tiistai 29. heinäkuuta 2014

Seköndhänd soppeja,kirppareita

Jos Suomesa on kirppareita lähes joka kylällä, täälä niitä on lähes joka kavun kuumalla.
 Unkarin ja Kroatian sopeisa on huomattava hintaero, arvatkaapas kummasa hinnat kalliimpia.

Kroatiassa löyvettiin aivan ihana vintage retro kirppis. Pari kertaa  yritettiin päästä sisälle, mut kummallakkaan kerralla ei ollut myyjää paikalla. Vähä jäi harmittaan ku ei päässy näkkeen soppia sisältä. Kahteleminen jäi näyteikkunan ihastelemisseen.

 Pyörijän pallolaukun löysin Kestheilystä. Ei voinu jättää ostamatta ku on niin hassun näkönen, oliskohan maksanu puolitoista eurua.
 Yks päivä käytiin pikkusen isommalla kirppiksellä. Kirppis on kaupungin puistosa, niin sanottu pihakirppis. Sissäänpääsymaksu oli sataviiskyt forinttia per lärvi, eli viiskyt senttiä. Alueella oli myyjiä joka lähtöön. Joku myi uutta tavaraa puoleen hintaan, toisesta pöyvästä kaupattiin vanahaa roinaa, tietysti antiikkina, ja hintakin sen mukainen.

Tanttukauppiaita oli kans niin palijo, että joka ikäselle naisihimiselle, jotka kirpparilla kiertelevivät niitä riitti, ja jäi vielä muillekin.

Lekojen myyjiä oli kans palijo. Moni oli pakannu lekoja yksittäin pieniin minikrip pusseihin, hintavia olivat lokotkin. Mulle jäi kynsiin kahet korvikset ja yks risti, saan siitä kivan kaulakorun kunhan löyvän sopivan ketjun.
Kokki löysi kameran.

Kirpparilla vierähti aikaa parisen tuntia kierrellesä ja kahtellesa. Olimma varanneet uintikamppeet mukkaan jotta päästään suoraan kirpparilta menneen uimaan. Ensin piti löytää oikija linkkuripysäkki ja linkkuri jolla päästäsiin toiselle puolen kaupunkia. Löytyhän ne ku aikamma hajettiin, pari harha-askeltaki tuli otetuksi, ku mun suuntavaisto toisinnaan vähä heittää.
 Linkkurilla ajeltiin Dagalyn kylypyllään.
Mukavahan tämmösesä paikassa oli polskutella.
video


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Janos Pal papa terillä tapahtuu

 Kuvat reportteri Päivin joka toiminut myös avustavana toimittajana.

Meijän asunto on Janos Pal papa terin varrella, kerrostalon seittemännesä kerroksessa. Vieresä on puisto missä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, parvekkeelta on hyvä seurata tapahtumia.



 Olimma porukalla olohuoneesa rupattelemasa. Päivi ja mää istuttiin, Alpo köllötteli sohovalla ja kokki oli menosa suihkuun, ku ulukua kuulu räväkkä, pitkä jarrujen kirskunta, ja heti sen jäläkeen mieletön tömähys ja rysähys.
 Koko porukka rynnättiin parvekkeelle kahtommaan mikä meteli se oli. Ihan tuosa vieresä seuraavasa risteyksesä ajo taksi ja henkilöauto yhteen. Päivillä oli kamera heti valamiina käjessään, Alpo meni hakkeen omaansa, kokkiki tuli kameransa kans niin kiireellä että meinas housut puota jalasta.

Kolaroinnin tilanteet tulivat näin tallennetuksi monneen kertaan. Henkilöauton kuski tuli lähes heti ulos, samoten takapenkillä istuja. Vänkärin puolella näytti kans istuvan joku, mutta ei oltu ihan varmoja ku ei näyttänyt olevan kauheesti liikettä. Autosta oli keula lytysä ja nesteet valu asvaltille, muodostaen melekosen lätäkön auton eteen.

 Taksikuski oli kans ulukona autostaan samantien, levitteli kovasti käsijään, viittoili toiseen autoon päin, oli kovasti sitä mieltä, että tuo pölijä ajo kolomion takkaa kylkeen.
 Ei varmaan menny muutaku pari minsaa, niin nähtiin paloauton tulevan paikalle. Paloasema sattu olemaan 200m pääsä. Polliisejakin alako ilimaantua paikalle usijampia. He hoitelivat ja järijestelivät palomiesten kans liikenteenohojausta, jotta liikenne pääsi sujumaan kolariauton ollessa keskellä risteystä kaikenaikaa.


