torstai 29. toukokuuta 2014

Meijän muratti

Pari vuotta sitte ostin Ikeasta uuven muratin kuukahtanneen tilalle. Vanaha, eteläpohojanmaan pihahuutokaupasta ostettu kukkapöytä on just sopiva paikka muratille. Siinäpä sillä on reilusti tillaa kasvaa alaspäin. Sitte ku alakaa versot ylettymmään laattijaan saakka niin laitettaan ikkunaan ritilä, ja muutettaan kasvusuunta ylöspäin. Muratti on luonnostaan  kiipeileväinen kasvi, joten se tarttu lähes ihtestään ritilään kiinni.

Meijän muratin paikka on olokkarin nurkasa, etelänpuoleisen ikkunan eesä. Siinä se saa reilusti hajavalua, eikä aurinko pääse koskaan suoraa paistammaan siihen. Muratti on yks niitä kukkia jotka vaatii tasakosteutta jotta ne pyssyy hyvänä. Liijan kuivana jos joutuu olemaan kovin pitkään, murattiin tullee heleposti kirvoja, tai muita ötököitä.  Muratin oksat kestää aika hyvin leikkonakin, on kivan näkönen kukka-asetelmisa tai kimpusa.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Turkista erroon ja mutka Ikeaan

Viikonloppu vierähti vikkelään, kävästiin pohojanmaalla kotikunnailla. Kesä oli sielä pikkusen pitemmällä, tuomet kukki komijasti, meillä ne on vielä nupullaan.
Talaviturkista pääsin kuiten erroon sillä reissulla. Äiteen ja siskon kans käytiin perijantai iltana Lahenlamppiin ne tiputtamasa. Olihan ihana ja piristävä käynti.

Takasi tullesa ajeltiin Ikean kautta, jos sattus jotaki mukkaan tarttuun.
Sattupa hyvä tuuri, kirijahyllyihin löyty pieniä lasiovia poistohinnalla. Lopettavat kyseisten hyllyjen valamistuksen, sen takia myivät kaikki loput hyllyköt ja niitten osat poistohinnoilla.

Heräteostoksena tarttu mukkaan kaks pientä lasiovellista seinähyllyä. Kahtottiin että saattasivat sopia meijän keittiön nurkkaan ihan mukavasti.
Kesäkeli meni vähä viliposeksi, lämmintä taija olla ku kymmenkunta astetta jos sitäkään. Eilen illalla kävimmä kahtelemasa korvasieniä, vaan eipä niitä vielä näkyny. Pittää ootella viikko tai kaks ja käyvä sitte kahtelemasa uuvestaan. Toissa kevväänä kerättiin 18 kilua korvasieniä. Kunhan puoletkaan tuosta määrästä löyvettäs tälle kevättä niin olispa mukava. Tai vaikka ees kilonkaan, olishan sekin tyhyjää parempi.
Ne ku on niin tavattoman hyviä kermakastikkeesa, tai korvasienikeitto...nams....

maanantai 19. toukokuuta 2014

Kukkaan ei pärijää yksin, tarvitaan yhteyttä ja yhteistyötä

Oothan sinäkin kuullu tarinan sormista, joille tuli keskinäistä kränää ja kinastelua siitä kuka heistä on tärkein. Joka sormi aatteli että minä pärijään ihan ite, en tarvi kettään noista toisista, olokoot omisa oloisaan.

Peukalo tietysti paksuimpana ja vahvimpana alotti esityksensä.
- Minä oon tästä joukosta kaikista tärkein. Oon vahavin ja voimakkain, kellään tiestä ei oo sitä puristusvoimaa mikä mulla on.

Etusormi ehätti jo ennen peukalon lopettamista alottammaan oman puhumisensa.
-Vaan minäpä se oon kaikista nopein ja sen takia olen myös tärkein.

Keskisormi kohotti päänsä ylväänä yli toisien ja sano, että voi voi teitä, luulette olevanne tärkeimpiä, olette kuitenkin kaikki minua lyhkäsempiä. Minä olen pisin ja korkein, joten myös tärkein.

