maanantai 28. helmikuuta 2011

Kevään vaikutustako ?

Uus viikko ja uuvet kuijeet, niihän sitä sanotaan.

Liekkö jo kevään tulolla vaikutusta kun kokki alako täs yks päivä makkarin muutostöihin. No sehän alako siitä ku ensin hankittin uuvet valakoset yöpöyvät. Sen takia piti vanhalle ruskeelle hyllykölle hankkia uus koti, onneksi löyty.
No, kun olimma saaneet yöpöyvät koottua, kokki tuumas että eihän nuot tuoli ja  pikkusohova tänne makkariin ennään sovi.
Viime kesänä saatiin ne yhen pöydän vaihosa. Kalusteet olleet alunperin tummanruskeella petsillä petsatut. Meille tullessa ne oli suurelta osin hiottu, eli olivat sellasen mukavan vanhahtavan näköset. Edellisellä omistajalla kaiketi ollu tarkotus ne maalata. Me tykättiin niistä ihan sellasina hiuttouina. Istuinostat  vain verhoilin uusiksi.


Niinpä hän kävi hakemasa valakosta huonekalumaalia ja maalata tempas kalusteet valakosiksi. Kyllä niistä hyvännäköset tuliki ja sopivat vallan mainiosti makkariin.


Mutta, sägnynpeitto, se tilikuista tehty tähtipeitto??Sehän oli ny ihan väärän värinen, pilas kokonaisuuven.
Selevä, suora ilimotus tuli että ny lähetään Jyskiin. Mainoslehesä oli ollu tarijous päiväpeitteistä ja tyynyistä jos vaikka löytys meille sopivia sävyjä.

Jyskistä ku tulimma ulos nii kainalosa oli kolome tyynyä. Kaks tumman lilan väristä, yks valakonen vähä suurempi sekä lila sängynpeite ja pehemonen viltti. ;)
Voi että ne tekikin makkarista ihan romanttisen.
Mutta ... mitäs ny taas?  Matto, tahtoo uuven maton!!

Sittepä sitä suunnistettiin mattokauppaan, mää sain olla makutuomarina ainaki vähäsen. Mut nukkamatto se piti olla, siihen asijaan mulla ei ollu nokankoputtamista. :)







Lopputulos oli onnistunu.


Kevät saa ihimeitä aikaan !!

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Sanaa sunnuntaille

Tunnen pelon vyöryvän aaltojen lailla
valtaansa kahliten kokonaan, voimaton oon.
Voimat nuo hiipuvat ruumiistain
jaksa jatkaa en matkaa mä tähän jään,
kuulla saan.

Älä pelkää hän vierelläs kulkee ja kannattaa.
Älä pelkää ei pimeyden voimat sua valtaan saa.
Älä pelkää hänen armonsa lopu ei milloinkaan.
Älä pelkää hän kanssasi kulkee ja johdattaa.

Tunnen kaiken kaatuvan päälleni sorrun
taakkani alle mä jaksa en, uupunut oon.
Kukaan ei ymmärrä, vapisen pelkään,
tuntuu kuin matkani kesken jäis,
kuulla saan.


Siunausta päivääsi !

lauantai 26. helmikuuta 2011

On se nii haikeeta


Vuosia sitte ostimma kirpparilta hyllykön. Alaosasa on kaappi,  sen yläpuolella tuollanen hauska pöytälevy jonka saa työnnettyä sissään ja otettua esille sillo ku sattu tarvimmaan. Hyllykkö on -60 luvun tuotantoo, viilupinnotettua puuta. Hyllykön on teheny Hugo Troeds  Bjärnum, eli sehän on sillo ruottalainen. Näköjään ne ruottiskin ossaa tehä mukavan näkösiä kalusteita. Hyllykön korkeus on 164 cm ja leveys 95cm. Hyllyosan syvyys 24 cm, pöytälevy kun kokonaan auki syvyys 57 cm, kaappiosan syvyys 36 cm. 

Hyllykösä on kivoja ykityiskohtia. Kolome matalaa lootaa joissa hauskat kolomion malliset vetimet. Yhen lootan koko on  32 x 4 x 17 cm , ihanteellinen paikka pikku tavaroille. Toisella laitaa hyllyä on lokerikko misä voi säilyttää vaikka kortteja. Meillä hyllykkö toimi hetken aikaa työpöytänä. Kaappiin mahtu tulostin ja paperit, pöytätason kun aukas kokonaan sen päälle sopi läppäri vallan mainiosti. Kajarit mahtuu hyllylle tai hyllykön päälle.

Mutta, kaikella on aikansa auringon alla. Niin on hyllykölläkin. Haikein mielin siitä pittää luopua kun sille ei oo ennää tillaa. Koitettiin katella paikkaa olohuoneesta ja toisesta kammarista mut ei sille löydy tillaa. Ei auta, lappu kylykeen, " myytävänä".

Elämä on valintoja. Nyyhhh...

perjantai 25. helmikuuta 2011

Se toinen paikka

Toinen paikka mihin meijät neuvottii oli jonkumoinen kierrätyskeskuksen tapainen paikka. Paikan päällä korjailivat ja kunnostivat tavaroita myyntikuntoseksi. Osa tietysti sellasta jonka sai laittaa myyntiin sellasenaan.
.



Hyllyillä oli kaikenmoista hauskaa ja kivaa tilipehöörää.

