torstai 28. marraskuuta 2019

Lusikoiden muodonmuutos


Vanahoista lusikoista löytyy tosi hienoja kukkakoristeellisia varsia. Vääntämällä varsi lusikkapesän päälle, syntyy kiva riipus. Ketju on kätevä pujottaa varren lenkistä.
Messinkisestä sokerilusikasta synty hauska riipus. Lusikan malli muistuttaa hieman simpukkaa.


Pari palakoriipusta.


Kaks kukkasormusta...
Vielä on jokunen lusikka vääntämättä, vaan taijampa jättää ne oottelemmaan seuraavaa lusikan vääntö innostusta.

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Lusikkakoruja


Siitäpä on jokunen kuukausi aikaa  ku oon lusikoita väännelly. Viikolla niitä tuli pyöriteltyä usijampia. Meillä kävi yövieras jolle esittelin korujani, nin hän innostu niistä kovasti ja tilas joitan koruja.
Molemmin puolin hiotut, kukkavarrella koristellut korvikset ja riipus, oli vieraan toivomus.
Korvikset Daavidin tähellä mennee myyntiin juutalaistyön hyväksi.
Tämä riipus on ihan vahinko. Alon vääntään lusikasta sormusta. Hyvin meni siihen asti, että sain varren käännettyä pesän yli kunnes hokasin, että varsi onki liijan lyhy. Eihän se ylettyny ollenkaan kiertymmään pesän alakautta ympäri, niin että varresta ois syntyny rengas. Tuli pilakalu, ei muutaku roskiin. No ei hätiä mitiä. Aikani vartta vääntelin ja puristelin niin sain sen kiertymmään tuohon malliin. Ihan ku rehellinen oon, niin omasta mielestä tästä tuli yks nätteimmistä riipuksista mitä oon teheny. Pilalle menneestä voi tulla hyväki.
 Tuli tuosta pilakalusta mieleen, että niihän se on meijän ihimistenki kans. Ihimisen elämä  voi olla perin monella tappaa rikkonainen. Sisimmän on saattanu haavottaa joku toinen ihimien, tai ihte on teheny semmosia valintoja elämässään jotka aiheuttaa sen, että tuntee olevansa pilakalu. 
Siihen olotillaan ei tarvi jäähä. 
" Tulukaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut niin minä annan teille levon", sano Jeesus josaki puhheessaan. Siinä on rikkonaiselle, epäonnistunneelle, pilakaluksi ihtensä tuntevalle ihimiselle tie eheyteen. Jumalan armo ja rakkaus parantaa ja voimaannuttaa ahistunneen sisimmän. Hänen henkensä on kuin kaikuluotain joka pääsee syvälle ihimisen sydämeen, näkkee ja tietää mitä tekua me ollaan. Sempä takia kykenee meitä myös auttammaan.
Halutessas voit tilata koruja laittamalla postia osotteeseen pikkumaru@gmail.com

Oikeen mukavaa ja lepposaa sunnuntaita!

tiistai 19. marraskuuta 2019

Lukemista

En tiijä kuin monella on semmonen tapa, että hyyskäsä ollessaan tykkää lueskella.
Vaarilla se tapa on ollu siitä saakka ku yhteen mentiin. Toisinnaan on nelijä, viiski kirijaa pinosa joita hän lukkee vuoron perrään. Olipa meillä kerran yhesä hyyskäsä kirijahyllyki. :)

Mää oon ollu aina vähä hijas lukemaan, mutta joskus löytyy mielenkiintonen kirija, että sen jaksaa lukia läpi. Tämä kirija oli semmonen, mun hyyskä lukukirija.

 

Keijo Leppänen on kirijottanu kirijan Kurja Hurskaus ( Päivä 2001 ) Kirija on siitä kiva lukia, että siinä on lyhkäsiä juttuja, joten hyvin ehtii yhellä istunnolla pääsemmään jutun loppuun.

Mies on tuuminu hengellisen elämän aluetta vissiin pitemmän aikaa, ja on saanu koottua kokemastaan, näkemästään ja kuulemastaan ihan mukavan kokonaisuuen.

Kirija herätti ajatuksia ja anto miettimisen aihetta.

Tätä peukutan.





keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Sananvapaus, Räsänen, sananvapaus, Räsänen

Viime viikkojen otsikoisa on Pirjo Räsäsen nimi tainnu näkyä usijammasti ku kymmenen kertaa.
Onhan tuo aika eriskummallinen juttu, että tuollasesta asijasta tuli rikostutkinta, ja että ne vielä vihtivät penkua vuosia vanahat jutut esille. Empä muista nähäneeni enkä kuulleeni, että maailmallakkaan ois vastaavanlaista tapahtummaa ollu, että raamatun siteraamisesta joutuu jepareitten juttusille.

