maanantai 29. syyskuuta 2014

Aika herätä

Kovin surullisena ja murheellisena oon seurannu viime aikojan tapahtumia "kirkkolaivan" suhteen. Niin palijo monenmoista hyörinää ja tapahtumaa on sen sisällä jos ulukopuolellakin, mikä niin heleposti somesa käännetään ja väännetään näyttämään muulta, mitä se tojellisuuesa on.

Raamattu, sehän on kristinuskon perusta. Kirja, jonka arvovalta, ohojeet ja neuvot tulis olla etusijalla ohojaamasa ja neuvomasa mihin suuntaan laivaa viijään.
Millanen vastuu onkaan heillä, jotka johtavat ja ohojaavat laivaa.
Mihin se johtaa, jos laivan kapteenit eivät pitäydy "lokikirijassa"annettuihin ohojeisiin? Sehän johtaa vääjäämättä karille ajoon.
http://www.kotipetripaavola.com/arkkipiispaeiuskoRaamattuun.html

Ihimettelin ensin...
Seurakuntavaaliehokaskin voi olla ateisti. Niinkö?
Kyllä vaan, sillä ehokkaitten vakaumusta ku ei voija mitata. Riittää ku on kastettu ja konfirmoitu, se on merkki vakaumuksesta. Siis mitäh?? Vauvana kastettu, murkkuikäsenä konfirmoitu, aikusena elämä voi olla täysin vastakkainen mitä konfirmaatiosa tuli luvanneeksi.
Joskus vuosia vuosia sitten, kirkkolaisa on ollu pykälä, että ehokkaitten tulee olla "jumalaapelkääviä ja kristillisestä harrastuksesta tunnettuja". Se on tietysti ollu hyvä asija ja korostanu kirkkoneuvoston tehtävvää hengellisenä johtajana.
Vuosien saatosa ihan pikkuhilijaa on maallistuminen saanu jalansijjaa aina vaan enemmän ja enemmän, kunnes vuojen -93 lainselitys jo sannoo, että ehokkaan ei tarvi olla tunnettu kristillisestä vakaumuksestaan.

... tuon luettuani loppu ihimettely.


Eikö oo aika herätä rukoukseen maan ja kansa puolesta? Että vielä Jumalan henki sais synnyttää todellista uskoa ja luottamusta häneen ja hänen sanaansa kohtaan. Rukoillaan, että sellanen Lestaatiuksen aikanen herätys saa kulukia läpi maan ja muuttaa ja uudistaa ihan uuteen voimaansa suomen kansan.






torstai 25. syyskuuta 2014

Karpaloruno

Tuuli helisyttää suon laitaa
usva liikkuu kaiken yli 
raskaasti hengittäen

karpalot piilottelevat punaansa
auringon kurkistaessa usvan takaa
nevalla tuoksuu syys

ensimmäiset pisarat yllättävät,
nytkö jo on lähdettävä?

Turkanen!

- kokki -



maanantai 22. syyskuuta 2014

Työmatkojen varrelta


 Pienonen sivujoen haara erkannee Kemijoesta ja virtaileepi työpaikan takkaa.
 Konimuskaakkimus Aitimuspaskimukset päässeet ulkoilemmaan. Nimitys on jonku hassuttelijan keksimä
 " latinankielinen" nimi hevosesta.  Kerran eräs sättiläinen loukkaantui, ku oli keskustelua hevosista, ja käytin tuota kyseistä nimirimpsua. Otti asijan vissiin liijan vakavasti. Komeita, hienoja elukoita ne on.
 Kanoottikerholaisetkin lähtenneet liikkeelle.
 Yks, kaks veto. Yks, kaks veto.
 Heijastuksia taivaasta.

Sattu tosi komija päivä, aurinko paisto kirkkaasti.
 Syksyn väriloisto parahimmillaan.
 Mukavahan töihin on ajella ku tämmösiä maisemia saa kahtella.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Karpaloita kerräämäsä

Pitkospuita oli uusittu ja korijattu, niitäpä pitkin oli mukava astella.

 
 Niin ihanan punasia...
...ja sinisiä...
 Puolen toista tunnin saalis yhteensä seittemän litraa.
Syksyn väriloiston keskellä sielu leppää ja hilijentyy. Etenkin tuo kyltti, se alako puhuttelemmaan.