     Lasitavara- ja kahavikuppihyllyt on ihan pakko aina kahtua läpi. Ollaan vuosia keräilty erilaisia kahavikuppeja. Arabiaa suurin osa, mut joukkoon mahtunu toki jonku muunkin valamistamia. 
                             


 Tälle kupille on etitty kavereita
jo pitemmän aikaa.
Joku vuosi sitte löyvettiin tää joltain kirpparilta mutta samanlaista raijalllista ei oo toista vastaan tullu. Tuon mallisia kuppeja kylläki  oon nähäny mut eri kuviolla varustettuna.
 Jos satut josaki näkkeen tään näkösiä kuppeja nii kiva kun ilimotat mulle. :)
                    

torstai 24. helmikuuta 2011

Kävästiin ulukomailla

Puoli yheksän aikaan hypättiin roomsteriin, kävästiin viemäs likka työharjotteluun ja lähimmä ajeleen kohti Haaparantaa.  Olimma sopineet tuttujen kans  että tavataan Ikeas kymmenen aikoihin. Me  oltiin senverran ajoisa perillä ettei ollu koko putiikki vielä ees auki, mut kuitenkin päästiin sisälle ettei tarvinnu ulukona paleltua.

Tuihan ne tututkin hetken päästä, juotiin kahvit jonka jäläkeen
kierreltiin liikkeesä tunnin verran. Siinä kierrellesä  tuli puheeksi, että onhan niitä kirppareitakin Haaparannalla. Päätimmä lähtiä käymään yhesä kattomasa mitä mukavaa vois löytyä.



Ajoimme siis Haaparannan keskustaan Lasses Möbler putiikin pihamaalle. 



Liikkeesä
palijon
antiikkia.

 


 Kapea, korkea koivupuinen  laatikosto.
 Kansi vihreetä marmoria.          
                       



      

 
Keraaminen hauska pesuallas. 












Söpöjä lampunjalkoja.

Venäläinen taulu upeilla kehyksillä.



Ihan kattomisen arvonen paikka , monenlaista hienoo esinettä ja tavaraa. Joka tykkää käyvä kiertelemäsä kirppareita, jos satut Haaparantaan nii mee ihimeesä käymään. Putiikin löytää osotteesta Företagsvägen 4,  on sinne puhelinnumeroki 
        +4672 2253250, myyjä ite anto numeron ku sai tietää että mää plokia kirijottelen.
Ohan tää pikkasen niinku ilimasta mainostamista. :)


Johan meni vähä myöhälle tään kirijotteleminen mut aattelin että mukava on saaha eka osa tälle päivää naputelluksi. Toisen osion kirijotan myöhemmin ku käytiin yhes toiseski paikkaa. Mut siitä myöhemmin. Nyt unille. :)

tiistai 22. helmikuuta 2011

Tilikkutyöt jatkuuu..:)

Tää on ny sitte ihan meijän oma sängynpeitto, on parasta aikaa petin päällä makkarisa. Alunperin tein peiton nuoremmalle poijalle lasten sänkyyn. Poika ku lähti kotoa ei halunnu ottaa peittoo mukaansa joten se jäi vähä niinku käyttämättömäksi. Mutta silleppä löyty käyttöö ku ostimma uuven 140 cm leviän runkopatja sängyn.
Peittohan oli ihan liijan pieni, joten mun piti keksiä siihen levikettä että sain sen ylttämään reunojen ylitte.  Kävin ostamasa lissää sopivan sävysiä puuvilla kankaita ja ompelin eri levysiä suoria kaitaleita ympäri peittoo.











 Tähtikuvio neliö on kooltaan 19x19 cm , niitä on  peitosa 35 kpl, 7pituussunnasa ja 4 vaakatasosa. 
Keskus neliö on n. 9x9 cm siitä voi päätellä että aika pienten tilikkujen kans on saanu väkertää. :)
Helpommaksi työn tekee se että kankaat on puuvillaa, joten saumat on huomattavasti ohuempia kuin huonekalukankaita ommeltaessa.
Päällytikkasin peiton neliöitten kohista, keskeltä ja reunoilta.








 Reunakaiteleeseen ompelin yksittäiset palaset joista joka kolomas on punanen. Kokin idea oli ommella peiton jalakopäähän muotolaskokset, jolloin siihen synty kuluma mikä saa peiton pysymään hyvin sängynpäällä. Muotolaskokset tein tummansiniseen kaitaleeseen, jolloin sain vaaleensinisen  kaitaleen ommella ihan suorana kiinni iliman laskoksia. Näin tehden sain kulman näyttämään pyöreemmältä, phemeemmältä.



 Ajatus päivään
Rauha ei ole jotakin sellasita
mitä toivot itsellesi -
rauha on tekoja,
rauha on sitä, millainen olet,
rauha on sitä, mitä jaat toisille!
-Robert Fulghum -


maanantai 21. helmikuuta 2011

Sarjassamme tilikkutöitä jatkuu...

                                                                     Tivoli

Tämän punakuvioisen peiton neliöistä osa on ihan samalla mallilla tehtyjä kuin tähtitaivas peitto. Iso ero syntyy kun neliön tilkkuihin on käytetty usiampaa väriä. Tähän on käytetty viittä väriä kun tähtitaivas peitossa oli käytetty kolomia.




Toisenlainen neliö on tehty kans ihan peruskuvioista, neliöstä, kolomioista ja suorista kaitaleista. Mistäpä muusta ne kuviot koostuiskaan? Varsinainen kokonaisuushan syntyykin sitten siitä millä tavalla kolomioita, neliöitä ja suorakaiteita yhistellään. Rajana kai ei oo ku mielikuvitus.

