perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kirppislöytöjä

Velijentyttö oli poikansa kans kyläsä pari päivää. He tykkäs käyvä kiertelemäsä kirppareita ja mää pääsin mukkaan oppaaksi. Ja niihän siinä kävi taas kuten monesti ennenki, että jotaki jää kynsiin.
Vanaha puukaappi kahella loojalla. Kaappi on kooltaan metrin korkunen ja metrin levynen. Ei siis mikkään järin suuri, mut ihan mukavan kokonen kuitenki. Kaapin väliaikanen paikka löyty olohuoneesta. Kaappiin mahtu mukavasti kaikki mukeloitten kirijat ja lelut. Ne ku on aikasemmin ollu mun työhuoneen kaapisa ja osa laattialla olevasa loojasa.
Toinen ihastus mikä löyty on laatikosto. Se oli just tullu kirpparille ettei siihen ollu ehitty ees hintalappua laittaa ku me jo se varattiin. Laatikosto on 130 cm korkija, 80 senttiä leviä. Sille tehtiin tillaa makkarin nurkkaan.  Makkariiin saatiin kaupantikijäisinä uus järijestys kiva järijestys. Vaihtelua tuli kovasti, ku valakoset yöpöyvät vietiin alakerran varastoon.

Tojettiin vaarin kans sellanen homma, että meistä on tainnu tulla hirsitalon huonekaluhamstereita.
Kai se jotenki jo alitajunnasa pyörii hirsitalon sisutaminenki. Tuommoset vanahat huonekalutahan sinne soppii kaikista parahiten. Hyviä ja halapoja ku saa niin kannattaahan ne jemmata.Vai mitä?

Hauskaa viikonloppua!


maanantai 17. heinäkuuta 2017

Vielä on lommaa jälijellä

Onkos se vielä keskikesän aika vai joko kääntyny loppukesän puolelle?

Onhan ny toki vielä keskikesän aika ku lommaaki jälijellä toista viikkua, siis mulla.
Vaari on lomansa lusinu ja sempä takia me ajeltiinki eilen kotija. Vaari on istunu työpöytänsä ääresä aamusta asti, naputellu ahkerasti näppistään. On tainnu loman aikana tulla muutama sähköposti.

Hyvillä mielin ollaan hirsitaloremontin suhteen. Se mitä tälle kessää oli suunnitelmisa tehä, ehittiin tekkeen ja pikkusen enemmänki. Syksymmällä käyvään vielä laittamasa pellit aitan kattoon, niin sittepä onkin kaikki rakennukset saanu uuvet katot.
Talaven aikana pittää tehä piirrustukset porstuasta. Kaikkien vesipisteitten ja viemäriputkien paikat pittää olla selevillä ja valamiit kevättä varten. Sillon meinattaan alakaa laattioita laittaan, niin sitä ennen pittää olla putkihommat suuniteltuna. Eikähän vain porstuan osalta, vaan tuvasaki pittää tietää mihin kohtaan tiskiallas laitettaan jotta pystytään putket vettään oikijaan paikkaan.

Saunan paikasta ollaan käyty pikkusta kissanhännän vetua mihin se laitettas, ulos vai sisälle. Ulukosaunahan ois aivan ihana, sinne ku vois laittaa puilla lämmitettävän kiukaan. Mutta, mutta.. ku ajatellaan sitä tosiseikkaa, että vaari ja mummeli vanahennee niin josaki vaiheesa tullee etteen se tilanne, ettei niitä saunapuita ennään jaksakkaan kantaa. Sillo on mukava ku sauna on sisällä.

Vaan mikä se on lukijan mielipije meijän saunan paikasta? Täsä vaihtoehot: 1) kuistille, 2) ulkorakennukseen, 3) vai talon sisälle jonku kammarin nurkkaan? Kerrohan ajatuksesi asiasta!

Jos ja kun sauna tullee sisälle, mihin se tehhään, siinäpä kysymys.
Usijammisa vanahojen talojen remontiointi ohojeisa sanotaan, että jos on suinkin mahollista niin sauna ja suihkutilat ois hyvä tehä hirsikehikon ulukopuolelle.
Mummuhan oli aikoinaan teettäny saunan pikkupuolen etuhuoneeseen, samasa tilasa oli myös suihku ja wc. Siihen tillaan ne saatas kaikki mahtummaan nytki mutta luulempa vain ettei me niitä siihen laiteta. Taijamma tehä pikkupuolen etuhuoneesta etteisen ja kyhätä saunan +suihkun porstuan puolelle. Porstuaan tehtynä ne jäis hirsikehikon ulukopuolelle millo ne tulis ihan oikijaoppisesti tehtyä.

