Pientä näpertämistä

Saatiin vaarin kans eilen pojan likat yökyllään.
Likat tykkäävät askarrella ja tehä käsitöitä.
Vanhin likka värkkäs nyörin teon kans ja nuorempien kans tehtiin barbitalloon kalusteita.

Balsapuusta liimattiin kirijahylly. Aaltopahavista tehtiin kirijoihin kannet ja suodatinpaperista sivut.
Sohovan runko on pahavinen teelooja joka päällystettiin kankaalla. Pienet tyynyt täytettiin vanulla.
Punaruskia rasija löyty askartelupapereitten sesta. Siitä sai oikeen hyvän arkun, ku kansi aukijaa ylöspäin ihan niinku arkun kannen pittääki auveta.

Pienistä loojista ja purekeista saa kätevästi tehtyä kalusteita, eikä oo ku mielikuvitus rajana millasia tekkee.
Likat kasvaa ja samalla heidän taitonsa tehä erilaisia juttuja.
Millonhan he pyytää mummua ottamaan nypläystyynyn esille, että opettasin heille sen homman.

Kotimatkalta kuvattua

Oulun jäläkeen maisemat alako muuttummaan värikkäämmäksi.

Kyllä syksynen luonto on kaunis.

Pohojanmaalla

Ajeltiin eilen illalla vaarin kans Pohojanmaalle meijän hirsitalua saattelemmaan talaven leppoon. Tuotiin tullesa melekonen läjä kiviä. Pari viikkua sitte oli tori.viisä myynnisä vuolukivitakka ja sen verta lähellä, että vihtittiin käyvä kahtomasa
Takkahan oli hyväkuntonen ja siisti päällisin puolin, joten teimmä kaupat.

Takan purkaminen jäi ostajan hommaksi.Vaari sen kävi purkamasa ja tuumas, ettei se kovinkaan rankka homma ollu. Kivet oli irronneet aika heleposti. Rankin hommahan siinä oli kivien kantaminen. Yhteismassaa kivillä ku on pari tonnia.

Eihän takka ihan  semmonen oo mitä alunperin ajateltiin tuvan nurkkaan, mutta joskus raha ratkasee.
Takan ostosa on kaks muutaki hyvvää seikkaa mikkä puoltaa sitä, että se kannatti ostaa. Yks on se, että me voijaan koota se ihte. Vaarilla on kokemusta kahen takan kokuamisesta, niin eiköhän se kolomannenki kokuaminen onnistu.
Toinen seikka on se, että takan voi halutessaan maalata vaikka valakoseksi ja tehä siitä vähä vanahanaikasen näkösen.

Kävin kurkkaamasa talomme vintille miltä sielä näyttää kesän jälkeen.

Puhallusvilla...puhallusvillaa..

Vintin laattian laitto saa ottaa ens kessään. Ennen talaven tulua pittää alakerrasa ehtiä tehä muutamia juttuja jotta saahaan lämmöt päälle. Tuvan laattia meinataan vaarin kans naputtella loppuun.
Tarkistettaan ikkunat ja laitettaan jottain väliaikaista suojaa jotta lämpö ei karkaa harakoille. Osa ikkunoista ku on vielä yhellä lasilla.  Ikkunoitten laitto ja korijaus on kans ens kesän ohojelmasa, taii seuraavan.😃

Kaikkialla läsnäoleva

Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.

Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät;

sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.

Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset,
ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

                                              Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni,

jota sinä, Herra, et täysin tunne.

Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa
ja laskenut kätesi minun päälleni.

Sen kaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen,
ylen korkea käsittääkseni sen.

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, 

minne paeta sinun kasvojesi edestä?

Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; 

jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.

Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä

ja asettuisin asumaan meren ääriin,

sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi,

sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.

Minä kiitän sinua siitä,
että olen tehty ylen ihmeellisesti;
ihmeelliset ovat sinun tekosi
sen minun sieluni kyllä tietää.

( psalmin 139 jakeita)

Jatkoaikaa tuolille

Martelan ison työtuolin istuinosan kangas oli resunen, joten se meni vaihtoon. Meinasinki ensin, että en alakas vaihtammaan selekänojan ja niskatuen kankaita ollenkaan, ne ku oli ehejät, jonkuverran vaan haalistunneet.
Reilun viikon kahtelin tuolia kaks värisenä, sitte päätin, että kyllä se pittää koko tuoli laittaa.

Niin sai tämäki tuoli jatkoaikaa.

Mulla on näitä työtuoleja ollu usijampia, saatuja tai kirppareilta hankittuja. Täytyy myöntää, että on semmonen tuoli alla jonka liikkuvuus on perin ihanteellinen. Ei haittaa vaikka laattialla on tuolin alla semmonen muovinen suoja, tuoli liukuu suojan reunan yli moitteettomasti.