 Keskellä neliöö on keltanen n. 15x15 cm pala, sen reunoihin ommeltu siniset palaset. Kultaset lintu kolomiot kiinitetty sinisiin ja reunaan vaalanpunaiset kaitaleet.
Näitä kahenlaisia neliöitä sitte järijestelin sopivasti ja sain syntymmään ihan hauskan kirjavan kokonaisuuven.



Reunakaitaleet tein sinisestä ja vaaleenpunasesta suorista kaitaleista. Peiton päätyreunoihin tein erilliset kolomoit, hieman leveämmät mitä siniseen peittoon.

Tämänkin peiton tilikut on huonekalukankaista, vuorauk-
seen käytin puuvillakangasta.



Päivän sana

Ihminen ei koskaan ole kauniimpi kuin
pyytäessään ja antaessaan anteeksi.
- Jean Paul -

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Sunnuntaita !

Tilikkutyöt jatkuu vielä ens viikolla, mut ny ku on sunnuntai, pyhä, lepopäivä , nii eihän sitä viitti tilikkujuttuja laitella, vaan keskityttään paremminki ihan lorvailuun ja olemiseen. :)

 Kokki osti eilen uudet reteot makkariin, aina kuulemma pikkupojasta saakka just tuollasia halunnu. * hällä oli just se pilike silimäkulumasa mikä kertoo että  ei se ny ihan nii oo *
  Philipsin  Unique wall-mountable desing with USB Dirrecet playback, ainaki nimi kuullostaa hienolta. :)   Oli kai sielä kapuas tarijolla vielä hienonpia ja kalliimpiaki systeemeitä, mut nuo kai meiijän tiloihin ihan riittävät.
Pittäähän sitä saaha ostaa sillo ku haluaa, " pojat on poikia". :)
Niin no ne reteot ei vielä eilen illalla ihan seinälle saakka ehtineet, ovat vielä laattialla oottelemasa pääsyä paalupaikalle, keskelle seinää, ihan siihen kohtaan joka on niinku paras paikka kuuntelun kannalta. Pitihän niitä kuitenki illalla pikkusen testata miten kuuluu, mut oli senverran myöhä jo ettei jaksettu kovin montaa biisiä kuunnella.

Mut aamulla. Kokki käväs keittämäs kahavit, juua hörppästiin ja menimmä takasin sängyn päälle ja reteot auki. Siinäpä sitä köllöteltiin ja kuunneltiin...mukava aamu...
Kyllä niistä hyvin kuulukin, tosin vielä kuuluvuus paranee ja muttuu ku saahaan reteot laitettua seinälle. Malttaakohan sitä sitte makkarista muualle lähtiäkkään ? :) 



Sana sunnuntaille:

Suurin asia mikä tapahtuu ihimisen ja Jumalan välillä
on rakastaa ja olla rakastettu.

Lepposaa sunnuntaita!

perjantai 18. helmikuuta 2011

Sarjassamme tilikkutöitä jatkuu...




Tähtitaivas

Täsä peitosa olikin pikkusen enemmän tekemistä mitä Viirit peitteesä. Tähtitaivas peitosa on 12 isua neliötä joitten koko suunnilleen 50 x 50 cm. Päättelin koon suunnilleen siitä, ku nuo siniset välikaitaleet oli muistaakseni 5cm leviät. Joten isot neliöt eivät voi olla juuri tuon suurempia, muuten peitto ois ihan jättikokonen. Isot neliöt muodostuu kolomioista ja neliöistä joita on kahen kokosia. Keskellä on n. 15 x 15 cm tumman sininen neliö jonka sivuille on ommeltu valakoset kolomiot. Siitä syntyy keskusneliö.



Seuraavaksi on ommeltu isompaan valkoseen kolomioon  kiinni kaks pienenpää sinikuviollista kolomioo, pienet kolomiot muodostaa tähen sakarat. Tämä pala  ommellaan kiinni keskusneliöön. Tehhään toinen samanlainen palanen joka ommellaan vastapäiselle sivulle mitä eka ommeltiin. Niin ollaan saatu nelijä sakaraa kiinnitettyä keskusneliöön. Vielä pitäs saaha toiset nelijä.

Joten sama homma toistetaan, kolomiot kiinni toisiinsa Sen jäläkeen ommellaan pienet valakoset neliöt kiinni siniseen kolomioon. Syntyy hieman pitempi kaitale joka ommellaan keskusneliöön kiinni siten, että valakosen neliön reuna kiinnittyy aina siniseen pieneen kolomioon.
Lopputuloksena on ihan selevä tähti. :)
Kaikki tähti neliöt ommellaan samalla systeemillä.

Seuraava vaihe olikin sitte järijestää palast oikeseenkohtiin ja koota peitto kasaan. Tähän peittoon tein tummansinisillä tähillä linjan, se kulkee kulmasta kulmaan. Vaalijan siniset tähet jää kolomen kappaleen ryhminä omiin kulmiinsa, ne on erotettu selkeesti toisistaan.

