tiistai 29. marraskuuta 2011

Voi mahoton...

..että voi aurinko olla komia. Paistaa niin täysillä, niin täysillä että silimiin ottaa.
Ei mulla muuta.
Oikeen mukavaa ja ihanaa päivää sulle!

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Sunnuntaita

Taivaanranta helottaa punasensinisen kirijavana tiijä vaikka aurinko sieltä naamaansa näyttäs hetken päästä. Pikkasen oli yöllä sadellu lunta etupihan puolelle, takapihalla ei juuri mittään. On tää erikoinen marraskuu, tällänen lauha marraskuu ollu viimeksi sillo ku ite oon ollu 4 kk ikänen eli reilu 50 vuotta sitte. Sehän vaan kertoo ja tojistaa sitä että historia toistaa ihtiään.
 Niihän se mennee muodinki suhteen. Pillikinttu farkut oli -70 luvulla kova juttu, niitähän sitä taas ja vielä kireempiäki. Huvittaa siis ihan joskus kattoo, aikuset naiset viittii sukkahoususillaan kulukia ku ovat laittaneet kinttuhinsa  ihonmyötäset " kalsarit". Siihe sitte joku mekon tapanen tai paita joka nyt just ja just pepun alle yltää, se kaiketi heijän mielestään hyvännäkönen yhistelmä. Ehkä joillekkin, mut...takamus jos on ku....kintut paksut ja lyhyvet...siihe tiukat sukkahousut....ööhh...mun mielestä kauneus aika kaukana. Mut se siitä.

Eilen oli mielenkiintonen päivä.
Istumma aamu kymmenestä iltapäivään klo 16 avioliittoa käsittelevillä luennoilla. Luentoja oli kolome, välillä syötiin, juotiin kahavia ja seurusteltiin koolle tulleitten parien kesken.
Mielenkiintosta oli kuulla luentoja pitävän avioparin elämän tarinaa siitä miten he olivat selevinneet oman liittonsa kriisitilanteista etteenpäin.
 Jokkaisen liitosahan niitä etteen tullee sehän selevä juttu kun kaks erilaista ihimistä saman katon alla asustaa. Mut se miten asijoita hoijetaan, halutaanko puhua ja selvittää vai jäähäänkö mököttään katkeruuteen ja kaunaan, sillä valtavan suuri merkitys.

Rakastaminen on tahon asia. Tunteet tullee ja mennee, vaihtelevat hormoonitasapainonki takia joskus melekosesti. Jos tunteitten varraan on avioliitto rakennettu eihän se kestä tulevia kolhuja.
Tai sitte se nykysin vallalla oleva ajattelu että seksihän se on asia mikä pittää ensin tietää ja kokia jotta toimiiko sitte voi lyyvä hynttyyt yhteen. Höpö höpö sanon minä. Seksielämäkin vaihtellee ja muuttuu, lirisä ollaan kun se kiinnostus laimenee eikä jälijellä olekkaan sitä yhteenkuuluvaisuuden lujaa sidettä.
Jopa nuoria opastetaan ja kehotetaan kokeileen useempaa kumppania ettei tulis tehtyä virhe valintaa. Miten rikkinäisiä ja elämäänsä kyllästyneitä ihimiset sitte ovatkaan kun on ihtestään annettu pois arvokasta monelle. Sillä jokainen intiimisuhde toiseen ihmiseen nappaa osan ihmistä itseään.
Joku oli ajatellu asijasta näin;" Mitä kehuttavaa ja haastetta  siinä on että elämäs ois kaatanu 100 naista? Palijo enemmän kehuttavaa ja haasteelllisempaa on siinä, että saa yhen naisen tyydytettyä ja pidettyä onnelllisena."  Oon muutes sammaa mieltä.

Mikä sitte saa liiton kestämään?
Keskinäinen rakkaus, sitoutuminen, luottamus ja syvä henkinen yhteys puolisoon. Halu rakastaa sillonkin ku tunteet sannoo että tuos tyypis ei oo mittään rakastamisen aihetta.
Asioista puhuminen vaikka joskus tuntus hölömöltä jostain pikkusesta loukaantumisesta puhuminen. Ellet puhu, ajanoloon se pikkunen asia saattaaki paisua ja viimmen käy nii että kaikki räjähtää silimille.
Tulis osata elää anteeksi antamuksesa.

