sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Sunnuntai aamun mietteitä

Torstaina ajelin kotikylältä kotia, seuraavana aamuna oli lumi maasa. Siitä kummallista, että lumi mikä sato on pysyny. Eijoo yhtään ollu loskaa vaan keli on pysytelly sen verran pakasen puolella jotta lumi ei sula. Hyvä homma.

Silimiin sattu naamakirijasa yks päivitys joka koski aihetta, uuvet liikennemerkit. Jestas, miten ahtaalle voi elämä mennä, että tuommonenki asija voi häiritä elämää siimä määrin, että keksitään ehottaa merkkien muuttamista.

Onhan se varmasti hankalaa  ja ahistavvaa ellää maailmassa, misä on kaiken aikaa  ympärillä asijoita jotka kertoo sen tosi asijan, että on olemasa kaks sukupuolta.
Sitähän ei voida millään muuksi muuttaa, ihmiskunta on syntyny miehestä ja naisesta.

Kamalan surullista on ajatella, että tulevaisuuven lapsilta ollaan riistämäsä siskot ja veljet, mummut ja vaarit.
Niinhän siinä kävis mikäli  kaikki nimitykset jotka viittaavat tiettyyn sukupuoleen pitäs poistaa.

Vaikka maailman meno muuttuu ja murenee on kuitenkin jotaki mikä ei muutu eikä murene, Jumalan sana ja rakkaus.
Ne on ja pyssyy. Ja sana tekee sen mitä varten se on lähetetty.

Kun te näette kaiken tämän tapahtuvan nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne hetki on lähellä.

Sempä tähden, siunaus rikasta sunnuntaita!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Kotikylällä

Ajelin iltasella kotokylälle, ku on muutama vappaapäivä töistä.
Kotua lähtiesä sato vettä. Pohojanmaan rajapyykin jälkeen alako ilima kirkastummaan ja sain ajella pitkän matkaa auringonpaisteesa. Aurinko ehti painua taivaanrannan taa ennenku olin perillä. Ilta pimeni joutuin ja tuuli tanssii puitten oksilla melekosella voimalla.

Huomenna keittelen vähä mehuja. Ylihuommena siivoilen ja laittelen paikkoja kuntoon kartanolla. Jos ehin, niin marijapensaille pitäs laittaa tuet ettei ne talaven aikana painu maata vasten.

Siinäpä sitä puuhastelua pariksi päivää. 😃

torstai 12. lokakuuta 2017

Sormus, jyrsinnän harijottelua

 Tarkkutta ja tärisemätöntä kättä vaativa homma. Mtättömän pieni virheliike jättää heti jälijen.
Vaan eihän sitä tätäkään hommaa opi muutaku tekemällä.
galleria

tiistai 3. lokakuuta 2017

Iltapäivän ulukoilulenkki puolukkamehtään

Kyllä syksyinen luonto on kaunis. Päivä oli poutainen, mutta mielettömän kylymä tuuli. Iltapäivällä ehittiin vähä ulukoilemmaan ja kävästiin poimimasa muutama litra puolukoita.Vaari oli eilen suolla käyvessään löytäny hyvän puolukka paikan. Oli merkannu paikan GPS:äänsä jonka avulla osattiin just oikijaan paikkaan.
video
Vaikkei vielä oo ollu pakkasia niin ruska on paikkapaikoin tosi upea. Pihilajat eritoten ovat komijoita ja marijasia. Pittääki muistaa kerätä vähä pihilajanmarijoja ku ovat saaneet pakkasta.
video

Mukavaa viikon jatkua!

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Ratinsuojus

Neuloosin oireitaki välillä pukkaa, piti alakaa tekemään Roomsterin rattiin suojus. Ai miksikö?
No ihan sen takija, ku  on niin ästyttävä viilijänä syysaamuna töihin lähtiessään istua autoon ja ottaa kylymästä ratista kiinni ja huomata, että hanskat jäi sisälle.
Ny on asija korijattu. Eipä tarvi vaarinkaan ennään kärvistellä näppiensä kans vaan voi reilusti ottaa kiinni lämpösemmästä ratista.
 Siniraitanen suojus soppii oikeen hyvin Roomsterin maalin värriin, Vaari vähä ehotti, että voiskohan vaihekeipinnuppiinki tehä suojan. Jaa...aa...mikä ettei... harkita kyllä pittää, ettei vaan käy niin , että hetken päästä on koko pirssi virkkausten peitosa.  Neuloosi on arvaamatonta!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Koruhulluus jatkuu