Risti, se johtaa lähteelle, elävän veen äärelle.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:
" Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä,
jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa;
 vaan se vesi, jonka minä hänelle annan,
tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa
iankaikkiseen elämään":  Joh. 4:14






tiistai 16. syyskuuta 2014

Saumurilla surruutellen

Viikko sitte istuttiin ystäväni kans juomasa kirkkokahaveja, ja siinä tuli puhheeksi poppanan kutominen. Ystäväni kerto vetäneensä poppanaloimen kangaspuille ja kutovansa syksyn aikana muutamia poppanoita.
Minähän siihen sanomaan, että voin leikata sulle kutteita, kaapisa on kankaita jotka joutaa pois.
Saksilla oon tähän saakka kaikki kutteet leikkonu, vaan ny opin jotaki uutta. Leikkaamisseen voi käyttää konetta, saumuria.
 
Eipä oo käyny mielen vieresäkkään, että saumurilla voi leikata.
Tosi hyvä idea, kiitos ystäväni.
 Sitähän piti heti kokkeilla miten homma onnistuu. Onnistuhan se, tarkkana sai vaan olla että kutteen leveys pysy riittävän kapijana. Nopija ja kätevä systeemi. Eikä tuu ranteeseen jännetupentulehusta.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Dumler & Breiden malijakko, ihana kirpparilöytö


Kokki ossuu hyvin usein oikijaan aikaan kirppareille, oli ostanu ihtelleen synttärilahajan. Pohojasa on leimat ja merkinnät kohtalaisen selevästi. Kotija tultuaan oli menny netistä kahtommaan, kenen tekemä mahtaa olla.
Malijakkohan osottautu saksalaisen firman Dumle & Breiden tekemäksi.
Firma " perustettiin vuonna 1883 Peter Dümler ja hänen veljensä laissa Albert BREIDEN Länsi-Saksassa lähellä Koblenz, tämä tehdas oli yksi Länsi-Saksan johtava keraamisten yritykset 1950-luvulla ja 60-luvulla. Ne tuottivat monenlaisia ​​muotoja ja lasitteet hyvälaatuisia käyttävät valkoista savea ja omituinen tyylejä ja värejä. Yritys päättyi vuonna 1992."
http://www.just-a-vase.com/dumler_breiden_01.html 
http://www.ginforsodditiques.com/wgermanmarks.html 

Malijakko on 1971 vuojen mallistua. Kahtelin huutonetistä ja tori piste fiistä, jos olis löytyny misä hinnoisa mahtaa liikkua, mut ei löytyny kummastakkaan. Joltaki noista saksalaisista sivustoista satun sen löytään, myyntihintaa oli rutkasti enemmän mitä kokin maksama euro viiskyt senttiä. 

Synttäripäiväksi tietysti kakkua, tällä kertaa kahvi-juustokakku.
  raitataikina
2 munnaa, 1 dl sokeira, 1,5 dl jauhoja ( glut-riisi-ja perunajauho), 1 tl kaakaojauhetta, 1 tl leivinjauhetta
-munat ja sokeri vaahoksi ja lisätään kuivat aineet
-jaa taikina kahtia, sekota toiseen oosaan kaakaojauhe
-lusikoi taikinoita vuorotellen raijoiksi leivinpaperin päälle
-paista 220 asteesa 8-10 minsaa

pohojataikina
1,5 dl riisimuroja, 8 kpl glut keksiä, 0,5 dl soijarouhetta, 2-3 rkl kookosölijyä 
- rouhi riisimurot ja keksit muruksi 
-sekota kaikki aineet tasaseksi murumassaksi ja levitä irtoreunavuuan pohojalle

täyte
5 liivatetta, 400 g vanilja tuorejuustua, 1 dl vahavaa kahavia, 2 dl kermaa, 1 dl sokeria
-liota liivatteet
-sekota aineet keskennään ja lissää liivatteet
-leikkaa raitataikinasta sopivan levyset soirot ja vuoraa niillä vuuan reunat
-kaaja täyte vuokaan ja laita jääkaappiin hyytymmään

pinnalle
2dl kahavia, 2 rkl sokeria, 3 liivatetta
-liota liivatteet ja lissää ne sitte kylymän kahavin  joukkon
-lusikoi puolet kahavista hyytynneen kakun päälle ja anna hetken hyytyä jääkaapisa, ku on vähä jymähtäny niin lusikoi loppu kahavi, ja laita takasi jääkaappiin hyytymmään

-koristele mielesi mukkaan, suklaa ja kahavikarkit soppii aika hyvin tähän tarkotukseen



perjantai 12. syyskuuta 2014

Krapulakeiju

Krapulakeiju, eikö kuulosta aika kivalta ja hauskalta nimitykseltä.
 Varmaan jokkaiselle tuttu jollaki tavalla. Ei välttämättä omasa elämäsä, mut todennäkösesti jonku lähimmäisen elämäsä sen vaikutuksia on saanu huomata. 
Haju, minkä keijukainen jättää jälkeensä on ikävä ja luotaantyöntävä. Se palijastaa kanssamatkaajille kuka on keijukaisen kans teheny tuttavuutta. Vaan tähänkin haittaan ja ongelmaan on olemasa apu.
"Hoitopillereitä" krapulakeijun tuomaan ongelmaan.

