sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Tivoli putkisukat

Sain naamakirijasa ystävältä linkin kivan näkösistä sukista. Hetken aikaa piti miettiä miten pääsen alakuun, mut ku pääsin, niin loppuhan oliki sitte heleppua ku heinän teko. :)  Sukkien värreistä mulle tuli mieleen sirkuks tai tivoli, siitä tuo nimi tivoli putkisukat. Rainbow Patch Knittes socks on mallin oikija nimi http://alldaychic.com/rainbow-patch-knitted-socks-idea-diy/
Tää oli hyvä malli, sai menemään monta jämäkerrää. Samalla värillä  on tehty joko kaks tai kolome ruutua, sitte vaihtuu väri. Konttikuvion tekeminen sinänsä on mukavaa ja mielenkiintosta. Hieman työlästä tosin oli vaihtaa väriä vähän väliä. Mut sehän on tämän mallin idea. Ei auta valittaa jos kirijavat haluaa tehä. Voihan sukat tehä yks värisenäkin, mut sittehän ne on täysin eri näköset.
Langat mitä käytin oli seittemän velijeksen vahavusia. Mielestäni pikkusen liijan suuri tuli yhestä ruuvusta viijellä silimukalla, ehkä nelijä silimukkaa ois riittävä tuolle vahavuuelle. Ohuemmata langasta tehtyä tullee ruuvusta pienempi mikä vaikuttaa tietysti ulukonäkköön ja kokkoon.

Mukavaa sunnuntaita!

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Sushia

Sunnuntaita saatiin vieraita eteläpohojanmaalta ja heijän kans alomma värkkäämmään sushia. Mulla ei oo niitten tekemisestä minkäänmoista kokemusta. Joskus josaki reissusa ollesa oon maistanu sushia, mut ei ollu mikkään suuri makuelämys. Joten pienen ennakkoluulon kans alon värkkäämään.

Pirkan sushi paketista löyty riisit, wasapi, merilevät, soijakastike, viinietikka ja bambumatto, eli kaikki muu paitti täytteet.
Perinteinen täyte kaiketi on raaka kala, hmm... taijamma käyttää tällä kertaa savulohta. :)
Tonnikalamajoneesitäyte soppii kuuluemma vallan mainiosti merilevän kans, joten tehtiin myös sellasta.

 Riisti keitettiin kypsksi ja joukkoon lisäättiin viinietikka, sekottaen leikkaavin liikkein. Mikähän juju siinä piilee? Miks ei saa hämmentää?
Jiipeen oma soijakastike valamistumasa.

Netistä kahtoin ohojetta täytteisiin. Yks vaihtoehto oli munakasrulla josta leikattaan soipvan kokosia soiroja täytteeksi. Opin uuven tavan miten voi paistaa rullan. Neilijäs osa munakasmassasta laitetaan pannulle, annetaan paistua hyvin ja kääritään rullalle pannun reunaan. Kaajetaan lissää munakasmassaa pannulle ja annetaan kypsyä ja rullataan edellisen jatoksi. Näin tehen paistetaan kaikki munakasmassa ja lopputukosena on yks munakasrulla.
Tonnikalamajoneesimössön, lohen ja munakkaan lisäksi täytteeksi laitomma kurkkua ja avokaadoa.
Täytteet tulis olla mietoja, ei mittään chilimeksikaanajalopeeno juttuja, sellaset ei kuulu sushien sisälle.
Yllätyin miten hyvältä voi merileväkin maistua ku siinä on hyvä täyte. En tiiä mikä ero näisä oli niihin mitä joskus oon maistanu, mut ero oli melekonen. Ehkä salasuus oli siinä Jiipeen soijakastikkeesa ja Susun bambumaton pyörityksesä. Kiitos teille ku annoitte meille hienon makuelämyksen.


