Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2011.

Ihanaa kevättä

Kuva
Ihana lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä. Voiko sitä paremmin viettää kuin ulukoillen? Siispä pakkasimme pienet vyötäröreppumme ja suuntasimme luontoon.


Keväisten koskien kuohuntaa on ilo seurata.

Reitin varrella on pieniä opastetauluja joisa kerrotaan mehtän kasveista ja linnuista.

Ei pitäs eksyä kun on hyvät viitat. " Siihen suuntaan mennään mihin kinttaat viittaa. "

Suopolun ku kiertää niin autolle tullesa on kävelly seittemän kilometriä. Aikaahan siihen mennee sen  mukkaan miten pitkään sitä istuskellee laavulla tai laavuilla, niitä kun on usijampia reitin varrella.
Säynäjänojan laavu suunnilleen puolesa välisä suopolun lenkkiä. Meijän tullesa laavulle sielä oli yks pariskunta kolomen muksunsa kans pasitelemasa makkaroitaan, joten tulet oli valamiina ei tarvinnu meijän alakaa alusta saakka niitä vässäämään. Olin kotona lähtiesä laittanu possunfilleenpalaset marinaadiin, nehän oli sopivasti maustunneet ku laavulle päästiin. Niitä paistellesa meni aika rattosasti. Aurinko lämmitt…

Pilikkireissu jatkuu...

Puoli kuuven jäläkeen ajo pihhaan valakonen auto ja autosta nousi keski-ikänen mies päässään vähä hullunkurisen näkönen pipo. Pipo muistutti enemmän tonttulakkia kuin pipoa. Mutta mikäpä se siinä jos mies ite piposta tykkää; hyvähän sitä sillo on päässään kantaa. Se hyvä puoli piposa näytti olevan että korvat pyssyy taatusti kylymältä suojasa. Piposa kun on pituutta vettää se ihan silimiä myöten niin syvälle päähän kuin haluaa.
Mies aukassee auton takaoven, ottaa takapenkiltä mustan kassin ja repun, joka kai on joskus ollu tummanviheriä. Repusta näkkee että se on monta reissua nähäny. Suuaukon kiristysnyöri hapristunu niin että sitä oli vaikea ennään saaha solomituksi. Nahkaset kantohihinat olivat hiertynneet olokapäitten kohilta, repun kangas monilta osin saanut uutta ruskehtavaa värisävyä, ajanpatinaa kuten sitä sanotaan. Repun suuaukosta näytti törröttävän kirveen varsi, oli kai mies ottanu sen mukkaansa kaiken varalta, ettei käy sitten nii että ku puita pitäs pilikkoa niin ei kirve…

Käväsin kotikylällä

Kuva






Hyvää Pääsiäistä !

Kuva

Räntäsaje

Kuva
Aamukahavia hörppiesä lueskelin Johanneksen eka kirijettä. Siinä lukies alko sisimmäs " kutittaan" ja tuli valtava ilontunne. Tuollasia hetkiä aina sillon tällön tullee eikä niitä voi ennakoija eikä ossaa  oottaa.
Vaikka ulukona sattaa räntää, keli on mitä surkein, sydämes kupluttaa ilo. Jämerä tunne!
Aamusella kun kävin likan viemäs kouluun toppasin auton tien syrijään ja nappasin kuvan. Harmaa on taivas kun just alako sateleen räntää. Mut, jäät sulaa siitä huolimatta.

Iloa päivääsi !


Pilikkireissu jatkuu...

Villapusero oli jo usiamman vuojen palavellut kylymän karkottajana. Kaarina oli sen kutonu Masalle heijän seurusteluaikana. Kaarina oli siihen aikaan opiskellut sairaanhoitajaksi. Vaikka vapaa-aikaa olikin ollut niukasti, oli hän sen käyttäny tehokkaasti hyödyksi. Ellei hänellä ollut kudinta käsissään, oli hänellä kirja. Ne olivat hänen lempiharrastuksensa. Hyvät langat hän oli valinnut puseroon, ne eivät oo menneet miksikään vaikka puserua on joutunu usijaman kerran pesukonneesa pyörittään. Harmittaa kyllä jos sitä ei löyvy.
Pyykkikorien sisältö tuli tutkittua eikä sieltä villapuserua vastaan tullu. Sillä aikaa Masa oli tutkinu eteisen kaikki kaapit ja oli penkomasa lattialla olevaa vanhaa arkkua ku Kaarina tuli etteiseen. - Ei löytyny puserua pykkikoreista eikä vaatteitten hoitohuoneestakkaan, Kaarina oli jo hieman huolestunut puseron olinpaikasta. - Minä oon penkonu etteisen kauttaaltaan läpi, ennään tää arkku kahtomatta. Masa oli kumartuneena arkun ylle. Ähinää ja turhautumisen tuhin…