( klikkaa kuvaa hiiren oikeen puoleisella näppäimellä,
 avaa uusi välilehti, voit suurentaa tekstin luettavaksi )
 Eipä tuo keiju ihtellekkään kovin outo oo. 
Nuoruusvuosina joitaki kertoja sen tavannu. Sitä vaan ihimetelly, että keijuksi mokoma pukkeutuu. On olevinnaan niin hauska ja mukava kaveri, vaan annappa olla. Kunhan se on saanu riittävän pitkän ajan kuiskutella, se saa hallintavallan. Mukavasta, hauskasta veijarista kehittyykin varsinainen viinapiru, jonka kans ei ennään ookkaan hauskaa, eikä mukavaa.

Ylilentokielto on sana,
 mikä on viime viikkoina uutisotsikoisaki nähty
 ja kuultu usijamman kerran.
Mullaki on voimasa tuommonen kielto.
Keiju on aika ovela ja sinnikäs.
Joitaki kertoja se on yrittäny lennellä,
 kuvitellen kaiketi että kielto olis ollu määräaikanen.
Se ei oo huomannu kahtua kiellon alareunasa olevaa pientä ränttiä,
voimasa lopun elämää.
Vaikka sanotaan että tulis olla armollinen, täsä kohtaa en oo.
Alas oon ampunu lentilijän ihan armotta.
Mitäpä tullee mun ilima-allaan lentelleen,
vaikka tietää että  ylilentokielto on voimasa kaiken aikaa.

Mukavaa päivää sulle!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Rakkaita esineitä

" Haasteen nimi on rakkaita esineitä. Tarkoituksena on esitellä kodistaan seitsemän esinettä, jotka ovat syystä tai toisesta rakkaita, joista ei haluaisi luopua. Jokaisesta esineestä tulee laittaa kuva ja kertoa miksi juuri se esine on rakas."

Haaste kähävelletty Ryttyliisan kotkotuksista.

1. Kirpparilöytö, aito -60 luvun kellohelemanen pallomekko. Ostin puvun aikoinaan ku tarvin yhteen tilaisuuteen vanahanaikasen asun. Piikkikärkiset, kapijakorkoset kengät löyty kenkäkaupasta, tosin ne on jo ajat sitte hajonnu ja heitetty roskiin. Mut mekko on ja pysyy.
2. Tämä rintakoru on äitinäitin perintyä. Mulla se on somisteena sinisen retromekon kauluksesa.
3. Lähes nelijäkymmentä vuotta mukanani kulukenut kirija. " Leipä", jota iliman tullee hengellinen anemia. Niin ilon kuin murheenkn keskellä, kirijasta on saanu lukia lupauksista, jotka ovat voimasa vielä tänäänkin.
4. Tyräkki, pienestä mustasta siemenestä alakunsa saanu viherkasvi. Vuosikymmenet on kukka mukana kulukenu, kärsiny muuttojen tuomat kärsimykset ja välisä ollu niin kuiva ja kitukasvunen, että oon meinannu heittää sen roskiin. Pittuutta kukka on vuosien aikana kasvanu reilusti. Varsi on pysyny perin laihasa kunnosa. Yhestä kohtaa oo ku sormen vahavunen, en tiijä miten se on kestäny ettei oo menny poikki.
5. Seinäkello löyty aikoinaan Jurvan kirpparilta. Kellon konneisto ei toiminu. Aukasin sen ja totesin että vieteri oli vejetty liijan kirijälle. Löysäsin vieteriä ja sain ku sainki kellon kävelemmään. Kävelihän se hetken aikaa, niin nopijaa ettei pysyny oikijasa ajasa. Kunnes sitte muutaman tunnin käveltyään pysähty kokonaan. Soittoääni kellosa oli tosi kaunis. Vuosia kello oli käymätönnä seinällä, kunne yks meijän tuttu otti kellon mukkaansa ja sano vievänsä sen kellokorijaajalle. Korijaaja oli sanonu että koneisto on sökö, ei siitä saa toimintakuntosta. Päävyttiin siihen, että kelloon laitettaan uuvenaikanen konneisto joka toimii.
Ny on kello nakuttanu vuosia ja pyssyy hyvin oikijasa ajasaki.
6. Perintö kiikkutuoli tuli meille siinä vaiheesa elämää ku alotimma puutarhatouhut - 80 luvun alaku vuosina. Kokin vanahemmat muuttivat asumaan kaupungille, meille jäi heijän kotitalo ja osa myös huonekaluista. Kiikkutuolin jalakset ovat syvään kaartuvat, siinä voi makkoilla melekeen selijällään, eikä se mee nurin.
Tuolin tullesa meille se oli tumman ruskija, jota se sai olla reilut kymmenen vuotta. Sitte se hiottiin  puun sävyseksi ja lakattiin. Passas paremmin yhteen retro sohovakaluston puisten ja lakattujen käsinojien kans.
7. Kukkapöytä, jonka huusin huutokaupasta kahella kympillä. Asuttiin sillon vielä Jurvasa. Josaki kyläkulumalla oli  huutokauppa talon kartanolla. Esineitä oli ulukona ja piharakennuksesa. Ennen huutokauppaa sai ihimiset kierrellä ja kahtella mitä kaikkee oli myynnisä. Mää näin tuon kukkaöyvän piharakennuksesa ja aattelin että tuo on mun. Huutokauppa ku alako, varavuin siihen että ku alakavat piharakennuksesta tarvoita myymään oon valamiina ku meklari ottaa kukkapöyvän kässiinsä. Hyvä ku ehti sanomaan, palijoko tarijotaan ku huusin: "kaks kymppiä". Ensimmäinen, toinen ja kolomas kerta, kukkapöytä lähti mukkaan. Elettiin sillo markka-aikaa.








