsin ja kato millasen listan saat aikaan. Mietippä sitte sitä, onko listallas sellasta asijaa mikä sulle vielä jää kun kuoleman hetki koittaa.
 
Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulukia, hän kieltäköön ihtensä ja ottakoon ristinsä ja seurakkoon mua.
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä hän kavottaa sen, mutta joka kavottaa elämänsä mun tähteni, hän löytää sen.
Sillä mitä se hyövyttää ihimistä vaikka hän voittais omakseen koko maailman, mutta sais sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihiminen antaa sielunsa lunnaiksi?" Matt. 16: 24-26


torstai 7. helmikuuta 2013

Hattu

Villoja ristiin rastiin laitoin,
lierin reunasta kaksinkerroin taitoin.
Vähäsen mustaa, harmaata ja lilaa,
eipä kai laskokset ilmettä pilaa.

sivulta
eestä
takkaa

tiistai 5. helmikuuta 2013

Rokulipäiviä

Käväsin eilen aamulla muutaman tunnin töis vaikka aamulla mietin että lähtisköhän sitä ku olo tuntu sellaselle ettei täs ihan vielä kaikki oo ok. Mut lähinpä kuitenki vaikka pää oli kipee, nokkarustinki tukkonen, ääni vielä osaltaan hukkateillä Töisä oli välillä kylymä välillä kuuma .
Johtaja kans siinä sitte jutustelin hän sano heti että nyt otat ja soitat työterveyenhoitajalle ajan ja käyt tarkistuttamasa poskiontelos ettei niisä oo tulehusta.
Minähän tein työtä käskettyä ja sain ajan puolli yheksi samalle päivää.

Hoitajan luona kävin ja röörit tutkittiin. Kovasti oli poskiontelot turvoksisa ja nenu punanen ja ärtyny. Hoitaja kielsi mua käyttämästä nenäsumutetta mitä olin siihen mennesä käyttäny lähes pari viikkoo. Sen takia oon joutunu käyttään sumutetta ku päiväkojilla mennee nenu tukkoon. Mulla ei tavallisesti oo nenun kan ollu mittään ongelmaa. Syksyllä ku alotin työt päiväkojilla nii kohtapuolin huomasin että nenu aina tukkonen. :(

 Tavallisia nenäsumutteita kuulemma ei sais käyttää yhtäjaksosesti ku enintään kymmenen päivän ajan. Kuivattavat nenän limakalavoja mikä ei oo hyvä asija ollenkaan. Jotakin ölijypohojasta sumutetta tulis kai välillä käyttää, ellei semmosta oo niin tavallinen ruokaölijyki kelepaa, mitä voi topsin avulla sivellä limakalavoille. Eihän se ölijy sitä tukkosuutta vähennä mut auttaa siihen kuivuuteen.
Hoitaja lupas jutella lääkärin kans asijasta ja jos lääkäri kattoo hyväksi antaa kuurin nii hoitaja soitteleepi mun lähiapteekkiin ja lähettää resetin sinne. Sovittiin että soittaa mulle jos ei kuuria tarvita.

Puoli viijen aikaan kävin apteekista hakemasa Duact nimisiä kapseleita joittenka pitäs laskee tulehusta ja turvostusa. Kolome kapselia saa ottaa päiväsä tarpeen mukkaan.
Eilen otin kaks, tännään oon ottanu yhen ja taijanpa otta täs päivällä toisen ja illalla kolomanen. Pikkusen siltä vaikuttas aivanku nokkarustinki olis avaramman olonen, hengitys kulukee parammin.
Rokulipäiviä on keskiviikkoon saakka. Jospa sitä sitte jo olis tervehtyny, täysis sielun, hengen ja ruumiin voimisa että kykenee kunnolla töihin. Toivotaan, toivotaan...


sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Alakaa tauti helittään otettaan. Vielä on nokka tuokkonen ja ääni kähee, välillä vilustaa, välillä hijostaa mut kai se kuuluu asijaan. Tai sitte, voisko se olla niin että viilijät ja lämpimät vaihtelut onkin mummukuumetta eikä mittään letsun oireita? Mistä noista aina tietännee.

Huommenna onkin sitte jo maanantai, mikä tietää sitä että lähettävä töihin. Kuumetta ku ei oo nii eikai sitä oikeen voi poiskaan olla, vaikkei täysin terve oliskaan.
Sanovat kyllä että liijan aikasten ei sais lähtiä liikekannalle, saattaa tauti heleposti uusia.
Aamullapa sen näkkee mikä on kunto ja mentävä sen mukkaan.

Vaihteeksi satelee lissää lunta. Ohan tuota jo yheksi talaveksi kyllä tullukki, ettei sen puolee lissää tarvittas. Toisille lumen tulo tietää euroja tilille. Äiti ruukas aina sanua; rahhaa sattaa, isä  lähti aamulypsyn jäläkeen aukomaan teitä että ihimiset pääsi kaupoille ja asijoille kylälle.

Toisille taas lumen tulo tietää hikiä ja kipua ku joutuvat lumikolan ja harijan kans pihamaalla hyöriin.Jotku ossaa ottaa senki homman vähä niinku liikkunnan kannalta, hyötyliikuntaa kuten ruukataan sanua.
Mää pääsen lumitöistä nykysin tosi vähällä, joskus puhistan oven evustan jos on aivan mahottomasti päässy lunta kertymmään. Muutempa täs käy  " viherijät ukot" pihamaan putsaamas.

Mut oon mää joskus teheny lumitöitä ihan hiki päis. Siihen aikaa ku meillä oli kauppapuutarha ja isot kasvihuoneet. Kasvihuoneitten katoilta piti pudotella lumet alas säännöllisin väliajoin ettei huoneitten kaarirungot päässeet painummaan kassaan. Lumi ku painaa aikalailla jos sitä alakaa kertymmään suurempia kinoksia. Sitte ku  lumi oli puotettu alas, piti alakaa puhistaan huoneitten seinustat että seuraavat lumet mahtuu tulemaa alas.
Yks talavi pääsi lunta kertymmää turhan palijo kasvihuoneitten väliin. Eipä siinä auttanu muu ku ottaa lapijo kouraan ja alakaa hommiin. Lunta oli reilu metri jo maas eikä katoilta valunu lumi ollu kaikesta kohtaa päässy valumaan alas saakka. Kaivaa ensin käytävää seinustan viereen, sitte varovasti tiputella kattomuovin päälle jääneet lumet.  Tais olla seuraava talavi siitä ku ostettii sellanen pikkunen lumilinko. Sillä oli heleppo ajella pihamaa puhtaksi. Kasvihuoneitten seinustatki sai ajettua hyvin puhtaaksi kuhan muisti suunnata lentävän lumen niin ettei se lentäny takasi katolle. :)

Pientä näpertelyäki taas ollu....


Olkitähtiä ja piparitaloja

Loojan pohojalta löyty pussillinen olokia. Niistäpä väätelin tähtejä. Tähti on aika iso, sakarasta sakaraan 60 cm. Viime vuonna tein yhen ja...