Vaan lukijoitten mielipitteet luvataan ottaa huomijoon, kuhan ne on perusteltuja.

Puolipilivinen on sää ja mukavan lämmin, parisenkymmentä astetta mittarisa.
Oikein mukava kesäpäivä olla näin jouten. :)

torstai 13. heinäkuuta 2017

Hirsitalo, vanaha sauna

Pikkutyttönä mummulan piharakennukset tuntu jännittäviltä paikoilta. Vanaha sauna oli jännä paikka, se ku oli niin pikkunen ja matala. Sielä tuoksu savulta, vaikkei se varsinaisesti savusauna ollu, savvuutti muuten vaan sisälle. Pikkusen harmittaa, että sauna on korijauskelevoton. Katto on vuosien varrella alakanu vuotammaan ja romahtanu, hirret suurelta osin lahoja. Sauna on tullu tiensä päähän, se ei oo mikkään kaunistus, paremminki pihamaan kauhistus.

Etupuolen hirret ovat säilynneet hyvinä. Auringon paahteesa seinä on haalistun aika mukavan näköseksi. Eipä raaskittukkaan heittää hirsiä polttopuuläijään vaan merkattiin ne ja kannettiin puojiin. Sitähän ei koskaan tiijä mihin niitä saattaa tarvita, tai mitä mukavaa niistä voi keksiä. Osa harmajista pintalauvoistaki oli niin hienon värisiä, että laitomma ne jemmaan. Jos ei tuu käytettyä niin kyllä niillä kerran, kaks takan lämmittää.
Kattohuovan alla oli lautakatto joka oli tällä puolen pysyny hyvänä. Toisella puolen kattua se oli lahonnu. Katon lautoja sai lajitella kolomeen läijään, säästettävät, poltettavat ja roskiin. Kierrätystä, sitähän sitä pittää harrastaa kaikesa mahollisesa tänä päivänä, sehän on muotia.

Välikatolta löyty mielenkiintonen esine jota vois sanua tee-se-itse-miehen monitoimityökaluksi.
Siinä on monta välinettä samasa varresa.
Käjensijasa on joskus ollu muovisuojus, enää oo ku rippeet jälijellä. Muovista päätellen työväline ei maha olla mahottoman vanaha. Näin naisen lokiikalla kahtottuna työvälineestä löytyy vasara, kirves, sorkkarauta ja korkinaukasija. Pieni soikeneva reikä toimi tosi hyvin naulojen irtivääntimenä. 
Meleko pieneen läijään saatiin saunan jämät kasattua. Oishan tuosa vieläki poltettavaksi kelepaavaa puuta vaan jätetään ne ny tuohon oottelleen lopullista maatumista. Jos koiranputket kasvaa ens kesänä yhtä hyvin ku tänä kesänä, niin kasahan peittyy kauniisti niitten suojiin ja kohta joku miettii, että mikähän kumpare tuossa oikein on.



maanantai 10. heinäkuuta 2017

Sukua tapaamassa

Viikonlopulla oli mukava tillaisuus Alavieskan Linnakalliolla, isän serkun perheyrityksen tilosa. Sinne kokkoontu satakunta sukulaista raataamaan, muistelemmaan menneitä. Tietystihän porukasa oli nuorta sukupolovia mukana joita ei tuntenu, vaan siinähän sitä päivän aikana tultiin tutuiksi.

Linnakallion päärakennus on vanaha koulu josa on aikoinaan ollu kylän uimahalli. Myöhemmin uima-allas on piilotttu laattian alle jollon on saatu hyvvää tillaa ruokasalille.
Tontilla on hienoja vanahoja rakennuksia joisa matkalaiset voi myös yöpyä.
 



Mehtän laijasta löytyy pieni punanen tupa ja kirkko. Ihastuttavan kaunis, pieni kirkko.
Kun kirkon rakentaja huomasi kirkon käyvän pieneksi, hän päätti rakentaa isomman.
Tähän kirkkoon mahtuu reilusti satakunta ihimistä, ja vielä jää vähä tillaaki.
Päivä alako yhteisellä hartaus- ja lauluhetkellä. Suku on laulavaista sakkia ja se kyllä kuulu komijasti kirkkosalisa. Otin äänitallenteen sukukuorosta, mut enpäs saanu sitä tänne kuuluville.