Tähtien välliin tein kaitaleet jotka vielä erotin toisistaan ruskehtavalla neliöllä. Ensin ompelin valamiiksi pitkittäissuuntaan tulevat kaitaleet, jolloin aina kiinittyi ruskea neliökin. Sen jäläkeen joka tähtikuvioon ompelin vaakatassoon tulevan kaitaleen. Näin tekemällä sain ommella pitkät kaitaleet yhtäjakosesti kiinni. Ruskehtavan pienen neliön piti osua aina kaitaleitten risteyskohtaan, ellei osunu, tulos näytti vinolta, eikähän semmonen tuu kuuloonkaan.
En mää tarkka oo mutta justiin se olla pittää. :)
Kyllä mää monta kertaa sain ratkoo ja purkaakkin tuota tehes, mutta sellastahan se ompeleminen on. Jos ei kerralla tuu hyvä ja onnistu, sillo homma tehhään uusiksi niin kauan että oon tyytyväinen..


Reunakaiteleenkin tein tähän vähä hankalamman kautta. Pienistä tasasista tilikuista tein yhtenäisen kaitaleen jonka kiinnitin peiton reunaan. Tilikkukaitaleen reunustin vaaleemmalla yhtenäisellä kaitaleella. Ja kaiken huipuksi, ihan reunimmaiseksi väkelsin kolomiot jotka joka ikinen on vuorattu erikseen. Reuna kolomiot kiinnitty samalla kun ompelin vuorikankaan paikalleen.

Nyt sinäki ossaat tehä tähtikuvion. :)




Tähtitaivas

Siitä moni aiheen saa
lauluunsa sanat riimittää.
Se ihimisen mielen kiidättää
niin usein, taivaan rannan taa.

Tähtitaivas, se loistelias
katseitten kääntäjä,
epäsopujen vääntäjä kun
eivät selvää saa kuka tädet
hohtamaan radallensa laittaakaan?

Tähdenlento pienen hetken
päättäkö se elon retken?
Minne sammuu tähdet nuo
meneekö ne tuonen luo vai
jonnekkin missä tarvitaan
myöskin tähtitaivasta loistamaan.

Tähtitaivasta riittää meille
kaikille kansojen ihmisille.
Sitä kun katselet pimenevin illon
muista rakkaitas syömmessäs sillon.





torstai 17. helmikuuta 2011

Sarjassamme tilikkutöitä

Enpä muista ihan tarkkaan kauanko siitä on aikaa, kun sain tilaustyönä tehä muutamia tilikkutöitä. Kauhijan palio en erehy jos sanon että on siitä ainaki 12 vuotta, mielluummin mennee lähemmäs viittätoista.
Mut eipä niillä vuosilla täsä niin merkitystä oo.
Näin jäläkeen päin ku  kattelee kuvista, nii käy vaan mielesä miten sitä onkaan ollu kärsivällisyyttä tuommosten tekemiseen. Nyt ei taitas ennään hermot riittää :)

Jokkainen työ alotettiin suunnittelusta. Piti miettiä idea millasen kuvion haluaa tehä, piirrellä erilaisia vaihtoehtoja siitä ruutupaperille. Ruutupaperi oli siitä hyvä kun pysty hyödyntään ruutuja, oli tavallaan valamis pohoja mihin heleppo laskia montako ruutua tuohon suuntaan, montako tähän. Yhtä peittoa varten tein usiamman piirrosmallin, joisa vaihtelin yksittäis kuvioitten järijestystä ja värejä. Kokonaisuuvesta syntyy vallan erilainen jos tummat sävyt ovat suorassa linjassa tai ne on asetettu mukavasti lomittain, kuten alla olevassa Viirit peitossa. Se kait tuosa hommasa niin mielenkiintosta onkin ku saa käyttää mielikuvitustaan. :)



Viherjiän sängynpeiton kuvion idean sain pikkulasten viiristä. Sellanen pikkunen viiri joka on kiinni puukepisä, viiri pyörii mukavasti muksun juostessa. Peiton viiri syntyy kaheksasta tilikusta, joita on aina kahta eri väriä, nelijä kumpastakin. Kuvio syntyy kun yksittäiset neliöt ommellaan toisiinsa kiinni. Kivasti saa hieman kolomiulotteista vaikutelmaa kun on selkeesti vaalee ja tumma väri rinnakkain. Vastapainona rinnalle kuvio josa molemmat sakarat ovat tummempia. 


Peittossa on kaikkiaan 24  yksittäistä n. 55 x 55 cm  neilöö ( en muista tarkkaa kokoa)  joisa kaikisa on nelijä pienempää neliöö. Peini neliö koostuu kahesta sakarasta ja kahesta suorasta palasesta. Pienet neliöt ku ommellaan yhteen syntyy viiri. Tilikkuhin käyteyt kankaat oli kaikki huonekalukankaita. Hieman vahvoja tilikkutyöhän mutta ainakin kestävät käytössä huomattavasti paremmin mitä puuvillaset kankaat.


 Tilkkujen leikkamisen tein sarijatyönä. Mulla oli valamis sapluuna sakaraa varten, suoria paloja varten leikkasin pitkän kaitaleen, josta sitten katkasin aina sopivan mittasen pätkän. Taittelin kangasta pari kolome kerrosta päällekkäin , kiinnitin nuppiksilla jottei kangas pääse liikkumaan  leikkaamisen aikana. Piirsin sapluunalla sakarat valmiiksi kankaaseen, mikä helpottaa leikkaamista, eikä tuu liian leviät saumanvarat. Sen jäläkeen rullaleikkurilla leikkasin sakarat ja kaitaleet irti, apuna käytin puuviivotinta  jota myöten oli hyvä leikata suoraan.