Nimetön suoristi itsensä ja ihasteli kiiltäviä renkaitaan.
-Voiko tärkiämpää ollakkaan kuin se, jonka ylle kultarenkaat puetaan, se kysyi, katsellen toisia sormia ylväänä ja ylimielisenä.

Pikkurilli oli hieman huolissaan ja harmissaan sillä ku ei ollut oikeen mitään millä olisi voinut kehua ja kerskata, kunnes se muisti eräät kuulemansa sanat.
-Niinpä niin, mutta viimeiset tulevat ensimmäiseksi , se sanoi ja tiesi olevansa koko porukan tärkein.

Sormet jatkoivat kinasteluaan tärkeydestään ja paremmuudestaan.
Enkeli oli seurannut niitten touhua kaiken aikaa ja hymyili sormien kinastelemiselle. Se päätti puuttua tilanteeseen ja laittoi sormet testiin.
Enkeli pudotti pienen paperinpalan sormien eteen ja sanoi;
-Nostakaapas paperinpalanen ylös, miten onnistutte siinä.

Etusormi, noppein ku oli , ehti ensimmäisenä kokkeilemaan miten onnistuu paperinpalasen nostamisesa. Se yritti ja yritti keinolla jos toisella, mutta viimein sen täytyi luovuttaa, paperinpalasen jäädessä samaan kohtaan misä se oli ollukkin.
Samoin yritti peukalo ja muutkin sormet, mutta yksikään niistä ei yksinään onnistunut paperinpalasta nostammaan.

-Noh, sanoi enkeli, ettekö saakkaan paperinpalaa nousemaan?

Sormet kahtelivat toisiaan. Jokkainen niistä tajusi että ei kykene yksin suorittammaan annettua tehtävvää, vaan siihen tarvitaan ny toisia kaveriksi. Sormet tekivät yhteistyösopimuksen, jonka jäläkeen ne yhesä tuumin tarttuvat paperinpalaseen ja saivat sen nostettua ylös.



torstai 15. toukokuuta 2014

Hajamielisyyttä osa 2

Severi pakkaa ostokset pösön takakonttiin, ajelee TB:lle tankkaamaan, sielä oli halavinta bensaa, sen jäläkeen kotija ku kaikki asijansa sai hoijetuksi.
Kotija tultuaan hän jättää Pösön pihalle; tarvii sitä illemmalla ku on meno mehtästysseuran kokoukseen.
Portaita noustessaan hän tuumaa että hyvän kaupan tein tuon kukkaruukun suhteen, tarttuu uluko-ovveen aukastaakseen sen, vaan sepäs ei aukijakkaan.
- Mihinkähän täältä on emäntä lähteny ku ovi lukosa. Tainnu mennä Eleman luo, sielähän se käväsee melekeen joka päivä. Vaan näkkeepähän tuo naapurin ikkunasta että oon tullu kotija.
Severi kantaa ostoksensa sisälle ja riisuu takkinsa naulakkoon.  Ihimettellee vielä emännän poissa olemista, ku emäntä ruukaa aina sanua kun käväsee Elemalla.

Keittijönpöyvällä on vielä aamuset kahavikupit ja pullalautanen jolle jääny yks pullan palanen. Severi nappaa sen sormiinsa ja syyä mutustellee. Emännän kahavikupin viereen on jääny Sokoksen alennuskupongit.
-Sokos, saamari soikoon, sielähän se emäntä.
Severille tuli hoppu. Hän oli sanonu tunnin päästä tulevansa hakkeen emännän Sokokselta. Siitä ku hänet sinne jätti on menny jo reilu pari tuntia. Ajomatkakin vie varttitunnin, ylinoppeuttakkaan ei uskalla aijaa ettei tulis sakkoja. Sehän tietäs sitä että joutus selittellen emännälle mistä syystä ne on tullu.
Seleviääkö tästä muutenkaan selityksettä, sitä Severi mietti ajellessaan kohti Sokosta, harmissaan ja nolostuneena ku oli emäntänsä niin perin unohtanu.