Pitkäksi kävis lista jos kaikkia tekijöitä alakaa listaamaan  mitkä vaikuttaa liiton kestämiseen. Jokkainen me tiijetään että itestä se on eniten kiinni. Kun on halu ja tahto rakastaa, sillon seleviää kaikista vastaantulevista tilanteista. Joten, elä lakkaa rakastamasta, vaan hoija ja vaali sitä. Ruoki rakkautta niin se elää ja voi hyvin.


Rakkautta sunnuntaihin!

torstai 24. marraskuuta 2011

Mitä jää...?

Nuita kaappeja siivotes ja käyvesä läpi löyty vanaha taulu joka taas kerran alako puhumaan omalla salatulla tavallaan. Se herätti kysymyksen, mitä jää jälelle??


Jostaki syvämmen sopukoista nousi laulun kertosäe mieleen, siinäkö vastaus?

Sama vahaa ristin puu
 kaiken ylle kaareutuu
risti vain ei kestä mikään muu.
Ei ole muuta pysyvää
jälkemmekin häviää
risti vain jäljelle jää.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Talavipäivä

Vaihteeksi aamupäivä kotosalla, siskonlikan pikkupoijan sain aamupäivähoitoon siinäpä tää aamupäivä menneeki mukavasti. Vesseli istuu kaukosäädin käjesä tuolilla ja on iin tärkijän näkösenä. ) Aivan ku hän jotaki tuosta vempaimesta ymmärtäiskin. Lastenohojelmaa tuli hetken aikaa mut eipä jaksanu kovin kauvaa homma kiinnostaa. Mielekkäämpää on naputella sääjintä ja tutkia vanahoja kännyköitä.

Ulukona pikku pakkanen, lunta ei oo satanu lissää joten sitä on sentin verran. Just ja just niin palijo että kelepaa lumimittausten tuloksiin, että ensilumi on satanu. Siihen mittaukseen ku tullee olla kauttaaltaan yks sentti lunta siinä kohtaa misä niillä mittausihimisillä se mittauspaikka sijaitsee. Meijän takapihalla se ei oo joten enpäs voikkaan olla varma onko lumimäärä täyttäny tarvittavat ehot jos ei mittauspaikalla olekkaan saman verran mitä täs meijän pihas. No, oli niin tai näin, meillä on lumi maas. :)

Jaa...pyykkikone hyristeli siihen malliin että sen saapi käyvä tyhyjäämäs..

Mukavaa päivää!

perjantai 18. marraskuuta 2011

Lunta

Nyt sitä sitte satelee, lunta. Alakaa olla maa kohta valakosena jotta kyllä tais talaven tehä. Eilen oli mahottoman liukas ajella kun edellis päivästä tiet oli kosteet ja sitte ku ne jääty, nii jopa sai mummeli ajellessaan olla terävänä, kieli keskellä suuta jotta pysy homma hankasa.
 Täytyy muistaa että on talavikeli ajella sen mukkaan. Jarrutusmatka saattaapi yllättäen vähä venähtää jos ei muista vauhtia hijastaa riittävän aikases vaihees. Kyllähän se kesäkelillä toppaa aika äkkiä, mut eipä toppaa luikkahalla.
Mut kiva ku tullee lunta on valosempaa ja ihimiset pääsee lumitöihin. :)

Eilen aamupäivällä mut yllätettiin kukkapaketilla....


Todella kauniiin värinen ja mahtavan suuri...

Piti ihan mittanauhan kans mitata palijoko kukan halakasija on kun se niin valtava. Mittatulos näytti viittätoista senttiä, että ohan se ihan hyvän kokonen yhelle kukalle.

Mukavaa talavipäivää!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Mikki ystävineen pääty työhuoneen seinälle

Ei raaskittu luopua näistä joten jostaki niille piti paikka keksiä. Työhuoneesa oli yks seinä ihan tyhyjä, siihenpä ne oli hyvä alakaa laitteleen. Tauluja kaikkiaan 32 + hahmot, oiskohan noita yhteensä nelisenkymmentä.  Ovatpahan siinä aikansa, vaihetaan paikkaa taas ku työhuoneen remppa-aika koittaa. :)






 Nämä taulut erottuu joukosta, niitä on kuus erilaista. Se mikä tekkee niistä erikoiset on se ku niisä olevat kuvat ovat kohokuvia. Hahmot nousee taustasta esille parin millin verran mikä saa aikaan kolomiulotteisen vaikutelman. Tosi kivat.

Sain ystäviltä lahajaksi kanavakangastaulupaketin. Mistähän lie arvanneet valita oikijan aiheen ?


tiistai 15. marraskuuta 2011

Pakkanen

Onpa niin hieno aamu ku pikkupakkanen -4 ja aurinko paistaa täysillä. Melekeen tekis mieli lähtiä lenkille, mut se jää tälle aamua ku työt kutsuu. Mentävä vähä aikasemmin että sais kaikki ikkunat pestyä ulukopuolelta ennen ku enemmän tullee pakkasta .

