Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2016.

Rasvan polttua

Kuva
- vaari kirijottaa -  Olipa tässä viikolla sellainen päivä, jolloin Toivon Torin ovensuussa, siinä ulkona, oli kori täynnä kippoa ja kuppia ja vieressä lappu, että ota tästä. Maassa sen korin vieressä oli viiden litran valurautapata kansineen. Kurkistin pataan ja olihan se vähän ryytteessä. Mutta ei pahasti kuitenkaan.
Sisällä kirpparin täti sanoi, että kyllä sen ilmaiseksi saa kun he eivät viitsi sitä puhdistaa ja noin likaisena sitä ei voi myydä. - Vie pois vain!
No minä sanoin, että on tuo niin hyvä pata, että mielihyvin annan siitä muutaman euron. Täti hymyili ja laittoi rahan kassaan. Minä puolestani lähdin kotia kohti UPOn pata kainalossa. Kotona hinkkasin ja hankasin pataa, käryytin uunissakin, mutta ei ne ryytteet kaikki irronneet. Päätin, että kyllä tälle pitää tehdä perusteellinen puhdistus luonnon konstein. Ninpä sitten...
Eilen sitten oli padan puhdistuspäivä. Nostimme padan autoon, silavatuubi ja patakintaat sekä muut tykötarpeet vielä mukaan ja menoksi. Ajoimme kaupungin…

Soluryhymän päättäjäiset

Kertakaikkisen hieno kesäpäivä. Mukava oli istuskella porukan kans nuotion äärellä, kosken kuohut piti huolen taustamusiikista.  Kiitos teille solulaiset, jatketaan kokoontumista taas syksyllä.

Sammaan aikaan oli joku retkiporukka kokkoontunu joen varrelle. Heillä oli iso kumivene joen rannasa johon he kaikki pakkaantuivat istummaan. Jokkainen sai melat kätteensä ja venneen peräsä istuva mies huuteli ohojeita millon piti meloa ja millo oltava melomatta.  

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Turvalonkerot

Kuva
Ystäväni houkutteli  virkkaamaan turvalonkeroita. Kymmenen pientä lonkero-otusta valamiina lähtemmään suureen maailmaan. Uusi lukijakin on liittyny joukkoomme, tervetuloa !

Niin siinä kävi

Kyllä piti illalla jännittää suomipojan peliä. Vaikka kuin oli peukut pystysä niin eipä vaan menny kiekko Kanadan maaliin, harmi. Mutta semmosta se on peli, aina ei voi voittaa.
Hienon turnauksen pelasivat joka tapauksesa.

Jäin miettiin Paavalin kertomusta voittopalakinnosta, miten sinnikäästi tulis pittää huoli siitä, ettei mikkään muu asija maailmasa tulis niin tärkijäksi, että se sivuuttas voittopalakinnon.
Voittopalakinnon omistajan on heleppo hymyillä.
Voittajan puolella on hyvä olla.

Kummalla puolen sää oot?

-vaari kirijottaa ny - tähän mummelin perrään jatkot. Meinaan vaan että, että on näisä kuiten iso ero! Jääkiekossa voitto perustuu hirviään yrittämiseen, mahottomaan onnistumiseen ja joskus vielä tarvitaan melekosesti tuuriaki. Tuo Paavali sanoo esittelemänsä elämän voittopalakinnon olevan ihan kokonaan lahajana saatavissa. Efesolaisille kirijottaessaan hän sano, että
"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan s…

Nivelet kuntoon kyykkimällä

On olemasa monenlaisia neuvoja ja ohojeita siihen miten voi hoitaa ja huoltaa kroppaansa. On heleppoja ja vähemmän heleppoja konsteja ja systeemejä. Vähemmän heleppoja lienee sellaset harijotukset joitten suorittamisseen tarvii ensin ostaa välineet, laittaa ne paikalleen, lukia käyttöohojeet, kahtua opetusvideo ja yrittää suoriutua liikkeistä annettuja ohojeita nouvattaen.