Saimi oli ostostensa kans Sokoksen etteisesä. Joku ystävällinen myyjä oli järjestäny hänelle tuolin ku Saimi oli sitä käyny pyytämäsä, että ku jalat ei kestä seisomista. Mihinkäpä sitä olis osannu lähtiä muualle oottelemmaan ku oli luvattu tulla tunnin päästä hakkeen. Ei sillä, että Saimilla olis aika pitäksi tullu, ei tokikaan. Siinä istuskellessaan ja seuratessaan ihimisten kulkua, hän oli nähäny ja tavannu monta tuttua.
Mukavahan siinä oli raatailla ja kuulumisia vaihtaa ku harvoin nähhään. Kylästely ku on niin harvinaista nykyään. Ennen sitä käytiin toistensa luona ihan noin vain, ihan iliman mittään asijaa.

-No tulithan viimmen, ehin jo vähä ootella.
Severi ei sanonu siihen mittään vaan nosteli ostokset autoon ja ajelivat kotia.
Saimin noustesa autosta hänen silimät ossuu portailla olevaan kukkaruukkuun.
-Mistäs tuo tuohon on ilimestyny? Onkohan Elema käyny sillä aikaa ku oltiin kaupungilla?
Severi oli hilijaa aivan ku ei tietäs asijasta mittään. Piti unohtaa tuo ruukku tuohon portaille.

Elemasta puheen ollen, hän onkin juuri tulosa Severille ja Saimille päiväkahaville.
- Kiitos kauniista ruukusta, tuohonpa on mukava laittaa petuniat kasvammaan.
- Mistä ihimeen ruukusta, ihimettellee Elema.

Nyt vuorostaan Saimi ihimettellee, kahtoo Severiin että mahtaako tämä tietää ruukun salaperästä ilimestymistä talon portaille. Severi miettii että kertoskohan tottuuen vai keksisikö jonku hupasen valakosen valaheen.
Vaan eipä ehi keksimmään ku Elema sannoo;
-Olin näkevinäni että kävit kotosalla ja nostelit autos takakontista tavaroita portaille. Niittenpä joukos se tuo ruukkukin oli.
- No joo, niihän minä käväsin joo. K-rauvasta ku lähin kävin tankkaamasa auton ja ajoin kotija. Kotona ihimettelin että ku ovi lukosa, aattelin että Elemalle on emäntä menny.
Sisällä huomasin Sokosen alennusliput, sillo tuli hoppu. En mää tahallani sua unohtanu sinne Sokokselle.

-Justiinsa joo, hajamielisyys huipussaan. Eiköhän mennä kahavin keittoon.



tiistai 13. toukokuuta 2014

Hajamielisyyttä osa1

Saimilla ja Severillä oli tievosa kaupunkipäivä. Se tiesi sitä, että hyvisä ajoin aamukahavin jäläkeen tehtiin tarkistusta tarvelistaan ja lisättiin jos jotaki näytti listalta puuttuvan.
Saimi oli varannu ajan kampaajallekkin, samalla reissullahan tuola käväsee. Tunteroinen sielä on tavallisesti aikaa tuhuraantunu, tukalle ei muuta tehä ku leikattaan.Vuosikausiin hän ei oo siihen väriä laittanu, eikä tekokiharoitakkaan ottanu, niitä kun hänen tukassaan on ihan luonnostaan. Tarvi ku pikkasen kostuttaa hiuksia niin jopas on latvat somasti kikkuralla.
Severillä oli asijaa Kolehmaisen korijaamolle ja K-rauvasa piti käyvä. Oli tullu luvanneeksi Saimille että korijaa pihakiikun repsottavat osat, siihen tarvii muutamia isompia pultteja ja rautamaalia. Mahtaneekohan sopivaa sävyä löytyä.

Severi meni jo pihalle hakkeen Pösyä autotallista, Saimin laitellesa kaulahuiviaan oikijaan asentoon.
Severi perruutti tottuneesti Pösön ulos tallista, ajo sen talon lähelle portaan päähän, ettei emännän tarvi montaa askelta kävellä autoon päästäkseen. Saimin käveleminen ku ollu taas pikkasen huonompaa parin päivän aikana.
Severi laittaa ration auki josta tullee joku ajankohtais ohojelma ilimaston muutoksesta, ei jaksa kuunnella, vaihtaa kanavaa. Toiselta kanavalta tullee kivan kuulosta musiikkia, sen Severi jättää soimaan.
Tovin saa Severi ootella, ehtii jo vähä tuskastuakkin, että mihinkähän se emäntä taas jäi.
Samasapa Saimi jo tulleeki ovesta tyytyväisen näkösenä, sulukee oven ja astellee alas portaita kohti autua. Severille nousee hymy suupieleen seuratessaan emännän tulua; - on se vaan vieläki niin nätti.

