Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2010.

Tahdon

Kuva
Tännään on se päivä, kun 30 vuotta sitte sanoin tahdon, käytiin vihkiminen suorittaan maistraatis, hääjuhula pijettiin sitte myöhemmin. Olihan se, olise kaikki uutta ja ihimeellistä, rakkautta, sitä se oli......on vielä tänäänkin. Tahdon...tahdon...
Hääpäivän kunniaksi, lahjaksi sain kirijan. Kokki ihan ite teheny, kirijottanu, koonnu ja kuvannu. Tekstit on osasta ihan suoraan kirijeistä kopioutuja, joita seurusteluaikana kirjotteli. Tosi hieno, ihana ja mukava muisto, siitäpä sitä saa jääläkipolovetkin lueskella miten mummo ja pappa toisensa löytäneet.
Täytekaakun leipasin eilen, eikai sitä juhulia oo iliman kaakkua.
Illalla vielä kaiken kukkuraksi ja kunniaksi ihimiset ammuskellee raketteja. Meilläki yks paketti, sain kokin ostammaan sen , ku aattelin että on tää sellanen päivä että sen kunniaksi. Ei nimittäin oo ollu meijän perinne raketteja ammuskella. Nyt ku ollaan koko sakki koolla, aateltiin että tehhään poikkeus. Tuo järven ranta on oikeen hyvä paikka siihen touhuun. Sinne heleppo m…

Jatkuu se..pakkanen...

Kuva
" Onnellisuus merkitsee sitä, että osaat iloita yksinkertaisista asioita. "
                                                                       -Tu Lung-


Pakkenen tekee kepposia.
Eilen aamulla ku kokki lähti laittaan romoosteria hetkeksi aikaa hyrräämään, että ehtis hetken aikaa pörisemmään, ennen ku liikkeelle lähetään. Meijän ku piti mennä lentokentälle poikaa ja miniää vastaan, koneen tuli olla vähä ennen puolta yhtä kentällä.
Roomsteri oli yön ollu roikan nokasa, mut kovin hilijanen oli se hyrähys minkä päästi. Akku oli tyhyjä, ihan turha oli yrittää tartata ku ei se kertakaikkiaan jaksanu pyörähyttää sitä käyntiin. Siinäpä sitä mietittiin että mitähän tehstäs keskellä korpee.
Soitettiin jo vanhemmalle pojalle, että joko he ovat lähteneet, että ottaa akkulaturin mukkaan. Olisivat joskus kahen aikaan mökillä nii saahaan sitte roomsterille virtaa. Harmitti vähä ku nuorempi pari joutus kentällä oottaa kyytiä...oiskohan mittään muuta keinoo päästä aikanaan liikkeelle.

Pakkanen

Kuva
 
 

Joulun jälkeistä elämää :)

Kuva
No niin, yks joulu onnellisesti ohitte. Onnistuhan se ankkapaistiki, heh heh hee.. tarkemmin paketin tuoteselostetta ku lujettiin, nii seleviski että syötiin hanhen rintaa eikä mittään ankkaa.  Noh, kerrankos sitä ihiminen erehtyy. Mutta hyvvää sitä tuli ku ankkapaistin ohojeella se laitettiin. Minä maustin ja laiton lihan uuiin, kokki valamisti kastikkeen. Lisäksi hauvutettiin uunisa kasvislohkoja, jotka olin ennen uuniin laittamista antanu muhia puolisen tuntia maustesekotuksesa, johon olin laittanu, oliiviölijyä, intialaista maustetta, chiliä, suolaa, currya. Laiton kasvikset uunipellille, jotta ne saa hyvän ruskituspinnan, välillä muistaa sekotella. Ohojeen mukkaan, hanhen uunisa olo aika oli 10-15 minnuuttia, ku sen pitäs jäähä sisältä hieman punertavaksi, no niise kyllä jäiki, vähä liijanki palijo. En tykänny, mut kokki tykkäs. Mää kääräsin toisen rintapalasen takasin folioon ja laiton jälkilämpöön sen vielä muhimaan parikytä minnuuttia, paremman makusta kun liha oli kunnolla kypsyn…

On aika hiljentyä joulun viettoon

Kuva
Rauhaisaa ja levollista Joulua!