No joo, tottahan se tietysti on, että se raamatun kohta jonka Päivi laitto julukisesti näkösälle, on sellanen, että se herättää herkästi ärtymystä.
Mutta jos ajatellaan asijaa ihan oikijasti, siis siltä kantilta, että raamattu on sama meille kaikille.
Raamatun teksti ei vanahene, eikä se muutu sen mukkaan miten me ihimiset itekukanenki siitä ajatellaan. Jos niin olis, sillohan Sanalla ei ois mittään virkaa.
Sehän ei kykenis tekemään sitä minkä takia se on lähetetty ja annettu.
Sana ei oo kenenkään ihimisen muutettavisa, sen arvovalta on ja pyssyy, ijänkaikkisesta ijänkaikkiseen.
Jokkainen joka lukkee raamattua, lukkee sitä omasta elämäntilanteesta käsin.Tehhään omia teolookisia päätelmiä ja saatettaan pittää niitä jopa enemmän oikioina kuin ite sannaa. Senhän ny tietää, että semmonen systeemi ei kauvas kanna vaan homma kussee niin sanotusti kintuille.

Kyllähän kristityksi ihtiään nimittävän elämästä täytys näkyä se mihin hän uskoo. Uskon tullee perustua raamatun oppiin.
Ja jos syntikysymystä ruvetaan tarkemmin syynäämään, niin eiköhän se loppupelisä oo niin, että yksikkään meistä ei puhtain paperein selevijä.
Ensisijaisestihan synti on sitä, että ihiminen ei usko Jeesuksen lunastustyöhän, se on synnin juuri ja erottaa ihimisen Jumalasta. Kaikki muu synti mitä voijaan silimin nähä, korvin kuulla ja sekin mitä ei voija, on seurausta synnin juuresta. Yhtälailla ku huoraaminen, valehteleminen, väärän tojistuksen antaminen on syntiä, niin on myös ahaneus, katkeruus ja vihan pito.
Ihiminen on meleko ovela pimittämmään ja piilottammaan asijoita ihteltään ja toisilta, heleposti unohtaa sen, että on yks joka tietää ja näkkee kaiken, ajatuksetki.

Mitä täsä tilanteesa voijaan tehä?

En keksi muuta kuin sen, että nyt on aika rukkoilla. Rukkoillaan niitten ihimisten puolesta jotka ovat tuosa rikostutkinnasa tavalla tai toisella osallisena.
Niin hyvä juttu kuin on se, että kerätään adresseilla taustatukea Räsäselle, tai, että lähettäs mielenosotus kävelylle kertommaan mitä mieltä asijasta ollaan, voijaan yhteisellä rukkousrintamalla vaikuttaa siihen maailmaan misä ratkasut tapahtuu. Rukkoillaan suomen kansan puolesta. Rukkoillaan päättäjien puolesta, jotta he ossais tehä viisaita ratkasuja eiväkkä joutus häpijästä painammaan päätään.
Rukkouksen kautta tapahtuu asijoita siinä maailmasa mitä me ei nähä, hengenmaailmasa.
Rukkous on sellanen tykki joka toimii vielä nykki.




sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Amppeli

Sain joku kuukausi sitte juorun varsia ja ne on kasvanu joutuin. Kukkapurkki on ollu keittiösä ikkunan eesä olevalla pöyvällä,  osa varsista on jo niin pitkiä, että roikkuvat purkin reunojen yli.
Juoru pittää saaha roikkummaan ja sitä varten tarvin amppelin.

Löysin lankakorista valakosta lankaa, jottaian ontelolangan tyylistä mut ei niin paksua kuitenkaan. Siitäpä kokkeilin värkätä amppelin.
Ensin meinasin tehä amppelin virkkaamalla mut sitte aattelin kokkeilla solomeilla sen. Noh... tulihan siihen solomuja ja lenkkejä ja amppeli pyssyy kasasa mutta mikkään nappisuoritus siitä ei tullu.

Sen huomasin, että tämmöselle hoppuhousulle solomeileminen on oikeen hyvvää reeniä.
Saahakseen siistiä ja tasasta jäläkiä pittää malttaa tehä solomut rauhasa, mitata ja tarkistaa, että lenkeistä tullee yhtä pitkiä jne..

Joten eipä muuta ku solomeilemmaan...



Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...