Severi on juuri nostamasa kytkintä lähtiäkseen ajamaan ku Saimi tokasee.
- No ny se jäi, en muistanu ottaa laukkua mukkaan, eihän mulla oo rahhaa millä maksaa kampaamokäyntiä eikä ostoksia.
-Hoh hoijaa, hajamielisyys huipussaan.
Severi vaitaa vaihteen vappaalle, jättää auton käyntiin ja sannoo hakevansa laukun, ettei Saimin tarvinnu kipijöittenn jalakojensa kans eestakasi rampata. Saimi kiitteli mielessään auttavaisesta miehestään.

- Aja minut ensin sinne kampaajalle, sielä mennee suunnilleen tunti, tuu sitte hakkeen.
Ajo-ohojeet oli annettu ja niin sitä lähettiin aijaa köröttelleen kaupunkia kohti.
Eihän heillä mahoton matka sinne ollu, reilu kakskymmentä kilsaa. Tuttu reitti ajella eikä ollu kiirettä.
Severi jättää Saimin kampaajalle ja ajaa sieltä Kolehmaiselle.
Kolehmaisella Severi saa asijansa hoijettua, juttua riittää monenlaista joten tunteroinen mennee ihan huomaamatta siinä puhellesa.
-Jaa, se on lähettävä hakkeen emäntä kampaajalta, jotta pääsee ruokaostokia tekemään.
- Muista kehua uutta kampausta, sannoo Kolehmainen miesten erotesa.

Kampaamon eesä ei oo tillaa mihin auton vois parkkeerata, Severi päättää aijaa vähä kauemmas ja ootella sielä Saimia. Eipä tarvi kauvaa ootella ku Saimi jo tullee uuven tukkansa kans.
-No sehän on hieno, sannoo Severi muistaen Kolehmaisen neuvon.
Saimi mulukasee mut ei puhu mittään, tuumii vaan mielessään että mikäs tuolle ukolle ny tullu ku ihan kehuja jakelee.
- Sinne Sokoksellekos sää sitte meet?
- No sinne, ruokaostokset on seuraavat mitä teen, muitapa asijoita mulla ei sitte ookkaan.
Seleviäkkö tunnisa vai menneekö kauemmin?
- Taatusti selevijän, eikä meekkään tuntia, enhän mää ny koko kauppaa meinaa tyhyjentää.
-Mää meen käymään sielä K-rauvasa ja tuun sitte hakkeen.

Saimi jätetään Sokokselle ja Severi ajelee K-rautaan. K-rauvasa on monia uutuustuotteita ja hyviä tarijouksia monista tavaroista. Severi löytää tarvittavat pultit, sopivan sävystä maalia ei taho löytyä. Severi päättää ostaa isomman määrän maalia, joka on lähes alakuperäsen sävystä. Samallan tuota maalaa kaikki kiikun metalliosat ku maalaamaan alakaa. Toivottvasti sävy on emännänki mieleen.
Kassalle tullessaan Severin ostoskärrysä on pari multasäkkiä, iso keraaminen kukkaruukku, se piti ostaa ku oli tarijouksesa ja kutakuinkin saman värinen kiikun maalin kans. Maalipurkki, pultit, rillihiiliä ja kasteluletkuun uus sumutinosa. Miehetkö ei heräteostoksia muka teksis? ?

