Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

Kuukausi lopusa.. palijokos on kulutettu...

Kuva
No niin. Kuukausi alakaa olla aikalailla lopusa. Tälle iltaa ei oo ennään kaupasa käyntiä joten voijaan tehä loppuveto siitä, miten meijän elä osta mittään kuukausi oikeen menikään.
Puolen kuun maisa väliaikatiejotuksesa oli kulutussaldoa 47, 59 ja sitä on parin viikon aikana pikkusen tullu lissää. Kolomentoista päivän aikana on kulutusta ollu  88,79 eurua. Ojalan laskuopin mukkaan ku räknätään nuo kaks summaa yhteen niin kuukauven kulutukseksi saahaan 136, 38 eurua. Se summa meni ruokaan.

Päivää kohti tuo tekkee 4,86, jaetaan vielä kahtia, mikä tekkee 2,43 per lärvi, joten aika vähällä pärijää.
Tiijä vaikka jatkettas hommaa maaliskuulla.
Tällä systeemillähän sitä vois alakaa elä osta mittään säästäjäksi. :)
Mulla alako talaviloma, joten taijan pittää viikon lommaa plokistaki, jos maltan. :)

Mukavaa maaliskuuta!




Mökki ja kartano

Olipa kerran kartanon rouva, joka asui rikkaasti ja hienosti komijasa kartanossaan. Hänellä oli hienoja ja upeita päivällisiä joita hän järjesteli ystävilleen. Hänen ystäväpiirinsä tunsivat ja tiesivät hänen olevan anteliaskin kunhan vaan kohde mihin hän varojaan lahajoitti, oli hänen mielestään riittävän hyvä.

Kartanon rouvan pihapiirisä oli pienen pieni mökki, jossa asusti hänen palavelijansa. Palvelijalla ei ollut paljoakaan ommaisuutta ja hän oli hyvin vaatimaton. Työnsä hän teki todella hyvin, minkä vuoksi rouva saattoi joskus jopa lausua kiitokset ja antaa päivälliseltä ylijääneitä pullan kannikkoita ekstrapalkaksi. Muuten rouva piti häntä hieman vähäpätöisenä ja mitättömänä.

Palavelijan terveys alako reistailemmaan, hän sairastui ja kuoli.
Joitakin aikoja myöhemmin tuli kartanon rouvankin aika siirtyä muille maille autuaille.
Taivaaseen tultuaan hänen seuraansa liittyi enkeli, joka johatti rouvan tämän asumuksena luokse. Enkeli kertoi että jokkaiselle on oma asumus missä saa as…

Mitäs on poppanasta, nauhasta ja langoista tehty...

Kuva
Poppanakutteesta virkattu kassi. Kassista oli alunperin tarkotus tehä yksvärinen, mut se alako näyttään pikkusen ykstoikkoselle. Nauhalaatikosta löysin tuollasta tummansinistä kaarinauhaa. Virkkasin siitä koristeraitoja muutamien kerrosten vällein. Nauha anto väriä ja teki pinnasta eläväisen.
 Poijalle tein harmajat lapin kinttaat. Näitä tehesä en kiertäny lankoja värien vaihtuesa, kuten tein valakosisa kinttaisa. Kovin hyvin ei kuvista nää eroa, mut valakosisa kuivo on hieman koholla, ku taas harmajisa pinta on tasasempi.

Pari sukkaparia lappilaisella kuvijoraijotuksella.

Pikkuherkkuja

Kuva
Kuiva-ainekaappia vähä tyhyjemmäksi.
Tekasin pari pellillistä kaura-pähkinä-rusinakakkuja.
Huommena on suomi-ruotti ottelu. Eipähän tarvi kynsiä järsiä ku on jotaki pikku purtavvaa.
Jännittää kai suaki miten suomipoika pärijää?

