Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2013.

Lepopäivä

Viikolla ku sitä tottunu herräämään viijen jäläkeen niin jotenki siihen tottuu niin ettei ossaa viikonlopullakkaan nukkua pitkään. Vaistomaisesti sitä käväsee jonkulaisesa horrostilasa siinä ennen kuutta. Tänä aamuna nukuin kyllä seittemään saakka aika levollisesti mut sitte katos uni. En tiijä mihin se häippäs mut ei tullu takasi vaikka yritin makkoilla perin rauhalllisesti unta ootellen.

Aivot alako tekkeen töitä. Loksahti joku suunnittelulevyke kohilleen ja alko syöttään kuvvaa haarukkapitseistä koottavasta tunikasta. Sitäpä siinä aikani suunnittelein kunnes levyke vaihtu ja alako poppanan leikkominen. Piti kääntää kylykee. Samasa jo tuli kuva villoista ja huovuttamisesta että mitenkäs sen taulun sitte tekisinkään. Koita siinä sitte nukkua, höh.

Nousin ylös keittään kahavit. Leikkasin hedelmäleivästä pari kunnon siivua joihin reilusti voita päälle. Vein kahavin ja leivän kokille makkariin ku oletin hänen heränneen siihen ku mää pyöriskelin sängysä, oikein oletettu. Hain itellekki k…
Kylläpä oli kokki keittäny hyvät aamukahavit, heräs ihan kunnolla ku pari kupillista hörpin menemään. Siitäpä se tää päivä lähtiki sitte aika hyvin käyntiin. Tekasin hedelmäleivän uuniin ku entisen oli joku syöny.
Eipä olla juuri muuta leipää leivottukkaan sen jäläkeen ku tuo hedelmäleivän ohoje löyty lehestä. Se on niin älyttömän heleppo tehä, tarvi muutaku sotkia kaikki aineet sekasin ja laittaa uuniin.
Paistoaika on pitkänlainen, puolitoistatuntia, mut menneehän sekin aika sutjakkaasti ku aukaseepi vaikka konneen ja alakaapi pälämäärän läpi plokeja. Kahtelleen ja lueskelleen mitä uusia tekstejä itekukanenki on saanu kirijotelluksi. Leivän ohoje pitäs löytyö tunnisteista, leipomiset.

Alakuinnostuksesta on pikkasen harventunu plokin päivitystahti, mut jos ny kerran kaks viikosa sais jotaki aikaseksi niin kai se vielä sillon tuntus kohtuullisetla ja plokisa säilyy semmonen  tuntu että tää on hengisä. Tai siis kirijottaja on. :)

Tääki päivä mennee siten että ku saan pyykit konneesta la…

Nukketeatteria

Kuva
Siitäpä on lähes kymmenen vuotta aikaa ku tämän kehikon oon kasannu nukketeatteria varten. Tännään aamupäivällä sen kasasin ku olin luvannu päiväkojilla esittää pienen tarinan. Tosi mukavahan se oli pitkästä aikaa nukkejen kans touhuta, vanahasta muistahan se liikuttelu luonnistu pienen harijottelun jäläkeen.
Tarinan teemana oli kiusaaminen ja anteeksi  pyytäminen.
 Päähenkilö Pablo oli maahanmuuttaja joka halusi päästä mukaan urheilukerhoon. Tavatessaan sanavalamiin Ollin, Pablolle tuli tunne että ei hän ehkä sittenkään voi kerhoon mennä. Olli pilaili ja kiusasi Pabloa tämän ihonväristä, korvista, ja antoi ymmärtää että kerhoon ei huolita kömpelöitä kavereita. Tojellisuudesa Pablo oli perin vikkilä jaloistaan. Olli ite kun taas ei ollu kovin liikunallinen sehän sai aikaan pienoista kateutta, mikä taas anto aihetta kiusaamiselle.

Ulla kun sai kuulla mitä Olli oli Pablosta puhunu, hän lohutti Pabloa ja kertoi tälle, että Olli oli itse joutunut kavereitten kiusan kohteeksi joku aika si…

Aikansa kuluksi

Kuva
Siskolle ja hänen miehelleen töppöset.
 Kokille rasat, koristekuvio samanlainen millasen tein töppösiin.
Siskon poika pyysi jos tekisin hälle kalalakin, kaikkeehan voi aina yrittää tehä vaikkei ossaiskaan. Ainaki mun päähän sopi tiijä sitte soppiiko poijalle. :)

Pölijää touhua

Varmaan jokkainen ihiminen joskus on ollu semmosesa tilanteesa että joutuupi kuulemaan toisten ihimisten juttelua osallistumatta siihen ite milläänlailla. No, esimerkiksi semmonen tilanne että ajat autua ja toinen istuu vieresä ja puhhuu puhelimmeen. Asija mitä puhuvat ei kuulu sulle pätkän vertaa, saatikka että oot tietonen asijoittan kokonaisuuvesta ku et kuule muutaku sen mitä vieresä oleva juttellee.
Mut siitä huolimatta sitä voi tehä melekosia päätelmiä ja havaintoja että mistähän oikeen mahtaa olla kyse.