Tämän tilanteen ollessa vielä päällä, tuli isompi polliisiauto ihan tuohon meijän oven etteen. Autosta syöksyi ainakin viis polliisia puistoon, suoraan yhen tumman miehen luo ja alakovat tekkeen perusteellisempaa tarkastusta. Mies kulijetettiin ison puun alle. Polliisi työnsi miehen puuta vasten käskien tämän levittää käjet rungon ympäri. Mies ei näyttäny olevan kovin yhteistyöhalunen, polliisi sai komentaa usijampaan kertaan, että käjet on pijettävä runkua vasten levällään. Lopulta miehelle laitettiin käsirauvat, ja kaks polliisia talutti miehen polliisiautoon.

 Parvekkeelta tilannetta seuranneet tarkkailijat saivat nähä myös jotaki hupasaa ja huvittavaaki, kaiken traakisten ja ramaattisten tapahtumien keskellä.
 Siltä suuntaa, misä kolari oli tapahtunu, alako kuulummaan semmonen ääni ku lykättäs ostoskärryjä. Totta tosijaan! Sieltähän tuli mies ja nainen jotka kuskas isua uunillista kaasuhellaa ostoskärryillä. Kärryihin oli mahtunu vielä pyykkikori, ja jotaki muutaki tavaraa mistä tarkkailijat eivät saaneet selevää. Olihan melekonen näky, vaan aika sutjakkaasti näytti homma toimivan.




Sana sunnuntaille

Minä rakastan Herraa,
 sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
 sillä hän on kallistunut korvansa
minun puoleeni,
 ja minä huudan häntä avuksi kaiken
 elinaikani.
 Kuoleman paulat piirittivät minut,
 tuonelan ahdistukset kohtasivat minua;
 minä jouduin hätään ja murheeseen.
 Mutta minä huusin avukseni
 Herran nimeä:
 " Oi Herra, pelasta minun sieluni."
 Herra on armollinen ja vanhurskas,
 meidän Jumalamme on laupias.
 Herra varjelee yksinkertaiset;
 minä olin viheliäinen, mutta
 hän auttoi minua.
 Palaja, sieluni, takaisin lepoosi,
 sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
 Sinä olet pelastanut minun
 sieluni kuolemasta,
 minun silmäni kyynelistä,
 jalkani kompastumasta.
 Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä
 elävien maassa.
 Minä uskon, sen tähden minä puhun,
 minä, joka olin kovin vaivattu.
 Minä sanoin hädässäni:
 " Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita".
 Kuinka minä maksan Herralle
 kaikki hänen hyvät tekonsa minua  kohtaan?
 Minä kohotan pelastuksen maljan
 ja huudan avuksi Herran nimeä.
 Minä täytän lupaukseni Herralle
kaiken hänen kansansa edessä.
 Kallis on Herran silmissä
 hänen hurskaittensa kuolema.
 Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi,
 sinun palvelijasi minä olen,
 sinun palvelijattaresi poika!
 Sinä päästät minun siteeni.
 Sinulle minä uhraan kiitosuhrin
 ja huudan avukseni Herran nimeä.
 Minä täytän lupauksen Herralle
 kaiken hänen kansansa edessä.
 Herran huoneen esikartanoissa,
 sinun keskelläsi, Jerusalem.
 Halleluja!

Psalmi 116

Aurinkoista sunnuntaita Janos Pal Papa teriltä!

Lähetään kahtelleen paikallisen seurakunnan sunnuntain menua ja meininkiä.





perjantai 25. heinäkuuta 2014

Juna, linkkuri, juna

Torstaina lähti juna Zagrepin asemalta kello 14:36 , mukanaan nelijä matkalaista  joittenka päämääränä oli päästä illaksi Budapestiin, Keletin asemalle.
 Hyvisä ajoin ennen junan lähtyä, matkalaiset saapuivat asemalle tarkistaakseen junan lähtöajan, ja löytääkseen oikijan raiteen.

 Lähtevien junien informaatiotaulu näytti, että juna lähtee raiteelta 2, 2a, raije oli helppo löytää, sinne ku oli opasteviitta joka johti matkalaiset tunnelin kautta toiselle puolen eka raijetta.