Vaari välillä vähä virnuilee mun hommille ku istun lähes aamusta iltaan työpöyvän ääresä lusikoita vääntelemäsä. Kysäsin eilen, että mitäs virnuilet. Vaari tuumas vaan, että sitähän mää vaan, ku on niin mukava kahtua sun innokasta puuhasteluas.
Tekemällähän sitä oppii.

Loputki siskon lusikat väännetty koruiksi.
Kirpparilta löyty lusikkanippuja joisa oli epämääränen määrä samanlaisia lusikoita.  Kolomen lusikan sarijasta sai kivan setin, korvikset ja riipuksen.
Lusikkapesistä sai kivoja riipuksia.
Jos joku haluaa jonku korun itelleen tai ystävälleen niin laitappa viestiä.

torstai 21. syyskuuta 2017

Lusikkakoruja

Sisko anto muutaman vanahan lusikan ja sano, että tekaseppa nuista joskus jotaki.
Lusikat piti ensin puhistaa. Kokkeilin putsata ne Universal Stonella, myrkytön ja hapoton puhistus- ja killlotusaine. Harijasin joka lusikan hammasharijalla puhtaaksi, huuhtelin ja kuivasin. Aine oli hyvä, vaikkakin työläämpi käytettävä mitä esim. folio+sooda+kiehuva vesi.
Mahtaiskohan aine toimia jos jauheen liottas vetteen ja uittas lusikoita siinä nesteesä?
Sitähän ei kai muuten saa tietää ku kokkeilemalla.

Kuuvesta ruusulusikasta tein kahet korvikset, kolome riipusta, rannerenkaan ja sormuksen.

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Synttärit

Viime viikko oli hiukka kiireinen. Vaarilla oli torstaina syntymäpäivä, sen kunniaksi päätimmä poikien kans, että ny juhulitaan synttäreitä kunnolla.
Vuokrattiin Sieripirtti, joka on parinkymmenen kilsan pääsä kaupungista ja järijestettiin sinne yllärisynttärit vaarille.
Meillä oli hyvä peitetarina. Vanahempi poika on valamistunu insinööriksi ja hän ilimotteli isälleen, että viettää valamistujaisjuhuliaan pirtillä ja juhulat ois perijantai-iltana.
Tojellisuuesa pirtillä oltiin perijantai- illasta sunnuntai aamuun.

Viikolla sallaa vaarilta leivoin kaakut ja ostelin ruokatavaroita jotka kuskasin pojan luo, ettei vaari alakas eppäilemmään mittään. Aika hyvin me onnistuttiin huijauksesa, ku vielä pirtille mennesäkkään vaari ei ollu varma, eikä tietonen mistä oikeen on kyse.
Pojan kans olimma kutsunu porukkaa pirtille ja he olivatki sielä lähes kaikki paikan päällä ku me vaarin kans ajettiin pihhaan. Lauvantaina tuli lissää porukkaa joista osa oli täysin yllätysvieraita vaarille.

Torstai aamuna ku vaari lähti aikasten liikekannalle, nousin minäki samantien ylös. Nappasin uunin päälle ja ruoesin värkkäämään kakkupohojia. Kakkupohojat piti saaha valamiiksi ennen töihin lähtyä ja ehtiä viemään pojan luo.
Tunnisa oli viis torttupohojaa paistettuna ja yks kakku koottuna. Loput kolome kokosin pojan luona, yhen kuorrutin valamiiksi, jotta on perijantai-illaksi " valamistujaiskakku" valamiina.

Vadelmakakku kermalla höystettynä.
Hillakakku, vaarin lempiharrastus koristuksella.
Vadelmatuorejuustomoussekakku  suklaakakkupohojalla.
Oikeen mukava oli olla  porukalla koolla ja viettää yhteistä aikaa. Keittiöhommat ja siivoukset tehtiin yhesä joten senki suhteen homma meni oikeen mukavasti.