lauantai 6. syyskuuta 2014

Likkojen kans puuhastelua

Pikkuneitillä oli neli vuotis synttärit. Lahajaksi virkkasin kirijavan villatakin, puuvillalankojen jämistä. Kovasti oli neiti mielissään saamastaan takista.
Mallivirkkaus on tosi heleppo; pidennetty ketjusilimukka (n. 1,5 -2 cm) 2 kiintijää silimukkaa. Näitä toistetaan vuorotellen. Kerros ku vaihtuu, virkataan kiintijät silimukat aina eellisen kerroksen kiinteitten silimukoitten kohalle, näin valamiiseen työhön muovostuu kiinteistä silimukoista kapeahko pystyraita.

Pikkulikat olivat tänä viikonloppuna yökyläsä. Leipominen on likkojen mielipuuha, nytkin he innostuvat leipommaan papalle juustokakun. Minä hain resettikirijan, isompi likka luki ohojetta ja pienempi sai hoitaa sekottajan virkaa. Pikkusen piti autella kakkuvuuan laittamisesa, ja taikinan kaatamisesa vuokaan. Pienempi likka halus levitellä taikinan, onnistukin siinä kohtalaisen hyvin.
Isompi likka teki sillä aikaa juustotäyteen, täyte kaajettiin pohojan päälle ja se oli siinä.
Kakku uuniin tunniksi, ja sillä aikaa me ehittiin käyvä vähä ulukoilemasa. Käytiin leikkipuistosa tuosa vajaan kilsan pääsä. Oikastiin mehtän poikki ja samalla kahteltiin miten erilaisia sieniä nähhään. 
Olihan niitä, karvarouskuja, haaparouskuja, kärpässieniä ja voitatteja. Herkkkutatteja ei löyvetty yhtäkään, vaikka niitä kuulemma on tänä syksynä tosi hyvin.

Oravan touhujakin saatiin hetken aikaa seurailla. Olimma takasin päin tulosa ku ykskaks alako pieni rapina kuulummaan puitten lomasta. Sannoin likoille, että taitaapa olla puusa orava, ku tuollanen ääni kuuluu, ja niihän sielä oli. Oravan turkki oli harvinainen kauniin vaaleen ruskija, enpä muista tuollasta kovin ussein nähäneeni. Jotaki se puun rungosta nappas ja lähti kulijettammaan sitä toiseen suuntaan. Tarkkaavainen oli, pysähty välillä rungolle ihimettelleen ja kahtelemmaan, liekkö tuo tuumi, että ketähän ne nuot on jotka mua töllöttää.

Kokki oli muistanu ottaa juustokakun pois uunista. Kakku oli vielä kivan lämpöstä ku päästiin likkojen kans sitä maistelemmaan. Hyvvää oli, saavat tehä toistekki.

torstai 4. syyskuuta 2014

Kaks vai kolome....mietityttää...