 Juna oliki jo asemalla valmiina, joten sen tulua ei tarvinnu odotella, vaan sen lähtyä mihin oli vielä reilu puoli tuntia aikaa.
 Sattupa siinä istummaaan yks mies penkillä, ootellen kai kans junan lähtyä, kokki vielä kysäs mieheltä, että onko viereinen juna menosa Budapestiin. No eihän se ollu. Mies viittoili ystävällisesti ja selitti selvästi, että meijän tullee mennä etteepäin, sielä on toinen juna joka lähtee oikijaan suuntaan.

 Niihin siellä oli juna, jonka yläpuolella oli kyltti missä merkintä 2a.
 Ei sitä pieni ihiminen voi aina heti tajuta, eikä ymmärtää, että samalta raiteelta saattaapi lähtiä kaks junnaa samaan aikaan ja eri suuntiin.
 Kiipesimme junnaan ja valloitettiin yks tyhyjä hytti, siinä toivosa että saahaan istua koko matka samoilla paikoilla. Tulomatkalla konnari passitti meijät heti toiseen paikkaan, just ku olimma saaneet hyvät istumapaikat varatuksi. Ehkä siihen vaunuun olis pitäny olla paikkaliput, eikä meillä ollu ja sen takia meijät siirrettiin. Tähän millä ny reissattiin, ei paikkalippuja ees myyty.  Joten siltä osin aika turvallisin mielen voitiin olettaa, ettei meille tuu paikan vaihtua.
 Mutta varmaksihan sitä ei tiijä vasta sitten ku konnari käy oviaukolla.

 Gyekenyesin asemalla juna pysähty pikkusen pitemmäksi aikaa. Junnaan nousi muutama Kroatialainen polliisi, jotka tarkistivat matkalaisten passit.

Polliisi hymmyili nätisti kahtoessaan passiani, tunnisti kaiketi että sama mummeli kuvassa mitä penkillä. Minähän hymmyilin tietysti takasin ja kiittelin ihan suomeksi.

Reilu nelijä tuntia oli tehty matkaa, ku konnari tuli ovelle selevittäen kauhiasti jotaki, eikä me tajuttu höykäsenpölläystä mistä mahto olla kyse. Yritimmä lontooksi kysyä mitä hän yrittää sanua, mutta mies ei ymmärtäny lontoota yhtään sen paremmin ku me unkaria. Mies vaihto kielen saksaksi, vaan siitäkään ei ollu mittään hyötyä. Viimmen hän sai sanotuksi, bas,nekst teissön. Sehän me tajuttiin, seuraavalta asemalta matka jatkuuki sitte linkkurilla. Mies kai selitti miksi välillä pittää linkkurilla mennä, vaan meille se jäi epäselväksi. Ihte aattelin, että tais syynä olla joku raijerikko asemien välillä,tai halusivatkohan muuten vaan matkaajille näyttää maaseutua.:)


Kiskorpadista matka linkkurilla Dombovariin kesti reilun tunnin. Linkkurisa oli jonkulainen ilmastointi, tai siis pieni sääjettävisä oleva tuuletusräppänä, jokkaisen matkalaisen pään yläpuolella. Siitä huolimatta matka oli läkähyttävän kuuma ja hikinen...huh..huh..

Dombovarista loppumatka istuttiin taas junan hytisä, lämpymäsä sellasessa, ilmastointi ei pelannut kunnolla. Tuuletusta kuitenki saatiin, ku vuoronperrään liehutettiin ja heilutettiin käsilaukusta löytämälläni ristikkolehellä eestakasi. Oliki aika hyvä ja toimiva systeemi.


Aurinko ehti jo laskemmaan ennenkuin me päästiin pääteasemalle. Pimijä tuli aika äkkiä auringon painuesa pois näkyvistä, vaikkei kello ollut vasta ku 21:15 junan tullessa Keletiin. Aahh..ihana viliponen tuuli puhalsi vasten naamaa, ku päästiin ulos tukalasta vaunusta.
 Majapaikka oli parin kavunkuluman pääsä, osattiin sinne ihan hyvin. Tällä kertaa asunnon yleisilme ei ollut niin hyvä ja hieno mitä eellisesä,mutta matkalaisethan ossaa soppeutua ja tyytyä oloihin ku oloihin.























tiistai 22. heinäkuuta 2014

Avajaiset

 Eilen iltasella lähettiin käveleskelleen kaupungille ja istahimma joskus seittemän aikoihin Aidan terassille juomaan kupposet kahavia. Kokki tilas kapputsiinon ja mulle tuli kahavilatte. Aida kahavila sijaitsee keskusaukiolla, missä lähes joka ilta ollu jonkumoista mussiikki-ja tanssiesitystä.