Tännään siivotaan ja touhutaan....huommena alakaa joulu :)

Kuva
Siitähän se aamu alako ku käärin matot  rullalle ja heitin ulos parvekkeen kaiteelle tuulettuun. Lastalla vaan keräsin pölyt kassaan , kätevän kevyttä jos vertaa siihen että ois alakanu imuroimaan. Seuraava vaihe oli kiertää pöyvät, taulut, ym.. paikat siivousliinan kans, sitte vaan moppi heilummaan ja kappas...asunto olikin siivottu. Matot saa olla ulukona iltapäivään asti, pakkanen nitistää pöpöt , tullee ihana raikas tuoksu ku tuo ne sisälle.

  Iltapäivällä taijan keitellä vähä pottuja, ku aatletiin  tehä aatoksi pottusallaattia. Eilen illalla kahtelin netistä ankan paisto  ohojettakin, ku kokki oli ostanu ankan, että jos siitä jouluksi laitettas. Kerta se ensimäinenkin ku ankkapaistia laittaa. :)

Keltasia rusinoita piti ostaa, ei tuu muuten joulu :)
Kokki on joisaki asioisa ehoton, ku meinas olla rusinat hukasa, sanon että jos tälle joulua tehtäsiin sekametelisoppa. Ei käy, sano hän, keltasia rusinoita ne pittää olla. Ei kai siinä ois auttanu muu ku kiertää kaupungin kaikki kaupat e…

Aamua!

Kuva
Kahtoin aamulla pakkasmittaria...-21...voi rähmä, taasko se kiristyy...pakko ettiä taas se pipo jostaki
 * toivottavasti ei ala kiristää*
On muutes hämärää, tosi hämärää tähän aikaan aamusta, ku täsä ikkunasta ulos kahtelen, mut siihenki asijaan tuli selitys, miks on näin hämärää. Tännään on vuojen lyhin ja pimein päivä! Jaaaa....tunti vai kaks lyhyee,,,mihin ne tunnit häviää...22 tunnin päivä...??*wirn*

Joulun jäläkeen päivä on kuulemma kukon askelleen verran pitempi, kuullu joskus sanottavan.
Palijoko sitte on kukon askel? * miettii*
Meillä oli aikoinaan kanoja ja kukkoki, ku muistelen sen tepastelemista, nii ei se kyllä kovin pitkiä askelia ottanu, mut niilläki askelilla pääsi etteenpäin.
Eihän se askel oo ku jottain  4-6 cm,  sen jollakin konstin ajakasi muuttaa, nii mahtaskohan olla kahen silimänräppäyksen verran aikaa ?? Eli ei se kovin palijo pitene, mut pitenee kuitennii. :)

Mutta vielä ei oo joulu ohi, vaan se on tulosa, joten iloitaan ja nautitaan tästäki päivästä!

Mukavaa joulun o…

Limppuja...limppuja ja joulumusiikkia

Kuva
Limppujen vääntämisen lomassa kiva kuunnella hyvä joulumusiikkia
Kuva

Mäkisä

Kuva
Kävinpähän pitkästä, pitkästä aikaa  Mäkisä syyömäsä tuplajuustohampurilaisen, * on jääny hieman vähemmälle käyminen, syy ilimennee kuhan lujet etteenpäin. *  Olin yhen ystävän kans laittelemasa joulujuttua srk,n tilosa ja meille tuliki viijen maisa senverran  näläkä, tuumattiin että ny voitas käyvä josaki syömäsä. Mietittiin mikä paikka ois semmonen misä vois äkkiä kävästä , päävyttiin että mennään Mäkkiin jos ei oo kauheesti sielä porukkaa, ei ollu. No siihe saakka meniki kaikki ihan ok, ku sain sen tillaamani hampurilaisen etteeni. Kaks kertaa ehin purasemmaan ku tajusin että no taas...taas ne on lämmittänneet tään hampparin siten että on keskeltä ihan kivi kova, ei sentäs mustana, kuten kerran oli.
No minähän otin hampparin kätteen ja kävelin kassalle saman klopin tykö jolta aikasemmin olin sen tilannu. Näytin sitä hälle ja sanon, että on sitte päässy pikkkusen niinku kovan laiseksi ja tökkäsin sormella hampparia.  Kassakloppi tökkäs kans ja totes, " ovat lämittänneet tätä liik…

Pikku herkkuja

Kuva
Innostu värkkäämään kreemillä täytettyjä pikku herkkuja.