Mikähän päivä se mahto olla ku ajelin töihi ja nappasin ration auki, joku haastatteluohojelma oli menosa. Ihan alusta saakka en ehtiny kuulla, minkä alan ammattilainen, professori tai tutkija mahto olla kyseesä, ketä ohojelmasa haastateltiin, mutta aihe mistä siinä juttelivat, käsitteli koeputkihedelmöitystä.
Ovat kuulemma kehittelleen tuotaki asijaa jo niin pitkälle, että lapsella vois olla kahen vanhemman sijasta, kolome vanhempaa.

Esimerkki pariskunta, josta ohojelmasa kerrottiin, olivat yrittänneet saaha lasta aikaan, vaan tuloksetta. Naisen munasolluista puuttu joku tietty aine, mikä estää munasoluja hedelmöittymästä. Hänen munasolusta voitas erottaa tuma, joka sitte siirrettäs joltaki toiselta naiselta saatuun terveeseen munasolluun.
Munasolut hedelmöitettään koeputkesa. Hedelmöittyny munasolu laitettaan naisen kohtuun ja raskaus voi jatkua ihan normaalisti. Mikäli kaikki mennee hyvin ja ootetusti, pariskunnalle syntyy koeputkilapsi yheksän kuukauven kuluttua.

Ongelmana on vain se, että syntyväsä lapsesa olis kolomelta vanahemmalta perittyjä geenejä. Tätä asijaa joutuvat miettimään ja tuumaamaan, että mahtaako se olla oikeen, voijaanko niin tehä.
Toimenpije on kutakuinkin kloonausta, mutta ei kuitenkaan ole. Kloonauksestahan on ollu palijo puhetta, eikä sitä mun muistin mukkaan oo missään maailmalla hyväksytty käyttää ihimiselämän lissääntymiseen.
Elukoillehan sitä on testattu.

Se mikä mua jäi eniten mietityttään, tuollasen tutkimuksen ja toiminnan seuraamukset. Haastateltava sanoi, että ei ole minkäänlaista tietua eikä tutkimusta siitä, miten kolomen vanhemman geeriperimä vaikuttaa lapsen kehitykseen.
Vasta sitten kun he ovat aikuisia, voimme jotakin tietää.

Ohan tää aika mieletöntä touhua, ihimiselämästä tehhään joku koekaniiniversio, jota katoaan sitte parin kymmenen vuojen päästä millasia vaikutuksia. 

Ihimisellä on liijan suuri hinku operoija ja peukaloija ihimiselämää.Voiko siitä seurata hyvvää.

Keinohedelmöitys sinällään ihan hyvä juttu, ku pysytään pariskunnan omisa solluisa. Kolomen kimppa jo vähä arveluttaa ja mietityttää.
 
Kaikkea ei aina saa vaikka haluaa, siihen on ihimisen tyydyttävä.
Pittääkö sitä mitä ei saa, niin suurena ja merkittävänä asijana, että kaikki muu mitä on, menettää jollakilailla merkityksensä. Jos niin on, olisikohan syytä tehä perusteellista tilannekatsausta ja päivittää asijoitten tärkeysjärijestystä.



 



maanantai 1. syyskuuta 2014

Sekamehua

Aamupäivällä ennen töihin lähtyä oli hommana pullottaa mehu. Perijantai iltanahan mää vein mehun parvekkeellee ässehtimmään, tekkeytyyn, kuten jotku sannoo. Situruunahappo oli teheny tehtävänsä. Juolukat, kraakunmarijat ja puolukat oli luovuttanneet mehunsa ja marijamäski näytti sakijalta vereltä.

  En löytäny mistään sihtiharsua, harsokangas palasta jota oon aikasemmin käyttäny siivilöimisseen, sihtaamisseen.
Kokkeilin ensin sihata tavallisen metallisihtin läpi, mut se oli liijan harva ja pieniki. Marijojen siemeniä pääsi siitä liikaa läpi mehun joukkoon, ei hyvä ei. Joku muu systeemi piti keksiä.

Menin penkommaan kangaskaappia, jos sattus löytymmään jotaki sopivaa kangasta mitä vois tuohon hommaan käyttää. Löyty reilun kokonen tyllin palanen. Taittelin sen nelinkerroin ja kiinnitin narulla ämpärin reunoihin. Tyllisihti osottautuki tosi hyväksi, pysy hyvin paikallaan ja oli rittävän tihijä, ei menny siemenet läpi.
Mehua tuli kaiken kaikkiaan kymmenisen litraa, pienonen yllätys.
Sihatun mehun joukkoon lisäsin 2,5 kg sokeria, vähempiki olis ehkä riittäny, vaan makija on makijaa. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...