lauantai 30. elokuuta 2014

Marijastusta ja mökkeilyä

Komijan aurinkoinen syyskesäpäivä tulosa, tai taitaapa se olla jo syyspäivä, vaikkei ihan vielä syyskuun puolella ollakkaan. Eilen iltapäivällä iski marijastusinto, piti lähtiä töitten jäläkeen mehtään.
Keräsin ämpärillisen kaikkia marijoja mitä etteen tuli. Tosi palijo oli juolukoita, niitä kerty varmaan puolet koko saaliista. Mustikkaa ja puolukkaa tuli joukkoon vähäsen, kraakunmarijoja löyty kans aika hyvin.

Puhistin marijat suurimmista roskista ja sosseutin ne sauvasekottimella sosseeksi. Keitin vettä kolomisen litraa ja annoin sen jäähtyä lähes kylymäksi. Kaajoin veen marijojen päälle ja lisäsin 50g sitruunahappua.
Marijaämpärin nostin parvekkeelle ässehtimmään 2-3 päiväksi.
Marijamäskistä pitäs tulla mehua, maanantaina näkkee tuloksen. :)

Iltapäivällä mennään akkaporukalla yhelle mökille. Meitä on tavallisesti ollu semmonen 10-20 hengen porukka koolla. Tievosa on  hyvvää ruokaa, makkaran paistoo, saunan lämmitystä ja uimista, sikälimikäli joku vielä rohkennee viliposeen vetteen pulahtaa.

 Illan aikana laulellaan hengellisiä lauluja, luetaan sannaa, jutustellaan ja rukoillaan.
Jollaki saattaa olla omasa perhepiirisä asijoita joihin oottaa muutosta, tai oma sairaus on sellanen, että kaipaa Jumalan kosketusta. Oma uskonelämä voi olla kriisisä ja tarvii siihen rohkaisua ja vahvistusta. 
Mielenkiinnolla lähen tuonne mökille, jotenki on semmmonen olo ja "kutina" sisikunnasa, että jotakin merkittävvää on Taivaan Isällä meille tarjolla. Saapa nähä. 

Mahtava ilima, aurinko paistaa lähes pilivettömältä taivaalta, jospa se paistas ihan iltaan saakka.
 
Klo. 21:oo
Kesäsen näköstä oli vielä rannalla, vaikka lämpöasteita ei kovin mahottomasti ollukkaan. Auringon paistetta riitti ihan iltaan saakka. Viijen aikoihin oli sauna lämmin...
..rantapolulla ei ollu tungosta, Jaakko oli jo heittäny kylymänkiven jorpakkoon.
Hieman oranssia, syksyn hehkua...
Ilta oli kokonaisuuessaan hoitava ja rohkaiseva. Kävimme keskustelua ihimisten erilaisuuesta, siitä miten vaikijaa on joskus tulla toimeen ku toisen ajattelu ja toimintavat ovat erilaiset mitä itellä.
Hyvä esimerkki tästä on Martta ja Maria, molemmat palvelivat Jeesusta omalla tavallaan, niillä lahjoilla mitä omistivat.

Korkeaveisusta luettiin joitakin jakkeita. Jutusteltiin yljän ja morsiammen välisestä rakkaussuhteesta, mikä on vertauskuva ihimisen ja Jeesuksen välisestä suhteesta. Mielenkiintosta.

Hyvä hetki, hyvä mieli. 



 