Piristävä päivän alaku

Tää päivä alako oikeen mukavasti. Aamulla kahtoin mittariin niin näytti -3, mikä tietää sitä että räpäskäkeliä ei ainakaan tälle päivää pitäs tulla.
Kokki keitteli hyvät aamukahavit. Paistettiin molemmille isot läytyt aamupalaksi ja kahtottiin Poutiaisen pujottelua. Eka lasku ku oli laskettu, pakkasin uimavaatteet ja lähin uimahallille.
Kylläpä oli mukava alotus päivään, piristävä ja voimaannuttava.

Mukavaa ja piristävvää päivää sullekki!

Väliaikatietoja, elä osta mittään kuukauvelle...

Kuukausi alakaa olla puolesa välisä joten on aika vähä syynätä misä mennään. Me päätettiin kokin kans että laskelmaan otetaan mukkaan vain ruokamenot. Liijan laaja-alaseksi menis, jos alakas laskemmaan kaikista muista menoista mitä tekkee kuukautta kohti. Ne muut menot jääköön ulukopuolelle, vaikka kyllä niitäki on ny ollu harviaisen vähän.

Kuukauven alusta saakka ollaan laitettu kuitit talteen. Kokki laski ne yhteen ja tulokseksi tuli, nelijäkytseittemän eurua ja viiskytyheksän senttiä viijentoista päivän aikana. Päivää kohti se tekkee, kolome eurua ja seittemäntoista senttiä.
Aika hyvin.

Ainu hörvähys sattu kokille. Hän oli yks päivä kaupasa, eikä ollu päässy kookoskermahyllyn ohi, ottamatta muutammaa purkkia mukkaansa. Noh, ei ny mikkään suuren suuri menoerä kuitenkaan. Summa vähennettään hänen viikkorahastaan. :)

Kuukautta jälijellä kolometoista päivää, katotaan miltä tilanne näyttää sen jäläkeen.


Hau hau Haukkujat

Kuva
Meijän kojin Valioyksilöitten kenneli Vuosien varrella meille on kottiutunu mukava koiraperhe. Täsä on pieni esittely heistä.
 Roope: Pieni sisupussi, joka pienen kokonsa takia ei koskaan päässy osallistummaan koirakilipailuihin. Rufuksen mielipuuhaa pentuna oli aamutossujen raahaaminen paikasta toiseen. Turha oli kenenkään yrittää piilottaa aamutossuja, ellei laittanu niitä kannelliseen puulaatikkoon, mistä Rufuksen oli mahotonta saaha niitä hampaisiinsa. Roope on ihan tavallinen kotikoira jota kaikki rakastavat ja hellivät.
Helmeri: Kuten kuvastakin näkkee Helmerin lempipaikka on iso, pehemiä lepotuoli. Helmerin erikoisuus on siinä että se juo kahavia. Erityisesti tykkä Zoegasta, eikä oikeen suostu enään muuta juomaankaan. Kulta Katriinaa jos tarijoo, murahtellee, nostaa kuononsa siihen malliin, että vie pois tuollanen litku. Helmeri on vanha vetokoira. Sen paikka oli toisesa parisa johtoparin jäläkeen.Vaikka Helmeri on luonteeltaan rauhallinen, joutu se kerran tappeluun ärhäkkäämmän…

Kilipailun huumaa

Kuin moni mahto kahtua olymppialaisten avajaiset. Täytyy sanua, että mielettömän upeet kisa systeemit ovat venäjällä teheneet. Avajaisten shou oli sitä luokkaa, että seuraavien kisojen järijestäjät joutuu melekosen lujille päästäkseen sammaan.
Onhan se jokkaiselle kilipailijalle ihan ainutlaatunen hetki ja tillaisuus olla edustamasa maataan.
Parhaansahan sielä jokkainen tekkee se on varma. Aina kuitenkaan suoritukset eivät mee ihan nappiin, kuten Roope Tonterille kävi slopestyle-finaalisa. Harmittaahan se, ku on tsempannu itteensä siihen että mitalin sais. Kelle tahansa se on kova paikka selevitä pettymyksestä.