Tännään iltapäivällä synttäreitä juhlittiin vielä seurakunnasa. Ystävät ja tuttavat muistivat vaaria kukkasin ja lahjoin.























Kiitokset mukana olleille!

Tällänen pirtti

maanantai 11. syyskuuta 2017

Uusi lasi, huolto pellaa

Viikonlopulla oli yövieraita ja sänkyä laittaisa kävi haaveri.
Meillä ku on semmonen vaarin tekemä kaappisänky joka tarvittaisa otetaan käyttöön laskemalla se alas kaapista. Sängyn kaapin puoleisesa päävysä on saranat joitten varasa sänky on heleppo kallistaa makkuuasentoon.
Empä huomannu varua seinällä olevaa taulua sänkyä kallistaisa.

 Tais olla sijauspatjan reuna mikä pökkäs tauluun ja se tulla rämähti laattialle, lasin hajotesa palasiksi.
Aamulla siivosin lasinsirut laattialta ja irrotin taulusta loputki palaset ja vein ne roskakatoksesa olevaan lasinkeräysastijaan.

Kyllä mulla oli naurusa pitelemistä, ku aukasin astijan kannen.
Nimittäin, sielä oli iso lasin palanen laitettuna nätisti astijan reunaa vasten. Pikasesti mittailin lasin kokua ja arvelin sen olevan ihan saman kokonen mikä taulusta meni rikki.
Nostin lasin varovasti pois astijasta ja laiton roskapöntön kannen päälle siksi aikaa, että sain tuomani lasinsirut laitettua astijaan. Ehejä lasi kainalosa astelin hymysä suin sisälle.

Vaarilta pääsi nauru, ku näki mitä toin mukanani roskakatoksesta. Sirut vein ja ehejän toin, eikai voi paremmin huolto pelata. Hyvin osasin koon arvioija, se oli just eikä melekeen oikijan kokonen.






keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Retro nurkka

Ny on kummallekki oma tuoli, ei tarvi vaarin kans tapella kumpi saa punasesa tuolisa istua. :)
Orasnnikukkaset verhot on kirppislöytö jotka ostin, ku isosiskot sano että osta nuo.
Vaariki tykkäs verhoista, ovat kuulemma hienot.


lauantai 2. syyskuuta 2017

Vuorikakku

Pojan  tyttö täyttää seittemän vuotta. Hänen toivo vuorikakkua synttärikakukseen.
 Kakun täytteenä on mansikka-vadelmahillua ja kermarahkaa. Keskeltä kakkua löytyy yllätyksenä suklaakakkua, jonka välisä on aprikoosihillua. 
Kakun alaosan tein pyörijäksi ja sen päälle kokosin pienistä kantikkaista palasista toisen kerroksen. Kolomannen kerroksen, huipun, tein pyörijöistä renkaista ( kääretorttusiivuista).
Kuorrutuksena on parisa kohtaa vähä viherijäksi värijättyä marsipaania kalliopintana. Muu kuorrutus suklaakermavaahtua, huippu tietysti valakosta kermavaahtua.
Kukat, kivenmurikat, ja seittonen on tehty marsipaanista ja sokerimassasta.
Vuoren huipulle johtaa kultaraepoloku.
 

torstai 31. elokuuta 2017

Katon laittua ja seinälautojen naputtelua

Vaari käväs reilun viikon ajan puuhastelemasa hirsitalolla. Laittovat uuven katon naapuritontilla olevaan talloon. Talo on mun siskon omistuksesa, äiti on asunu siinä kevväästä lähtien.
Isän ja äitin ensimmäinen yhteinen koti, isän rakentama. Kauvan siinä on katto kestäny. Nyt tiilikatto purettiin ja tilalle laitettiin pellit.

Josaki välisä ovat miehet ehtinneet puuhastelleen meijänki tontilla. Ovat naputelleet vuorilautoja pohojospuolen seinälle. Ohan tuo vähä kirkuvan keltanen, vaan näkkyypähän kauvas. Talavia vasten on mukava ku saatiin hirret suojaan.
 Sitte ku saahaan seinälauvotukset valamiiksi, niin pittää alakaa miettimmään seinän lopullista väriä. Tai parempihan se tietysti on jos miettii hyvisä aijjoin senki asijan valamiiksi, eikä vasta sitte, ku maalikauppaan on lähösä. Vissiin se tuollanen vaalijan kellertävä taitaa tulla. Tai voiskohan se olla kaksvärinen...

