maanantai 31. elokuuta 2015

Sukat

Piipahin yks päivä Lankaterapian sivulla osotteessa http://lankaterapiaa.blogspot.fi
Sivulta löytyy monenlaisia neulontatöitä ja ennen kaikkea sukkia. Ihania kivoja malleja ja vinkki mistä nuo mallit voi löytää. Niinpä vaari kirijastosa käyvessään toi mulle kyseisen kirijan, olipa löytäny vielä toisenkin saman tekijän kirijan ja toi molemmat. Sukkien tekijä Cookie A on teheny selekijät ohojeet malleista.
Suloisimmat Sukat kiriijan viimenen malli oli semmonen mihin ihastuin heti. Sukkapuikot esille ja penkomaan lankalootaa jos löytys sopivan ohkasta lankaa. Muutama pikku kerä löyty kirijavaa lankaa. Saattaa olla vähä liijan paksua, tuumin ittekseni, mutta kokkeillaan. 
Sukan malli on Kai-mei, pitsikuvioraita alakaa kantapäästä ja kulukee vinosti jalakapöyvän yli kärkeen.
Tosi mielenkiintosta oli kutua ku tekotapa on uus. Raijallinen lanka ei oo paras mahollinen tämmösiin sukkiin, yksvärisestä langasta tehtynä kuvijot erottus  paremmin.
Mallli ei ollu mitenkään monimutkanen ja se jäi heleposti mieleen. Ainut mikä ens alakuun tahto unohtua oli kavennukset, jotka piti muistaa tehä tietysä kohtaa. Tavallisesti ku on tottunu kaventammaan aina kantapääkiilan kohalla, niin ny kavennuksia tehtiin koko ajan, ku kuvijon toisella reunaa tehtiin lisäyksiä. Seuraavat sukat ossaan tehä melekeen ulukomuistista.

Kirijoisa olevat mallit on tehty tosi ohkasista langoista. Puikkojen koko vaihtellee 2,25 - 2,5 välillä. Silimukkaluvut on siten aika suuret. Ihte tein sukat nallelangan vahavusesta langasta, puikot kokoa 3 ja mallin koko S. Varresta tuli hieman turhan löysä mut kyllä ne jalasa pyssyy. 
Ohkasesta langasta kutominen on hieman hittaampaa ja työläämpää, vaan mihinpä sitä kiire ois valamiisa maailmasa.

lauantai 29. elokuuta 2015

Romantiikan hytinöitä

- vaari kirijottaa ny -

Romantiikan hytinöitä

Pimenevä elokuun ilta kuun valolla kuorutettuna saa hempiäksi jopa suomalaisen miehen. Varsinki jos muistojen varastosta löytyy jotaki minkä voi yhistää nykyhetkeen. Ja nytpä löyty semmosta.
Se oli kauan aikaa sitte se elokuun ilta. Huomasin, että kuu loistaa möllötti taivaalla erikoisen kirkkaasti. Pysäytin auton ja houkuttelin silloisen tyttöystävän (tuon mummelin) ulos autosta tielle kuuta kattomaan. Puoli tuntia aikasemmin oli justiinsa sovittu, että huomenisa mennään ostaan kihilasormukset. Voiko uskua, että ei siinä tuota tyttöä halatesa tarvinu miettiä, että mitenhä tästä sais romanttisen hetken aikaseksi?
Sitä minä vaan, että kyllä meijän ukkojen, pitkään frouviemme kans naimisisa olleitten, on syytä miettiä, että miten vieläki sais aikaseksi sen romanttisen hetken. Ihan hyvä se olis jos sais vielä aikaan 'elokuisen-lämpimän-syyskesän-kuutamoillan-halaus' -tunneryöpyn tyylisiä hetkiä ainakin jonku kerran vuojesa. Ettei ne semmosten tunteijen mahollisuuvet puolin ja toisin ihan unohtus. Ne on kuiten ihan luvallisia ja mukavia tunteita molemmille.