Mut mukavaa tätä päivää.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivää!

Aamu kuunneltu saksofooni mussiikkia ja syyvä mussutettu kaakkua.
Paholaisen suklaakakku

Ekaksi tehhään yks kääretorttupohoja.
3 munnaa
2dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1dl pottujauhoja
1/2 dl glut.jauhoja
* tai vehenäjauhoja*

Ota pyöriä pohojanen astia ja vuoraa se kääretorttulevyllä.

Täyte:
7 liivatelehtee
1rkl sitruunamehua
4dl mustaherukoita
* voi laittaa muitaki marijoja*
75g tummaa suklaata rouheena
1prk rahkaa
2 dl kermaa
1 1/2 dl sokeria
1/2 sokeroitua, laimentamatonta
mustaherukkamehua
2 tl vaniljasokeria

Laita liivatteet kylymään vetteen likuaan.
Vatkaa kerma.
Lissää rahka ja muut aineet kerman sekkaan.
Puristee liivatteet ja sulata ne tilikas kiehuvaa vettä
ja lissää kermarahkamössön joukkoon.
Kaaja seos kääretorttulevyn päälle ja
laita kaakku hyytymmään.
Joko pakkases hetken ja sitte jääaappiin jos kiirus saaha kakku valamiiksi,
ellei oo kiirusta, nii anna olla yön yli jääkaapisa.
Hyytyny kakku kipataan lautaselle ja koristellaan alla olevalla kuorrutteella.

Kuorrutus:
1 dl kermaa
1/2 dl sokeria
50 g tummaa suklaata
2 keltuaista
100g voita
1 tl vaniljasokeria

Laita aineet kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen.
Anna jäähtyä kokonaan.
Lissää voi ja vaniljasokeri kylymään kiisseliin, sekota hyvin.
Kaaja kuorrutus kakulle ja koristele.
Ite koristelin tomusokerilla jonka sekkaan laiton
sitruunamehua senverran että tuli sopivan vahavunen tahana.
Tahnalla pursottelin kuviot kakun pintaan.

Lasteni isä sai kahvit aamulla sänkyyn. :)

perjantai 11. marraskuuta 2011

Ihanaa ku remppa ohi

Nyt alakaa näyttään hyvältä ku saatiin hyyskäki valamiiksi. Yks seinä laatotettiin...

...muut seinät sai vaalijan kukkatapetin.

Kaikki kalusteet meni uusiksi. Malija-allas oli sitteki sopivan kokonen vaikka vähä pelättiin että se saattaa olla liijan suuri, mut ihan hyvinhän tuo sopi paikallensa. 

Ihan kokonaan disneytä ei voi unohtaa hyyskästä. Meijän oma pyyheteline pääsi vanahalle paikalleen.
Eiks vaa ookki romanttinen?

maanantai 7. marraskuuta 2011

Vanhasta uutta

Iän ikkuiset vanahat jakkarat joutu muutoksen kouriin, niille päätettiin ny tehä uus luukki.
Eka homma oli irrottaa jalat  ja hioo ne. Pikkusella ruuvinvääntimellä oli kätevä irrotella ruuvit.
Hiomisen jäläkeen maalia pintaan. Aika mukavaan rivviin sain ne asettummaan.

Kokkeilun vuoksi maalasin yhen istuinosan valakoseksi että näkkee millanen tulis jos ois koko jakkara valakonen. Ei hyvä, joku muu vaihtoehto piti keksiä istuinossiin...

Päätin verhoilla istuinosat kankaalla ja laiton vähä vaahtomuoviakin pehemusteeksi. Sähkönitoja hyvä apuväline verhoiluhommisa.

Tämmöset niistä sitte tuli. Sitte ku kyllästyy katteleen mustavalakosta verhoiua, vaihetaan se uuteen ja taas on talosa uuvet jakkarat.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Sunnuntaita

Rakkaus saa ihmiset näkemään
lähimmäistensä parhaat puolet.
He näkevät kyllä huonotkin, mutta
tekevät parhaansa nähdäkseen hyvän,
ja niinpä he näkevät hyvän.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Yökkä päivä

Aamull iski migreeni tai joku muu kummajainen. Monen monta pikkukaveria tako takaraivoo moukareillaan siihen malliin että tälle päivää ei mistään tuu mittään. Eikä tullu.
 Petis meni päivä, hyvä ku pääsi hyyskäs käymään. Pakko oli päästä ku piti mennä oksentaan senverran pahanolon pukkas päälle.
Parin tunnein välein nappasin pari imubaxia nassuun ja taas petille. Josaki välisä oli sen verran hyvä olo, katoin hyväksi että vois yrittää jotaki syyvä.
Hilijoskellen hiippailin keittiöön ettei pääkoppaa tarvis kovin kauheesti liikutella eikä heilautella, ettei vaan moukarin heiluttajat herrää.