Eilen illalla oli keskelle aukijaa levitetty punasia mattoja joitten päälle laitettu muutamia tuolirivejä siihen malliin, että sinne ootettiin tulevaksi korkia-arvosempaa kuulijakuntaa paikalle. Oltiin istuttu lähes tunti ku hoksattiin, että illan päälle oli alakamasa Kroatian World Game avajaiset. Ei maltettu lähtia pois, vaan jäätiin seuraamaan tillaisuutta mihin se kehittyy.
Avajaisten alakua ootellesa, esiintymislavan eesä ehti käyvä usijampi porukka reenaamasa omaa osuuttaan illan ohjelmaan. Meillä oli oikeen hyvä istumapaikka terassin reunasa, aukion puoleisella laijalla,mistä näki hyvin koko alueelle. Puoli yheksän
aikoihin meijän pöytään tuli istumaan vanhempi pariskunta, heijän kans muutama sana vaihdettiin illan aikana. Pariskunta osas hieman ruottia, olivat asuneet Jöötteporisa muutamia vuosia, lähteneet sinne karkuun Kroatian sottaa. Palanneet takasin kotiansa ku sotatilanne oli rauhottunu.

Avajaiset alako yheksältä Kroatian kansallislaululla. Sen jäläkeen oli esittely kaikista maista urheilijoita, joita on mukana kisoissa. Kroatian World Game osallistujat ovat kroateja, jotka asuvat eri puolilla maailmaa. Suomesta ei ollut kettään, olisin kyllä huutanu ja hurrannu kurkun täyveltä, jos Suomen lippu olis näkyny.

 Illan aikana oli monenlaisia tanssiesityksiä puheitten lomassa. Nähtiinpä ihan ite  parlamentin puhheenjohtajaki, joka piti lykykäisen puhheen toivotellen väen tervetulleeksi Zagrepiin. Eihän niistä puhheista, eikä lauluista mittään ymmärtänyt, mutta ilimapiiri oli mahtava. Hyvä päätös päivälle.




 Yks illan mahtavimpia esityksiä oli Ana Rucner.

 Alla olevasta linkistä pääset matkalle Zagrepiin Anan seurassa.



http://youtube/OT7fSUV6Ff8 

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kasvitieteellisesä puutarhasa



Sunnuntai on oikeen hyvä päivä kierrellä puutarhassa, joten suunnistimme sinne saatuamme aamutoimet suoritettua. Ainakaan ei ilman suhteen oo valittamista, mittari hipoo lähes  kolomiakymmentä astetta.
video
 Komijan näkösiä kukkaistutuksia.

  Palijon oli kahtelemista ja näkemistä. Monia kukkia jotka entisille puutarhureille perin tuttuja, mutta olipa myös semmosia kukkia, puita ja pensaita joita ei ikumaailmasa oo ennen nähäny. Punahattu-uute on kaikille tuttu, punahattupenkki oli varsin näyttävän näkönen.

Catalpa bignonioides on tämän suuri lehtisen, pitkä palakosen puun latinankielinen nimi. Tein oman suomalaisen version nimestä, jättipalakopuu. :)
 Toinen puu josa kans mahtavat siemenet, Moraceae Magula pomifera. Pallot on reilusti appelsiinin kokoisia, karhija pintasia, koristeellinen isokokoinen puu. Alakuperänen maa on Amerikka, mistä puu on tänne kulukeentunu.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kroatia, Zagreb

Tänä aamuna piti herätä tavallista aikaisemmin. Vartin yli viis vilikasin eka kerran kellua, ihan vielä ei tarvinnut nousta, viimestään tunnin päästä oli noustava jotta ehti syöpästä aamupallaa ennen junalle lähtyä.