Tuosa päivällä huomasin tämän 'elokuun-lämpimän-kuutamo-illan-halaus' mahollisuuksien olevan käymäsä vähhiin. Tunne kipunoitti sen verran, että työpäivän päätteeksi ajoin ruokakauppaan ja ostin jäätelöpaketin sillä ajatuksella, että onhan se mukava yhesä mummelin kans sitä illalla syyvä. Istuttas niisä olohuoneen sinisisä leputuoleisa ja lusikoitas jäätelöä yhesä.
Siinä ruokakaupasa ei ny ollu oikein hyvvää kukkavalikoimaa, niin piti vielä aijaa toiseen kauppaan sen vuoksi. Olisitpa nähny kuinka keskittynneesti kävelin sielä sen kohtuu suuren kukkaosaston hyllyjen välisä ja arvioin kukkien sopivuutta tähän elokuiseen iltaan. Hypistelin sitä ja tätä sorttia. Ruusukimput oli vähä keppoosia ja krysanteemikiput liian arkisia. Mehikasvejakin oli ja olishan ne jotenkin sopineet, mutta... Anopinkieliä oli laitettu piikkisten kaktusten kans samoihin purkkeihin ja se nyt vähä hymyilytti. Orkkideoja oli iso pöyvällinen eri värisiä ja niistä tiesin frouvan tykkäävän.
Plarasin koko pöyvällisen läpi nostellen niitä näytille ja lopulta valittin sen josa oli valakonen pohojaväri kukasa ja vähä semmosta vivolettia.
  Frouva tykkää vivoletista. Katoin vielä ettei kaikki kukat oo ihan auki ja nuppujaki on vielä. Otin semmosen ja maksoin kassalla.
Vettä satoi melekeen kaatamalla ku ajoin kotia. Kuutamosta ei taivaalla ollu merkkiäkään. Autosa lämpömittari näytti 11,5 astetta ulukolämpötilaksi.
Frouva katto kukkaa ja sano heti, että onpa kauniin värinen kukka. Se tuntu mukavalta. Sitte ehotin, että otatko jäätelöä ja otti se. Laitoin lasikuppiin kummalleki oman annoksen ja sitte me istuttiin niisä sinisisä toppatuoleisa ja lusikoitiin yhesä meleko annokset, me vanaha aviopari. Ulukona oli ihan pimijää. Ei paistanu kuu, ei.   
Tästä ei ny ennään puutu ku se halaus ja kuutamo niin sitte romantiikan ainekset olis kasasa. Sen halauksen vielä voin järijestää tälle illalle, mutta jääkö se tunnelattaus ny siitä kuutamosta kiinni? Saapa nähä. 

perjantai 28. elokuuta 2015

TIEDOTE !

Huomio, huomio!
Plokisa tapahtuu vähä muutoksia.
Tähän saakka oon kirijottanu jutut ihte,
mutta jatkosa niitä kirijottellee 
joskus myös vaari. 
 

torstai 27. elokuuta 2015

Pieniä rasijoita

Varsinaista näpertämistä, mutta mukavaa ku ei tarvi työkseen tehä.
Sydänrasijasa tainnu olla suklaata ja pienisä tulitikkuja.
Rasijoihin on kiva piilottaa jotaki pikkusia yllätyksiä.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Virkattu tunika pyörijöistä paloista

Lomareissulla sattu yhesä kaupasa silimiin pyörijöistä paloista virkattu tunika.  Myyjältä sain luvan ottaa tunikasta kuvan, että muistan vielä kotonaki miltä tunikan tulis näyttää. Päätin nimittään jo kaupasa että tuollasen kyllä virkkaan ihtelleni, oli se niin hauskan näkönen.
Menihän siihen muutama tunti miettiesä ja tuumaillesa millasen pyörylän mihinki kohtaan laittaa.
Lankavarastosta löyty siniset, valakonen ja beige langat. Ruskijat langat ostin kirpparilta, viherijän Prismasta.
Pyörylät on virkattu kiinteillä silimukoilla ja pylyväillä. Ihan simppelillä tyylillä kuin patalappua virkkais.
Ideana mulla oli alusa, että kaikki palat ois erilaisia. Mulle iski vähä laiskuus ja mielikuvituksen puute joten samalla mallilla vaan, niin pääsin helepolla. :)
 Ihan tyytyväinen olin lopputulokseen ku sain tään valamiiksi. Patalapputunika tästä tuli.


torstai 20. elokuuta 2015

Mustikoita

Eilen käytiin kokin ja poijan kans mustikasa. Paikka paikoin oli tosi hyvin ja yllätyin ettei ne ennään niin raakoja ollukkaan mitä oletin. Keräsin melekeen ämpärillisen. Kokki kierteli soita ja löyti litran verran hilloja. Poikaki sai mustikoita muutaman litran haukien narraamisen lomasa.
 Ny aamulla ku rupesin marijoja perkkaamaan huomasin, että palijo on semmosta marijaa joukosa joitten toinen puoli on russahtanu ja ruskehtava. Semmosia haaliskoja väriltään ja epämuodostunneita.
Reilun litran sain heittää niitä roskiin.
Mustikoista osa pääty mustikkakookospiirakaan.
 
