Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2015.

Kravattihame

Kuva
Ku on 18 kravattia, neulaa ja lankaa niin käy hommat luistamaan.
Monta pistoa pientä peräkkäin sai krakut yheen liittymään.
Piti sommitella sävyjä ja kuvijoita että sopisivat rinnakkain
eipä oo tämä hame hinnakkain, eikä massatuotantoa lain. Oon usijamman vuojen haaveillu tehä hammeen kravateista, mut eipä oo oikeen tullu vastaan semmosia jotka ois herättäny inspiraation. Paitti viime viikolla ku käytiin Kontisa. Sielä oli iso läjä kravatteja ja mikä parasta, punasen eri sävyjä  löyty vaikka kuin. En alakanu ratkommaan kravatteja auki ku halusin että kravattien muoto säilyy kapijana. Ompelin krakut pienin pienin piston kiinni toisiinsa, niin liki reunaa ku vaan pystyin. Kravatit oli osasta aika pitkiä, niistä sai leikata reilusti pois. Yhen krakun jämäpalasta tein vyötärökaitalleen johon pujotin kuminauhan sisälle.  On heleppo ja kätevä, ei haittaa vaikka sattus syömään hiukan ylimäärästä, liitinki ei ihan heti ala kiristämmään.


Ossaanko pysähtyä ja kuunnella?

Loma viikkojen aikana oli ehtiny kertyä pieni pino lehtiä, joista suurin osa oli mainoslehtiä jotka jouti heittää roskiin. Kesäkuun Ristin Voitto lehesä ( nro 26, ilimestyny 25.6. ) oli Markku Ojaniemen kirijotus mikä herätti ajatuksia ja jätti miettimisen aihetta.
Markun kirijotusen otsikkona oli "Hengessä vaeltaminen - haasteita ja harjotteita".
Hän vertasi hengellistä elämää urheiluun. "Jos urheilussa harjoittelun on oltava systemaattista, kokonaisvaltaista, pitkäkestoista ja monipuolista, sen on oltava sitä myös hengellisessä elämässä."
Ojaniemen mukkaan Paavali opettaa Galatian uskovia, että Pyhä Henki on uskonelämän lähe, ja siksi tullee hänen vaikutuksensa näkyä myös uskovan joka päiväsesä elämäsä. Hengesä eläminen on sisäisen ihimisen yhteyttä Jumalaan. Hengesä vaeltaminen on taas enemmänkin se tapa ja tyyli miten elämme.
Se vaikuttaa kaikkeen, asenteisiimme, ihimissuhteisiin, rahan käyttöön.

"Hengessä vaeltaminen on kuitenkin vaikeaa, koska meidän on …

Tyyny sininen

Kuva
Lomareissulla kesken jääneen tyynynpäällisen sain tännään valamiiksi.
Kotua löyty langanjämiä sen verran että sain puuttuvat osat kirijotuksi.
Sisätyynyn tekasin käytöstä poistetusta tyynyliinasta, täytteeksi vanua.
Mallin on suunnitellu Birgitta Salenius

Ystävyyttä on alituisesti hoidettava ja toisinaan korjattava.  Samuel Johnson

Totuttelua loman jäläkeiseen elämään

Kuva
Kyllä se niin vaan kamalalta tuntu keskiviikko aamuna ku katottiin Hesassa ulos hotellin ikkunasta. Vettä sato melekeen kaatamalla, lämpötila oli just ja just päässy kipuammaan yli + 13 astetta. Ihana Suomen kesä.
Onhan se ihana, ainakin heille jotka joutuvat vuojesta toiseen asumaan maasa misä kesän keskilämpötila on + 30-40 astetta. Tulomatkalla lentokonneesa kokin vieresä istu italialainen nainen. Nainen jutteli just sitä miten rasittavaa se on ku kuumuutta on päivästä toiseen. Hän oli lähteny " pakoon" kuumaa Rooman kesää Suomen viileään, ihanaan kesään.
Tänään tuntuu Rovaniemellä olevan huomattavasti lämpösempi päivä mitä eilen oli. Aurinko on jaksanu paistaa koko päivän eikä vesisatteesta oo tietuakkaan. Totuttelemistahan siinä on päivä tai kaks ettei lähe kaupungille liihottaan hihaton hellemekko päällä, vaan muistaa laittaa pitkähihasempaa ylle.