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Låppislöytö

Reilu viikko sitte käytiin Haaparannasa ja samalla reissulla poikettiin yhelle Låppikselle. Låppis on muutaman kilsan pääsä Haaparannan keskustasta. Vanaha hirstitalo johon ovat laittanneet kahavion ja myymälän, låppis oli piharakennuksesa, vanaha hirsirakennus sekin. Roinaa  oli vallan mahottomasti, palijo sellasta jota ei kukkaan tuu koskaan ostammaan. Vaan jotaki joukosa semmostaki joka vielä ihan käyttökeleposta. Enkähän mää sieltä tyhyjin käsin selevinny, mukkaan tarttu ölijypullo.
Yllättävän siisti ja hyvä  kuntonen pullo. Laiton kuiten varmuuen vuoksi soodavettä pulloon ja annoin liota yön yli. Pesin kuumalla veellä ja pesuaineella toivoen että pahimmat pöpöliinit on häädetty.

Öljystä puheen ollen,
Yhelle naiselle kävi kerran ihime juttu. Hän oli menettäny miehensä eikä hänellä ollu rahhaa millä maksaa velekojaan, velekoja oli tulosa ottamaan omansa.
Nainen tunsi Elisan, kerto tälle ongelmastaan toivoen että Elisalla olis joku ratkasu hänen ongelmaansa. Elisa halus tietää mitä naisella on talossaan, eikähän naisella ollu muutaku pikku tippa ölijyä jälijellä ihtensä voitelua varten. Elisa anto naiselle ohojeen, tämän tuli mennä kylälle ja lainata kaikista naapureista tyhyjiä astijoita niin palijo ku vaan mahto löytyä. Nainen otti poikansa mukkaan ja lähtivät kerräämään astijoita.
Heille kerty melekonen määrä mitä erilaisempia ruukkuja, vateja, pulloja ja purnukoita. Ku olivat saaneet kaiken kerättyä tuli heijän mennä sisälle talloon, sulukia ovi ja alakaa kaatammaan ölijyä astijoihin.
Nainen otti oman ölijypullonsa ja alako kaatammaan ölijyä suureen ruukkuun. Pikku hilijaa ruuku alako täyttymään ja täyttymään kunnes se oli ääriään myöten täynnä.
Hämästyttävää, pelottavaa, ihimeellistä, innostavaa, mielenkiintosta ku ölijyä vaan valui ja valui, vaikka kaiken järijen mukkaan sen olis pitäny loppua jo ajat sitte.
Kiireesti pojat vaihtovat uuven tyhyjän astijan täyttyneen tilalle. He kantoivat ja vaihtoivat astijoita niin kauvan kunnes viimeinenkin tyhyjä astia oli täppösten täynnä. Sillon ölijyn tulo ehtyi.
Nainen meni Elisan luo kertomaan mitä oli tapahtunut. Elisa kehotti naista myymään öljyn ja maksamaan veleknasa. Se mitä jää jälijelle sillä  hän tulisi poikiensa kans hyvin toimeen. 2 Kun. 4: 1-7





perjantai 20. maaliskuuta 2015

Jousien kiristystä

Verhoilija ja sellisti istuvat konsertin jäläkeen kahaviosa.
- Se on tärkiä homma tuo jousen kiristys.
-Niin se on. Minkäs instrumentin kans työskentelet?
- Vanahan nojatuolin.

Mukavaa päivää!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kokemuksia Hengen vaikutuksesta

 Partapappa kirijotteli plokissaan http://www.partapappa.net/2015/03/luen.html  siitä miten hän on elämässään kohannu Jumalan apua. Hän on saanu kokia parantumista ja löytäny uudenlaisen elämän auttaakseen toisia. Hän mainitti jutussaan armolahajat joista haluaapi tietää enemmän. Minäkään ei kovin palijo niistä tiiä mutta jotaki oon saanu kokia. Muutama rivi siis siitä aiheesta tännään.