Loput mustikat keitin hillojen kans hilloksi. 
 

tiistai 18. elokuuta 2015

Ääni

Kuulen äänesi,
kuiskauksesi hilijasen,
joka erottuu särmikkäitten ja riitasten
äänten sekamelskan keskellä
majesteellisena, arvokkaana.
Kuiskauksen,
jonka sävy on hellä,
 rakastava ja suorapuheinen.

Puhut sanoja,
sanoja jotka ovat kuin
miekan pistoja tunkeutuessaan
tajuntaani ja sydämeeni.
En tahtos niitä kuulla,
ne satuttaa.
En tahtos kuulla tottuutta,
vaan juosta pois 
ja olla kuulematta.

Kuitenki jään.
Kuiskauksessasi on jotaki
mikä saa sydämeni avautummaan
ja kääntymään puoleesi.
Äänesi on niin lempeä,
rakkautta täynnä,
sanot sen olevan mua varten.

Kuulen äänesi,
kuiskauksesi hilijasen
jota kuunnellessani 
alan tajuammaan,
ettei mua tuomita.
Vaan haluat mun näkevän 
tottuuven ihtestäni,
vaikka se tekkeeki kipijää.
Mua ei tuomita
vaan saan nousta ja
alottaa alusta
uutena luomuksena.



lauantai 15. elokuuta 2015

Sanat

Eilen töisä ollesa satuin kuulemmaan eka kerran tään Juhan uuven biisin. Tuli heti sellanen tunne, että taas on syntyny sellanen laulu mikä jää ihimisten mieliin ja sydämiin. Jos laulua pitäs jotenki kuvvailla nii se on kannustava, rohkaseva, elämän myönteinen. Laulusta huokuu toivo.
Juhan laulun jäläkeen ratiosta kuulu toisenlainen biisi jonka sanat johtivat ihimisen tuijottaan ommaan ihteensä. Piehtaroimaan ihtesäälisä, itkemmään yksinäisyyesä katkeria kyyneleitä tuijottaen toivottomana toivottommaan tulevaisuuteen. Jäin miettimmään biisien erilaisuutta. Ero oli kuin päivällä ja yöllä.
Miten suuri merkitys onkaan sanoilla. Mitä lauluntekijät haluavat biiseillään viestittää?
 Kyllä tämän päivän ihimiset kaipaavat kuulla sanoja jotka tuovat lohtua ja toivoa heijän elämäänsä. Sanoja, joissa olisi sellasta voimaa mikä toisi toivoa toivottomalle, iloa ilottomalle, rauhaa rauhattomalle.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Hilla & hauki

Eilen iltapäivällä lähettiin poijan kans, mihinkäs muualle ku suolle. Sehän on hillajahtiaika parahimmillaan ja niitä paikka paikoin on ihan hyvinki.
Päivähän oli lämmin ja aurinkoinen, mutta suolle ajellesa alako kertymmään taivaanrantaan sen näköstä pilivilinnaa, että tiijä vaikka saahaan vielä vettä niskaamma.
Suolle oli matkaa joku kymmenen kilsaa, poika toimi kartanlukijana ja anto ohojeita mihin suuntaan kuvrit kääntyy. Kuvitteli kai äiteensä olevan rallikuski.

Eka suo jolla käytiin löyty pienen vaaran takkaa.
- Tuosta tienviitasta pittää aijaa vielä pari sattaa metriä ja sitte käännytään vasemmalle, sen tien pääsä pitäs löytyä suo. Tie kapeni ja keskellä tietä kasvo ruohoua melekeen koko matkan. Vaaran päällä kallioitten keskellä oli meheviä mustikkapuskia. Joisaki varvuisa niin palijo marijaa että varvut taipu maahan päin.
Jos ei lähempää kotua mustikkaa löyvy niin tiijämpä mistä löytyy.
Eka rasijallisen olin saanu lähes täyteen hilloja ku alako ripsimmään vettä. Hetkesähän sitä sato jo ihan reilusti. Oli niin hyvä marijapaikka, etten malttanu ihan heti lähtiä ja jättää marijoja vaan vesisatteesa riipasin puoli rasijallista. Sitte piti lähtiä ku alako paita tuntummaan märiältä.