Oli tosi mukava kierrellä ja kahtella rakennuksia jotka on laitettu vanahanaikasesti.  Keltapunasen rakennuksen yks kamari on vallan romanttinen.
 Pirtisä on reilun kokoset pöyvät, nuihin mahtuu isompiki porukka syömään.


 Tämä paikka oli hieno nähä ja kokia. Mahtava juttu, että suvusa on tarmokkaita yrittäjäihimisä jotka ovat jaksanneet panostaa tälläseen hommaan.


kurkkaappa tänne http://www.linnakallio.fi/




torstai 6. heinäkuuta 2017

Loma, reissun kaheksas päivä

Torstai 7:50

Lommailu Budapestisä alakaa olla loppusuoralla. Kymmenen, yhentoista aikoihin on asunnon luovutus. Lento lähtee illalla vähä vaille kaheksan.
Meillä on päivä aikaa vielä kahtella kaupunkia.

Reissu on sisaruksille ainutlaatunen. Eipä he oo aikasemmim olleet keskennään reissun päällä. Tästä jää mukavia muistoja. Porukalla liikkuesa on toki aina pienet riskinsä jotta kaikki tuntis olonsa tyyväiseksi.
Jokkaisen toiveita yritettiin ottaa huomioon käyen sellasisa paikoisa mitkä kiinnosti.
Frispiikentällä käynti oli uus juttu josta tykkäsin.

Viikon reissusa ei ehi kovin kauheesti näkemään, pintaraapasua vaan kaupungin elämästä. Saattohan se Budapestipistiäinen vaarin velijeksiä purasta sillaitte, että tulevat toisenki kerran.

Ny pakkaamaan laukku ja vähä siistimmään jäläkiä.

23:40
No niin. Lento Helsinkiin on takanapäin ja ootellaan junnaa jolla ajellaan Pasilaan pojan luo yöksi. Budapestin kentällä laukku joutu tarkempaan syyniin. Muistin kyllä, että ohu virkkuukoukku on pienesä pussukasa laukun nurkasa. Tarkastajat sen kyllä löysi vaan eipä ne siitäkään sen kummempaa sanoneet. Eipä ne löytänneet mittään epämäärästä. Laukun kyllä saivat sekasotkuun.

Mukava oli olla reissusa mut mukava on tulla kotiakki.

Sportliget Budapest, frisbee

Tämä alue oli mielenkiintoinen paikka. Sieltä löytyy urheilukenttä, lasten leikkipaikka, alue koirien ulkoiluttamiseen sekä kolmetoista korinen frisbeerata.


Sportligetille on helppo osata kaupingilta. Kenttä löytyy osoitteesta Harmat Ut 212 . Metrolla pääsee Örs Vezer terin asemalle, sieltä bussilla 85 Harmat Ut kadulle. Tavas ut pysäkillä jäädään pois kyydistä. Pysäkiltä kentälle on matkaa n. 200 m.
Takaisin kaupunkiin pääsee bussilla 68 joka lähtee tien toisella puolella olevalta pysäkiltä, mikäli seisoo teiden risteyksesä, kentän jäädesä selän taa.
 Bussi mennee Kispestin metroasemalle mistä pääsee jatkammaan matkaa haluamaansa suuntaan.
Suosittelen frisbeetä harrastaville tutustumista kohteeseen.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Loma, reissun seittemäs päivä

14:20
Päivän lepohetki.
Aamulla ajeltiin Hösök terelle. Vaarin kans mentiin kylypylään siksi aikaa ku vaarin velipojat kävivät elukkatarhasa.
Kylypylä oli ulukua päin pysyny lähes entisellään mutta sisällä oli tehty silimiimpistäviä muutoksia. Säilytyslokerot oli uusittu täysin, peltiset vaihettu puisiin. Saunoja oli uusittu ja remontoitu. Höyrysaunoista oli purettu puiset lauteet ja saunat oli sisustttu täysin kaakeleilla istumia myöten. Seinällä kiersi pieniä hämyvaloja ja kajareista tuli kaunista rentouttavvaa tunnelmamussiikkia.