Pikkusen taustatietua siitä mitä armolahajat on. Armolahjat ovat Jumalan lahjoja jotka toimii Pyhän Hengen voiman kautta ja vaikutuksesta. Ekan korinttolais kirijeen kahestoista luku kertoo millasia lahajoja voi saaha.
Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikessa vaikuttaa on sama.
Mutta kullekkin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä:
toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimsen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä;
toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekkin erikseen, niinkuin tahtoo. 4-11 jakeet
  
Armolahajat kuuluu jokaiselle uskovalle, niitä voi pyytää ja anoa. Pyhä Henki jakkaa armolahajoja niin kuin tahtoo, niitä ei ihiminen voi kenellekkään antaa eikä siirtää omia lahjojaan toiselle.

Mun eka kokemukseni armolahajoista oli mieleen painuva hetki. Olin sillon ollu uskosa muutaman viikon. Oltiin pienellä porukalla koolla ja illan päätteeksi rukkoiltiin. Siinä rukkouksen aikana yks kaks rupesin puhumaan ihan outua kieltä. Sitä tuli suusta ihan pulputtamalla enkä saanu puhetta loppumaan vaikka kuin yritin. Olin vähä järkyttyny että mitähän mulle tapahtuu, tilanne oli ennenkokematon, täysin uus ja vieras.
Kahtelin ympärilleni ettien yhtä tuttua naista joka olis tullu siihen mun tykö, selittään ja vähä jeesaamaan mua, että mikä tää tilanne oikeen on. Nainen katto mua vaan perin hymyilevin kasvoin ja nyökytteli päätään tyytyväisen näkösenä. Se ei mua helepottanu yhtään.
Josaki vaiheesa se rukkous kuitenkin päättyi ja mää löysin suomen kielen. Menin sen naisen luokse ja kysyin että mitä ihimettä se oli. Nainen kahto mua ja sano; sää täytyit Pyhällä Hengellä ja sait kielillä puhumisen lahajan.
Olihan se ihimeellien tilanne.
Kielillä puhuminen jäi pysyväksi lahajaksi. Oon sen jäläkeen vuosien varrella puhunu monella eri kielellä, mitä erilaisemmisa hetkisä ja tilanteisa. Rukkoilen kielillä päivittäin. Raamatusa sanotaan, että kielillä puhuva rakentaa ihtiään. Kielillä puhuminen on hengen yhteyttä Jumalan kans, ylistytä ja rukkousta jota tämä maailma ei ymmärrä eikä käsitä. Joskus oon ollu tilanteesa, että en kertakaikkiaan tiijä miten mun tulis rukkoilla. Oon alkanu puhumaan kielillä, jolloin henki rukkoilee kauttani just niitä asijoita mitä siinä hetkesä tarvii rukkoilla.