torstai 28. elokuuta 2014

Tämän aamun leipomisia ja vähä eilisenkin

Vähä yli seittemän nousin ylös ja tekasin pullataikinan nousemmaan. Siitä onki pitkän pitkä aika ku viimeksi oon pullaa leiponu. Pullataikinan noustesa tekasin Heleppo Heikin pikaleivän uuniin.
Pikaleipä on tosi helepppo tehä. Kaikki aineet vaan sekotellaan sekasin, taikina vuokaan ja vuoka uuniin. Tää leipä on muunneltu versio alakuperäsestä jonka ohoje löytyy: http://mummelinmutinoita.blogspot.fi/search/label/Leivonta?updated-max=2012-12-07T18:46:00%2B02:00&max-results=20&start=20&by-date=false
Ihan tavallinen käntty, eli pitko, jonka vieresä kanelikierrekäntty. Rinkulapullat on gluteenittomia. Laitoin psylliumjauhetta taikinan joukkoon, se antaa taikinalle kiinteyttä ja sitkoa, mikä helepottaa taikinan kaulittavuttaa ja käsiteltävyyttä.
Kokki innostu kans raakakakkujen tekemisestä. Täsä hänen eilinen makuelämys, porkkana-omena-pähkinä-raakakakku. 
Pohoja:  reilu 1 dl liotettuja pähkinöitä ja saman verran liotettuja taateleita, 1 tl psylliumia ja 3 rkl kookosölijyä
Täyte: 3 keskikokosta porkkannaa, 1 omena,  kaikki raasteeksi 
          2-3 dl liotettuja pähkinöitä, 3 rkl psylliumia
          1,5 dl kookosvoita, 3 rkl kookosölijyä
          loraus kookoskermaa ja hunajaa maun mukkaan
tehosekottimella tasaseksi mössöksi 

Maultaan kakku on tosi hyvä. Pohoja jäi liijan pehemijäksi, mössömäinen, en tykänny sen rakenteesta. Parempi pohoja tuli liottamattomista pähkinöistä. Täyte oli tosi silijä ja tasanen, hieman jopa moussemainen. Makkeus oli kokin makunyrtyröille kaiketi prikulleen passeli, ite kaipasin täytteeseen vähä enemmän makeutta.
Makijaa sen olla pittää. :) * makijanperso*

Tätä kakkua voin suositella.

tiistai 26. elokuuta 2014

Uskalla

Uskalla olla
herkkä ja haavoittuvainen,
vaikka muut sanosivat
sen olevan heikkoutta.

Uskalla osottaa
sääliä ja lempeyttä 
heikompiosasille,
syrjään jääville,
vaikka muut sanosivat
sääli on sairautta.

Uskalla seisoa
oikeiden arvojen 
vahvalla perustalla,
koti, uskonto, isänmaa,
vaikka muut sanosivat
 sen olevan vanahanaikasta,
polokien arvot jalakojensa alle.

Uskalla.

 

lauantai 23. elokuuta 2014

Cantaloupemeloni jukurttiraakakakku

 Aattelin kokkeilla millasen makuelämyksen saa, ku sekottaa yhteen passion&persikkajukurttia, cantalouppemelonia ja pätkisrouhetta.
Pohoja:
reilu1 dl aprikooseja, samoin pähkinöitä ( manteli, suolapähkinä, cashew )
 2rkl kookosölijyä
taputtele massa irtoreunasen vuuan pohojalle

Täyte:
5liivatelehtee -liota, sulata ja lissää viimesenä jukurttimössöön
purkillinen passio&persikka jukurttia ( 5 dl Lidlistä)
puoli pussillista pätkispaloja jotka jauhetaan hienoksi
puolikas cantalouppemeloni sosseeksi
-sekota nämä aineet sekasin
- kakku saa hyytyä 4-5 tuntia, mieluiten yön yli 
- valamiin kakun päälle ripottelin tummaa kaakaujauhetta ja raastettua suklaata.
Kokki joutu olemaan makutuomarina ja antammaan pisteet kakulle. 
Arviointipisteet 1-5.
Pohoja 4 pistettä, oli ihan hyvä.
Pohojan ja täyteen makujen yhteensopivuus 3,5, ei ollu liijan makija.
Täytteen rakenne ja koostums 2, liijan pehemijä.

Oma arviointi jäi vielä heikommaksi. Pohojasta tykkäsin, se oli hyvä. Täyteesä olis saanu olla enemmän sokeria ja liivatetta. Pätkisrouhe teki täytteestä rakkeisen. Olis pitäny sulattaa pätkiksen palaset, nii silllo olis mössö ollu tasasempaa.
 Jukurtin, melonin ja pätkiksen makuyhistelmä oli aika mielenkiintonen. Pikkusen liijan laimijaa, jotaki siitä puuttu. Pätkiksiä vois laittaa koko pussillisen, sillo maistusivat kunnolla.
 Lime- tai sitruunamehu saattas antaa sopivasti terävyyttä kakulle.