Aikasempi tuoli pakkas aina reunan kohalla vähä tökkimmään.  

Selekänoijaa voi säätää etteen ja taa, ylös ja alas. Käsinojien korkeutta voi kans säätää. Hyvä että ne saa aika matalalle. Ompeluhommaa ku tekkee, nii siinä ei käsinojia juuri tarvita.

Varmaan nuo käsinojat saa pois kokonaanki jos haluaa.

Jaahas, mikähän se ois seuraava rojekti.

Voihan postiluukku

Kyllä sitä ihimisen lapselle voiki sattua jos vaikka mitä.  En kuunapäivänä ois osannu kuvitella, että jään vangiksi, jummiin postiluukkuun. Niin, postiluukku jumi, ookkos ennen semmosesta kuullu?
Kävi nimittäin niin, että yks aamu ku menin töihin, soittelin asijakkaan ovikellua ja jäin oottammaan, että joku tullee aukasemmaan oven.
Kettään ei kuulunu tulevan, joten ravotin postiluukkua ja kuuntelin kuuluuko mittään ääniä. Kuuluhan sieltä aika isoäänistä puhetta ja telekkari paasas taustalla, joten väki oli kotosalla. Rimputin ovikellua uuvestaan, sitä rimputellesa huomasin ettei se soi kunnolla. Kellon ääni ei ollu helisevä eikä kirkas joten se ei kuulunu sisällä oleville.
Ravotin postiluukkua uuvestaan ja kurkkasin siitä nähäkäseni onko väliovi auki vai kiinni. Sehän oli kiinni ja tietysti esti kellon äänen kuulumista. Väliovi piti saaha jotenki auki. Katoin sitä postiluukun rakua, että tuostahan taitaa mahtua käsi menneen ja voin pukata välioven auki.

Käsi mahtu aika hyvin ravosta ja sain ku sainki välioven pukattua auki. Mut sitte meinas sydän pysähtä ku en saanukkaan kättäni ulos vaan jäin jummiin siihen postiluukkuun. Autss..

En ollu huomannu kurkatessani luukkuun, että luukun yläreunan sisäpuolella oli sahalaitanen metallilista, mikä estää sen, että luukun sisäpuolelta ei niin vaan viijä mittään luukun kautta pois. Ku yritin vettää kättä ulos, niin sahalaitareuna painu nahkaan.
Yritin taivuttaa kättä eri asentoon mutta sepä ei onnistunu. Ei auttanu muu ku yrittää saaha käsi pois keinolla millä hyvänsä. Järkeilin mielessäni, että olihan käsi mahtunu menneen luukusta niin pakkohan sen on mahtua tulla uloski.
 Toisella käjellä painon käsivartta luukkua vasten mahollisimman littanaksi, jotta ranne mahtus lipsahtammaan ulos ja nykäsin kunnolla. Kävihän se vähä kipijää ja sentin mittasen haavan sain ranteeseen. Sitte taas rimputin ovikellua ja nyt sen rimputtaminen tuotti tulosta, pääsin sisälle.

Mitä tästä opin?
Sen, että en koskaan, enkä millonkaan, enkä mistään syystä ennään mee työntämmään kättäni postiluukkuun. Opin kerrasta, että postiluukku voi olla vaarallinen.

Maaruskaa ja sieniä

Yllätyttiin miten palijo polun verrelta löyty sieniä. 

Erilaisia rouskuja näyttää olevan tosi palijo. Karvarouskuja pääty korriin kotija vietäväksi.

Pienet kärpässienet on hauskoja punasia palleroita.

Tämä sieni on ihan outo. Pienehköt sienet kasvaa kivasti kerroksittain. Väriltään sienet on vaalijan harmahtavia.

Karpaloita näyttäs tulevan aika heikosti, eikä ne ollu vielä kypsiä. Mennee ainaki pari viikkua ennenku kannattaa lähtiä poimimmaan. Tuola suolla misä kävin niitä oli niin vähäsen, että sinne ei kannata ennään mennä. Mutta ompa niitä muitaki soita sajan kilsan ettäisyyellä joista voi käyvä kahtelemasa.

Synttärikakku

Mummu; mää toivon synttärikakuksi Elsan. Tiijäthän sää, että sillä on sininen mekko ja siinä on semmosta vaaleempaaki juttua ympärillä.

Mitäs marijaa laitetaan täytteeseen?

Mustikkaa.

Viis vuotiaan kakkutoivetta oon tänä aamuna värkänny.
Täytteeksi laiton mustikkatuorejuustokermamoussea sekä mangorahkakermagreemiä. Sokerimassasta ja marsipaanista räätälöin mekon.

Onnea Jasmiini!