Toisenlaisia kokemuksia armolahajoista ovat näyt ja tiedon sanat.
Nämä lahajat toimii tavallisesti sillon ku ollaan koolla srk;n tillaisuuksisa. Pyhä Henki näyttää mulle asijoita jotka saattaa liittyä jonku paikalla olevan ihimisen elämään. Tai saatan nähä ja tietää henkilön, että just tuolle ihimiselle on tämä näky. Kerrompa esimerkin jonka oon tainnu kertua joskus aikasemminki.
Istun srk;n tillaisuuesa takapenkillä ja mun eesä istu mulle outo nainen. Yks kaks nään tuon naisen ympärillä ikään kuin ammusvyön tapasen vyön. Vyösä on palijo pieniä taskuja. Osa selän puolella olevista taskuista alakaa irtoilemaan ja ne tipahtaa pois, muutama tasku jää jäljelle.  Mulla ei ollu tuon taivaallista käsitystä mitä näky vois tarkottaa. Ei ollu kovin heleppo mennä kertomaan naiselle näkemääni, mutta menin kuitenkin. Esittelin itteni naiselle kuka oon ja kerroin sitte mitä näin rukkouksen aikana. Naiselle näyllä oli merkitys ja hän sanoi mitä se tarkottaa. Eli, ei oo mun asija tietää mitä näyt merkkaa vaan hän kenelle se näky on tiedostaa sisimässään näyn merkityksen.
Toinen erimerkki viime sunnuntailta. Tillaisuuen lopusa ollaan hetken aikaa oltu keskittyneinä rukkoukseen ku mun ajatuksiin nousee sanat; oikean puoleinen lihasrevähtymä. Hetken aikaa siinä mielesäni tuumailen ja mietin, että olinkohan mää ymmärtäny sanat oikeen, oliskohan täälä paikalla olevista jollaki sellanen vamma. Uuvestaan soi sanat pääsä, oikean puoleinen lihasrevähtymä. Sillon nousin ylös paikallani ja kysyin, että onkohan täälä sellanen ihiminen paikalla jolla olis oikijalla puolella jonkinmoinen lihasrevähtymä tai repeämä. Ku sain viimesen sanani sanottua niin vieresä istuva nainen sannoo, mää se oon. Purskahettiin molemmat nauramaan, että siinäkös sitä ootkin, niin lähellä. Sitte hän sannoo tunteneensa koko rukkouksen ajan että pitäs pyytää mua rukkoileen puolestaan. No siinäpä olin lähellä ja mehän rukkoiltiin.

Jotku sannoo että uskovan elämä on ahistavvaa ja tylsää. Että siitä on kaikki mielekkyys kaukana. Mää oon täysin erimieltä. Eihän sen rikkaampaa, mielenkiintosempaa, yllätyksellisempää elämää voi ollakkaan ku saa ellää Pyhän Hengen yhteyvesä. Voiman, jonka kautta voi tapahtua mitä tahansa, kenen tahansa elämäsä.  Ei oo Paavali turhaan kehottanu uskovia pyytämään ja anomaan armolahajoja, sillä niitten kautta Henki tekkee uskovat valamiiksi palaveluksen työhön.
Monella ihimisellä saattaa olla joku erityiskyky, ominaisuus tai taito, syntymälahajaksi saatua kuten usein sanotaan. Jumala voi ottaa nämä luontaiset kyvyt ja muutaa niitä Pyhän Hengen voimalla jolloin ne tulevat hengelliseksi voimavaraksi.

 Eiköhän täsä yheksi kertaa tullukki tuosta aiheesta. :)

Ollaan avoimin sydämin ja mielin. Anokaa niin teille annetaan.

Siunausta päivääsi!







maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kipot ja kupit

Miten kummallisesti voikaan viikko alakaa, saatikka maanantai.
En ehtiny aamulla saaha kunnolla ees silimiäni auki ku aivot alako tekkeen hommia. Ne oli varmaan yön hilijasina tunteina suunnitelleet ja tuumailleet valamiiksi kaiken. Ootelleet että millohan mummeli älyää herätä, jotta saisivat täyttää pääkopan ajatuksilla ja suunnitelmalla.
 Mistä kummasta ne sen ajatuksen iski tajuntaani, että just ny ois hyvä aika siivota astiakaappi ja laittaa jokunen kippo kiertoon.
En mää ollu eellis iltana aatellu, että maanantai aamuna alakasin astiakaappia tyhyjäämään. En takuulla ollu.

