Kaamostako?

Se on kuulemma ny alakanu, kaamos. Sen alakamisen ja olemasa olemisen huomaa siitä, ku ihimiset laittellee mitä erilaisempia lisävaloja sisälle ja ulos.
Eivät oo jouluvalot, sano joku, ku vahingosa tulin sanoneeni, että oot jo jouluvalotki laittanu palamaan.

Jotku saatta kärsiä kaamosmasennuksesta. Heitä ahistaa ympärillä oleva hämäryyys ja nopijasti tuleva pimeys.
Siihenki ovat keksinneet apua, kirkasvalohoito. Kirkas valo palamaan sinne misä suurimman ajan päivästään viettää. Valo kulukeuu silimien kautta päähän ja vaikuttaa piristävästi.
Varmaan on hyvä juttu tuoki.

Yks ilta ku oltiin vaarin kans menosa sänkyyn, vaari kahto kellua ja tuumas, mahtaakohan meihin kaamos vaikuttaa ku tähän aikaan ollaan jo sängysä. Kello oli vähä vaille kymmenen.
Mulle jäi kyllä pikkusen semmonen tunne, että eipä tainnu olla kaamoksen vaikutusta.

Kaamos kestää aikansa. Muutama kuukausi nii se on ohi . Ei oteta turhaa ressiä pimijästä. Sytytettään kynttilät, syyvään jäätelyä ja juuaan hyvät kahavit.