 Ehin syyvä yhen luumun ja sillo heräsivät. Takaraivos alako pikkuhilijaa voimistumaan jyske. Kuorin porkkanan palasen, otin jääkaapista yhen kalakkunaleikkeen viipaleen ja painun petille syömään. Makasin kylijelläni ja syyvä mutustelin vähä kerrallaan sapusaaki menemään vattaa kohti. Etova olo oli mut ei auttanu ku yrittää syyvä.
.
Heräisin jotain kolomen jäläkeen tunteeseen että ne vähäset syömiset pyrkiii tulla takasin ruokatorvia  myöten joten kiiruusti hyyskään. Maha tyhyjeni täysin...yöhh...
Takasi petille ja uni tuli lähes heti. Heräsin siihe ku kokki tuli kysymään että lähenkö saunaan, meijän saunahuki alakaa viijeltä.

 Olo tuntu sellaselta että voispa tuota kävästä, jos vaikka tekis hyyvääki olla lämpöses. Mua ku oli koko päivän vähän väliä palellu. Semmoen inhottava sisäinen vilu johon ei villasukat eikä vilttikään auta.
Lähin saunaan, olin hetken aikaa lölys sitte suihkuun ja takasi sisälle, suoraan petille maata hetkeksi aikaa että jaksaa sitte kuivata ittensä ja hiukset. Hiukset ku sain kuivattua menin maata, nukahin taas.

Heräsin seittemän aikoihin ja tuntu että taitaa päivä kirkastua, tiiä vaikka tää jaksas olla hereillä hetken aikaa. Moukarien heiluttajatki nukahtaneet kun pääkoppa tuntuu kutakuinkin normaalilta. Eihän täsä tarvi montaa tuntia hereillä olla ku saa mennä yöunille, liekkö tuota unta vielä riittää..?

Semmonen sepostus, ei kovin kummone mut tää oli yks päivä toisten joukosa. 

torstai 3. marraskuuta 2011

Kaamostako?

Kyllä se niin on että tää aika vuojesta on sitte pimiää. Nelijän aikoihin alakaa hämärtää ja viijeltä on jo niin pimijää että valot saa pallaa joka paikasa. Aamullaki vasta yheksän jäläkeen alakaa päivä pikkuhilijaa valakenemmaan, joten kai se on sitte se kaamos, mistä lapin ihimiset puhhuu.

Se on syystalavi. Tai noh, mikkää talavi oo ku vesikeliä, plussan puolella mittari ja nurmikot helottaa viherijöinä. Syreenit josaki kaupungin kulumalla alako kukkiin uuvestaan ja sentäs marraskuu.

Misä lumi? Joku kysy multa että ookko jo oottanu lumen tulua kovasti, sanon että no enpä kuule oo. En oo ehtiny moista asijaa ajattelleen niin perusteellisesti. Hiihtämmään ku ei oo kiire, eikä mäenlaskeminenkaan kovin kauheesti oo viime vuosina innostanu, että mihinpä sitä lunta sillaitte tarvis.
Mutta ihan kiva se on kuiten että talavella ois lunta etes niin jotta maa kutakuinki valakonen.


 Ja luulen, että kyllä sitä kohta puolin satelee, tiijä vaikka ens viikolla.

Kai sitä pittää alakaa lunta ihan oottelleen niin ois ku muutki ihimiset. :)

Mukavia lumen oottelu hetkiä.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Tiistai

Vettä sataa.
Hyyskän seinästä lähti ku lähtiki irti vanaha muovitapetti. Huh.. olihan se vähä haurasta ja haperoo hajos välillä palasiksi, mut sain mää sen irti. * pullistellee piilolihaksiaan vähä ylypeenä* wirn*
Kolome muuta seinää saa pittää tapettinsa, laitettaan siihe päälle vaan alustapetti ja sen päälle sitte kuviotapetti. Että kyllä se hyyskäremonttiki etenee...:)

Mukavaa päivää vaan sullekki !

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...