Ajeltiin vaaralta vähä isommalle tielle ja käännyttiin kohti järven rantaa. Poika meinas että jos hän kävis vähä kaloja narraamasa, mää voisin sillä aikaa poimia hilloja. Vesisajekki loppu siihen mennesä ku olimma lähellä järven rantaa. Poijalla oli kalastusvälineittensä joukosa kahaluusaappaat ja -housut. Vallan mainiot keksinnöt. Poijan laittaisa housuja jalakaansa kysyn että jos saisin lainata saappaita, nehän suojaa hyvin ku mehtä on satteen jäliltä märkä.
Järven rannan metikko näytti ensin olevan ihan mustikka mehtää. Kävin vähä kiertelleen ja kahtelleen miltä rantarytteikkö vaikuttaa, kannattaako sinne lähtiä rasijoitten kans ollenkaan. Parin sajan metrin päästä rytteikkö muuttu ja tuli vastaan suo ja hilloja. Sellanen paikka mistä näki, että täälä ei oo kukkaan käyny.
Äkkiä takasi autolle hakkeen rasijoita. Huusin poijalle välillä, että marijoja löytyy, vaan hän oli ehtiny kahalata äänen kantamattomiin. Sen verran korvesaki oltiin, että kännykäsä ei ollu riittävästi pykäliä, ei sillä ollu kuuluvuutta mihinkään. Sain siis poimia yksin ja hyvin sainkin hilloja siltä alueelta.
Reppu jäi autoon, vain suolla minlla oli vain kaks rasijaa mukana. Ne ku tuli täyteen oli pakko lähtiä autolle hakkeen uusia rasijoita. Auton luona vähä tankkasin kahen pullan verran ja muutama kulaus greippi limua. Ja taas mentiin.
Vesisaje pysyi pois koko sen ajan ku olin suolla. Kovin laaja ei ollu se alue misä marijoja oli, eikä siinä kovin kauvaa menny ku olin posunnu alueen ristiin rastiin.

Autolle ku menin niin poikakin tuli haukiensa kans. Oli saanu kolome vonkaletta narrattua.
Puhisti ne siinä rannalla ja laitto kylymälaukkuun joka oli auton peräkontisa.
Kello alako olla yheksäsä ku jatkettiin matkaa. Poijalla oli kalastusinto päällä, päätettiin poiketa vielä toisen järven rannalle. Minähän lähin taas kahtelleen rantaa olisko hilloja. Mut tällä kertaa ranta oli täysin heinittynyttä, ei näkyny ees hillanlehtiäkään, saatikka hilloja.
Palasin autolle ja kohta siihen tuli poikakin. Haukia oli ny jo yhteennsä seittämän, pari meleko suurtakin oli poika kiskonu kuivalle maalle.
Puolilta öin tultiin kotija ja voi vaan sanua, että olipa mukava reissu, poijan ja äiteen laatuaikaa.


lauantai 8. elokuuta 2015

Päivän ostos: Magic Bell

Viime kesänä jäi kesäkukat ostamatta ja meinaspa käyvä tänä vuonna samallalailla. Vaan eipä käynykkään.
Käytiin naapurimaan puolella ostoksilla Ikeasa ja Coopisa. Coopiin ku mennee sisälle niin ensimmäisenä vastaan tullee hedelmä- ja kukkaosastot. Kukkaosaston kylymäkaapin eesä laattialla oli korkeita kukkia, kukkavarsi lähes 70 cm korkia. Latvasa on kellomaisia kukkia pienisä ryppäisä. Isolla paketisa luki kukan nimi "Magic Bell".
Meille ihan outo kukka, ei oo ikupäivänä tullu tuollasta vastaan.
Kukan lehet on nahkeat ja laji kuuluu ituehtisten heimoon, eli on sukua tutulle Tulilatvalle.
Wikipedian kautta löysin suomenkielisen nimen, Sulkaitulehti. Kyllä Magic Bell kuulostaa palijon jännemmälle ja hienommalle. Paketin ohojeitten mukkaan kukkaa tarvii kastella pari kertaa kuusa joten luulis olevan heleppohoitonen.
Kukat on hienot. Vaalijanvihertävien kellojen kantaosasa vivahtaa lilan eri sävyjä. Kellon auvetesa sisältä tullee näkyviin punertavat kapiakärkiset lehet. Täytyy sanua että oli onnistunu ostos. Hyväsä lykysä saattaa kukkia vielä ens kesänäki.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Itikoitten syöttinnä