 Mää muistan sen ku talua maalattiin vaalijan keltaseksi. Oon kai ollu kymmen vuotias jos sitäkään. Metallisella harijalla harijasin alimpia lautoja puhtaaksi, toisten puhistaisa ylempiä lautoja.
Eno keitti kartanolla isosa tynnyrisä keltamultasoppaa, sen piti kiehua monta tuntia.
Oishan sekin mielenkiintonen kokkeilla, ossaisko sitä semmosta keltamultasoppaa keitellä mikä pysys seinällä. Taitaa olla helepompi käyvä hakemasa rautakaupan hyllyltä, vai mitä luulet?



sunnuntai 27. elokuuta 2017

Häklin tuoli

Vanahoihin huonekaluihin hurahtaneelle oli lähes lottovoitto, ku ystävä ilomotti, että ois kaks vanahaa Häklin tuolia jotka sais hakia pois, muute menevät roskalavalle.
Ohikulukeissamma otimma tuolit kyytiin ja ny on eka tuoli kunnostettu.

Tuolit oli meleko hyväsä kunnosa. Selekänoja oli alaosasta joistaki kohti irronnu,  istumen ja selekänojan välliin jäi 3-4 cm rako. Vuosikymmenten aikana on tuolisa palijo istuttu ja selekänoja päässy pikkusen taipummaan. Sen kiinnittäminen takasi paikalleen ei ollu niin heleppo ku luulin. Selekänoja on yks yhtenäinen kaareva pala käsinojien kans. ( tehty kaiketi liimaamalla ohuita vanerilevyjä päällytysten  ja taivutettu muotoonsa) Kaarevuutensa takia selekänojan piti tulla just oikijaan kohtaan istuimeen nähen, jotta sen sai tiiviisti istuinta vasten kiinni.
Selekänoja oli kiinnitetty seittemällä pitkällä naulalla. Mää kiinnitin ruuveilla ja lisäin vielä nelijä ruuvia että varmasti pyssyy.

Ennen





Vanahat kankaat on kiehtovia. Täsäki oli tuollanen mukavan nypyläinen kirkkaan punanen kangas.








 Jäläkeen




Uus kangas on tiilenpunanen. Pinta on pikkusen nypyläinen, että ois ees hitusen vanahaa tyyliä.
Tyynyn jätin tereet ja alapuolen kankaan vanahasta tuolista.







Suuret kiitokset tuoleista, nämä säilyy muistona teistä pitkään.

torstai 24. elokuuta 2017

Eustoma

Kukkalampun alle oli ilimestyny uus kukka, eustoma.
 Ihanan värinen.
Eustoma on tuttu leikkokukkana,
mut ruukkukukkana uus tuttavuus.
Pikasesti lukasin hoito-ohojeita netistä; runsaasti
valua, tasanen kosteus, lannotevettä voipi antaa sillon tällön, kolomen nelijän kastelukerran vällein.
Eli kohtalaisen tavallinen hoijettava.
Valua se ainaki saa hyvin ku on löytäny paikkansa kasveille tarkotetun lampun alta.



Mukavaa päivää!

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Mustikasa

Käväsimpä aamupäivällä hakemasa yhen ämpärillisen mustikoita, kesän ensimmäiset.
Aamuyöstä on satanu aika rankasti, sano vaari, ku alon vettään mehtäkamppeita päälle. Meinas vissiin ,että kannattas vähä aikaa ootella ennenku mehtään mennee, ehtis mehtä vähä kuivahtammaan.
Oishan se voinu varmaan niinki olla, vaan en mää ruvennu oottelemmaan mehtikön kuivumista, eikai  se ny haittaa jos vähä housunlahkeet kastuu.
Aurinko nimittäin paisteli aika mukavasti aamusella ja lämpömittari näytti plus viittätoista. Oikeen hyvä marijastuskeli.