Vielä on päivää mukavasti jälijellä. Porukka haijaantuu taas. Mää lähen Juhanin kans frispiikentälle heittellen kiekkua. Vaari ja Olavi menevät tekemään kierroksen Pyhän Tapanin kirkkoon. Illalla tavataan
Ny menoksi.
21:35
Me löyvettiin kenttä heleposti ku eilisen päivän reitti oli hyvin muistisa.
Välillä heitto onnistu kohtalaisen hyvin, joskus taas kiekko muutti lennosa suuntaa ja lenti vähä mihin sattuu. Harijotteluhan se tekkee mestariksi täsäki hommasa.
Juhanilla onnistu yhellä korilla hieno puttaus, korin lähestymisheitto. Aikasemmalla heitollaan hän oli saanu kiekon 20-25m ettäisyyelle korista. Puttausheitolla kiekko meni korriin.

Illemmalla käytiin porukalla kauppakeskuksesa shoppailemasa, tekemäsä viimesen illan ostoksia. Huommena alakaa kotimatka.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Loma, reissun kuues päivä

Voi miten mukava oli herätä aurinkoiseen aamuun. Oli tulosa lämmin päivä. Aamupala syötiin reippaasti ja oltiin jo kaheksan aikoihin metroasemalla menosa kohti Örs Vezer tereä. Örs Vezer terellä hypättiin linkkuriin ja ajeltiin vaijaa varttitunnin matka Harmat Utsalle. Sieltä pitäs löytyä frispiikenttä. Ei menny kauvvaa ku seisomma kentän laijalla ja ruvettiin heittelee frispiikiekkoja korreihin.

Kenttä oli hyväkuntonen ja laaja. Koreja oli kaikkiaan kolometoista. Osa niistä oli sijotettu hankaliin paikkoihin näin alottelijan näkökulumasta kahtottuna, puitten keskelle.

Heitot alotettaan tietysti ykkösestä ja ku heittäjät on saanu kiekon korriin jatkuu kisa kakkos korille jne. Se voittaa jolla on vähiten heittoja ku kaikki korit on läpi käyty.
video
Iltapäivällä mentiin syömään vaarin synttärien merkeissä vaikka
synttärit on oikijasti vasta syksyllä. Syöntipaikaksi valittiin Trofea Grilli.  Ollaan käyty täälä aikasemminki ja todettu että ruoka on hyvvää ja sitä saa syyä niin palijo ku jaksaa.

Ku alotimma kahavin juonnin niin mussiikki lakkas, kovaäänisistä alako kuulummaan häpi pööh tei tuu juu ja vaarille tuotiin kakku. Yllätys onnistu hienosti. Olin nimittäin ehtiny sopia tarjoilijan kans, että tuovat pienen täytekakun ruuan päätteeksi pöytään.  Se tuli vaarille ihan yllärinä. Kakku suihkasi tulta aika pitkään pöyväsä kakun keskellä olevasta kynttilästä. - Sainpahan vaarin yllätettyä.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Loma, reissun viijes päivä

Maanantai 16:40
Aamupäivällä yheksän aikoihin lähettiin MOM kauppakeskusta kahtommaan. Eihän näisä keskuksisa kovin suuria eroja oo. Samat liikkeet löytyy lähes kaikista. MOMosta löyty jotaki semmosta mitä ei oo muista löyvetty.
video
Vaarin kans tuumattiin, että tuola pitänee joskus käyvä syömäsä. MOMosta siirrytyiin lasten rautatielle.
video
Lasten rautatie on perinnejuna misä lapset toimii konnareina. Lapset on 7 - 14 kesäsiä ja rautatielöä touhiamimen on heijän kesätyö.

Juna nousee ylösähelle J`anosvuoren huippua mikä on Budan korkein paikka. Se on 529 metriä meren pinnan yläpuolella.

video
Huipulla on näköalatorni.
video
Mitäpä tähän ossaa muita sanua, ku että aika mahtavaa.
video
Kuvakuluma se tämäkin.
video
Ylläällä oli kiva olla mutt pitihän sieltä alaski tulla.
video
Tännään oli päiväsä vähä seikkailun makua.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Loma, reissun nelijäs päivä

Sunnuntai 8:00

Aamu valakennee aurinkoisena. Aamupala on syöty, kahavit juotu ja valamistellaan lähtyä tuonne raikkaaseen kesäsäähän.
Olikohan se tännään ajatus käyvä Margitsaarta kiertelemäsä.

Eka kerran heräsin yöllä portaikosa kuuluviin ääniin. Eipä sitä
 kauvaa jatkunu ja unet pääsi jatkummaan.
Rauhallinen ja hilijanen paikka tää muuten on vaikka liikenne kulukee ikkunan alta.
Jaahas, ny laittaan aurinkorasvaa nahkaan ettei tuu palovammoja tuola auringonpaahteesa ja sitte menoksi.