En tiijä voiko suositella kellekkään.  :)
 Mut jos kokkeilee, sittepä ainaki tietää miltä se maistuu. :)








torstai 21. elokuuta 2014

Mennäänkö bussilla vai mopoautolla?

Vaan olishan se mukava ku meijänki katuliikenteesä kulukis oikeita koulubusseja. Nämä nähtiin Budapestisä.
Bussin istumet oli niin pikkusia ja matalia, että tämmöselle pitkä kinttuselle meinas tuottaa hankaluutta mahtua penkkien välliin. Oli niisä istumisa jotaki hyvvääkin. Ne oli mahottoman pehemijät. Sormikopelolla koitin istumen pehemustetta mittailla, oliskohan tuo ollu jottain 15 cm vahavaa. Materiaalista en päässy seleville mitä mahto olla, mutta superloonia se ei ollu. Penkkien selekänojat taas oli kohtuuttoman korkijat. Penkillä ku istu, niin just ja just yli näki. 
Penkit oli päällystetty ruskijalla nahalla.
Katon rajasa, kuskin yläpuolella oli ränttiä. Varotellaan matkustajia varomaan askeleitaan. Seisoskelemista pittää välttää. Istumapaikkoja 71:lle ja 39 jalalle. Mitehän ne tuon on laskenu ??
Mukavan näkönen kulukuväline.

 Kuten tämäki, pikkusen pienempi väripilikku.


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ruokarukkous

 Kyllä ei voi oikeen muuta sanua kuin, että nykyään ihimiset ovat tulleet perin herkkänahkasiksi, joskus se on niin pienestä kiinni, mikä suuresti ihimetyttää ja kummastuttaa.
Kevväällä oli iso haloo suvivirrestä. Sen laulaminen koulujen kevätjuhulisa olis pitäny lopettaa. Minkä takia?
 Koska jotku vanhemmat olleet sitä mieltä, että se on liijan uskonnollista kuultavaa heijän mukeloilleen.
 Mitähän pahhaa se virsi mukeloitten elämäsä sais aikaan?

No, toinen lähes samanlainen juttu oli tää ruokarukkous.
Helsikiläinen äiti oli vieny mukelonsa iltapäiväkerhoon, jonka toiminta sanottiin olevan vakaumuksetonta.
Ruokailun alusa oli kuitenkin pijetty ruokarukkous, mikä oli ollut vappaaehtoinen, kaikki lapset eivät olleet sitä lausuneet. Äiti oli tyrmistynyt siitä että lapsi oli joutunu olemaan mukana kyseisesä hetkesä.
*pitempi versio jutusta löytyy linkistä*

Eikös ruokarukkouksia oo pijetty kautta aikain, sehän kuuluu suomalaiseen kulttuuriin siinä kuin suvivirsikin.
Kukkaan oo tainnu sen kummemmin tulla ajatelleeksi, että rukkoileminen olis uskonnon opettamista. Sehän on enemmänki sydämen kiitollisuutta siitä, että on saatu leipää syödäksemme.

  http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014081418571316_uu.shtml

torstai 14. elokuuta 2014

Päivän pulahus töitten jäläkeen

Työpaikan lähellä hyvä uimapaikka...
 Perin hilijasta ja rauhallista....
 Ei kuulunu ku veen liplatus ja tuulen humina....
Vielä on kessää jälijellä ja pulahtamisen intua. Saapa nähä kumpi loppuu ennemmin. :)

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Ohoje mustikka valakosuklaamössökakkuun

pohoja
reilu 1dl aprikooseja tai taateleita
reilu 1 dl pähkinöitä ( voi käyttää niitä pähkinöitä mistä tykkää, manteli soppii kans )
1rkl kookosölijyä
aineet tehosekottimeen ja pyöräytettään tahanaksi
massa painellaan vuuan pohojalle tasaseksi levyksi

valakosuklaamössö
200 g suklaata
2dl kermaa
2 munnaa
1 dl sokeria
3 liivatelehtee ( ite laiton kaks, se oli liijan vähä )
5 rkl kookosölijyä