Suunnistin sammaan paikkaan mistä viimme kesänä sain hyvin marijaa. Yhtä tyhyjän kans. Sielähän ei ollu juuri mittään. Ehkä poimurillisen jakson riipiä niitä vähäsiä marijoa ja sitte piti lähtiä kahtelemmaan parempaa marijapaikkaa. Mehtäsä oli muitaki poimijoita.
Toisten poimijoitten jäläkiä taisin parsia, ku vastaan ei meinannu tulla ollenkaan poimimatonta kohtaa. Pari paikkaa oli sellasta misä pikkusen paremmin oli marijaa, mikä tietysi oli mukava juttu, sai poimurin nopijasti täyteen.

Reilu tuntihan mulla meni ämpärillisen kans enneku malton kotija lähtiä. Marijojen laatu ei oo paras mahollinen, seasa on jonku verran ruttumarijaa, semmosta misä marijan toinen puoli on tumma ja ruttunen. Perkkaamisseen meni toinen tunti ku en viittiny alakaa imurilla kostijoita marijoja puhistammaan. Ruttumarijoja kerty melekeen litra, roskiin, roskiin mittääntekemättömät.

Poimiesa tuli mieleen yks vertaus, hengen ruoka tälle päivää.

Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: " Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka
kylvi hyvän siemen peltoonsa.
Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensa tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
Kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: " Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?"
Hän sanoi heille: " Sen on vihamies tehnyt". Niin palvelijat sanoivat hänelle: " Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?"
Mutta hän sanoi : " En, ettette lustetta kootessannu nyhtäisi sen mukana nisuakin.
Antakaa mopempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani. " Matt. 13 24 - 30


Oikeen mukavaa syyskesän alakua ja siunausta tähänkin päivään!

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Päivän sana

Minä luotan siihen, että Jumala,
 joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, 
myös saattaa sen päätökseen
 Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. Fil. 1:6

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Vetosänky / sohova 1800 luvun mallistoa

Siinä ny kävi vaan niin. Se otti silimään. Se oli niin hullunkurisen näkönen huonekalu. Se herätti minusa hilipeyttä ja vastustamatonta mielenkiintua päästä seleville siitä mikä se mahtaa olla.
Nimittäin, ku oltiin vaarin kans kirpparilla ostamasa laatikostua ja puukaappia niin sieläpä oli huonekalujen lomasa tämmönen.
Kääntelin pientä sohovaa, kahtelin miten se on tehty ja ihimettelin sen haitarimaisesti liikkuvia puujalaksia. Aikani pähkäiltyäni tajusin, että sohovahan on levitettävä. Vaarille huikkasin ohimennen, että tää taitaa lähtiä mun mukkaan. Myyjän kans tingattiin sopiva könttähinta kolomelle huonekalulle. Niin pikkunen hullunkurisen näkönen sohova muutti meille.

Mielenkiintonen rojekti oli alakaa sohovaa kunnostammaan. Kangas on erikoinen kuvioinniltaan, se piti ehottomasti säästää. Irrotin kankaat ja pesin ne jollon värit kirkastu huomattavasti.
 Istuinosa oli painunu vähä kuopalle. Riiveet oli paakkuuntunneet tiukaksi patjaksi eikä ne toiminu ennään hyvänä pehemusteena. Muuten riiveet oli hyväkuntosia, eivät ollu silippua kuten joskus näkkee käyneen. Ku laiton ne takasi paikalleen, pöyhin riiveet keskiosasta irtonaiseksi, reunat jätin kiinteiksi jollon ne pyssyy hyvin oikijan muotosena.
Riiveitten alla oli säkkikangas ja sen alla yks pitkittäin oleva sidovyö ja kaks poikittain. Vyöt että kangas oli löystynneet niin pahasti, että sen takia pehemusteet oli painunneet kuopalle. Lisäin vöitä jotta sain kunnon ristikon aikaseksi, luulis kestävän vähä paremmin, ettei ihan heti painu kuopalle.
Tämmönen haitarisysteemi.
Ensimmäinen homma mitä tämän kans tein, oli korijata yks poikki menny rima. Hyvvää puuliimaa vaan katkoskohtaan ja rima yöksi puristimien välliin. Seuraavana päivänä vielä muutamalla ruuvilla vahavistusta niin johan tuli hyvä. (meillä ku hommat tehhään niin miten appiukko on opettanu tekkeen; tee niin että varmasti pyssyy)
En alakanu koko systeemiä purkammaan ja puuosia yksitellen irrottelleen ku vanahat ruuvit oli aika lujasa. Metalliosat oli aika ruosteisia, mutta ne sain aika heleposti hiottua puhtaiksi pienellä konneella.
Hiomisen jäläkeen petsasin jalakset kirsikanpunasella petsillä.
Kuivunneen petsin päälle pyyhin vielä puuölijyä mikä anto mukavasti kiiltua pintaan.

