Niin se joskus mennee, että elämäsä on tilanteita ja hetkiä ku joutuu kulukemmaan vastavirtaan. Otetaampa esimerkiksi vaikka lohi. Lohelle ku alakaa kutemisaika lähestymmään, nii sehän lähtee vaelleukselle jo hyvisä ajon jotta löytää hyvän ja kohtalaisen turvallisen kutemispaikan. Jos oot joskus nähäny luonnosa tai oot kahtonu videolta lohien vaellusta, niin ne poloset joutuu tekkeen melekosesti hommia, että ne pääsee sinne minne vietti vie. Nehän ui vastavirtaan. Välillä joutuvat hyppäämään koskien kuohuisa hyvänkin matkan, että pääsisivät esteitten ylitte. Valtava vesimassa vyöryy kaiken aikaa niitä vastaan, vaan nepä ei mee sen mukkaan, vaan jääräpäisesti ponnistelevat vastakkaiseen suuntaan. Se on niille elinehto, tehä ja toimia toisin ku muut kalat.
Samahan se pättee uskua tunnustavviin ihimisiinki. He ovat tietysä mielesä lohia, vastavirtaan kulukijoita, erilailla ajattelijoita ja aikalailla jääräpäisiä ponnistelijoita. Maailman meno, sen henki ja vaikutusvaltahan on melekosta " veen pauhinnaa" mikä kyllä heleposti imasee mennessään jos ei oo tarkkana ja jääräpäinen.
Toisaalta, ohan siihen annettu ohojeet, miten tulis tehä ja toimia. Roomalaiskirijeesä sanotaan;" Äläkää mukkautuko tämän maailmanajan mukkaan, vaan muuttukkaa mielenne uuvistuksen kautta, tutkiaksenne mikä on Jumalan taho, mikä hyvvää ja otollista ja täyvellistä.
Maailmahan muuttuu mahottomalla vauhilla ja muuttuessaan pyrkii muuttammaan ihimisiä enemmän taikka vähemmän. On tahoja, jokka ei juuri muuta taija tehäkkään kuin rustaavat kansalaisalotteita, että saatas uusia lakeja aikaan, jotta niitten voimalla muutettas ihimisten mielipitteet heijän omien näkemystensä mukasiksi. Herrää siis kysymys, miten palijo haluat olla massan mukana kulukija vai uskallakko ellää vastavirtaan kulukijana?
Yks suuri muutos mikä näkkyy tämän ajan maailmasa on kristillisten arvojen alas polokeminen, niitten hylykääminen. Tilalle tuuvaan ihimisten omia näkemyksiä ja filosofijaa semmosesa muovosa mikä passaa, ettei tarttis missään vaiheesa tuntia syyllisyyttä, saatikka, ettää kokis reilua ja rehtiä synnin tuntua, jotta vois tehä parannusta synneistään.
Eihän semmosta voi hyväksyä, että Jumalan sanalla ei ois mittään merkitystä. Kristitylle on elinehto Jumalan sanasa pysyminen. Vaikka se tuntus kuinka vanahanaikaselta siitä huolimatta, se on ainut asija maailmasa mikä kestää ja pittää kutinsa. Se on muuttumaton. Sana on ikuinen ja se tekkee sen tehtävän mitä varten se on annettu.
Uin siis vastavirtaan ja pijän kiinni siitä mitä sana luppaa. Ellen tee sitä, oon tuhhoon tuomittu.
Mukavaa viikkua vaan sullekki.
