torstai 31. elokuuta 2017

Katon laittua ja seinälautojen naputtelua

Vaari käväs reilun viikon ajan puuhastelemasa hirsitalolla. Laittovat uuven katon naapuritontilla olevaan talloon. Talo on mun siskon omistuksesa, äiti on asunu siinä kevväästä lähtien.
Isän ja äitin ensimmäinen yhteinen koti, isän rakentama. Kauvan siinä on katto kestäny. Nyt tiilikatto purettiin ja tilalle laitettiin pellit.

Josaki välisä ovat miehet ehtinneet puuhastelleen meijänki tontilla. Ovat naputelleet vuorilautoja pohojospuolen seinälle. Ohan tuo vähä kirkuvan keltanen, vaan näkkyypähän kauvas. Talavia vasten on mukava ku saatiin hirret suojaan.
 Sitte ku saahaan seinälauvotukset valamiiksi, niin pittää alakaa miettimmään seinän lopullista väriä. Tai parempihan se tietysti on jos miettii hyvisä aijjoin senki asijan valamiiksi, eikä vasta sitte, ku maalikauppaan on lähösä. Vissiin se tuollanen vaalijan kellertävä taitaa tulla. Tai voiskohan se olla kaksvärinen...

 Mää muistan sen ku talua maalattiin vaalijan keltaseksi. Oon kai ollu kymmen vuotias jos sitäkään. Metallisella harijalla harijasin alimpia lautoja puhtaaksi, toisten puhistaisa ylempiä lautoja.
Eno keitti kartanolla isosa tynnyrisä keltamultasoppaa, sen piti kiehua monta tuntia.
Oishan sekin mielenkiintonen kokkeilla, ossaisko sitä semmosta keltamultasoppaa keitellä mikä pysys seinällä. Taitaa olla helepompi käyvä hakemasa rautakaupan hyllyltä, vai mitä luulet?



sunnuntai 27. elokuuta 2017

Häklin tuoli

Vanahoihin huonekaluihin hurahtaneelle oli lähes lottovoitto, ku ystävä ilomotti, että ois kaks vanahaa Häklin tuolia jotka sais hakia pois, muute menevät roskalavalle.
Ohikulukeissamma otimma tuolit kyytiin ja ny on eka tuoli kunnostettu.

Tuolit oli meleko hyväsä kunnosa. Selekänoja oli alaosasta joistaki kohti irronnu,  istumen ja selekänojan välliin jäi 3-4 cm rako. Vuosikymmenten aikana on tuolisa palijo istuttu ja selekänoja päässy pikkusen taipummaan. Sen kiinnittäminen takasi paikalleen ei ollu niin heleppo ku luulin. Selekänoja on yks yhtenäinen kaareva pala käsinojien kans. ( tehty kaiketi liimaamalla ohuita vanerilevyjä päällytysten  ja taivutettu muotoonsa) Kaarevuutensa takia selekänojan piti tulla just oikijaan kohtaan istuimeen nähen, jotta sen sai tiiviisti istuinta vasten kiinni.
Selekänoja oli kiinnitetty seittemällä pitkällä naulalla. Mää kiinnitin ruuveilla ja lisäin vielä nelijä ruuvia että varmasti pyssyy.

Ennen





Vanahat kankaat on kiehtovia. Täsäki oli tuollanen mukavan nypyläinen kirkkaan punanen kangas.








 Jäläkeen




Uus kangas on tiilenpunanen. Pinta on pikkusen nypyläinen, että ois ees hitusen vanahaa tyyliä.
Tyynyn jätin tereet ja alapuolen kankaan vanahasta tuolista.







Suuret kiitokset tuoleista, nämä säilyy muistona teistä pitkään.

torstai 24. elokuuta 2017

Eustoma

Kukkalampun alle oli ilimestyny uus kukka, eustoma.
 Ihanan värinen.
Eustoma on tuttu leikkokukkana,
mut ruukkukukkana uus tuttavuus.
Pikasesti lukasin hoito-ohojeita netistä; runsaasti
valua, tasanen kosteus, lannotevettä voipi antaa sillon tällön, kolomen nelijän kastelukerran vällein.
Eli kohtalaisen tavallinen hoijettava.
Valua se ainaki saa hyvin ku on löytäny paikkansa kasveille tarkotetun lampun alta.



Mukavaa päivää!

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Mustikasa

Käväsimpä aamupäivällä hakemasa yhen ämpärillisen mustikoita, kesän ensimmäiset.
Aamuyöstä on satanu aika rankasti, sano vaari, ku alon vettään mehtäkamppeita päälle. Meinas vissiin ,että kannattas vähä aikaa ootella ennenku mehtään mennee, ehtis mehtä vähä kuivahtammaan.
Oishan se voinu varmaan niinki olla, vaan en mää ruvennu oottelemmaan mehtikön kuivumista, eikai  se ny haittaa jos vähä housunlahkeet kastuu.
Aurinko nimittäin paisteli aika mukavasti aamusella ja lämpömittari näytti plus viittätoista. Oikeen hyvä marijastuskeli.