 Juna-asemalle oli matkaa kilsan verran, kävelemiseen varattiin aikaa puoli tuntia,ettei tarvi kiireen kanssa juosta. Juna lähti 7:23 ja vei meitä kymmenen kilsan matkan Balatonszentgyörgyn asemalle, misä saatiin odotella tunnin verran, jotta matka pääsi jatkummaan. Zagrepin juna tuli ajallaan ja kiipesimmä kyytiin.
Oikeesti sai kiivetä, junan rappuset oli niin mahottoman korkijalla,  kunnon ote piti olla kaiteesta jotta sai kiskastua ihtensä ylös.

 Junamatka Zagrepiin kesti nelisen tuntia, hiukan tukalasa kehenosti ilimastoijusa vaunusa. Ilimastointi toimi parin pienen ikkunan kautta sen mukaan miten juna oli liikkeessä. Onneksi tavarahyllyltä löyty hyvä "viuhka", junan matkaesite, jolla sai aikaan pientä ilimavirtaa naamalle.

 Mukavastihan se matka meni maisemia kahtellen, evväitä syyen ja neuloosia harrastaen. Oltiin Zagrepisa yhen yhen aikaan. Meille jäi tunteroinen aikaa odotella että päästään asunnolle, joka on ihan juna-aseman lähellä. Ootellesa kierrettiin kortteleita ja hajettiin automaattia mistä sai nostaa paikallista rahhaa. Siinäpä se sitte meniki  loppuaika räknätesä palijoko kymmenen kunaa on euroina.

Asunto on tosi mukavalla paikkaa, kävelymatkan pääsä on kaikki mitä turistin tarvii nähä. Rakennus on reilu sata vuotta vanaha kivitalo, juutalaisten rakentama. Ulukoseinät oli sen näköset että tarttis jotaki tehdä, mutta asunto sisältä tosi siisti ja hoijettu. Olohuoneesa kiiltävä puulaattia, valakoset seinät joista yksi somistettu parilla nykytaide taululla. Taulut ei esitä mittään, niistä on vaan värejä sikin sokin.

 Asunnossa on ilmastointi, mikä tietää hyviä unia, eikä hikoilua helteesä.

Keittiö on aika pikkuinen, vaan mahtuu sielä kahavia keittelleen. Asunnon omistajan mukaan ei kannata alakaa kokkaileen, ku kaupungista löytyy hyviä ja halapoja ruoka paikkoja vaikka kuin. Sehän on yks matkailun hauskuus ja ajankulu, istua syömäsä, kahtella ja tarkastella ohikulukevia ihmisiä.


Alakaa olla iltalenkin aika.....












torstai 17. heinäkuuta 2014

Torstai toivoa täynnä

Kestheilyn aamu valkenee aurinkoisena ja lämpimänä. Aamu-uinnilla kävin seittemän jälkeen, ihanan virkistävvää, herrää kunnolla.  Vuokrattiin toissapäivänä polokupyörät ja tännään ne pittää palauttaa kymmenen aikoihin. Kokki meni käymään siskonsa miehen kanssa juna-asemalla, jos saisivat ostettua liput lauvantaina varten, sillon
ku on muuttopäivä.

Kunhan tulevat, niin kokin kans suunnistettaan Balatonin rannalle. Kahden päivän pyöräilyjen jäläkeen on aika lorvia ja rentouttaa rasittuneita kinttulihaksia. Mikäs siihen parempaa kuin lillutteleminen lämpösesä veesä ja löytäminen rannalla isojen puitten katveesa joko auringosa tai varijosa,ihan miten tykkää.
 
 Tableti käyttö onnistu pikkuisen paremmin ku varsin kauheesti ylimäärästä kärsivällisyyttä tämän härvelin käyttöön. Tiijä vaikka vielä opin.:)


Mukavaa päivää!


maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kestheilysä

Lauvantaina siirryttiin Budasta Kestheiliin. Nettiyhteys toimii vain respasa, joka on puolen kilsan pääsä meijän hotellihuoneesta. Ihime juttu, nykypäivänä ku ei oo minkään ongelma yhteyksiä vettää paikasta toiseen.

Aurinkua on riittäny ja vesisajettaki ihan mukavasti. Pyöräretkiä täsä suunnitellaan, mihin päin tehtäs.