Siinäpä se hullunkurisuus on kunnostettuna.
Ja levitettynä. Metrin levysen patjan ku laittaa rimojen päälle niin varapeti on valamis.

Niin, vaaripa otti vähä selevää mikä se tämä tämmönen sohova oikeen onkaan.
Ja hämmästyttiin ihan, ku mentiin 1800 luvun puolelle jollon ovat huonekalujen tekijät keksinneet mainion systeemin. Eikä ihan mikä tahansa systeemi, vaan sellasen, että kyseinen huonekalu erilaisine versioineen on ollu todella suosittu Ruohtin puolella 1800 -luvun lopulla sekä 1900 luvun alakupuolella. Löytypä jostaki semmonenki nimitys kuin vetosänky, no mikä ettei, vejettävähän se on mikäli aikoo sohovasta varapetin laittaa. Yks syy siihe, että tää on ollu niin suosittu on ehkä sohovan pienuus. Se mahtuu pieneen tillaan istuimena, ja jos tarvii varastoon laittaa se mennee vielä pienemmäksi ku nostaa istuinosan ja käsinojat ylös ja litistää haitaria pienemmäksi.
kuva tältä sivulta http://www.murberget.se/upptack/fotopost.aspx?foto=Fo-19980229

Siinä se vanahasa kuvasa Ruohtin fröökynä istuu dragspelsängisä toinen fröökynä vieressään.

https://auctionet.com/sv/107341-dragspelssang-1900-talets-borjanhttps://auctionet.com/sv/107341-dragspelssang-1900-talets-borjan

perjantai 4. elokuuta 2017

Tapetin palojen liotusta ja kuivatusta - hullun hommaa!

Sanotaan, että ihiminen ku on luova, niin hänen pääkopassaan saattaa kehittyä monenlaisia suunnitelmia, joskus perin hullujaki. Sitä en mee sanomaan, kuuluuko tämä suunnitelma mihin katekoriaan, mutta tulipahan otettua palaset talteen.
Kävi nimittäin niin, että ku olimma käymäsä Pohojanmaalla, niin keksittiin, eiku muistettiin käyvä repimäsä isooo palanen tapettia meijän hirsitalon kamarin seinästä.
Siinä tuli mukana pahavia jos pinkopaperiakin, kaikki kerrokset mitä seinään oli vuosikausien aikana kiinni laitettu. Palanen oli niin iso, että meijän piti taittaa se parriin kertaan jotta saatiin mahtummaan se Roomsterin peräkonttiin.
Ei muutes ollu mitenkään mukavan tuoksunen tapettiläjä.

Kotija tultaisa vaari kanto koko läjän parvekkeelle "haisemmaan",  sitä ku ei ehitty ihan heti alakaa käsittelleen jotta saatas tapettikerrokset erilleen.
Eka hommahan siinä oli lijottaa läjää niin kauvan, että tapettikerrokset alakas irtuammaan tosistaan.
Laiton yks aamu ennen töihin lähtyä läjän likuammaan. Mun piti värkätä kylyppärriin liotusallas, niin iso että koko tapettiläjän sai siihen mahtummaan. Mistäpäs muusta mää sitä tekkeen ku isosta jätesäkistä. Halakasin jätesäkin ja teippasin kaks reunaa seinään, yhen reunan pesukonneeseen ja viimesen reunan pyykkikorriin ja kaapin seinään. Siinäpä mulla oli reilun levynen allas mihin pysty laskemmaan vettä.