 Leikkaamisen jäläkeen otin esille piirretyn ja väritetyn mallin, josta näki mihin järijestykseen palaset pittää laittaa. Laitoin aina yhen isomman neliön palaset sammaan kassaan ompelujärijestykseen. Joten mulla oli työpöyvällä, tai oikeemmin sanottuna olohuoneen lattialla ( oli riittävästi tilaa )  24 tilikkukassaa joisa kussakin 16 kappaletta tilikkuja. Sitte vaan ompelleen..surrr.....surrr... meni siinä jokunen tunti :)

Kun kaikki neliöt oli saatu kasattua  levitin ne olohuoneen lattialle. Jostaki piti penkua mallipaperi taas esille että pystyin laittammaan neliöt siihen järijestykseen miten ne peittoon tullee. Se homma ku oli tehty, kasasin neliöt taas ompelujärijestyses läjään ja siirryin tutuksi tulleelle tuolille. Surrr....surr....

Peitteen reunakaitaleen tein ihan suorista tilikuista. Vuorasin peitteen puuvilla kankaalla ja päällitikkasin käsin vain viirineliöt, siten sain ne hieman " nousemaan irralleen" muusta osasta peitettä.

Ei hassumman näkönen ollenkaan.

Aurinkoista pakkaspäivää!

tiistai 15. helmikuuta 2011

Erilainen päivä

Aina niitä tullee etteen semmosiaki päiviä joita ei ois osannu oottaa. Tännään oli semmonen päivä.
Pääsen tutustummaan muutamaksi päivää pesulaan, kattomaan miten sielä hommia tehhään ja kuinka niitä vaattetia oikeen linttattaan. Ihan vapaaehtosta hommaa tai no jooo, vois kai sanua että sen takia oon sielä kun likalla työharjottelujakso. Tarvii hieman ohojausta, jonku vähä kattomaan perään että hommat hoituu. Viime viikolla oli koulusta avustaja, tälle viikko eivät saaneet koulusta  kettään joten minäpä sanoin että voihan mää muutamana päivänä olla.

Keskellä pöytää, tai oikeesti sanottuna laatikon pohojaa, vaatteet on sekavasa läjäsä. Systeemi kun toimi sillaitte, että pestyt vaatteet tuuvaan isosa laatikosa lajittelu / linttauspöyvän viereen. Laatikko on neliskanttinen kooltan jottain 150 x 150 x 80 cm, ja siinä on ritiläpohoja. Sitte ku edellisen laatikon vaatteet on saatu lintattua vaihtettaan seuraava laatikko tilalle. Laatkion pohoja on tehty siten että sitä voidaan nostaa ja laskee.( laatikon pohojaritilä toimii pöytänä )
 Laatikon alla, ( ritilän alapuolella lattialla )  on sellanen metallinen pyöriä levy joka nousee ja laskee paineilimalla. Sen avulla pohojaritilää voijaan nostaa ja laskia. Vaalian kapijan pöytälevyn reunan alla on kaks kahavaa joista vääntämällä saa paineilimaa letkuihin. Eka kahavan ku kääntää vaakatassoon, toisen kahavan pystyasentoon, kuuluu suhinaa ja ilimanpaine laskee pohojaritilän alas. Vastaavasti sitte ku pittää nostaa , toka kahava käännettään vaakatassoon ja eka kahava pystyasentoon. Kuuluu pientä rytinää ku laatikon pohoja nousee pöytätasojen  tasalle. 

Siitäpä sitä vaateläjästä jokkainen linttaaja otti vaatteen kerrallaan kätösiinsä. Tarkistettaan minkä kokonen  asuste mahtaa olla, onko ehyt ja taharaton. Jos oli teippiä tai teipin limaa jääny pesun jäliltä ne vaatteet paiskattiin omaan korriinsa mistä ne vietiin kemialliseen pesuun. Rikkinäisille vaatteille sekä muuten taharasille oli omat korinsa.

Mikäli vaate oli kunnosa sen sai lintata.
 Housut: Ota houset kättees niin että takapuoli on ihtees päin, koko merkintä jää oikealle puolelle.
 Taita housut  takamuspuolet vastakkain, laske pöyvälle.
 Taita lahkeet haarukseen saakka ja vyötäröosa siihen päälle. Valamista tuli.
Paijat: Laita paita pöyvälle etupuoli alaspäin. Ota oikijalla käjellä kiinni paijan helemasta sivusaumojen kohalta, vasemmalla käjellä hihansuista sivusaumoojen kohalta. Nosta ja ravistele hieman.
Laske paita pöyvälle merkkipuoli alaspäin. Käänä hihat paijan päälle ja taita sitten paita kaksinkerroin. Valamista tuli.

 Kovin kauheen tarkkaa hommaa se ei ollu, ainut mikä tuli olla oikeen oli koot ja värit. Niitä ei saanu laittaa sekasin . Hyllyisä oli tietyt paikat mihin minkäki kokokset ja väriset vaateet laitettaan. Paijat piti laittaa aina samoin päin, ehyt reuna sille puolen mistä ne haetaan kuljetuskärryhin. 

Eipä tuo päivä hullumpi ollu kuluu se aika noinkin.
Enpä tullu laskeneeksi monetko housut päivän aikaan linttasin, aika monet. :)

maanantai 14. helmikuuta 2011

Uus makuelämys!

Löyty ruottinreissulta tälläänen juusto. Olihan erikoinen makuelämys.
Ihan kivan kirpakka, hieman makeahko.
Ohuen siivun syö sellasenaan, mut maku liian voimakas
että vois syödä kolome siivua.
Leivän päällä oikeen hyvä.
Vois sopia salattiin, pitsan päälle...