Pilikkireissu

- Villapusero! Misä se sun kutoma kirijava villapusero on? Masa huuteli vaimolleen ja penkoi vimmatusti vaatekaappiaan. Vaimo oli siistimäsä tuvan pöytiä syömisen jäliltä eikä sattunut kuulemaan kysymystä. Masa penkoi ja sekotti vaatekkaappinsa perinpohojasesti, mutta ei löytäny ettimäänsä.
- Kaarina, misä se mun pusero on? Masa huusi jo hieman ärtyneenä kun puserua ei löytyny eikä hän saanu mitään vastausta vaimoltaan.
- Mitä sää mölyät? Kaarina kysyi, joka oli tullut kamarin ovelle ku oletti kuulleensa, että häntä huuvettiin. Laiton astioita tiskikonneeseen, enkä kuullu mitä huusit.
Masa penkoi vaatekaappiaan kyllästyneenä. - No sitä kirijavaa villapuserua oon hakenu kohta puoli tuntia. Misä ihimeesä se mahtaa olla?
-Mihin sää sitä ny tarvit?
-Mihinkö? No otan sen mukkaan ku lähetään äijäporukalla sinne pilikkireissulle. Se on niin mahottoman lämmin ja mukava pittää päällä. Kun ei tiijä millasia kelejä sattuu tulemaan, ompahan ainaki varalta mukana.
Kaarina oli vallan unohtunu tulevan viik…

Lenkkipolun varrelta

Kuva
Tulipahan tehtyä melekeen tunnin lenkki. Aivan ihana ilima, aurinko paistoo ja linnut lauloo. Tietysti mulla oli kännykkä taskusa ja oon tosi tyytyväinen kun siinä hyvä kamera. Sille oli nytkin käyttöö. Sattu nimittäin silimiin kevään ensimmäinen sieni.
Koitin kahtua tarkkaan mikä sieni tuo mahtaa olla mutta on mulle ihan uus ja outo laji. Kasvupaikka oli nurmikentällä lehtipuitten alla. Todella aikasten ilimestyvä sieni kun maa vielä osaltaan roudasa.

Sienen muoto ja kasvu tapa muistuttaa jotenkin vähä korvasientä. Muistuttaa  aika palijo vahveroakin ja toisaalta kääpää. Vois olla vaikka keltakääpävahavero ?  :)


Kevät päivää mukavaa!

Kevät

Kuva
Tälläseltä se kevät täälä meillä näyttää joen rannalta katottuna. Sillan alla jo kovasti sullaa mutta vielä se vie muutman viikon ennenku joki valtoimennaan virtailee. Ootellaan...




Ny meni ihan nypläämiseksi ....

Kuva
Siitä se alako. Nypläysmalli ja nypylät esille. Nypylät on puisia puupulikoita joiden toises pääs on tila langalle ja alaosas on sitte pyöreähkö tai soikeahko mulikka jonka avulla nypylät pyssyy paremmin sormien välisä työtä tehesä.

Nypläys perustuu parityöskentellyyn. Pari muodostuu kahesta nypylästä jotka ovat kiinni samasa langasa. Pieniä töitä tehtäissä lankaa kierretään nypylöihin sen verran kuin olettaa tarvihtevansa. Jos taas tekkee isompaa työtä lankaa kierretään niin palijo kuin nypylään mahtuu. Langan loppuesa keritään nypylään uus lanka joka liitettään edellisseen lankaan pienellä sidossolmulla.

Mallipohoja mikä tulee nypläystyynyä vasten on valmiiksi reijitetty. Toinen malli ( mustavalkonen) on malli mistä näkkee mihin kohtaan tullee kierteet, koko lyönnit, liinalyönnit ja puolilyönnit. Näillä erilaisilla lyönneillä syntyy erilaisest kuviot joilla saahaan haluttu ilime ja kuvio koko nypläystyölle.
Mulle sattu alusa pieni virhearviointi kun mallin alareusasa luki että tarvitaa…

Päivän sana

Rukous ei ole keino Jumalan vastahakoisuuden voittamiseksi,
vaan pikemminkin keino, jolla tartumme hänen
suureen antamisen auliuteensa.
Hän on valmiimpi kuulemaan kuin me rukoilemaan,
halukkaampi antamaan kuin me ottamaan vastaan.
Hugh Martin

Siunausta viikonloppuusi!