Mummeli innostu leipommaan

Kuva
Kun koriviin kantautu ääni, että tekis mieli joululimppua, nii eikai siiinä muu auttanu ku käytiin kaupasa ja  ostettiin litra piimää ja hiivan palanen, kaiken muun ostosten lisäksi. Kotia tulin, nii laiton taikinan nousemmaan , vähä kiireellä piti hutasta, että ehin kolomeksi likkaa hakkeen koulusta, mut ehtipähän taikina sillä aikaa hyvin nousta. Ensin pyöritin kolome palleroo ja ne nousemmaan pellille, sitte ku ne kutakuinki valamista tavaraa uuniin laitettavaksi, pyörittelin toiset kolome. Piimäsiirappivellillä voitelin ennen uuniin laittoo ja  vielä toisen kerran ku otin uunista, aika herkullisen näkönen pintahan nuihin tuli. Kokin limppu piti halakasta ja kahtua miten se on paistunu. Nimittäin, ku olin viimmestä palleroa pyörittelemäsä, kokki tuli siihen sekaamaan aprikoosien, rusinoitten, mantelilastujen, taateleitten kans, silippus niitä leivontapöyvälle ja sano että vaivaa ne sinne taikinan sekkaan nii katotaa mikä siitä tullee. Että semmoset ohojeet ne mun kokilla. :) Hyvä t…

Olijesta väännettyä

Kuva
Suomalaiseen käsityöhistorijaan kuulunee kaiketi yhtenä osana erilaiset olokityöt, erityisesti ne ovat joulunajan koristeita, mikä ettei olijesta voija tehä muutaki, mut eiköhän se tunnetuin oo tuo himmeli, joka niin monen tuvan kattohirrestä on entisvanahaanki roikkunu. Yhtä tunnettuja taitaa olla olokipukit, tontut, enkelit, tähet ja tietysti ehkä vielä vanahempaa " taijetta" taiavat olla olokipatjat . * jokkaisesa patjasa makkaajansa persauksen jäjäki...wirn*
Mutta onpa siinä oma hommasa tehä tuollanenki himmeli. Olijet kannattaa olla mahollisimman palijo saman vahavusia, sillo lopputuloksesta tullee kaunein. Ihte en kaupan olijista oikeen tykkää ku ne tahtoo olla iha liijan vahavoja, pieniä osia ku joutuu leikkan nii niistä tulle aika " pökkelömäisiä" ku vahavuutta on liika..Tuohon himmeliin sain ihan kunnon olokilyhteen, voi mahoton mikä sitä sotkua mikä siitä tuli ku kypyppärisä alon lyhettä puhistamaan. * muistellee sitä pölyn määrää mikä siitä kuivasta rukki…

Voi yöhh...ei kiva ei..

Herätä yöllä yhen aikaan tunteeseen että sisuskalut  meinaa tulla pihalle, pahinvointia, mahhaa kiertää, koitat siinä makkoilla kaikes rauhas, kuitenki saat vaihtaa vähänväliä asentua, kun mahasa tunne että ellet kohta lähe pöntölle, nii pääset siivouspuuhiin. Juoksutti se nelijä kertää hyyskäs, kolomesti sai tyhyjätä sisuksiaan suun kautta, yöhh. Mut onneksi rauhottu parin tunnin sisällä että sain vielä nukutuksikin muutaman tunnin.
Koko päivänhän tuo on mahhaa kippeenä pitäny ja palelee ihan tajuttomasti.

Aamusella kävin pari tuntia olleen hatlijana siskonlikan poijanvesselille, sielä meni ihan hyvin, ei ollu kovin huono olo, vaikken suuhuni uskaltanu laittaa muutaku vettä ja mehua.

Kotia tulin kävellen, hrrr..pikkasen varpaita alako paleleen ku -20 pakkasta. Kotona laiton jalakakylyvyn ja uitin hetkan aikaa varpaitani sielä, sehän teki teräää, alako veri kiertään mukavasti.
Sitte kokin kans tirsoille ja unta palloon. En tienny misä välisä kokki hävis, mut ite ku heräsin , kahtoin kello…