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivän aamuna

Äitienpäivän aamuna mulle tuotiin kakkua.
Täytteenä siinä makijaa hillua
kermavaahtua ja pikkasen kreemiä.
Kanneksi  kakku sai sokerimassaa
tälläpä herkkulla aamun jaksaa.
Kahestaan sängysä kahavit nautittiin
hupsista, lähes puolet kakusta haukattiin.
Kokilla on hyppysissään kakun teko taito
ei unohutnu kahavista maito.
Lahajakassi oli yllätys suuri 
sieltä löyty Kupilka ja
teleskooppitikkuja
ennää ei tarvi mehtästä
koivurisuja katkua.
Kiitos kokki!

lauantai 10. toukokuuta 2014

Kessää ootellaan vaikka lunta sattaakin

Kovin on viileetä ollu tällä viikolla. Tänä aamuna taivas perin harmaa ja lunta sattaa tihhuuttaa.
Hyvä toisaalta että ny sattaa eikä juhannuksena.
Kessää aatellen tein pikkulilkoille kesäksi pitsiset asusteet.
 Kolomivuotiaalle virkkasin mekon puuvillalangasta.

 Isolle siskolle kudoin pitsipuseron.
Pitsikuvijon mallikerta on jaollinen viijellä silimukalla; 1-4 kerrokset 3oikeen,2 nurin.
Viijes kerros;* langankierto, 3 yhteen, langankierto, 2 n,*  kerros loppuun. 
Näitä toistettaan, 4 kerrosta 3o,2n, ja * langankierto, 3 yhteen, langankierto, 2 n,*
 Yläosa tehtiin kaarrokkeena, hihojen kohat joustinneuleella.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Sama malli

Löysin uuven kivan korttimallin jota käytin
näisä korteisa.
 Ystävän synttärikortin koristelin pienillä silikkikukkasilla.

 Pienen pojan kortisa leijuu ilimapallot.
 Äitin kortin kukkaset ja teksit leikkelin lehistä.
Ristipistotyö kirjottu pellavakankaalle,
 kiinnitin sen korttiin punasilla ristipistoilla.
Sydämet ja tekstin ompelin ensin sydänkuivjioiseen kartonkiin,
 jonka jäläkeen liimasin sen korttiin.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kevätruno

Vappaana virtaa joen juoksu,
ilimasa tuntuu kevvään tuoksu.
Räkättirastas lentää ja räksyttää
västäräkille viestittää,
-jokos pesäpaikkasi löysit?

Vielä on nurmikenttä värittömän ankee,
lämpö auringon siihen lankee 
ja herättää uinuvan maan.
Päivien päästä nousee korret ja kukat kauniit,
joen penkalle kylyvettään kaskinauriit,
ja istutettaan pottu.





perjantai 2. toukokuuta 2014

Simahillo

Simahillon valamistus

Ensimmäisenä hommana hajetaan varastosta tai kellarista kolomenkymmen litran vetonen maitopänikkä. Tarkistettaan pänikän puhtaus, pestään mikäli kaipaa pesemistä.
Sen jäläkeen laitettaan kymmenen litran kattilla täyteen vettä, nostettaan kattila hellalle ja kuumennettaan vesi lähes kiehumapisteeseen.
Sillä aikaa ku vesi kuumennee, pestään kolome aika isokokosta appelsiinia sekä kuus sitruunaa.
Täsä vaiheesa viimmestään joutuu penkomaan lootia, että löytäs kuorimapuukon. Ellei moista puukkua löyvy, tai ei ees omista semmosta, voi kuorimisen suorittaa vaikka morapuukolla. Muista varua sormias!

Appelsiinien ja sitruunoitten pintakuoret kuorittaan ohuelti ja laitettaan pänikkään.
Valakonen kuorikerros otetaan pois ja heitettään roskiin.
Hedelmälihat viipaloijaan ohkasiksi siivuiksi ja lisätään kuorien joukkoon.