Vastaus haasteeseen

Kuva
Sain haasteen ja poikkeuksellisesti jopa innostun vastaamaan siihen :)


1. Avaa neljäs kansiosi, jossa säilytät valokuviasi 2. Valitse neljäs kuva ja julkaise se blogissasi 3. Selitä kuva 4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama
No ohan noita albuumeja meilläkin usiampia, ja kun sen nelijännen otin  ja katoin siitä sitä nelijättä kuvaa nii eihän se olllu sellanen että ois voinu julukasta. Joten pikkasen mää tosta annetusta ohojeesta lipesin ja etin toisen kuvan. Pääasia kai että jonku kuvan heittää. :)

Kuva on otettu joskus kaheksankymmentä luvun alakupuolella josaki tuola Lapin perukoilla jonku vesistön äärellä. Ollaan kokin kans eka kertaa menosa Norijaan lomareissulle. Auto aivan ihana Opel Rekord Olympia, sisustuksessa käytetty mustaa keinoturkista.  Auto väriltään kirkkaan punanen mut katto valakonen. Kesä oli parahimmillaan vaikka lumenrippeitä vielä näkyykin kallioitten keskellä.


Jaaa...ketähän sitä sitte haastas ??

Oli jo aika

Kuva
Semmosen havainnon tein eilen että nythän on jo huhtikuu  ja meillä keittiön ikkunasa jouluverhot. Sitä se vanhuus teettää, ei ennää hoksaa tuommostakkaan asijaa joka ollu joitaki vuosia sitte ihan ehoton juttu, että jouluverhot lähtee ikkunasta jo tammikuulla. Noh, eihän nuo pahat sinänsä oo olleet ku sydämiä ja tähtösiä. Rakkaudestahan ne sydämet kertoo ja tähtiä näkkee kun rakkauden huumasa kulukee. :) 







                                                        Aamukahavit ku sain hörpittyä niin nappasin sydän verhot irti. Pyyhkääsin ikkunasta enimmät pölyt, kahtelin kaapista että mitähän sitä ikkunaan ny laittelis. Vaihteeksi ois kiva laittaa kappa kun on ollut noita paneeliverhoja jo pitemmän aikaa ikkunasa.
Sitte vaan verhohyllyä penkomaan. 

 Marimekon kirijava hedelmä-marijakangaskappa, siinä se on. Kankaan nimee en muista mikä mahtaa olla, mut retroo se kaiketi on. Kirpparilta oon kankaan joskus ostanu, maksanu siitä muutaman euron. Liikkeestä jos menis ostaan sais pulittaa lähes 10…

Se on kevät !

Kuva
Se on taas sitä aikaa ettei oikeen tiijä mitä päälleen laittas ku ulukoileen lähtee. Ikkunasta ku kahteleepi millasta keliä pitelee voipi saaha ihan väärän käsityksen. Varsinkin jos sattuu aurinko pikkasenkaan pilikistämmään, sillon ei palio auta vaikka lämpömittarin lukemät käyt tarkistamasa. Se kun on niin että vasta sitte ku astut uluko-ovesta ulos, oot kävelly sata tai kaks sattaa metriä voit päätellä laitokko päälles kampetta liikaa vaiko liijan vähäsen.
Tuuli, se jos mikä on juonikas. Vaikka näät ikkunasta kahtoissas että tuuleskellee, et voi tietää onko se kylymän puhaltavvaa vaiko sellasta lepposta tuulta. Lepposella tuulella ihan mukava ulukoilla mut jäätävän tuulen kaveriksi en lähe.
 Joskus mennee sään arviointi niin täysin pieleen että joutuu vaähentään vaatetta. Sitte joutuu kantaan paitaa tai puserua käsivarrella koko loppu matkan. :(  Mää ku en oo oppinu, en tosin oo ees opetellukkaan sitä tyyliä että reppu selijäs liikkusin. Se vois olla iha hyvä systeemi, repusa kulukis…

Lahja Siperiasta

Kuva
Yks viikonloppu oli seurakunnassa vieraita Jamalin niemimaalta Siperiasta. Sain heiltä lahjaksi hiuskoristeen jolla voi kiinnittää hiukset  tosi kätevästi. Hiuskoriste pysy tosi hyvin kiinni, vaikka mun tukasta ei kunnon nutturaa ees saanu, just ja just ylettyy banaaninutturalle pyörähyttään.
Koriste on tehty pienistä helemistä jotka on pujotettu kuminauhalankaan. Välisä  on isommista helemistä tehty kukkasia, langat menee lomittain jolloin syntyy kiva ristikkokuvio. Kampaosat on tehty metallilangasta ja helmilangat niihin kiinitetty siimalla. 

Kuminauhojen ansiosta koristeen saa tosi hyvin kiinnitettyä.