 Me ajelimma eilen Ranualle ku kävimmä siskonlikan synttäreillä. Minä istuin ratin taa, mikä aika harviaista, mut siihen oli syynsä. Kokkilla meinaa tuo lentsu olla sillämallilla että veto on pois, kroppaa kivistää ja väsyttää. Aattelin että hälle mukavempi kuei tarvi aijaa, jaksaapi käyvä reissun ku saapi istua pelekääjänpaikalla. Tiijä sitte oliko mukavempi, ei ainakaan kertonu pelijänneensä. :)

No siinä meijän ajellesa kokin puhelin soi, velipoika soitti.
Mää kuulin,( en siis…

No nii

Ny se taas elämä hymmyilee ku pysty lähteen aamulla töihin. Ihan hyvin meni päivä eikä lentsusta ennää oo juuri tietookaan. Nenu on pikkusen tukkonen edelleen, mut se varmaan on niin kauvan ku tuola päiväkojilla kulijen. Sielä ku sisäilima on aika kehenoo. Moni muukin työntekijä tuhisee nenänsä kans että ku on tukkonen tai sitte se vuotaa. Allergisia oireita tojennäkösesti.
Lääkäri soitteli nelijän aikohin ku oli sovittu että ilimottaapi mitä verikokkeet näytti. Nehän oli kaikki ihan ok, joten siltä osin saapi olla ihan huoleti.
 Otatin reumakokkeetki ku särki noita niveliä niin mahottomasti mut ihan normaalit oli. Suvusa ku on reumaa sekä isän että äitin puolelta niin oon sillontällön muutaman vuojen vällein tarkistanu tilannetta että jos jotaki muutoksia näkkyypi, niin niihin voijaan tarttua heti alakuvaiheesa. 

Että eikai täsä tällä kertaa tään kummempaa, tästäpä sitä on hyvä työviikkua jatkaa....



Tärkeintä

Rokulipäiviä vietellesä soittelin yks päivä äiteelle hän ku oli joutunu sairaalaan pahan keuhkoputkentulehuksen takia. Vanhalle ihimiselle tila on hengenvaarallinen. Hengittäminen oli ollu tosi hankalaa, pahoinvointi rajua ja voimat niin pois että ei ollu jaksanu silimiään auki pittää. Kuolema kolokutteli ovella, ei ollu vielä aika lähtee. Kokkeet ku oli otettu niin noro-virushan se oli, voimakkaat antibiootit oli saanu ja pikkuhilijaa alako toipuminen.

Miten ne ajatukset pyörähtivätkään miettimään ihimiselämää.
Kaikki se työ ja touhu mitä sitä tehhään. Kaikki ne saavutetut titteit ja arvonimet, nii hienoja ku ne onkaan, mitä arvua ja merkitystä niillä on siinä vaiheesa ku kuolema kolokuttellee?

Saattaa koko elämänsä kuluttaa ja haaskata siihen että sais mainetta ja mannonaa. Eikä se sinänsä oo paha asija, tekeehän se hetkellisesti onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Moni muukin asia täs elämäs tuottaa iloa ja tyydytystä joista voijaan nauttia mikä on hyvä asija.  Kyse onkin ny siitä, mite…

Hattu

Kuva
Villoja ristiin rastiin laitoin, lierin reunasta kaksinkerroin taitoin. Vähäsen mustaa, harmaata ja lilaa, eipä kai laskokset ilmettä pilaa.

Rokulipäiviä

Käväsin eilen aamulla muutaman tunnin töis vaikka aamulla mietin että lähtisköhän sitä ku olo tuntu sellaselle ettei täs ihan vielä kaikki oo ok. Mut lähinpä kuitenki vaikka pää oli kipee, nokkarustinki tukkonen, ääni vielä osaltaan hukkateillä Töisä oli välillä kylymä välillä kuuma .
Johtaja kans siinä sitte jutustelin hän sano heti että nyt otat ja soitat työterveyenhoitajalle ajan ja käyt tarkistuttamasa poskiontelos ettei niisä oo tulehusta.
Minähän tein työtä käskettyä ja sain ajan puolli yheksi samalle päivää.

Hoitajan luona kävin ja röörit tutkittiin. Kovasti oli poskiontelot turvoksisa ja nenu punanen ja ärtyny. Hoitaja kielsi mua käyttämästä nenäsumutetta mitä olin siihen mennesä käyttäny lähes pari viikkoo. Sen takia oon joutunu käyttään sumutetta ku päiväkojilla mennee nenu tukkoon. Mulla ei tavallisesti oo nenun kan ollu mittään ongelmaa. Syksyllä ku alotin työt päiväkojilla nii kohtapuolin huomasin että nenu aina tukkonen. :(

 Tavallisia nenäsumutteita kuulemma ei sais kä…
Kuva
Alakaa tauti helittään otettaan. Vielä on nokka tuokkonen ja ääni kähee, välillä vilustaa, välillä hijostaa mut kai se kuuluu asijaan. Tai sitte, voisko se olla niin että viilijät ja lämpimät vaihtelut onkin mummukuumetta eikä mittään letsun oireita? Mistä noista aina tietännee.

Huommenna onkin sitte jo maanantai, mikä tietää sitä että lähettävä töihin. Kuumetta ku ei oo nii eikai sitä oikeen voi poiskaan olla, vaikkei täysin terve oliskaan.
Sanovat kyllä että liijan aikasten ei sais lähtiä liikekannalle, saattaa tauti heleposti uusia.
Aamullapa sen näkkee mikä on kunto ja mentävä sen mukkaan.

Vaihteeksi satelee lissää lunta. Ohan tuota jo yheksi talaveksi kyllä tullukki, ettei sen puolee lissää tarvittas. Toisille lumen tulo tietää euroja tilille. Äiti ruukas aina sanua; rahhaa sattaa, isä  lähti aamulypsyn jäläkeen aukomaan teitä että ihimiset pääsi kaupoille ja asijoille kylälle.

Toisille taas lumen tulo tietää hikiä ja kipua ku joutuvat lumikolan ja harijan kans pihamaalla hyörii…