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Sunnuntai

Pakkanen paukkuu. Aamulla näytti mittari -30 ku lähettiin ajeleen kotia kohti. Auton ulukolämpömittari vaihteli koko matkan ajan, -16...-26 välillä, että paremmin kylymänpuoleinen päivä.
Hyvä aamupala oltiin syöty ennen lähtöö mut puolen päivän jäläkeen alako tuntummaan että nyt ois mukava syyvä.
Muistimma yhen ruokapaikan josa ollaan joitaki kertoja käyty ja suunnistimma sinne.
Intilainen ravintola, New Bombay.



Kokki tilas kukkakaali-perunakastikkeen,
minä tilasin kanamadrasan, jos ny nimen oikeen muistan.
Ruoka oli hyvvää ja annokset niin suuret että multa jäi osa syömättä.
Mun mahanahaka ku ei tunnu olevan kovin venyvää sorttia. :)
Jälkkäriksi juotiin kahavit, vaikka kokki kyllä ehotti että tillaisin jonkulaisen jäläkiruuan.
Mihin mahhaan mää sen oisin ahtanu ??

Masut täynnä oli mukava jatkaa matkaa.
Suunnistettiin rajan taa, pikareissu Ikeaan.
Ekspresso keitintä käytiin sieltä kahtomasa
mut ei ollu semmosta mitä olimma ajatelleet.
Jopa se jostaki joskus vastaan tullee 
jos on tullakseen.

Maxista haettiin gluteenittomia jauhoja muutama kilo,
ne kun on ruottin puolella huomattavasti halavempia.
Samallahan tuota kerättin ostoskärryyn muutaki kuivamuonaa.
Kokki osti tummaa kahavia, ite ostin murukahavia ja 
kaakaojauhetta, Niistä saa heleposti tehtyä kaakaokahavia,
tarvi muutaku keittää vettä ja lisätä jauheet.
On muutes namia, kokkeile.

Että sellanen oli tää sunnuntai.

Mukavaa oloa ja eloa! 

perjantai 11. helmikuuta 2011

Uus päivä!

Tälle päivää mittään niin kummallisempaa oo, ajellaan pohojanmaalle. Vaikka ensi olikin suunnitelmat toisenmoiset, mut sitte ne muuttuki. Pakkasta on kakskymmentä astetta, pittää muistaa laittaa villasukat jalakaan ettei palellu varpaat.

 Mennee iltapäivän puolelle ennenku päästään lähteen. Kokilla oli nyt aamupäivästä joku homma mikä piti saaha tehtyä, niin siirty pikkasen lähteminen. Mutta ohan sitä iltaa aikaa ajella. Pimiähän se ehtii kyllä tulla mut Roomsterisa on aika hyvät valot. Eikähän sitä kiirusta oo, pittää ajella rauhallisesti.

 Muutaman tunnin siinä saa istua nököttää autonpenkillä. Vaan mullapa on maailman ihaninta matkaseuraa joten ei taija tulla aika pitkäksi. Sukankutimen ja yhen kirijan otan mukkaan, kai noilla viikonlopun pärijää?

Ei kai täsä tämän kummempia tähän aamuun!

Voikaa hyvin ja mukavaa viikonloppua !

torstai 10. helmikuuta 2011

Aurinko paistaa !

Voi että se saa ihimisen hyvälle tuulelle tuo valopallo mikä taivaalla möllöttää. Näin talavi aikaan ku hanget hohtaa, valosuus tuntuu erityisen sykähyttävälle. Onhan valo elinehto kaikelle. Kuolema tulis jos se yks kaks lakkais olemasta. Kaikki on siitä riippuvaista, kaikki...

Niin ihana kuin valo onkin, siinä on yks inhottavakin puoli, se palijastaa.

Ikkunat...hups...miten ne taas on tuon näköset, vaikka mää ne viime kesänä pesin?


Kerran erällä kadulla oli rakennus josa oli usiampi pikkuruinen kauppapuoti. Kauppojen näyteikkunat olivat lähes aina likaset ja pesun tarpeesa, paitsi yhen kaupan ikkuna. Se ikkuna herätti kerran erään ohikulkevan miehen mielenkiinnon ja hän päätti ottaa asijasta selevän. Kaikki muut ikkunat olivat likasia, tämä yksi ikkuna kuitenkin pysy puhtaana. Syy moiseen?  Mies kierteli ja kahteli ikkunaa, tuumaili ja ihimetteli, että jopas on merkillistä, se pysyy koko ajan puhtaana. Kunnes hän viimmein huomasi mikä sen sai aikaan. Ikkunan yläreunaan oli asennettu sellainen systeemi, että lasille valui kaiken aikaa vettä. Jatkuva hieno vesivirta valui ja huutoi kaiken aikaa ikkunaa jolloin se pysy puhtaana. Veden virtaamien oli niin hienosäätöä ettei sitä ohikulkijat tavallisesti edes huomanneet. Täytyi pysähtyä ikkunan etteen jos halusi saaha tietää, mikä taika ikkunaan sisältyi.