Aamukahavit piti saaha juuva ensin ennenku alakaa mittään touhuammaan. Hyvät kahavit juotuani ja juustovoileivän syötyäni aukasin tiskikaapin ovet ja silimäilin hyllyjä. Liijan palijo on kippua ja kuppia kaapisa, liijan palijo, ei muutaku harvennusoperaatio käyntiin.
Hylly kerrallaan lavoin astijoita ulos kaapista. Se mikä joutaa lähtemmään pääty keittiön pöyvälle, se mikä jää jätetään tiskipöyvälle tai laitettaan takasi kaappiin. Kokki piti vähä silimällä mitä pöyvälle kannan. Joistaki kipoista käytiin pientä neuvottelua jotta päästiin yhteisymmärrykseen siitä jääkö kippo vai lähteekö.  Meinaspa vähällä lähtiä mummon vanahat arabian kahavikupit, mut ne jäi sitte kuitenki vielä...kaapin täytteeksi.
Kertyhän niitä jonkulainen läjä kiertoon laitettavaksi. Tuo punaraitanen arabian kuppi on ollu meillä vaikka kuinka kauvan. Vuosi kausia on yritetty löytää sille paria mutta turhaan. Liekkö jollaki ois vastaavanlainen yksinäin kuppi josaki ja kupit kirpparien kautta joskus toisensa löytäs. Kukapa tietää.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Apua murheeseen

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Tervetulua joukkoon uudet lukijani.
*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*

Aurinko paistaa, linnut laulaa, se on kevät.
Tälle päivän sanan kohta aukes psalmista kolokytnelijä.
Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän,
ja hän pelastaa ne joilla on murtunut mieli.
Toinen samaan aiheeseen liittyvä ajatus löytyy vuorisaarnasta,
Autuaita ovat murheelliset , sillä he saavat lohdutuksen. Matt. 5:4

On hyvä muistaa että meitä kantaa iankaikkiset käsivarret. Sinä et ole yksin, vaan sinua rakastetaan. Sinun matkaasi seurataan taivaasta. Noille käsivarsille saa heittäytyä sellasenaan ku on. Heittäytyä ja jättää kaikki murheensa, taakkansa hänelle. Hän on luvannut kantaa.
Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen. 1Piet. 5:7


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Lasten suusta

Nelivuotias Aurora kahteli ulos ikkunasta aurinkoista kevätsäätä ja tuumas;
- Kun aurinko paistaa niin kuu lepää. Kun kuu paistaa niin aurinko lepää.
Tytön vieresä istuva mummu hymyili tytön selitykselle.
 Hän  kerto tytölle mistä kuu saa valonsa ja miten aurinko paistaa kaiken aikaa, yötä päivää.
- Kaikki valo tulee auringosta.
Tyttö ei miettinyt hetkeäkään vaan sano topakasti mummulle;
-Niinpä, mutta ei sisävalo.
Mukavaa päivää!


tiistai 10. maaliskuuta 2015

Nojatuolin uus luukki

Kokki löyti syyskesällä kirpparilta vanahan nojatuolin, makso siitä peräti kakstoista eurua. Yks jalaka oli irti, muuten tuoli oli hyväsä kunnosa kangasta lukuunottamatta. Viime viikko oli talavilommaa joten eipä ollu tekemisen puutetta. Sopivan kankaan löytäminen oli hieman hakusesa, piti käyvä naapuri kaupungin kangaskaupat kiertämäsä enneku löyvettiin sopiva kangas.
Tästä se alako.
Kuten kuvasta näkkee, tuolin kangas on vuosien varrella haalistunu melekosesti. Tää vaihe on aina mielenkiintonen ku vanaha kangas irrotettaan, koskaan ei voi tietää mitä sen alta löytyy.
Kaikki kankaat ja pahavit oli kiinnitetty naulaamalla. Pieniä mustia verhoilunauloja oli hakattu suhteellisen tihijään. Olihan mukava nyppiä niitä irti. Valo vääristää värit, ei tuoli nuin kirkkaan sininen ollu.
Käsinojien pehemusteet jouvun osaltaan uusimmaan kokonaan. Vanaha täyte oli jotain superlonin tyylistä ainetta, mikä oli kovettunu ja kuivunu ihan käyttökelevottomaksi. Varastosta löyty sopivan paksusta vaahtomuovia joka kävi tuohon tarkotukseen vallan mainijosti.
Vaahtomuovin päälle tarvi puuvillakangasta, kokin kukallinen tyynyliina pääsi uusiokäyttöön.
Ny vasta hokasin, että enpä oo muistanu ottaa yhtään kuvvaa niistä vaiheista ku laiton kangasta käsinojiin, tai ku ompelin istuintyynyä. Semmosta se on, työ vie mennessään. Valamiista tuolista muistin ottaa kuvan. :)
toinen kuva vähä eri valaistuksesa






sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Olokitähti ja monta solomua