liivatelehet kylymään vetteen likuammaan/ sulatettaan myöhemmin ja listätään viimesenä kermasuklaan joukkoon
suklaa sulatettaan
kerma vatkataan vaahoksi
munista erotellaan valakuaiset jotka vatkataan vaahoksi
keltuaisten joukkoon lisätään sokeri ja sekotellaan

kaikki aineet sekotettaan tasaseksi massaksi ja kaajetaan pohojan pälle

mustikkamössö
7dl mustikoita
1 dl kookoshiutaleita
7 rkl kookosölijyä
puoli dl sokeria
3 liivatelehtee 

 kaikki aineet tehokekottimmeen, liivatelehet sulatettuina lisätään viimesenä ohuena nauhana

valamis mössö kaajetaan suklaamössön päälle

kakku saa hyytyä jääkaapisa vähintään 5 tunita, mieluiten yön yli

tiistai 12. elokuuta 2014

Mustikka valakosuklaaraakakakku

Tästä se alakaa....
Mustikoita 7 dl
Hyvvää oli, melekeen puolet meni kauksta maistellesa.
Seuraavana päivänä kakku oli jo pikkasen paremmin leikattavvaa, mut ei vieläkään sellasta sopivan jänkkiä. Seuraavaan kakkuun pitänee laittaa yks tai kaks liivatetta enemmän.

lauantai 9. elokuuta 2014

Omat aivot joilla ajatella

Eilen käväsin Suomi24 sätisä ja olihan vaihteeksi ihan mielenkiintosia keskusteluja.
Eräs juttelija sielä kyseli, mikä rakkaus on tärkein.
Monenlaista kommenttiahan siihen tuli muilta keskustelijoilta.
Äidin rakkaus, Jumalan rakkaus, miehen ja naisen välinen rakkaus, lähimmäisen rakkaus, lista piteni sitä mukkaa mitä ihimiset pitivät tärkeimpänä.

Jumalan rakkaus oli aihe mikä herätti muita enemmän puhheenaihetta. Mielipitteitä oli lähes yhtä monta mitä sättääjiä huoneesa. 
Hetihän porukka jakkaantuu sen mukkaan millanen näkemys ihtekenelläki on. Puolesta ja vastaan. Aiheesta jutteleminen on taitolaji, jotta voitas jutella niin, ettei kenekään näkemyksiä tallota vaan jokkaiselle jäis mukava tunne poistuessaan sättihuoneesta.

 Hetken aikaa siinä oltiin juteltu, kunnes yhen ihimisen kärsivällisyys alako olemaan koetuksella.
Hän selitti ajatuksijaan ja mielipijettään sanomalla, että uskovaiset ei ajattele omilla aivoillaan, (siteeraavat raamattua, eivät ajattele ihte).
 Ne kaikki pelekää viimestä tuomiota, jonka takia niitten pittää uskua.

Keskustelu kävi vilikkaasti.
Muutaman kommentin heitin minäkin jutustelun lommaan. Omalta osaltani kerroin, että ei oo syytä pelkoon.
Tämä yks vaan jatkoi samaa linjaansa, toistaen vaan sitä, miten uskovaiset ei uskalla ajatella.
Hieman alako jo hymmyilyttään jutun kulku, kahtoin viisaammaksi olla hilijaa.

 No, tuhrahan sitä jutustelua oli jatkaa, toisella ku oli sellanen näkemys ja mielipije että naapurin aivoilla ajattelen. :)
Jäin miettimmään.
 Miksi juuri kristillisen elämänkatsomuksen omaavista hyvin usein ajatellaan ettei ne ajattele omilla aivoillaan?
Entäs henkisen kehityksen opin edustajat?
Tai joku ettii elämän tarkotusta syvällisen vilosofijan kautta, lukemalla monien eri vilosooffien opuksia, omaksuen heijän ajatteluaan ommaan elämäänsä. Eikös heistäkin voitas yhtälailla sanua, etteivät ajattele omilla aivoillaan.