Suunnistin sammaan paikkaan mistä viimme kesänä sain hyvin marijaa. Yhtä tyhyjän kans. Sielähän ei ollu juuri mittään. Ehkä poimurillisen jakson riipiä niitä vähäsiä marijoa ja sitte piti lähtiä kahtelemmaan parempaa marijapaikkaa. Mehtäsä oli muitaki poimijoita.
Toisten poimijoitten jäläkiä taisin parsia, ku vastaan ei meinannu tulla ollenkaan poimimatonta kohtaa. Pari paikkaa oli sellasta misä pikkusen paremmin oli marijaa, mikä tietysi oli mukava juttu, sai poimurin nopijasti täyteen.

Reilu tuntihan mulla meni ämpärillisen kans enneku malton kotija lähtiä. Marijojen laatu ei oo paras mahollinen, seasa on jonku verran ruttumarijaa, semmosta misä marijan toinen puoli on tumma ja ruttunen. Perkkaamisseen meni toinen tunti ku en viittiny alakaa imurilla kostijoita marijoja puhistammaan. Ruttumarijoja kerty melekeen litra, roskiin, roskiin mittääntekemättömät.

Poimiesa tuli mieleen yks vertaus, hengen ruoka tälle päivää.

Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: " Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka
kylvi hyvän siemen peltoonsa.
Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensa tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
Kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: " Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?"
Hän sanoi heille: " Sen on vihamies tehnyt". Niin palvelijat sanoivat hänelle: " Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?"
Mutta hän sanoi : " En, ettette lustetta kootessannu nyhtäisi sen mukana nisuakin.
Antakaa mopempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani. " Matt. 13 24 - 30


Oikeen mukavaa syyskesän alakua ja siunausta tähänkin päivään!

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Päivän sana

Minä luotan siihen, että Jumala,
 joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, 
myös saattaa sen päätökseen
 Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. Fil. 1:6

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Vetosänky / sohova 1800 luvun mallistoa

Siinä ny kävi vaan niin. Se otti silimään. Se oli niin hullunkurisen näkönen huonekalu. Se herätti minusa hilipeyttä ja vastustamatonta mielenkiintua päästä seleville siitä mikä se mahtaa olla.
Nimittäin, ku oltiin vaarin kans kirpparilla ostamasa laatikostua ja puukaappia niin sieläpä oli huonekalujen lomasa tämmönen.
Kääntelin pientä sohovaa, kahtelin miten se on tehty ja ihimettelin sen haitarimaisesti liikkuvia puujalaksia. Aikani pähkäiltyäni tajusin, että sohovahan on levitettävä. Vaarille huikkasin ohimennen, että tää taitaa lähtiä mun mukkaan. Myyjän kans tingattiin sopiva könttähinta kolomelle huonekalulle. Niin pikkunen hullunkurisen näkönen sohova muutti meille.

Mielenkiintonen rojekti oli alakaa sohovaa kunnostammaan. Kangas on erikoinen kuvioinniltaan, se piti ehottomasti säästää. Irrotin kankaat ja pesin ne jollon värit kirkastu huomattavasti.
 Istuinosa oli painunu vähä kuopalle. Riiveet oli paakkuuntunneet tiukaksi patjaksi eikä ne toiminu ennään hyvänä pehemusteena. Muuten riiveet oli hyväkuntosia, eivät ollu silippua kuten joskus näkkee käyneen. Ku laiton ne takasi paikalleen, pöyhin riiveet keskiosasta irtonaiseksi, reunat jätin kiinteiksi jollon ne pyssyy hyvin oikijan muotosena.
Riiveitten alla oli säkkikangas ja sen alla yks pitkittäin oleva sidovyö ja kaks poikittain. Vyöt että kangas oli löystynneet niin pahasti, että sen takia pehemusteet oli painunneet kuopalle. Lisäin vöitä jotta sain kunnon ristikon aikaseksi, luulis kestävän vähä paremmin, ettei ihan heti painu kuopalle.
Tämmönen haitarisysteemi.
Ensimmäinen homma mitä tämän kans tein, oli korijata yks poikki menny rima. Hyvvää puuliimaa vaan katkoskohtaan ja rima yöksi puristimien välliin. Seuraavana päivänä vielä muutamalla ruuvilla vahavistusta niin johan tuli hyvä. (meillä ku hommat tehhään niin miten appiukko on opettanu tekkeen; tee niin että varmasti pyssyy)
En alakanu koko systeemiä purkammaan ja puuosia yksitellen irrottelleen ku vanahat ruuvit oli aika lujasa. Metalliosat oli aika ruosteisia, mutta ne sain aika heleposti hiottua puhtaiksi pienellä konneella.
Hiomisen jäläkeen petsasin jalakset kirsikanpunasella petsillä.
Kuivunneen petsin päälle pyyhin vielä puuölijyä mikä anto mukavasti kiiltua pintaan.

Siinäpä se hullunkurisuus on kunnostettuna.
Ja levitettynä. Metrin levysen patjan ku laittaa rimojen päälle niin varapeti on valamis.