Nostin tapettiläjän altaseen ja  suihkuttelin vettä päälle. Vettä piti olla niin palijo, että läjä jäi veen alle. Täytin puolentoistalirtan muovipulloja veellä ja laiton niitä painoiksi läjän päälle.
Siihenpä ne jäi päiväksi lillumaan.
Iltasella alakoki sitte melekonen työ, huh huh...

Vesi oli muuttanu värijään. Tapettiläjä lillu kahavinruskijasa veesä ja tuoksu ummehtunneelle sammaleelle. Osa tapetin palasista irtos heleposti. Pari tapettikerrosta oli niin ohutta tapettia ja tiukasti liimautunu toiseen, ettei niistä saanu otettua mittään talteen.
Yksitellen irrotellut palaset laitettiin kuivummaan sanomalehtien välliin. Siinäpä ne sai lojua päivän kaks. Aina ku päällimmäiset palaset kuivu nostettiin ne pois ja sanomalehet kans, kerros kerrokselta kunnes viimesetki palaset oli kuivia.
Kamarin tapetit on ollu vuosien aikana paremmin ruskijansävysiä. Pari kellertävvää ja sinisävystä tapettia löyty kerrosten lomasta. Kaikki palaset ku saatiin kuivatettua niin kasasin tapetit kuvijoittan ommiin kassoihin. Meinas tulla pikkunen ongelmaki, mihin nämä kasat laitettaan jemmaan. Kuivia tapetin palasia ku ei voi oikeen alakaa taittelemmaan, ne hajuaa niin heleposti. Ne pitäs pystyä säilyttämmään levijällään....josaki. Kaappeihin ne ei mahu, eikä oo niin isua lootaakaan mihin ne vois laittaa.
Vaan ohan meillä vanaha jousisohova ja sen alla säilytysloota. Sinne.
Aika näyttää mihin näitä tapetin palasia käytettään vai käytetäänkö mihinkään. Voihan ne unohtua tuonne sohovan alle...

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Häitä viettämäsä

Viikonloppuna oltiin Alastarosa Röytin tilalla nuoremman pojan häisä. Kyllä oli hieno paikka.




Hääpäivän aamupäivä meni jännittäesä miten mahtaa sää muuttua iltapäivään mennesä. Vihkiminen ku oli suunniteltu tapahtuvaksi ulukona ison aitan eesä. Mikäli sattus vesisaje yllätään sitten siirryttäs navetan vintille. Vaan eipä tarvinnu siirtyä.
Aurinko paisto ja nuoripari sai astella kauniisa kesäkelisä vihkialttarille.



 Navetan vintillä on tillaa pienelle tanssilaattialle sekä penkki + pöytä ryhymille. Rakennuksen seinät on tehty valtavista kivistä mikä antaa hieman linnamaisen vaikutelman sisätilloihin.
Ravintolan seiniin kiven lisäksi on käytetty vanahoja, harmajia lautoja, hienoja sanon minä.
Kävipä vaan lautoja kahtellesa mielesä, että olipa hyvä juttu ku otin talteen ne saunan seinälauvat.

Lissää kuvia Röytin tilalta


 

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Oma ovi

Kutvosen Martta tunnettiin kotikylällään hurskaana ihimisenä. Hän oli kohtuullisen nuorena jääny leskeksi eikä ollu sen koomin miestä ihtelleen riesaksi ottanu. Viis lastaan hän oli yksin hoitanu ja kasvattanu, omasta mielestään onnistunu siinä kohtalaisesti. Jäläkipolovia on siunaantunu ihan mukavasti ja siitä Martta oli suuresti kiitollinen ja ilonen.
Aina se on tuntunu niin mukavalle, ku lastenlapset ovat tulleet ohikulukeissaan käymään.

Martta oli miehensä kuoleman aikoihin tullu herätykseen ja ollu semmosesa Jumalan puhuttelusa, että oli pitäny kääntyä papin puoleen joka oli julistanu Martalle synnit anteeksi.
Sen ratkasun jäläkeen Martan sisarukset ja kyläläiset olivat kummastelleet, miten se Martta ny tuollaseen uskonvouhotukseen mukkaan lähtee. Moni oli sanonu, että kyllä se siitä ohi mennee. Vaan eipäs mennykkään.
Martan kokoema elämänmuutos oli sitä luokkaa mikä jäi pysyväksi. Ei Martta uskostaan niinkään puhunu, mutta hän eli sitä tojeksi. Se jos mikä puhutteli kyläläisiä.

