perjantai 15. huhtikuuta 2011

Pilikkireissu

- Villapusero! Misä se sun kutoma kirijava villapusero on? Masa huuteli vaimolleen ja penkoi vimmatusti vaatekaappiaan.
Vaimo oli siistimäsä tuvan pöytiä syömisen jäliltä eikä sattunut kuulemaan kysymystä. Masa penkoi ja sekotti vaatekkaappinsa perinpohojasesti, mutta ei löytäny ettimäänsä.

- Kaarina, misä se mun pusero on? Masa huusi jo hieman ärtyneenä kun puserua ei löytyny eikä hän saanu mitään vastausta vaimoltaan.

- Mitä sää mölyät? Kaarina kysyi, joka oli tullut kamarin ovelle ku oletti kuulleensa, että häntä huuvettiin. Laiton astioita tiskikonneeseen, enkä kuullu mitä huusit.

Masa penkoi vaatekaappiaan kyllästyneenä. - No sitä kirijavaa villapuserua oon hakenu kohta puoli tuntia. Misä ihimeesä se mahtaa olla?

-Mihin sää sitä ny tarvit?

-Mihinkö? No otan sen mukkaan ku lähetään äijäporukalla sinne pilikkireissulle. Se on niin mahottoman lämmin ja mukava pittää päällä. Kun ei tiijä millasia kelejä sattuu tulemaan, ompahan ainaki varalta mukana.

Kaarina oli vallan unohtunu tulevan viikonlopun, vaikka oihan hän sen merkinny kalenterriin aikapäiviä sitte. Huhtikuun kolomannen viikonlopun kohalla luki punasella tussilla kirijotettuna
pilikkireissu Könkerön majalle. Edellisenä kesänä oltiin porukalla yhteisesti suunniteltu reissuja.
Tarkotus oli että naisväkikin tekkee oman reissunsa. Haaveiltiin että naiset menis vaikka Kuusammoon kylypyllään saunomaan, uimaan, ottamaan kasvohoitoja ja hierontoja. Illat vois olla vähä viihtellä ja tanssittaa joitakin kommeita hurmureita. Sen he olivat sanoneet ihan leikkimielellä ja naurunpyrskähyksin ku jokkainen tiesi omat tanssitaitonsa perin heikoiksi.

Naisilla oli ollut hupasaa seurata ukkojen ilimeitä kun rouvat moisia suunnitelmia julki toivat, niille jutuille naurettiin monta kertaa jäläkeenpäinkin. Kylypyläsuunnitelmat menivät kuitekin mönkään. Teija ei ollut saanut siirrettyä työvuorojaan, Saija ja Tapani olivat kesän jäläkeen eronnneet, eikä Saija ollut pitänyt yhteyttä sen jälkeen juuri ollenkaan. Niinpä kyseinen pilikkireissuviikonloppu oli Kaarinan mielestä häipyny eikä hän sitä ollu muistanu vasta kuin nyt.

- Oot sää ainaki vaatekaappis saanu sekasin, Kaarina naurahti ja vilikas Masan kasvoja.

- Pusero saattaa muutes olla etteisen kaapisa. Sehän oli sulla päällä uuven vuoden aattoiltana ku olimma kahtelemasa raketteja. Sisälle tullessas taisit laittaa sen kaappiin toppahaalarin kans. Kahtoppa sieltä.

Masa käveli etteisen kaapille ja nykäs oven auki.Vähällä hän oli saaha sylinsä täyteen rojua kun kaapin hyllyjen sisältö oli valahtaa lattialle.

- Samperi ku on rojua joka paikka täynnä. Sais tämänki kaapin joku ottaa ja siivota. Kukahan sekin joku mahtais olla, mietti Masa mielessään.

Nostettuaan pudonneet tavarat taksin hyllyilleen, hän alako siirtelleen hengareita josko sen villapuseronsa löytäs. Sininen toppatakki, Kaarinan haalari, oma haalari; olihan siinä takkeja ja puseroita vaikka muille jakkaa, mutta ei sitä mitä hän oli hakemasa.

- Tääläkö kaapisa sen piti olla misä on haalaritki?

- No sielä, sinne kai sää sen oot laittanu, Kaarina vastasi.

- No ei sitä kyllä tääläkään oo, kaikkia muuta kyllä.

- Jaa, no mihinkähän se sitte on joutunu jos ei sielä oo? Oiskohan se heitetty pyykkikorriin? Kaarina puheli mennessään tarkistammaan pyykkikorien sisältöä.


jatkuu.. .. ..

1 kommentti:

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Sunnuntai aamun mietteitä

Torstaina ajelin kotikylältä kotia, seuraavana aamuna oli lumi maasa. Siitä kummallista, että lumi mikä sato on pysyny. Eijoo yhtään ollu lo...