16:25
Meilläpä meni saaren kiertelysä kolomisen tuntia. Puutarha-alan ihimisiä ku ollaan niin kukathan ne aina kiinnostaa.
video
Saaren pensaista, puista ja kukkapenkeistä näkkee, että niitä hoijetaan ja pijetään kunnosa.
Kukkapenkit on tehty ajatuksen kans, ei oo ihan miten sattuu taimia viskottu maahan. Muutaman kukan ja heinän ryhmät toistuu, ne muovostaa hienon kokonaisuuen.

video
Saaren ympäri kiertää juoksurata mikä näyttää olevan hyvin suosittu. Kaiken aikaa siinä oli juoksijoita ja hölökkääjiä heti aamupäivästä lähtien ja koko sen ajan mitä meki saarella oltiin.

Patsaan takana lorisee pienonen vesiputous, se ei vaan näy kovin hyvin kuvasa. Lammikoitten vesi oli epämääräsen harmajaa, näytti sielä siitä huolimatta olevan kaloja ja kilipikonnia.
Lumpeen kukkiaki oli monta eri sävyä.



Saarelta suunnistettiin toiselle laitaa kaupunkia. Käytiin kauppakeskuksesa harrastamasa sisäliikuntaa ja nautittiim isot kupilliset kahavia.
Mukava päivä.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Loma, reissun kolomas päivä

video
Lauvantai 7:50
Yön nukkuin oikeen hyvin. Illalla tuntu vähä kropasa monen tunnin kävelyt. Kenkä hankas pienen rakon vasempaan pottuvarpaaseen ku olin lähteny liikkeelle iliman sukkia. Asija korijaantu ku käytiin ostamasa rakkolaastareita.

Vesisaje näyttää lakanneen ja taivas pikkusen kirkastunu. Yheksäksi ollaan sovittu rehvit Oktoperin metroasemalle vaarin siskon ja hänen miehensä kans. Sieltä mennään porukalla ulukoilimakirpparille. Toivotaan poutasäätä.

19:56
No niin, päivän kiertokävely on tehty ja monenlaista nähty. Pikkusen vielä piristeli pisaroita ku päästiin metrosta Hösök Terellä. Hetken päästä pilivet hajaantu ja aurinko rupes pilikistelleen pilivien takkaa. Me suunnistettiin kohti kirppistä kauniin puiston läpi. Puistosa oli komijoita puita.
Mikähän puu lienee, tosi nätti, täynnä kellertäviä käpymäisiä kukkia tai siemenkotia. Toinenki puu oli keltakukkanen mu sen kukinnot oli riippuvia.
Aikamma kierrettiin puistua mut ei löyvetty kirpputoria. Alueelle misä kirppis on ollu, oli rakennettu korkija lastulevyaita. Ei meinattu uskua, ettei sitä oo. Aateltiin että suuntavaisto petti ja mentiin väärään suuntaan mut ei. Yhestä ravosta pysty kurkkaan sisäpuolelle ja näki että alue oli jyrätty tasaseksi. Kysäsin yheltä lenkkeilijältä tiesikö hän kirppiksen olemassaolosta, mies kerto että kirppis on lopetettu.
Ei menny ihan putkeen se reissu. Lähettiin kahteleen lähintä metroasemaa jolla päästään takasi Oktoperille . Kylypylän pihamaan poikki oli heleppo oikasta metroasemalle.
Joen rannalla jatku lentonäytökset pitkin päivää. Konneitten äänet kuulu aika kauvas.
video

Iltapäivällä käytiin syömäsä.

Mun ja vaarin annokset oli lähes samanlaiset, sillä erolla että mun oli gluteeniton ja mauton. Vaarin kasvikset oli hyviä, mun maistu vanahalle kärventyneelle ölijylle eikä niisä ollu mittään maustetta, ei ees suolaa. Luulikohan kokki, että kun ei ruuasa saa olla viljaa niin ei myöskään mausteita. 

Kaikesta huolimatta päivä oli mukava ja ruokailun tuoma pettymys unohtu meleko nopijasti seuratesa lentokoneitten pyörähtelyjä taivaalla.



Kirppislöytöjä

Velijentyttö oli poikansa kans kyläsä pari päivää. He tykkäs käyvä kiertelemäsä kirppareita ja mää pääsin mukkaan oppaaksi. Ja niihän siinä ...