Vaan niin tuli aika Martankin jättää maallinen elo ja siirtyä ikkuisuuen rantamille.

Taivaan portilla Pietari oli ovivahtina päästämäsä kansaa sisälle. Martan vuoro ku tuli, niin Pietari hymmyili levijästi ja toivotti Martan tervetulleeksi.
Martta Pietarilta kysymään, että mistähän mää sen oman oveni löyvän. Pietari neuvo ja opasti, näytti käjellä suuren käytävän suuntaan. - Tuota pitkin ku lähet kävelemmään niin eiköhän sieltä oikija ovi löytyne. 

Martta käveli Pietarin osottammaan suuntaan. Hetken päästä käytävän toisella laitaa näkky ovi; - no siinähän se oli, eipä ollu pitkäkään matka.
Martta kiirehti oven luo ja oli ottamasa kiinni oven rivasta ku huomasi ja tajusi, että ovesa lukkee BAPTISTIT.
Martta irrotti äkkiä kätensä rivasta, vilikas varmuuen vuoksi ymprilleen ettei vaan kukkaan nähäny mitä hän oli tekemäsä. Hän jatko kävelemistään etteen päin seuraavan oven kohalle, vilikas oven tekstiä, LESTAATIOLAISET ja käveli ohi. Parin seuraavan oven päästä Martta pysähty ovelle misä luki HELLUNTAILAISET. Valtava ilo ja riemu täytti Martan mielen, oma ovi, mun oma ovi.
Martta tarttu ovenrippaan ja nykäs oven auki. Hänen etteensä aukeni valtava, valtava sali, joka oli täynnä ilosia, nauravaisia ihimisiä ja korviin kantatu tuttu puhheensorina. Martta astu sisälle. Hän kulijeskeli salisa ihimetellen ja ihastellen. Viimmen hän huomas suureksi ihimetyksekseen, että kaikki ne ovet jokka hän oli ohittanu, aukesivat yhteen ja sammaan taivaan kottiin.


Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja he seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin ja heillä oli palmut käsissään,
je he huusivat suurella äänellä sanoen: " Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu ja Karitsalta".

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kirppislöytöjä

Velijentyttö oli poikansa kans kyläsä pari päivää. He tykkäs käyvä kiertelemäsä kirppareita ja mää pääsin mukkaan oppaaksi. Ja niihän siinä kävi taas kuten monesti ennenki, että jotaki jää kynsiin.
Vanaha puukaappi kahella loojalla. Kaappi on kooltaan metrin korkunen ja metrin levynen. Ei siis mikkään järin suuri, mut ihan mukavan kokonen kuitenki. Kaapin väliaikanen paikka löyty olohuoneesta. Kaappiin mahtu mukavasti kaikki mukeloitten kirijat ja lelut. Ne ku on aikasemmin ollu mun työhuoneen kaapisa ja osa laattialla olevasa loojasa.
Toinen ihastus mikä löyty on laatikosto. Se oli just tullu kirpparille ettei siihen ollu ehitty ees hintalappua laittaa ku me jo se varattiin. Laatikosto on 130 cm korkija, 80 senttiä leviä. Sille tehtiin tillaa makkarin nurkkaan.  Makkariiin saatiin kaupantikijäisinä uus järijestys kiva järijestys. Vaihtelua tuli kovasti, ku valakoset yöpöyvät vietiin alakerran varastoon.

Tojettiin vaarin kans sellanen homma, että meistä on tainnu tulla hirsitalon huonekaluhamstereita.
Kai se jotenki jo alitajunnasa pyörii hirsitalon sisutaminenki. Tuommoset vanahat huonekalutahan sinne soppii kaikista parahiten. Hyviä ja halapoja ku saa niin kannattaahan ne jemmata.Vai mitä?

Hauskaa viikonloppua!


Sunnuntai aamun mietteitä

Torstaina ajelin kotikylältä kotia, seuraavana aamuna oli lumi maasa. Siitä kummallista, että lumi mikä sato on pysyny. Eijoo yhtään ollu lo...