Naisten hiihosa Saarinen oli kuiten viijes, ei kovin kaukana ollu ronssista.
 Norijalaiset on tosi vahavoilla viestiä aatellen, tosi kova haaste muille joukkueille.
Hiihtokisoisaki saattaa sattua haavereita.
Ohan niitä nähty kaatumisia ja kompuroimisia, sauvojen katkiamisia, joskus jopa joku keskeyttänytki koko homman. Kuitenki kaikkien kissaan lähtijöitten ensisijainen ajatus …

Poppanakutteesta virkattu matto

Kuva
Reilu viikko sitte rupesin leikkommaan vanahoja lakanoita poppanakutteeksi. Tähän mattoon sain tuhottua lähes kokonaan tuplalevijän mustan aluslakanan ja saman kokosen vaalijansinisen pussilakanan.
Maton halakasija on 124 senttiä.

Viikot on menny paremmin lorviesa ja käsitöitä tehesä. Parannellu itteeni, toipuen umpparileikkaukseta joka tehtiin pari viikkua sitte. Hyvin on leikkaushaava parantunu, ei oo tarvinnu tälle viikkoo kipulääkkeitäkkään ottaa ollenkaan. Viikon päästä saa mennä töihin, joten siihen saakka täsä oleskellaan, pyöritellään sukkapuikkoja, linksutellaan saksia ja heilutellaan virkkuukoukkua. Kaiken muun kivan lisäksi vähä ulukoillaan, nauttien ihanista talavipäivistä.

Siunausta päivääsi!

Elä osta mittään kuukausi

Viime viikolla käytiin kokin kans Prismasa.
Kokilla oli yks ostos mitä lähti hakkeen, mää lähin kauppaan muuten vaan seuraneitiksi, tai rouvahan mää oon.
- Kahothan ku appelsiinit on halapoja, reilu kilo kassiin ja menoksi.
- Olikohan pellavarouhe ja soijarouhekki vähisä, otanpa tuosta paketit.
Aikamma kierrettiin hyllyjen välisä, kassajonnoon ku päästiin nii korriin oli kertyny yhtä sun toista.

Juttelimma autosa kotimatkalla, että mitä sitä taas ostettiin ku lähes tyhyjä kassi makso reilu viiskyt eurua.
Suunniteltiin, että seuraava kuukausi, eli tää alakanu helemikuu me pijetään 'elä osta mittään kuukautena'.
Kokkeillaan varsin vaan, että miten vähällä sitä pärijätään. Mittään ei osteta ellei oo tosi pakkotilanne. Ei haaskata rahhaa mihinkään vaan pihistettään ihan kunnolla.

 Se mitä jääkaappiin on ennen tätä 'elä osta mittään kokkeilua' kertyny, niitä syyvään niin kauvan ku riittää.
Sitte tyhyjätään kuiva-ainekaappeja ja pakastinta. Tehhään sapuskat sitä sun tätä tyy…

Kahton sua.

Kahton sua. Puhut innostuneesti ja lempeästi. Huomaamattasi, välillä pyörittelet sormillasi sormusta vasemman käjen nimettömäsä, se hymyilyttää mua.
Kahton sua. Pitelet sylissäs pienintä mukelua. Silimistäs loistaa valtava hellyys, mukelon antaessa sulle hampaattoman hymynsä.
 Kahton sua. Nukut aika levollisesti, vaikka heräsinkin kesken unien,  pitämääsi pieneen konserttiin. Naamalles on ilimaantunu pieniä uurteita, sinäkin vanhenet. Silmäluomesi liikahtaa ja nykii, untako näet? Kerro se aamulla jos vielä muistat.
Kahton sua. Vallaton hymy ja nauru remahtaa ku kerrot juttuja värittäen niitä huumorintajullasi, jota lähestulukookaan kaikki eivät ymmärtänneet.
Kahton sua. Ny on hieman kulumat kurtusa, ääni tiukka, silimät viiruna. Sililmänräppäyksen verran  ehtii huomata että ny kiukuttaa, pistää vihaksi. Joskus sentään tuollastaki näkkee.
Kahton sua. Sää oot komija. Huomaat, kahtot takasi. Tuo hymy ja silimänpilike, ne säilyvät vuojesta toiseen.