Sunnuntai, lepopäivä, pyhä

Kuva
Meillä kotona sunnuntaita sanottiin aina pyhäksi, joka oli päivä, jollon ei ois saanu tehä niinku mittään semmosia askareita tai hommia mitä arkisin tehtiin. Tietysti pakolliset hommat piti tehä , kuten mielläki käyvä navetalla karija hoitamasa, tai mikä se sitte kenelläki se toimeentulo mahto olla, eihän semmosta voi jättää pyhänäkkään tekemättä.
Mutta muut hommat kyllä siirty automaattisesti arkipäiviin. Olihan se siinä mielesä mukavaa ku sai olla jouten, kakarana sitä aina keksi jotaki touhua, vaikka muistan mää kyllä, että aika pitkävetteisiäki pyhiä oli joskus talavisin, jos ulukona kova pakkanen eikä pystyny mennä ulos aikaasa kuluttaan.
Pyhä aamusin telekusta kuulu aina jumalanpalavelus, pyhä oli päivä jollon saatettiin käyvä kyläsä mummulasa, tai josaki muitten sukulaisten tykönä. Mukavia oli reissut vähä kauemmas kyllään, ku sai auton kyytiä. :) * miten pienestä olikaan lapsen mieli hyvänä* Kyläsä käynnisä sekin mukavaa, kun tietystä kyläpaikasta tiesi jo etukätteen että talon …

Jopas se taasen...

Pakkaspoika, tai kuka tuon tietää vaikka oiskin  ukko  :), pahalla päälläkö mahtanee olla ku otti ja alako kiristään tuota ilima-allaa melekosesti, meijän mittari näytti -19 aamulla klo 8 aikoihin.
 Aamusella kuitennii roomsteri pörähti ihan heleposti käyntiin ja oli nii mukava laskee takamuksensa penkille ku se ei ollu ihan jääkalikka, kun noisa nykyautoisa on semmonen hienous keksitty ku penkinlämmitin. Sen jos laittaa suuremmalle teholle, nii eipä palijo muuta ehi, ku aijjaa pihasta toiseen risteykseen, niin alakaapi olla semmoset tuntumat istumalihasten osalta että kuumottas. Jos ei heti siinä vaiheesa hoksaa pienentää tehoja, saattaapi tulla hikinen tunne. :)  Eikä aina hoksaakkaan, ku sitähän pittää liikennettä seurata silimätarkkana jottei aijaa pölähytä päin punasia, tai varua niitä pyöräilijöitä, jokka ei oo vielä oppineet sitä, että joka paikasa suojatietä ei saa ylittää ajamalla.

 Ne muutes on ihan älyttömiä ajajia semmoset, jotka tulla pyyhältää vauhilla vaan suojatielle, ei…

Toimii se

Tuosa yks päivä ku aukasin konneen ja käväsin pankinluukulla, hokasin että tilille oli ilmaantunu ihan ylimääräsiä euroja, joku oli saanu sydämelleen muistaa meitä.
Ja vääjäämättömästi nousi mieleen lupaus..." ettikää ensin Jumalan valtakuntaa nii kaikki muu, sen ohesa teille annetaan." Eipä siinä voinu muutaku laittaa kätöset ristiin ja kiittää Iskää huolenpiosta. Eikä tuo ollu ensimmäinen kerta elämäsä ku tommosta tapahtuu...vuosien varrella niitä ollu monen, monen, monta kertaa. Yks vähä hupaneki juttu sattu kerran. Olimma yhesä tilaisuuvesa kokin kans, ( kokki = rakas mieheni, hänestä kun puhun käytän edellä mainittua nimeä ) niin, tilasuuven loppupuolella oli tullut yks mies kokin juttusille ja siinä jutellessa oli antanu kokille käjestään jonku paperitupon. No sehän palijastu myöhemmin että siinä oli rahhaa. Eikä se vielä mittään, mutta ku samasen miehen vaimo , tuli samasa tilasuuvesa mun tykö, että ku Herra on hälle puhunu tälläsestä asijasta, että mun tulis antaa sulle…

Sehän rupes kukkimaan!

Kuva
Lahajaksi saatu rylliksen sipuli,  laiton sen tuosa lokakuun lopulla multaan ja ny se jo kukkii. Meillä niin lämmintä että alako jo kukkimaan, oishan sitä kukinta-aikaa saanu siirrettyä lähemmäs jouluun ku ois vaan viittiny, laiska oon en viittiny alakaa sitä eestaas viileesen kuskaileen, jollon se ois kukkinu huomattavasti myöhemmin,  mutta eipä mittään, ilahuttaahan tuo silimää kummasti. !

Uutta ja ihimeellistä!

No on sitä aikoihin eletty ku mummelinkin piti alakaa tämmöstä kirijottelu juttua tekkeen, sitä en tiijä sanua miten ussein tänne tätä tekstiä saan aikaseksi, mut kai sitä jottain vaihtuvuutta pittää olla, tai plokin pitäminen loppuu perin lyhyveen.