Reilu parikymmentä vuotta sitte tein eka kertaa olokitähtiä. Oon laittanu olokitöitten ohojeet niin hyvään talteen, että eipä niitä mistään löytyny. Piti tehä ulukomuistista.
Ekana tein kakstoista sakaraisen keskustähen.

  Tokana tein sakarat.                             
Yhesä sakarasa on kaikkiaan yheksän olkipätkää jotka sijotaan langalla nippuun. Reunaolijet ja keskusoloki ovat saman mittaset.                                                                        
Kolomas homma sakaroitten laittaminen keskustähteen. Laiton ensin joka toisen sakaran paikalleen näin sakarat tullee lomittain.
Nelijänneksi solomin sakarat kiinni toisiinsa pitkien olokien kärijistä.
 Viijenneksi solomin kaikki sakaroisa olevat lyhyemmät olijet kiinni reunimmisiin olokiin.
Keskustähen ja sakaran liittymiskohtaan tein pienet tähet jotka laiton kiinni liimaamalla.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Pilleri Keke

Hän kävelee ja kulukee eestaas kaupungin katuja, pieni pyörijä pilleripipo päässään, käjet tungettuina syvälle farkkujen taskuihin. Hän kävelee pää painuneena, hieman laahustaen, katse suunnattuna alas katuun. Hahmo näyttää synkältä, kuin hetkenä minä tahansa lyyhistyen ja jääden siihen.
Niin heikko ja heiveröinen on nuoren miehen olemus. Hän on Keke, Pilleri Keke jona hänet kaupungisa tunnetaan.
Keken elämä oli kääntynyt varjopuolelle jossakin vaiheesa nuoruutta. Hän oli lähtenyt kotoaan omille teille. Alkoholi ja lääkkeitten väärinkäyttö olivat vieneet elämän epätoivoiseen jamaan, mistä ei näyttäny olevan pois pääsyä.

Oli syyskesän ilta, ku erään uskovan pariskunnan pihhaan aijaa auto. Autosta nousee kaks miestä. Kuski  kahtellee pihamaalla hieman ympärilleen nähäkseen onko talonväki ulukosalla, kun ei heitä näy, suuntaa hän askeleensa talon ovelle. Hän vinkkaa toiselle miehelle tätä tulemaan perässään. Miehet kopistelevat porstuasa hetken ja avaavat sitte tuvan oven.
Kuski, talonväelle puolituttu mies esittää asijansa mitä varten he ovat tulleet.
- Ajelin tuola kaupungilla ja näin tämän Keken. Otin hänet kyytiin ja ajon tänne teille. Voisittako te ottaa hänet joksikin aikaa asumaan?
Siinä käyvään keskustelua puolin ja toisin. Keke istuu kuin haamu tuolillaan. Hänen päänsä keinahtellee puolelta toiselle, kasvot ovat kuin vahanuken kasvot, silimisä tuijottava mittäänsanomaton katse.
-Yks ehto meillä on jos tähän asumaan tullee. Meillä ei käytetä viinaksia eikä mittään muitakaan alkoholipitosia juomia. Ne jos jättää pois niin saa tulla.
Keken kans puhutaan asijasta ja sovitaan että hän jää talloon.
Kuski luppaa tulla joku päivä kahtommaan miten asuminen alakaa sujumaan.