Meitä kaikkia ympäröi mieletön tietotuluva mitä maailma ja media meille syöttää. Jokkasen elämään ne pyrkii vaikuttammaan tavalla taikka toisella. Jokkainen meistä tekkee ihan ite, omakohtasesti valintoja mitä asijaa haluaa syvälllisemmin tutkistella ja miettiä. Olipa se sitte evoluutioteorian pohtimista tai syvällistä vilosofiaa, tieteeseen syventymistä tai raamatun tutkistelua,  omia aivojaan siihen jokkainen käyttää.

Voin ajatella omilla aivoilla, sano tämä sätin keskustelija. Hänkin todellisuuvesa omaa tietynlaisen elämänkatsomuksen minkä pohjalta elämäänsä kattelee. Mihin sen sitten perustanee, sen hän käsittellee ja suodattaa aivojensa kautta. Sitä näkemystään hänkin toi esille omilla kommenteillaan ja asennoitumisellaan toisia keskustelijoita kohtaan.

Palaan vielä siihen tuomiojuttuun. Ei tämä kyseinen keskustelija ollut ihan tarkkaan perillä asijoista mistä viimesesä tuomiosa loppujen lopulta on kyse. Hän ku kiven kovaan väitti, että uskovat pelekää tuomio päivää. Mitä pelekäämistä siinä on.
 " Ei ole mitään kadotustuomiota niille jotka Jeesuksesssa, Kristuksessa ovat" Room. 8: 1.

maanantai 4. elokuuta 2014

B veti pitemmän korren

Niinhän siinä kävi että mustikkamehtään lähtö veti enemmän puoleensa. Oli niin hieno aamupäivä etteipä juuri hienonpaa vois olla. Sopivasti tuuli ettei ihan kauhee hiki ollu kaiken aikaa.
Testasin semmosta hyttysverkkohupparia. Poika oli kirpparilla käyvessään ostanu semmosen ku oli saanu muutamalla eurolla. Olivat käyneet hilloja kahelemasa, mutta eipä nyt päässeet itikat iholle.
Tosi hyvä huppari olikin, tuuli puhalsi läpi joten tuuletuskin pelas verrattomasti.

Mehtäsä liikkuminen on yks elämäni nautinnoista. Ne mehtän äänet, se rauhallisuus, ihana virkistävä tuulenvire....ahhh.
On aikaa antaa ajatuksien kulukia, nytkin ne kuluki monen ihimisen luona.
Josaki välisä mieleeni laskeentu yks raamatun jae:
" Rauhan minä jätän teille; minun rauhani - sen minä annan teille.
En minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä peljätkö."

Siinä marijoja poimiesa mutustelin mielesäni noita jakkeita.
Jeesus puhhuu rauhasta mikä on jotaki erilaista, mitä ihiminen voi saaha ja löytää maailmasta.
Mielen- ja sielunrauha on yks ihimisen syvällisimpiä juttuja. Sitä kaivataan, sitä etitään, siihen pyritään mitä moninaisimmilla ihimiskonsteilla. Sen löytymisseen saatettaan käyttää huomattavia summia.
Ihiminen uskoo melekeen mitä vain, saahakseen rauhan. Mietiskellee ja keskittyy mielensä valloon, jotta sais rauhan mielelleen.
Unohtaen tyystin, että kaikki ne pyrkimykset on ihimisen ommaa aikaansaannosta, jolloin ne on myös epävarmoja, pettäviä ja harhaan johtavia.
Ihiminen ei oo jumala, vaikka onkin iankaikkisuus olento.

Jeesuksen rauha ei oo ihimislähtöstä.
 Rauha ei löydy ihimisestä ihtestään, eikä ympäröivästä maailmasta.
Rauha on Hänessä joka sen antaa. 

Marijapaikka oli kahen pienen vaaran, tai mäen välisä. Alahalla oli hyvin marijaa, ylöspäin ku nousi rinnettä marjiat alako pikkuhilijaa väheneen, eikä niitä ennään vaaran päällä ollu juuri ollenkaan. Ne mitä oli, olivat pikkusia ja kuivahtanneen olosia.
Olin ollu mehtäsä puolitoista tuntia ku kokki soittaa:
K - No, löytyykö niitä?
M - Pikku ämpäri alakaa olla puolillaan.
K - Jaa, niinkö huonosti niitä siinä kohtaa on.
M - Iso ämpäri on jo täys.
K - Sittehän niitä on tosi hyvin. Mihin aikaan tuut syömään?
M - Mennee puolisen tuntia niin tuun.
K - Joo, soittaa pirahuta ku lähet niin tiijän laitella sapuskan.