Heleppoja on ne harijotukset joihin ei tarvi mittään erillisiä välineitä. Ei tarvi muutaku halua ja tahtua alakaa tekemään .
Syvä kyykky on heleppo. Siihen ei tarvi muuta ku vähä aikaa. Yhellä kertaa ku ei tarvi kyykkiä kovin pitkää aikaa, vaan kyykkimistä voi tehä pitkin päivää.

Fysioterapeutti Matti Melanen sanoo: " Nivelet on rakennettu liikkumaan määränsä mukaan. Jos tuota määrää ei käytetä, joku kohta nivelessä alkaa ennen pitkään panna vastaan. Nivel on terve juuri silloin, kun se tekee sitä, mihin se on tarkoitettu."

Sempä takia syvä kyykky on erittäin hyvä asento koska se vaikuttaa selekään, lantio…

Me halutaan leipua

Kuva
Likat tulivat iltapäivällä ja jotaki mukavaa tekemistähän sitä aina pitäs olla.
Likkojen mielipuuhaa on leipominen, joten olin varanu etukätteen jo aineet että tehhään yhesä potturieskoja ja suklaamuffinsseja.
Nämä ku oltiin saatu tehtyä, sano vanhempi likka, että mää haluan leipua ite jonku kakun.
Sannoin, että mikäs se siinä, senkus leivot mutta kahto netistä ohoje, jotta tiijät palijoko mitäki aineita pittää laittaa. Likka löysi suklaakahavipiirakan ohojeen ja semmosen myös teki.
Jos yritin vähä autella, likka sano, että tämähän oli mun oma homma, joten sain tyytyä seuraamaan sivusta likan puuhasteluja.
Nuorempi likka tahto kans tehä oman kakun. Kysyn että mitäs sää siihen tarvisit.
Varmaan vähän kananmunia, sokeria, jauhoja ja maitua, oli lilkan vastaus.
Tähän kakkuun  ei ollu minkäänmoista ohojetta. Hieman piti auttaa jotta aineita ois oikiasa suhteesa ettei tulis ihan pannukakku. Vaikka ohoje olikin ihan omasta päästä kyhätty, kakustahan tuli ihan kakun näkönen.
 Suklaakahavipii…

Retroverho ja pätkä pitsiä

Kuva
Satuin saamaan tosi kivan näkösen retroverhon. Harmikseni sain todeta, että verho oli ihan liijan lyhy käytettäväksi keittiön akkunaan. Verhon alareunasa oli usijampi pinttyny tahara, joten semmosennaan sitä ei voinu käyttää mihinkään. Verhon kuosi ja kuvijot oli niin kivat, että jotaki siitä piti kehitellä.
 Synty idea jonka seurauksena oli tarkistettava ompelutarvikelooja.
Loojasta löyty sitä mitä etin, valakosta reunapitsiä.
Verho + pitsi = uus verho.
Leikkasin verhosta kaks palasta. Ompelin sivuihin kapijat päärmeet, alareunoihin kiinnitin pitsin ja niinpä mulla oli uus pikkunen verho.

Hirsitalon remppaa: Tupajumin tekosia

Kuva
Vaarilta tuli päivällä viestiä. Hän oli ahkeroinu ulukosalla irrotellen kirkon puoleiselta ulukoseinältä alimpia lautoja.
Pihan puoli pääsä näyttäs hirret olevan ´kohtalaisen hyväsä kunnosa.
Tien puoli pääsä, kamarin ikkunan alta löytyki sitte ongelma.
Tupajumi on ollu ahkerana. Metri talon kulumasta on hirret vielä ihan ok mut sen jäläkeen onkin metrin verran pehemosta jauhomaista hirttä. Voi turkasen tupajumi minkä teki.
 Huommena on tulosa hirsiekspertti käymään talolla, sittehän tuon kuulee ammattilaiselta mitä talolle kannattaa alakaa tekkeen.
Ei kai tuollasen korijaaminen mahottoman vaikijaa luulis olevan? Heleppohan se on sanua ku ei asijasta mittään ymmärrä. :) Toivosa on hyvä ellää.