Tämä tabletti ei oo ollenkaan suunniteltu mun käyttöön, tai voihan se ongelma olla käyttäjäsä eikä laitteesa.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Tää on ny taas vähä hankalaa

Meillä mukana kokin pikkuinen tapletti. Eihän tämmösellä taho osata ees kirijottaa. Teksti katuaa välillä, netti vissiin tökkii tai sitten on jotaki muuta häikkää.
 Kuvia ja videoitaki ois, vaan eipä taija onnistua niitten laitto..
 Kahtellaan..











































sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Tää on se päivä....

..ku lentokone lennättää meijät taas viikoksi pariksi muille maille vierahille...
Vaikka ny tuntuu että täälä kotisuomesaskin kesäkelit paranee. Mittari näyttää +18 aamupäivän aikaan. Jos tätä menua jatkuu nii sehän saattaa olla iltapäivällä helteen puolella.
Mutta, olipa niin tai näin, me tulemma takasin reissusta hillanpoiminta-aikaan. Toivotaan että kylymästä alakukesästä huolimatta niitä jostaki korpisuolta löytäs. Eihä se oo kesä eikhä mikhään jos ei hillasuolle pääse rämpimmään.

Oikeen mukavia kesäpäiviä sulle!

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Selekäranka

Jo vain mukavasti on alakanu loma. Tännään ollu niin lämmin kesäpäivä että pääsin partsille aurinkoon lämmittelleen ja nautiskelleen kesästä. Tietysti sukkapuikot oli mukana, jottei ny ihan jouten viitti löhötä. :)
Vaan siinäpä aurinkotuolisa istuskellesa ja mietiskellesä asijoita, nousi ykskaks ajatuksiin eräs rukkoushetki.
En muista oonkohan josaki postauksesani siitä kirijottanu, voi olla että oon, mut olipa niin tai näin, nyt siitä kirijotan ku nousi niin voimakkaasti mieleen. Ehkäpä siinä on jotakin jollekkin lukijalleni, ken tietää.

Rukoushetki oli jatkunu jo jonkin aikaa, ja huomasin errään naisen seisovan parin ihimisen eesä, jotka rukkoilivat yhesä naisen kans. Tilannetta seuratessani näin ku naisen taakse, hieman hänen  yläpuolelleen ilimesty kuva selekärangasta. Selekäranka oli pahoin lyyhistynyt ja luhistunut.
Rukkoukseni keskellä tuumin tuota näkyä ja mietin että onkohan tuolla naisella jonkulainen selkävamma. Koin että mun tulis mennä naisen luo ja kertua hälle mitä näin.

Ihan eka ajatuksena oli että enpä taija mennä, outo ihiminen. Ja ellei hänellä oo ees mitään sellasta ongelmaa mitä mulle näytettiin, niin aika nolo tilanne. Kuitenkaan se kuva ei jättäny mua rauhaan. Hetkeä myöhemmin etin kyseisen naisen, rohkaisin mieleni ja menin hänen tykönsä.
Istahin naisen viereen, kerroin hänelle mitä olin nähnyt, rohkenin vielä kysyä että onko hänellä kenties selkänsä kanssa ongelmia. Nainen kahto mua silimiin ja sano; - ei mulla oo selekäni kans mittään ongelmia.

Siinä vaiheesa musta tuntu että joopa joo, tämäpä juttu olikin sitte ihan " väärä hälytys", olin just nousemasa seisomaan lähtiäkseni omalle paikalleni ku nainen sano:
- On kyse minun henkisestä selekärangastani, se on ihan luhistumaisillaan.

Jäin naisen vierelle istummaan ja kuuntelemmaan mitä hän kertoi omasta elämästään pienen pienen pätkän.

Lopuksi yhesä rukkoilimme ja pyysimme, että Hengen voima koskettais, vahavistais ja korijais luhistunneen selekärangan. 

Onko sun selekärankasi luhistumaisillaan? Onko elämässäsi asijoita jotka tuntuu niin raskaille ja painaville, että niitten alle meinaa väkisten lyyhistyä?
Sama neuvo sulle kuin tuolle naisellekkin. Käänny Jumalan puoleen. Etsi häntä sydämestäsi, anna hänen tulla elämäsi herraksi, joka voi muuttaa mahottomat mahollisiksi.

Aurinkoista kesäpäivää ja siunausta sulle!

Kirppislöytöjä

Velijentyttö oli poikansa kans kyläsä pari päivää. He tykkäs käyvä kiertelemäsä kirppareita ja mää pääsin mukkaan oppaaksi. Ja niihän siinä ...