Niin, vaaripa otti vähä selevää mikä se tämä tämmönen sohova oikeen onkaan.
Ja hämmästyttiin ihan, ku mentiin 1800 luvun puolelle jollon ovat huonekalujen tekijät keksinneet mainion systeemin. Eikä ihan mikä tahansa systeemi, vaan sellasen, että kyseinen huonekalu erilaisine versioineen on ollu todella suosittu Ruohtin puolella 1800 -luvun lopulla sekä 1900 luvun alakupuolella. Löytypä jostaki semmonenki nimitys kuin vetosänky, no mikä ettei, vejettävähän se on mikäli aikoo sohovasta varapetin laittaa. Yks syy siihe, että tää on ollu niin suosittu on ehkä sohovan pienuus. Se mahtuu pieneen tillaan istuimena, ja jos tarvii varastoon laittaa se mennee vielä pienemmäksi ku nostaa istuinosan ja käsinojat ylös ja litistää haitaria pienemmäksi.
kuva tältä sivulta http://www.murberget.se/upptack/fotopost.aspx?foto=Fo-19980229

Siinä se vanahasa kuvasa Ruohtin fröökynä istuu dragspelsängisä toinen fröökynä vieressään.

https://auctionet.com/sv/107341-dragspelssang-1900-talets-borjanhttps://auctionet.com/sv/107341-dragspelssang-1900-talets-borjan

perjantai 4. elokuuta 2017

Tapetin palojen liotusta ja kuivatusta - hullun hommaa!

Sanotaan, että ihiminen ku on luova, niin hänen pääkopassaan saattaa kehittyä monenlaisia suunnitelmia, joskus perin hullujaki. Sitä en mee sanomaan, kuuluuko tämä suunnitelma mihin katekoriaan, mutta tulipahan otettua palaset talteen.
Kävi nimittäin niin, että ku olimma käymäsä Pohojanmaalla, niin keksittiin, eiku muistettiin käyvä repimäsä isooo palanen tapettia meijän hirsitalon kamarin seinästä.
Siinä tuli mukana pahavia jos pinkopaperiakin, kaikki kerrokset mitä seinään oli vuosikausien aikana kiinni laitettu. Palanen oli niin iso, että meijän piti taittaa se parriin kertaan jotta saatiin mahtummaan se Roomsterin peräkonttiin.
Ei muutes ollu mitenkään mukavan tuoksunen tapettiläjä.

Kotija tultaisa vaari kanto koko läjän parvekkeelle "haisemmaan",  sitä ku ei ehitty ihan heti alakaa käsittelleen jotta saatas tapettikerrokset erilleen.
Eka hommahan siinä oli lijottaa läjää niin kauvan, että tapettikerrokset alakas irtuammaan tosistaan.
Laiton yks aamu ennen töihin lähtyä läjän likuammaan. Mun piti värkätä kylyppärriin liotusallas, niin iso että koko tapettiläjän sai siihen mahtummaan. Mistäpäs muusta mää sitä tekkeen ku isosta jätesäkistä. Halakasin jätesäkin ja teippasin kaks reunaa seinään, yhen reunan pesukonneeseen ja viimesen reunan pyykkikorriin ja kaapin seinään. Siinäpä mulla oli reilun levynen allas mihin pysty laskemmaan vettä.

Nostin tapettiläjän altaseen ja  suihkuttelin vettä päälle. Vettä piti olla niin palijo, että läjä jäi veen alle. Täytin puolentoistalirtan muovipulloja veellä ja laiton niitä painoiksi läjän päälle.
Siihenpä ne jäi päiväksi lillumaan.
Iltasella alakoki sitte melekonen työ, huh huh...

Vesi oli muuttanu värijään. Tapettiläjä lillu kahavinruskijasa veesä ja tuoksu ummehtunneelle sammaleelle. Osa tapetin palasista irtos heleposti. Pari tapettikerrosta oli niin ohutta tapettia ja tiukasti liimautunu toiseen, ettei niistä saanu otettua mittään talteen.
Yksitellen irrotellut palaset laitettiin kuivummaan sanomalehtien välliin. Siinäpä ne sai lojua päivän kaks. Aina ku päällimmäiset palaset kuivu nostettiin ne pois ja sanomalehet kans, kerros kerrokselta kunnes viimesetki palaset oli kuivia.
Kamarin tapetit on ollu vuosien aikana paremmin ruskijansävysiä. Pari kellertävvää ja sinisävystä tapettia löyty kerrosten lomasta. Kaikki palaset ku saatiin kuivatettua niin kasasin tapetit kuvijoittan ommiin kassoihin. Meinas tulla pikkunen ongelmaki, mihin nämä kasat laitettaan jemmaan. Kuivia tapetin palasia ku ei voi oikeen alakaa taittelemmaan, ne hajuaa niin heleposti. Ne pitäs pystyä säilyttämmään levijällään....josaki. Kaappeihin ne ei mahu, eikä oo niin isua lootaakaan mihin ne vois laittaa.
Vaan ohan meillä vanaha jousisohova ja sen alla säilytysloota. Sinne.
Aika näyttää mihin näitä tapetin palasia käytettään vai käytetäänkö mihinkään. Voihan ne unohtua tuonne sohovan alle...

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...