Käytiin aamupäivällä lenkkeilemäsä, kierrettiin lähes kaikki kirpparit läpi. Sitä ehti kuukauven aikana tottua siihen, että…

Lomareissulla hellettä loppuun asti

Kuva
Hellettä riittää. Eilen oli tosi kuuma päivä, varijosa istusa valu hiki pitkin selekänahkaa mikä tiesi sitä, että ku pääsi majapaikkaan sai mennä vaatteet päällä suihkuun. Käytiin kuiten helteestä huolimatta kiertelleen Maksmir Parkisa, viime kesänä ku sielä käyminen jäi käymättä.
Puiston laajuus yllätti meijät. Ei lähetty kiertään koko aluetta vaan oijottiin mehtän halaki kulukevia polokuja.
Alueella oli muutama pikkunen järvi joisa uiskenteli sorsia ja kiipikonnia.
Puisto on avattu vuonna 1794, sen kokonaispinta-ala on 316 hehtaaria ja sielä on säilyny alueen kasvillisuutta, metsää ja eläimiä.  Vanahat suuret tammet ovat kestänneet tuulet ja tuiskut, seisoneet jämäkästi paikoillaan kuin sotilaspojat vartiosa.
Tämän päivän kävelylenkki suuntautu Jarun jävelle. Jarun on kahen kilometrin pitunen tekojärvi jonka rantaviivaa riittänee reilut seittemän kilometriä. Järvi ei oo kovin vanaha, se on rakennettu 1987 opiskeijaurheiluklipailuja varten. Järvelle on keskustasta matkaa noin kaks ja…

Lautasella pieni pätkä metallia

Kuva
Kauppakeskuksesa kierrelesä huomattiin että sielä oli Japanilainen ravintola. Päätettiin käyvä Sarajevon viimesenä iltana sielä syömäsä ja jatkaa sieltä sitte matkaa vanahan kaupungin puolelle syömään jälkkäriksi sitä omenaherkkua.
Japanilaisen ravintolan tarijoilija oli todella miellyttävä, osas englantiakin niin hyvin että ruuan tillaaminen on heleppua.
Kokki tilas itelleen Teriyaki Tuna -annoksen ja mulle tuli Seafood Wokkia.
Hyvällä ruokahalulla syötiin ja maut oli kohallaan.
Olin saanu lautaseni lähes tyhyjäksi ku rakss... suuhun joutu jotakin sellasta mikä rusahti hampaitten välisä aika ilikijästi. Aattein että mikäs kova se oli, tuntu niin metalliselta. Syleksin oudon palan suustani lautaselle ja tutkin sitä vähä tarkemmin.  Palanen oli pieni kierteinen noin 1,5 cm pitunen metallin pätkä.  Purkin aukasijalla ku ruuvataan metallipurkkia auki, vois kuvitella että siitä saattas irrota tuommonen palanen. Vaan tuskinpa kokit purkkiruokia käyttivät,  he ku kokkasivat avokeittiössään …

Sarajevo

Kuva
Mitäpä tullee ensimmäisenä mieleen Sarajevosta.
Varmaankin monelle tullee mieleen Sarajevon talaviolymppialaiset vuonna 1984 mitkä oli Suomia aatellen huippukisat, varsinaiset kultamitalikisat.
Marja-Liisa Hämäläinenhän voitti tuolloin kaikki naisten henkilökohtaset matkat, vitosen, kympin ja kahenkympin hiihot. Nykäsen Matti-poika sai kultaa mäkihyppelystä ja muutkin kisoihin osaa ottaneet suomalaiset menestyvät hienosti.

Toinen mikä saattaa tulla mieleen on Sarajevon piiritys vuosina 1992-1995 jolloin serbijoukot ampua räiskyttivät vuoristosta kaupungin keskustaan sen minkä ehtivät.
Sarajevo ku sijaitsee laaksosa vuorten ympäröimänä oli hyökkääjien heleppo vuorilta käsin tuhota kaupunkia.
Päivä oli tosi helteinen ku lähettiin nousemaan ylös vuoren rinnettä. Ilima ihan väreili kuumuudesta. Hiki tuli ja juomaa meni pari pullollista. Sodan jälijet näkkyy kaikkialla;  kaduilla on punasella petonilla korijaltu ja paikattu kohtia mihin kranaatit ovat iskeytynneet. Monien, monien rakennust…