Kekelle laitettaan peti vinttikamariin. Onhan sielä tillaa kun talonväki kahestaan asustellee.
Keke vaikuttaa hyvin levottomalta ja pelokkaalta. Säikähtellee pieniäkin liikkeitä, ommaa kuvaansakkin jonka näkkee ikkunasta. Kysyy voinko käyvä tupakilla. Pihamaalle sovitaan paikkan misä voi käyvä polttelemasa. Tumppeja varten isäntä hakkee vanahan maalipurkin ja sannoo Kekelle, että tämä muistas heittää tumpit purkkiin eikä pihamaalle.

Nukkumaan meno ei meinaa onnistua. Keke ei uskalla mennä yksin vinttikamariin, joten isäntä mennee kaveriksi. Mennee seuraavan vuorokauven puolelle enneku isäntä pääsee ommaan sänkyynsä. Oli joutunu pitämään Kekeä käjestä kiinni jotta tämä oli uskaltanu nukahtaa. Valot oli pitäny jättää palamaan. Niitä ei saa sammuttaa, oli Keke sanonu.
Päivät meni totutellesa talon tavoille. Illat oli hankalia, nukkumaan meno toistui samanlaisena jatkuen viikon ajan. Sitten tuli muutos.
Yhtenä iltana ku talonväki oli peräkamarisa kuuntelemasa kasetilta Yli-Vainion saarnaa, tuli Kekekin sinne huoneseen ja istahti tuolille emännän viereen. Niilo puhui parannuksen tekemisestä, siitä miten tärkiä asia se on. Keke istui ja kuunteli, nousi ylös ja istui samantien takasin.
- Niin pitäs tehä, sano Keke, väännellen ja käännellen kämmeniään ja tutkien niitä levottomana.
Yks kaks, kuin salama olis iskeny Keke pomppas pystyyn ja säntäs kamarin nurkkaan kyyristyen sinne. Silimät oli suuret ja kiiluvat, niistä heijastu suunnaton hätä.
Isäntä nousi mennäkseen rauhottammaan Kekeä, vaan tämäpä meinas hyökätä isännän päälle. Vaikka Keke yritti huitoa isäntää, tämä laittoi kätensä Keken olokapäille, kahto Kekeä silimiin ja sano, kiitä Jeesusta, Jeesus voi auttaa.
Keken silmät laajenivat ja pyörähtivät ja hän kaatui laattialle. Silmät pyörähteli pääsä ja suupielistä valui valakonen vaahto. Isäntä ja emäntä eivät osanneet muuta  kuin rukoilla. Rukoilla, että Jumala armahtais nuorta miestä.

Rukousten aikana Keke rauhottui ja makasi laattialla hetken aikaa lähes liikkumattomana. Nousi siitä sitten ylös hieman hämmentyneen oloisena ja meni vintille. Sinä iltana Keke nukkui eka kertaa yksin. Siitä illasta alako Keken toipuminen ja eheytyminen.
Seuraavana päivänä Keke halusi päästä käymään papin juttusilla. Papin kans juttelu auttoi Kekeä hivenen eteen päin, etenkin se kun pappi oli halunnut rukoilla yhesä Keken kans.
Parin päivän päästä Kekelle tuli vieras. Keken entinen kaveri, tuttu mies Tarmo, joka oli löytänyt elämälleen uuden suunnan Jumalan yhteydesä reilu vuosi sitte. Tarmo ja Keke juttelivat kahestaan pitkään. Tuon keskustelun jäläkeen Keke tuli isännän luo ja sano, nyt oon tullu uskoon.
Jonnekkin katosi se levoton ja pelokas nuori mies. Silimistä hävisi tuijottava, mittäänsanomatonta katse, nyt niissä sykki elämä.
- Viime yönä ei palanu valot, sano Keke yks aamu tullessaan aamukahaville. Naamasta näki, että asija oli hänelle suuri saavutus ja voitto, olihan peleko hallinnut miehen elämää monen monta vuotta.