Puolisen tuntia vielä mehtäsä kiertelin ja lähin kotia.Vaikka verkkohuppari oli ilimava, ilima oli kuuma ja hiostava. Selekää pitkin valu hikinoro, mikä välillä liimas hupparin kii selekään. Onneksi olin laittanu huivin päähän, ei valunu hiki silimiin, suojas korvalehetkin itikoitten hyökkäyksiltä.
Kotia ku pääsin niin söin hyvän kokin laittaman sapuskan. Uimakamppeet kassiin ja uimaan. Marijat aattelin puhistaa illemmalla kunhan ensin oon vilivotellu raikkaasa jokiveesä ja lekotellu hetken aikaa auringon lämmösä.
 
Olipahan sellanen voimaannuttava  marijareissu, mukava päivä kokonaisuuessaan.

A vai B, siinäpä puluma

Jostaki kuulin että huonosti tulis mustikka tälle vuotta. Vaan, sehän taitaa olla taas semmonen juttu että on täysin paikasta kiinni. Pari kertaa oon käyny mehtäsä, molemmilla kerroilla on ämpärillinen löytyny. Joten ei niitä kovin huonosti oo.

Aamulla ku noustiin ylös, kokki kysy että  mikäs on tämän päivän suunnitelma? Viimenen lomapäivä, nii sehän pittää käyttää mahollisimman mukavasti.
Kaks hyvvää vaihtoehtua joista on vaikia valita miten päin tekis.

Vaihtoehto A : Pyykkikone ku on lopettanu hyrskyttämisensä, laitan pyykit narulle. Pakkaan uimakamppeet kassiin ja meen päiväksi rannalle, uimaan ja auringosa lekottelleen. * aahh mikä nautinto* :)
On nimittäin kesän kuumin päivä tulosa, niin ne säätievotuksesa sanovat.
Illalla ehtis käväsemmään vielä mustikasa ennen auringonlaskua.

Vaihtoehto B : Pyykkikone ku on lopettanu hyrskyttämisensä, laitan pyykit narulle. Pakkaan marijanpoiminta kamppeet reppuun ja meen päiväksi mehtään. Aamupäivästä olis mehtäsä viileempää kuin jos menis vasta illemmalla. Iltasella vois käyvä sitte iltauinnilla.

Täsäpä ei auta muu ku keittää kuppi kahavia ja tuumata kumman vaihtoehon toteuttas....

perjantai 1. elokuuta 2014

Kotona

Mukava oli tulla kotija ku oli lähes valamis ruoka oottamasa. Poika ja minijä olivat teheneet käristystä ja keittänneet kuoripottuja, siihen lisäksi vähä vihersallaattia, nii jopas oli hyvvää.

Synttärilahajaksi sain hienon taijeteoksen. Pojalle näyttää perriytynneen näpertäjän ja värkkääjän keenit. :)
 Kirijavalion muovonmuutos. Kauhia homma on ollu taitella nuo sivut, että saa passaamaan taitokset kohilleen. Vaan sitähän se näpertäminen just on, haasteellista, aikaa vievää ja kärsivällisyyttä koettellevvaa touhua. Tosi hieno, teos löysi paikkansa olohuoneen kaapin päältä.
Komija aurinkoinen päivä, se tietää pyykkikonneelle töitä. 
Meinasin että lähen tännään jo kahtelleen mustikoita, vaan enpä lähekkään. Päänuppi meinaa olla vähä kipijä, menneenee ohi ku nappaan yhen ibumaksin nassuun.
Taitaa olla lämmintäkin niin paliljo, että eipä tiijä vaikka innostusin käymään iltapäivällä uimasa.
Eihän sitä näin eka kotipäivänä ossaa oikeen mittään suurempia alakaa tekkeenkään, kuhan ollaan ja ihimetellään, otetaan loppulomakin perin rennosti.

Mukavaa päivää sulle!

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...