Lomailijan elämä on näkemistä ja tekemistä

Kuva
Miten minä nautinkaan siitä, että aurinko paistaa ja lomailija saa ottaa rennosti ja löhötellä auringosa mielinmäärin. Voi mennä uimaan sillon ku siihen tullee mahollisuus tai olla menemättä. Halutessaan voi vetästä hyvät kävelykengät jalakaansa ja lähtiä mittaileen katuja, kahtelemmaan kaupungin elämää ja nähtävyyksiä.
Välttämättä ei tarvi olla tarkkaan tievosa mihin, tai mitä ollaan menosa kahtommaan. Vastaan voi tulla mielenkiintosen näkönen portaikko joka nousee jonnekin, 'mennääkö tuosta, kahtotaan mihin siitä pääsee' -periaatteella on mukava kulijeskella.
Mielenkiintosta nähtävää riittää koko päiväksi, mutta ihan yhteen mennoon ei koko päivää jaksa kävellä. Pieniä taukoja ku pittää sopivin vällein niin ei käy  lomailijan "työ" liijan raskaaksi. Kaks, kolome tuntia ku käveleskellee aamupäivän ainakana ja iltasella toisen mokoman, niin ehtiipä siitä päivän aikana jo monen monta askelta ottammaan.

Tänäänkin aamupäivällä meillä oli oikeen mielenkiintonen reitti. Kä…

Kolome päivää meren rannalla Herceg Novisa

Kuva
Pikkusella, 27 paikasella linija-autolla matka Podgoricasta Herceg Noviin suju oikeen mukavasti. Ilimastointi oli tosi tehokas, melekeen rupes veto ottamaan kinttuihin ku lähemmäs nelijä tuntia saatiin auton penkkejä kuluttaa.
Maisemat matkan aikana oli huikeat. Montenegro ei ole mikään suuri maa, mutta maastoltaan ja ilimastoltaan tännekkin mahtuu monenlaista. Vuoristoahan täälä on joka puolella. Niitten tuomat korkeus- ja kasvilisuuserot ovat käsittämättömän erilaiset. Jossain vuorten rinteet on täysin kuivaa karua kalliota, kun taas toisaalla rinteitä peittää matalat pusikot ja risukot.

Mitä lähemmäs meren rantaa tultiin sitä enemmän muuttu kasvillisuus. Herceg Novi on pieni kaupunki Adrianmeren rannalla. Kaupunki on rakennettu kapijalle mereen laskeutuvalle rinteelle. Kaupungisa kasvo pihoilla ja katujen varsilla palamuja, kaktuksia, banaanipuita, pelargonioita, ihimepensaita, aloeita ja palijo muita puita ja pensaita joita ei osattu tunnistaa. Usiammasa pihasa oli auton paikkaa v…

Podgorica

Kuva
Tämä kaupunki ei kauheesti sytyttäny eikä vallottanu mieltä.  Sojan jäläkeen 50 - 80 -luvuilla rakennetut harmajat "kerrostalopunkkerit" eivät todellakaan oo mitään komistuksia.
Rakennusten julukisivut on aika karmeita, etenkin etelän puolen parvekeseinät, joihin on laitettu auringonsuojaksi jos minkä näköstä systeemiä. On raijallisia, kukkasia ja muuten vaan kuviollisia verhoja. Tavallisesti näyttäsivät olevan markiisikangasta. Ikkunoitten suojaksi on aika yhteneväisesti laitettu puiset ritilät mikä on hyvä asija. Kuvan talo oli meijän majapaikan takapihalla.
Monin paikon kaupunkia nurmikot oli auringon paahteesta ja satteen vähhyyestä johtuen kuivettunneet ja paahtunneet ruskeiksi. Puut ja pensaat kärsivät veen puutteesta. Joki oli kuivunu aika kapijaksi, yks sivuhaara on täysin vedetön.

Tämänkin kivisen kaarisillan ympäristöstä sais aika vähällä vaivalla tosi viihtysän ku alue siivottas kunnolla. Roskaaminen näytti olevan aika yleistä paikoisa, joisa ihimiset liikkuu.


