Älä pelkää

Jatkuva pelekotila on ikävä matkakumppani. Kukapa meistä ei olis joskus pelijänny, joten tiijät millasen tunteen ja myllerryksen se aiheuttaa sisimmäsä.
Pelolla ja pelolla on eronsa. On niin sanottua tervettä pelekua, joka estää ja varijelee ihimistä tekemästä sellasta mikä aiheuttaa vahinkua. Esimerkiksi on ihan hyvä pelijätä heikoille jäille menua, jos mennee niin sinne saattaa upota.

Maailmasa tapahtuu kiihtyvällä vauhilla asijoita jotka voi aiheuttaa pelekua ja monenlaista ahistusta. Luonnon voimat järkkyy ja ihimiskunta on ihimeissään.

Vaan, eipä me olla kuitenkaan yksin omien pelekojemme kans.
Kaiken myrskyn ja pelon keskellä kanssamme on hän, joka
tyynnyttää pahimmatkin myrskyt.
Muistathan sinä sen raamatun kertomuksen opetuslapsista jotka olivat venneellä menosa yli Genessaretin järven. Ja heijän ollesa vielä matkalla nousi mieletön myrsky.
Jeesus oli mukana venneesä. Opetuslapset pelekäs ja tekivät kaikkensa, että saisivat venneen pysymään suunnassaan, mutta Jeesus nukku.
Lopulta opetuslasten hätä ja peleko oli niin suuri, että he herättivät Jeesuksen ja sanovat; ekkö sää yhtään välitä siitä, että me hukutaan.
Jeesus nousi ylös, nuhteli tuulta ja niin myrsky tyynty.
Loppumatkan he saivat souvella tyynellä järvellä rauhallisin mielin ja ehkäpä opetuslapset seuraavan myrskyn kohatesa ovat luottavaisempia ja muistavat, että ei tarvi pelijätä, Jeesus tyynnyttää myrskyn.

Mikä sun elämäntilantees sitte onkaan, niin sinäki saat luottaa siihen, että Jeesus on kanssas sun myrskyissäs. Jos sairaus pelottaa tai suru ja murhe vaivaa mieltäs, kaikki ne asijat ovat Herran tievosa. Älä pelekää, usko ainuastaan.

Villatakki

Syksyllä sain ison läjän monenlaisia villalankoja. Rupesin kutomaan ykstoista ja yheksän vuotiaille tyttöille villatakit.
Vanahempi tyttö halus ruskijan sävysen takin ja kujoin sen kalastajan patenttineuleella. Patenttineuleesa langan menekki on suurempi mitä silijäsä neuleesa. Takista tuli aika pitkä, painoa reilut puoli kilua.
Empä muistanu ottaa takista kuvvaa.

Nuorempi halus sinisen villatakin.

Takin teko alotettiin kaarrokkeesta.
Kaarrokkeen keskellä kulukee levijä pitsineulekaitale, se tehtiin ensin. Kaitalleen reunoista nostettiin silimukoita joista muodostu kaarrokkeeseen tarvittavat silimukat. Ku yläosa kaarokkeesta oli valamis, siirryttiin tekkeen alaosa joka ylettyy lähes poloviin asti.

Takin alaosan mallineule oli heleppo ja on kivan näkönen. Nelijä silimukkaa oikeen ja kaks silimukkaa helemineuletta, näitä toistettaan.
Helemaan tein muutaman pitsineuleraijan.

Kuus vuotijaalle oon tekemäsä tunikaa. Sen ku saan tehtyä niin vielä jää lankoja.
Kaksosille vois keksiä tehä jotaki ja pojan pojalle villapaita.

Vieläkö Jumala puhuu, sana sunnuntaille

Vieläkö Jumala puhuu - osa 1 - Jumalan sana - UskoTV

Omasa elämäsä oon huomannu, että on aikoja jollon sana puhhuu selekeemmin ja Jumalan puhheen kuulee. Sitte on aikoja, jollon oma sisin on ajautunu loitommalle  kaiken arkisen touhun keskellä, on jääny vähemmälle raamatun lukeminen ja rukous, sillompa sitä ääntä ei niin kuulekkaan.

Sana on ihimeellinen. Se  tekkee tehtävänsä, sen mitä varten se on lähetetty.
Sana herättää nukahtaneen, se virvoittaa uupuneen, lohuttaa murheellisen ja sytyttää sammuneen.
Sana tekkee eläväksi, tännäänki.

Siunattua sunnuntaita.

Luikasta, liukasta

Kyllä on kelit ollu ny semmoset, että jos kävelemmään joutuu niin saa olla kieli keskellä suuta ja keskittyä joka askelleen ottamisseen ettei vain keuskaha nurin. Vaistomaisesti sitä askeltaa vähä töpötämällä, ku huomaa kengänpohojien pitokyvyn olevan perin heikko.
Onneksi oon vielä pysyny pystysä.

Tännään oli yhteen työkohteeseen meno  perin hankalaa ku hiekotusta ei ollukkaan laitettu muutaku tietylle alueelle. Jään päällä ku on vesi, niin senhän tietää ettei siitä taho päästä yli luikastelematta.
Ja vielä se hankaluus, että oli pienonen ylämäki johon piti nousta. Jalat ku luistaa takapäin niin nouseppa siinä mäkiä. Pääsin ku pääsin kaatumatta siitäki pienestä mäjennyppylästä.
Takasin ku tulin, niin kiersin vähä kauvempaa josta oli pikkusen helepompi kulukia.

Vaan enpä mää ollu ainu joka luikasteli ylämäkkeen menua.
Olin toisesa paikkaa parkkeeraamasa autua, niin huomasin toisella puolen katua kolome ulukomaalaista nuorta miestä, jokka yrittivät päästä matkalaukkujensa kans ylös mäkiä. Pojat koittivat puskia aika isoja markalaukkujaan ylös päin, vaan laukut tahtovat luistaa samantien alaspäin. Hittaasti matka näytti etenevän.
En jääny kahtommaan miten siinä lopulta kävi, lähin töihi.
 
Pittää vaan muistaa olla varovainen, kahtua mihin astuu ja kulukia rauhallisesti, niin jospa sitä selevijäis nämä tammikuun liukkaat  keuskahtamatta.

Mukavaa viikkoo.