Keke asu perheen luona reilu puoli vuotta. Hänelle järjestyi kaupungilta työpaikka ja hän muutti asumaan ommaan asuntoon. Kävi kuitenkin niin, että Keken psyyke ei kestäny työstä tulevaa rasitusta. Vuosia kestäny aineitten väärinkäyttö oli jättäny jäläkensä, mielenterveys heitteli suuntaan jos toiseen, jonka seurauksena Kekestä ei ollu työelämään.
 Keke sai asunnon ns. tuetuista asunnoista. Asuntola tyyppistä asumista misä jokkaisella asukkaalla on oma kämppä. Asuntolan hoitaja käy asukkaitten luona kahtomasa ja huolehtimasa että kaikki on kunnosa.
Vaikka Kekellä oli vastoinkäymisiä ja hankaluuksia totutella uuteen elämään, hän ei missään vaiheesa palannu mittailemmaan kaupungin katuja. Pillereitten napsiminen ja aineitten väärinkäyttö oli taakse jäänyttä elämää, mistä Keke oli sydämestään kiitollinen Jumalalle.

Kenenkään elämä, olipa se miten umpikujasa tahansa ei oo toivoton tapaus. Keken tarina on todistus siitä. Keken sanottiin olevan toivoton tapaus. Kaikki inhimillinen apu oli käytetty.
Kuski joka poimi Keken kyytiinsä, näki Keken toisenlaisten linssien läpi ja toimi näkemänsä mukaan.
Joskus tarvii vaihtaa linssit, että näkökyky paranee.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Himmeli

Kevättä kohti mennään ja mummeli höynähti olokitöihin väsäten himmeliä.
Onkohan kaikki kohillaan ? :)
Oon jo pitkään halunnu kokkeilla tehä himmeliä, ku sain viime syksynä kivan uuven mallin pikkuserkultani. Sain himmelistä kuvan ja olokien mitat, mutta niitten määrää en saanu. Yks, kaks, kolome....reilusti yli kakssattaa pätkää.
Mitenkäs tuollanen sitte kootaan, siinäpä oliki miettimistä.
Päätin alottaa kokuamisen tähestä. Sen jäläkeen tein tähen ympärille sisäkehän kolomen sentin pätkistä.





 Sisäkehhään lisäsin viijen sentin välikkeet.
Välikkeet liitin toisiinsa nelijän sentin pätkillä, jotka muodostaa sivukehän.
Ja lissää olokia...
Täsä vaiheesa kävi mielesä että mahtaakohan tästä tulla semmonen mitä malli on. Ei auttanu muu ku jatkaa ja kahtoo mitä syntyy. Sivukehhään lisäsin taas viijen sentin välikkeet, jotka kiinnitin toisiinsa saman mittasilla pätkillä. Nyt olin teheny ulukokehään saakka.








 Viijen sentin mittaset olijet loppu. Olin laskenu määrän väärin.
Niitähän mennee tuplamäärä kun vasta toinen puoli himmelistä alakaa olla tehtynä. Laitoin lissää olokia likuammaan, ja sillä välin kävin kahavilla.

No niin ja homma jatkuu. Leikkelin lissää viis senttisiä olokia ja alotin himmelin toisen puolen tekemisen.

Menihän siinä tovi enneku olin saanu kaikki tarvittavat pätkät paikalleen. Tämmöstä himmeliä, joka kootaan lissäämällä olokia aina toisiinsa, on hieman hankalampi tehä kuin sellasta, mikä kootaan yksittäisistä kuvioista. Piti välisä muuttaa työjärijestystä, ku en hoksannu, että joka kuviosa pittää olla poikittainenki oloki.
Melekosta langan eestaas pujottelua olijesta toiseen.
Lissää olokia...lissää olokia....kunnes...
Siitähän tuli kuin tulikin ihan himmelin näkönen. Toisen tekeminen onkin jo helepompi homma.



Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...