Muk…

Haaveeksi jäi

Kolasisa ollesa käytiin  Naational Park Biogradska Gora luonnonsuojelu puistosa. Keskellä mehtää sielä oli koskematon luonnon järvi jonne vesi valuu vuoristosta.
Kuuma hellepäivä, miten ihana on päästä vähä pulahtammaan järveen vaan
haaveeksi jäi.

Jonkun on täälläkin tienattava

Kuva
Mitä täsä maasa on sellasta mitä Suomesa ei oo? Kerijäläisiä jo jonkuverran näkkee Suomesakin kaduilla, mut lapsia tienaamassa leipärahoja perhelleen, niitä ei nää. Belgradisa heitä näki.
Pienet pojat töissä roskan kerääjinä. Puutarharaktorin perrään oli kiinnitetty peräkärry johon oli rakennettu korotetut reunat. Kärryn peräsä riippu valtava muovisäkki johon pojat erittelivät roskia. Näyttivät ensisijaisesti kerräävän papereita ja pahaveja. Ehkäpä veivät ne jatkokierrätykseen josta saivat muutaman dinarin palkaseen.
Erään puiston vieresä oli suurehko valoristeys. Autot ku pysähtyvät risteykseen punasen valon palaesa, ikkunan pesijät ryntäsivät kysymään saavatko he pestä tuulilasin. Oltiin puiston puolella just tulosa tähän risteykseen. Puiston penkillä istu äiti ja isä pienen lapsen kans. Heijän eessään seiso poika iältään ehkä 7-9 vuotias ikkunan pesuvälineet käsissään, valamiina juoksemaan autojen luo päästäkseen töihin.
Ehkä surullisin näky näistä lapsityöntekijöistä oli pieni tyt…

Polokupyörää puskien vuoren huipulle

Kuva
Yks päivä kävelykenkillä osuttiin karttakyltin luo mihin oli merkitty kävely / pyöräreittejä pitkin vuorenrinteitä.
 Päätimmä vuokrata pyörät ja lähtiä kiertään vajaan kymmenen kilsan lenkin. Eihän se oo homma eikä mikkään, ku ei oo tuon pitempi matka.

Kolasin pieni kyläkaupunki on 935 m meren pinnan yläpuolella. Reitti, jota lähettiin ajammaan nousee korkeimmalla kohallaan 1295:n metriin. Alakumatkasta tie oli kohtalaista, mutta mitä ylemmäs noustiin sitä huonommaksi meni tie ja kulkeminen.
Tie nousi tasasta tahtia, kahen kilometrin jäläkeen oltiin noustu jo 200 m. Tie mutkitteli pitkin vuoren rinnettä ja oli niin kamalasa kunnosa että meijän piti puskia pyöriä alakukilometrit. Pyörät oli enemmän riesana, helepompi ois ollu kävellä iliman niitä. Tie oli kamala, sorraa, kivenlohkareita, monttuja ja kuoppia kaiken aikaa. Vesivirtojen jättämien uomien reunat saatto olla pehemoset ja ne petti jos meni liijan reunaa.  Varovasti sai pyörän kans paikkapaikoin mennä, ettei nyrijäyttäny nilik…

Olihan junamatka!

Torstai aamu valakeni Belgradisa aurinkoisena. Kello oli laitettu herättämmään 6:45 jotta ehitään juua aamukahavit, pakata laukut ja vähä siistiä kämppää, ennenku autokuski tullee meitä hakkeen. Hänen oli puhe tulla kaheksaksi. Herättiin ennen kellon soittua, hyvä niin, sillä autokuski tuli etujasasa paikalle, ja ootteli meitä kavulla. Meillähän oli kaikki valamista, viimenen tarkistus kämppään, että kaikki omat roinat on tullu mukkaan sitte vaan menoksi.

Autokuski oli asunnon omistajan isä, hän lupautui viemään meijät asemalle. Mukavan puhelijas mies, kyseli misä ollaan reissattu ja mihin ollaan menosa. Jotain tuntu Suomestakin tietävän, mut ei kauheen palijon.
Parin kilsan matka asemalle tuntu autosa istuisa pitemälle mitä se oli kävellen. Ehkäpä syy on siinä, että autolla joutu kiertelleen katuja ja kujia eri puolilta, kävellen pääsi suorempaan kävelyreittejä pitkin.

Juna lähti asemalta 9:10 ja sen tuli olla meijän pääteasemalla Montenegron Kolasinissa 18:06, eli eesä oli muutaman …