Tuosta tarinasta tuli mieleen toinenki kaiken aikaa juokseva virtaus. Sitäkään ei usein ees huomata, sen ohi kiirehditään, mutta sitäkin ihmetellään. Kuulee joskus sanottavan, " Mitä noissa ihmisissä on jotain erilaista, he omistaa jotain mitä mulla ei oo. Se näkyy heistä, heidän kasvoistaan, olemuksestaan. "
Virtauksen piiriin joutunee kun ensin joutuu valon käsittelyyn. Valo palijastaa, se tunkeutu sisälle sydämen sopukoihin saakka , näyttä todeksi kaiken sen sotkun ja sekamelskan mitä ihiminen sisällään kantaa.
Pelkkä valo ei vielä puhista, se vaan palijastaa, kertoo meille totuuden meistä itestämme.
Veri on se mikä puhistaa. Vanhasa laulusakin lauletaan," Golgatan veren vuo se puhistuksen tuo."
Siinäpä sitä on hyvä köllötellä kun tietää että puhistuu automaattisesti kunhan pysyttellee virtauksen alla. :)

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Tätä Päivää !

Aamupäivä ollu niin kiireinen ettei oo koneellekkaan ehtiny ku vasta nyt. Eikä täsä ehi nytkään kovin kauheesti naputteleen ku ois jottain pikku hommia täsä kotosalla mitä tehä.

Pyykkikasa oottaa laittajaansa. Ihan vaan muutama silitettävä vaatekipale loijuu kokin työhuoneen tuolilla. Ei sillä, etteikö ne sais sielä lojua, aivarmasti saavat olla. Mää vaan tykkään että se pyykki joka lintattaan, laitettaaan kaappeihin samantien ku otetaan pois narulta. Niitä vaatteita ei jätetä lojumaan mihinkään epämääräseen kassaan, jospa nuo tuosta joskus joku laittas. Ei, ne laitettaan samantien.

Silitettävä pyykki on sitte vähä toinen juttu. Ne minä nostelen nättiin pinoon tuolille, eikä niitä jäteätä miten sattuu myttyyn vaan ne laitettaan sillaitte vähä niinku siististi.  Kamala alakaa silittään läjäsä olleita vaatteita, ne on niin ruttusia  ja lintosten jäläkiä täynnä, että kyllä joutuu tekkeen töitä että saapi ihan silijöiksi.

Vaikka höyryrauta onkin meleko tehokas ryttyjen poistaja, kyllä se enemmän aikaan vie jos pyykki on kuivunu ryttyseksi, saatikka jos vielä usseita päiviä oottellee silittämistään. Päivä kaks kestää ootella sitte alakaa ottaan lojuvat vaatteet hermoihin. :)
No eipä ne munkaan silitystyöt tällä edisty että täsä istun ja naputtelen...alahan painua mummeli hommiin.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Alun perin tälle aamua oli suunnitelmisa mennä siivoileen, mut illalla tuliki viesti että homma siirtyyl toiselle päivää. Siltä osin sain vappaapäivän. :)  Hyvä niin ku tuli illalla vieraita, pääsin heijän kans tännään kiertelleen kirpparille. Toista tuntia kierrettiin ja kateltiin hyllyjä sitte lähettiin porukalla syömään Kreikkalaiseen ravintollaan. Kovin kauheesti ei kirpparille euroja tällä kertaa jääny vähä reilu 4 euroo.


Vieraat meni sitte menojaan, minä lähin oottelleen likan pääsyä työharijottelusta.Olin vähä etuajasa jouvuin oottelemmaan varttitunnin. Pölijä olin ku istuin autosa oottamasa enkä tajunnu mennä sisälle. Varpaani palellutin, ku en ollu lähtiessäni muistanu laittaa villasukkia. Kertakaikkiaan oli ihan tunto pois muutamasta varpaasta kotia tullesa.

 Paras konsti saaha äkkiä veri kiertään on laittaa jalat lämpimmään vetteen.
Otin hyllyltä jalakakylypyastian joka ollaan joskus saatu lahajaksi. Ihan mukava härveli sekin, tulis vaan usijammin käytettyä. Kuumaa vettä astiaan, jakkara siihen viereen. Sukat pois ja uppottaa jääkylymät varpaat kuumaan vetteen.
Autss, pistellee, pistellee. Varpaat meni ihan kellertävänvalakoseksi ihan saman näköset mitä on kuolleella ihimisellä. Pikkuhilijaa ku antaa niitten olla ja totutella kuumaan vetteen alakaa valakosuus hävitä ja veri pallautuu. Pisteleminenki loppuu , tullee miellyttävä olotila kun ihana lämpö tunkeutuu pintaa syvemmälle.

Hetken aikaa siinä istun ja annan jalakojeni lämmentä kunnolla. Pyyhkeen kaivan jostaki hyllystä, kuivaan jalat hyvin ettei jää varpaanvälit kosteiksi, sukat jalakaan ja niitten päälle lämpimät villatöppöset. Aahhh, miten hyvältä tuntuukaan.





Se on muutes kumma juttu tuokin ku varpaita palelee nii tahtoo palella koko kroppaa. Piti laitta villatakki päälle ja sisuksiin hörpätä kuppi kuumaa kahavia. Kyllä se siitä lämpiää. :)

Mitäpä täsä muuta ku lämpöstä oloa sullekkin !

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Aamukahavi

Havajin pähkinä kahavin tuoksu
jopas kirkastu ajatuksen juoksu.
Sokeria sopivasti lisätty on tähän
juustosydämestä haukkaankin vähän.
Ihana on aamu sunnuntain näin alkaa
kokki kahavit sänkyyn ku kantaa.





perjantai 4. helmikuuta 2011

Menikö hermot?

Kylläpä meni viikko taas nopijaa. Aamupäivän kävin siivoilemasa muutaman tunnin , siinä työn lomasa ehtii ajatella monenlaista.