Vesi ku alakaa olla riittävän kuumaa, tyhyjennettään kolomen fariinisokeripussin sisältö veen sekkaan. Sekotettaan hyvin että sokerit sullaa kunnolla, ja kaajettaan vesisokeriliuvos pänikkään.
Lisätään vettä kakskymmentä litraa ja reilu kilo tavallista sokeria.
Tarkistettaan maku ja lämpötila. Jos on liijan kylymää, lisätään kiehuvaa vettä jotta nesteestä tullee sopivan lämmintä. Käjenlämpönen on hyvä, sillo ei hiiva ainakaan pala.
Nesteen joukkoon lisätään kolome reilua teelusikallista kuivahiivaa.
Pänikän kansi kiinni ja annetaan ässehtiä, siis käyvä kolome vuorokautta jotta hillomössöön saahaan sopiva ässeys.
Kolomen päivän jäläkeen simasta siivilöijään appelsiinit, sitruunat ja niitten kuoret talteen. Hillon tevon ensimmäinen vaihe on ohi ja ny alakaa hillon tevosa toinen eli hillostamisvaihe.
Kuoret leikotaan saksilla pieniksi palasiksi ja laitettaan kattilaan, johon lisätään vielä ne appelsiinit ja sitruunat.
Sauvasekottimen säilytyspaikasta hajetaan sauvasekotin, jolla soseutettaan kuoret, appelsiinit ja sitruunat yhtenäiseksi epämääräsen näköseksi mössöksi. Mössön joukkoon lisätään puoli kilua hillosokeria.
Kattila siirrettään hellalle ja mössöä keitettään viistoista minnuuttia välillä vähä sekotellen.
Valamis hillo purkitettaan lasipurkkeihin ja säilytettään viilijäsä paikasa. Näin on saatu valamistettua makosa hillo monneen tarpeeseen.

torstai 1. toukokuuta 2014

Vappuylläri

Eilen illalla ku mentiin nukkummaan, niin sannoin kokille, että miten tuon kattovalasimen kuvijot on nuin tummat  ja erilaiset?
Makkarin katosa on semmonen lasinen plavontivalasin, misä on jotaki kiemuraisia kuvijoita.
Jotaki outua siinä valasimesa oli. Mietin siinä maatessani että heijastuuko pöytävalasimesta valo jotenki erilailla ku aikasemmin, vai mikähän täsä ny oikeen mättää. Kokki oli lähes hilijaa, pikkusen hymähti kirijan lukemisensa lomasta, mut ei kommentoinu sen kummemmin asijaa.
En minäkään alakanu asijaa pitempään pohtimmaan, laiton silimät kiinni ja alon nukkuun.

Aamulla ku heräsin, osu silimät taas siihen kattovalasimmeen. Kahtoin sitä, sanon kokille, että tuo valasin on jotenki outo.
Kahtoin uuvestaan valasinta, hieron silimiäni, ravistelin päätäni, että näänköhän mää ny ihan väärin. Valasinhan on ihan eri värinen ja kuvitoki ihan toisenlaiset mitä ennen ollu.
Tuli ihan hassu tunne ja olo, ihan semmonen että heittääkö mun ajatus ny häränpyllyä... Onkokaan tuo valasin ollu joskus toisenlainen? Kumallinen olotila, ku ei oo oikeen varma onko se ollu tuommonen, vai onko se ollu erilainen.

Kokki tuumas, että onko tuosa ny mittään erilaista, eikö se oo aina ollu tuommonen?
* piti pokkansa ja nauraa hihitti mielessään*

-No ei oo, ihan eri värinen tuo lasi, ja kuvitoki on toisenlaiset. Aikasemmin siinä oli kirkkaampi lasi, ja ku valot oli päällä nii valasimesta näki oman kuvansa. Mistä tuon oot hommannu?

Kokilta pääsi nauru.
-Aattelinki että kauvankohan kestää ennenku hoksaat valasimen vaihtunneen. Kyllä oli illalla naurusa pitelemistä ku ääneen ihimettelit miten erilaiselle valasin näyttää. Heh, heh, hee..

Ihan mukava ylläri oli.
Eellisestä valamisesta oli nimittään lasi menny halaki, eikä ollu ollenkaan varmaan miten pitkään se olis katonrajasa pysyny. Hyvä juttu ku ny on uus, ehijä valasin katosa. -Vaikka siinä onkin outo väri ja kummallisia kuvijoita.

Oikeen mukavaa vappupäivää!

Olkitähtiä ja piparitaloja

Loojan pohojalta löyty pussillinen olokia. Niistäpä väätelin tähtejä. Tähti on aika iso, sakarasta sakaraan 60 cm. Viime vuonna tein yhen ja...