Kotona ollaan ja työpäivä eesä

Niinpä ne vappaapäivät meni äkkiä. Eilen illalla ajelin kotia ku tännään on työpäivä, vaari jäi vielä pariksi päivää mummolaan puuhastelemaan. Sain kuitenki ne hommat tehtyä mitä olin suunnitellu ja vähä enemmänki, joten hyvä on ootella kesälommaa jollon pääsee sitte jatkammaan remontin tekua.

Ny on se aika vuojesta jollon voimajuoma virtaa. Jos sitä haluaa niin tehtävä koivun kylykeen reikä ja valutettava mahalaa.
Äitin ja isän pihalla kasvaa suuri koivu. Porasin siihen reijän ja laiton mehumaijanletkun reikään, hetken päästä alako voimajuoma tippasemmaan ämpäriin. Iltaan mennesä sitä oli tippunu lähes kymmenen litraa.
Osa juotiin, loput laitettiin pakkaseen.

Illalla kotia tultua selasin hetken aikaa nettiä.
Osupahan silimiin yks mielenkiintonen artikkeli, Tapio Puolimatka kirijottaa painavaa tekstiä.
Lukaseppa jos kiinnostaa.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/849/tapio_puolimatka_sukupuolineutraali_yhteiskuntakoe_murentaa_ihmisoikeusjarjestelman#

 Mukavaa viikonloppua!…

Hirsitalon remppaa: Tuvan laattian tarkistusta

Kuva
Tälle päivää rupesimma tarkistammaan tuvan laattiaa, että saatas seleville millasesa kunnosa on alimmat hirret. Tupa piti ensin tyhyjentää, kantaa kaikki roina ulos jotta päästiin etteenpäin.
Pari kaappia laitettiin taleteen. Niistä saa vielä käyttökeleposet ku vähäsen tuunaa, Mut se homma ei oo tämän kesän homma, ehtii tehä sitte ku suurimmat työt on tehty.

Tuvan laattialle on seitkytluvulla valettu petonilaatta joka on 5-8 cm vahavunen ja sen päälle on laitettu muovimatto.

Enneku pääsi piikkaamaan petonia oli matto revittävä irti. Sehän oli paikkapaikoin meleko tiukasa, mutta ei luovutettu enneku kaikki oli saatu irti.
Vaari piikkas seinien vierustat kauttaaltaan jotta nähhään misä kunnosa alimmat hirret on. Tuvasa on ollu  rossilaattia mutta remontin yhteyvesä se oli purettu ja monttu täytetty hiekalla.
 Uus laattia oli tehty korkiammalle joten alimmat hirret ovat jääneet piiloon. Ne piti saaha näkyviin, jotta tietää onko niisä lahovikoja.
Kohtalaisen heleposti petoninpalaset saat…

HIrsitalon remppaa: Pihan raivausta

Kuva
Ensimmäiseksi tervetulotoivotukset uusille lukijoilleni, kiva ku löysitte plokini.

Tälle viikkua sattu mukavasti muutama vappaapäivä. Ajeltiin pohojanmaalle ja ruvettiin raivaamaan mummulan pihamaata. Piha ku on ollu vuosikausia hoitamatta niin senhän tietää, että risukkua riittää ja vähä suurempiaki puita jotka joutaa kaataa nurin. Kolome mahottoman suurta pajua kasvaa tontilla. Mittailin silimämääräsesti niitten kokua, ei kauvas heitä kymmenestä metristä oksiston halakasija. Oksat on niin painuneet maata vasten, että puihin pääsis heleposti kiipiämmään. En kuitenkaan tällä kertaa ehtiny kiipeileen.

Pihamaalla on raivaamista aikalailla, päätin  alottaa hommat marijapensaista.
Pikkusen on päässy pensaikot ruohottummaan. Osa pensaista oli niin heinän seasa ettei niitä juuri näkyny. Mutta parin tunnin puuhastelun jälkeen alako pensaatki erottummaan. Jospa niistä syksyllä sais jonkulaista satuaki.
Seuraava homma oli etupihan siivuaminen.
Toissa kesäset purkujätteet on ollu etupihan k…