Tännään ajattelin ihimisyyttä, ihimisen olemusta ja luonnetta.
 Kun sitä tullee väkistenki etteen semmosia tilanteita, joisa joutuu vähäniinku napit vastakkain. En tarkota ny mittään romanttista olotillaa josa oltasiin kovin kiihkeesti ja intohimosesti vastakkain. Vaan ihan rehellisesti sanottuna semmosta sanaharkkaa ja nahistelua misä joutuu venyttään jälijellä oleviaan hermopolosiaan ihan äärimmilleen.

 On ne vaan ihimeelliset värkit nuo ihimisen hermotki.
 Toisilla ne ku on sitä sorttia että ne vennyyy....vennyyy. Varmaan aika yleinen sanonta sellasesta ihimisestä; "sillä on hermot ku lehemällä, eihän se ikinä hermostu."
 Entäs sitte ne, joilla käämit kärähtää melekeen samantien ku pikkusen tullee hankaluutta. Ei kestä sanua yhtään poikkipuolista sannaa ku alakaa kaulavaltimot pullistuun, volyymi nousee ja saa varua etti huitase nyrkillä.


Tokihan ihiminen aina voi tuommosisa tilanteisa valita mitä tekkee. Viisaampi ois ku lähtis käveleen ja tuulettaan hermojaan, ku jäähä siihen tilanteeseen, eikä tiijä miten loppujen lopulta saattaa käyvä. Nehän on tuommoset tilanteet ylleensä semmosia että ne vaan tulle etteen. Se on sitä tavallista arkista elämää.

Paha juttu on, jos tarkotushakusesti alakaa toista ihimistä solovaamaan ja haukkumaan. Sillo ei ennää kai oo kyse tilannekohtasesta hermojen ylikuumenemisesta,  vaan ihan jostain muusta. Ehkä taustalla on ihimisen heikko itsetunto? Haukkumalla ja solovaamalla toista, yrittää saaha hänet tuntemaan syyllisyyttä ja alemmuutta. Sillä keinonhan saa ittensä näyttämään paremmalta kun toinen jää alakynteen ?   Semmosesta käytöksestä tietää taatusti että ite joutuu kärsimään vielä enemmän kuin se jolle sanat kohistettiin.

No ny alakaa ajatukset olla sitä luokkaa että parempi lopettaa...mietityttää....

Pääasia ku tullee ihtensä kans hyvin toimeen nii sittehän sitä voi pärijtä toistenki kans.

Sitä paitti...sun arvos ei oo kiinni siitä mitä muut sinusta sannoo. Sinä oot Jumalalle rakas sellasenaan ku oot, eikä sitä tietosuutta mikkään asia maailmasa muuta.


Viikonloppuja! * hymy*

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Ihania tuoksuja

Kävästiinpä taas vaihteeksi Mandragorasa. Se on kahavi- ja teekauppa. Sieltä saa ostaa kahvia joko papuina tai valamiiksi jauhettuna. Joskus ostettaan papuja ja jauhetaan ite, meillä ku on sähkököyttönen kahavimylly. Ite jauhamisen etu on siinä, että kahavi on todella tuoretta. Kahavin armoni ja tuoksu mikä syntyy jauhamisen yhteyvesä...ahhhhh ku se leviää keittiöön valtoimenaan.Taatusti naapuritki haistaa että meillä keitettään kahavia.

  Oma vaivansahan se on alakaa ne jauhammaan, ettiä mylly, jos muistaa mihi se on laitettu edellis kerralla. Mittoa sopiva määrä papuja myllyyn, niitä kun ei kannata jauhaa enenpää mitä tarvii. Ite jauhaminen on meleko nopia toimenpije. Muutaman kerran nappia painaa nii se on siinä. 

Yks huono puoli tuosa myllysä on, yläosa misä jauhettaan ei oo irrotettava. Pavut ku on jauhettu joutuu koko systeemiä kallistaan ja kippaamaan pöönät keittimmeen. Voishan ne kai lusikallaki sieltä nostella, tai  kahavimitalla. Sillon vaan pittää vähä varua terrää ettei sitä kolohi.

Valamiiksi jauhettuna jos ostaa voi valita haluaako pannu- vai suodatinjauhatusta. Sillä kun on todella merkistystä kahavin laatuun. Perkolaattoriin ei suositella suodatinjauhatuksen käyttöö. Osa pöönistä mennee sihtin läpi mikä tekkee kahavista sameeta. Tai jos on ihan pakkotilanne, pannujahuhatus on loppu, on kauhia kahavintuska, sillo ei auta muu ku keittää suodatinjahatuksesta. Muistaa vaan antaa kahavin seisoo hetken aikaa puluputtelemisen jäläkeen. Hieno pöönäsakka valluu pohojalle eikä oo ihan kaikki kahavin seasa.


Havaijin pähkinä:
Tämä maustekahavi huokuu erikoisuutta ja eksoottisuutta.
Kahvisa maistuu paahetut hasselpähkinät ja mieto kookos.
Makumatka lämpimään kookospalmun alle.

Cafe´de Paris:
Kahvi ja konijakki vievät sinut makumatkalle Ranskaan!
Valikoitu kahavilaatu, jonka makuna on mieto ranskalainen konijakki.

Toffee:
Suusa sulava täyteläinen toffeen pehemeys
vie kielelsi mennessään. Kuin karamelli,
kermamainen ja pehemiä.

Toffeeta ei oo ennen ostettu, pitääneeki keitellä siitä jäläkiruoka kahavit!

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...