Eilen innostuin lähtemmään suolle kahteleen löytyskö hilloja. Sanovat niitä olevan paikka paikoin meleko hyvinkin. Pakkasin reppuun muutaman rasijan, eväsleivät, kahavipullon ja vesipullon. Tietysti piti ottaa myös hyttysmyrkky ja verkkotakki joka on tosi kätevä. Viime vuonna käytin takkia eka kerran ja tykästyin siihen, se suojaa tosi hyvin. Mukava senkin puoleen että takin alle riittää t-paita jos sää on  riittävän lämmin.
Eilen tuli hiki ku oli pitkähihanen paita.

Suon reunaan oli muutaman kilsan ajomatka. Tie oli melekosta kolikärrytietä, kuoppa kuopan viereseä. Varmaan kesän runsaat vesisatteet osaltaan syynä tien huonoon kuntoon. Mulla oli muistisa seittemän vuojen takanen hillapaikka josta sillon löyty monen monta rasijallista hilloja. Siihenpä paikkaan aattelin nytkin mennä.  Ku muutaman kilsan olin ajanu, niin etteen ilimesty auto, joka ajella hyrryytteli perin hilijasta vauhtia. Ihan selevästi kahteli sopivaa paikkaa mihin autonsa jättää.
Ajelin  auton peräsä jonku matkaa ja harmikseni huomasin että auto pysähty just siihen mihin ihte olin aatellu jättää auton. En kehannu pysähtyä samalle paikalle, vaan jatkon matkaa pari sattaa metriä ja pysähyin seuraavan mutkan taa. Peräkontisa oli saappaat jotka vaihon jalakaani. Vejin verkkotakin päälle, sitasin huivin päähän ja lotrasin hyttysmyrkkyä kämmenselekiin ja niskaan. Reppu selekään, auto lukkoon, auvvaimet taskuun, tarkistus että kännykkä on taskusa ja eiku menoksi.

Tieltä ku laskeentu mehtän puolelle oli eesä risukkua ja rytteikkyä jonka läpi piti posuta, että pääsi suon laitaan. Eesä näytti olevan suonlämpäre, joka oli keskeltä niin vetinen, että turha oli yrittää lähtiä menemään siitä yli. Suon reunoilla kasvo kuusen- ja männynnärreitä, semmonsta pienosta metikon alakua. Hillanlehtiä oli joka puolella ja alakopa  niitä marijojakin olemaan ku keskemmälle metikkoo menin. Itikoita oli kans. Inisivät ja pörräsivät verkkotakin pinnasa vaan eipä ne siitä läpi päässy. Ainut suojaton kohta oli naama. Olihan verkkotakisa huppu mut en viittyny sitä laittaa. Se on jotenki niin hankala pijettävä. Ois kannattanu laittaa.  Kerron myöhemmin miksi.

Puolet suota olin kiertäny ku litran rasija oli täynnä. Mielestäni se oli sen verran hyvä saavutus eka hillareissupäivänä, että päätin pittää kahavipaussin. Nousin pienen kallion päälle ja löysin sopivan kiven jakkaraksi. Siinäpä oli mukava hetki leppuutta selekää ja antaa tuulen puhallella hiet ohtalta. Onneksi tuuli, pysy itikat vähä kauempana ja sai juua kahavin rauhasa.
On se niin rentouttavvaa ja nautinnollista istua luonnon keskellä kuunnellen luonnon ääniä.
Pienen tauvon jäläkeen jatkoin matkaa ja keräilin hilloja mitä etteen sattu tulemaan. Ei ollu mitenkään erityisen hyvvää paikkaa missään kohtaa. Marija sielä, toinen täälä mut niistäki ajan kans kerty toinen rasijallinen. Hassua miten maasto tuntuu muuttuvan ku sielä liikkuu. Olin saanu toisen rasijan melekeen täyteen ja tuumailin että ois aika alakaa suunnistaan autua kohti.
 Kahtelin suota ja tuumin, että mistähän kohtaa mää alotin poimimisen, jotta ossaisin suunnilleen oikijasta kohtaa mennä takasin tielle. Metikko ku näytti joka kohasta samanlaiselta. Pölijä olin ku en ollu laittanu mittään merkkiä puuhun sille kohtaa mistä olin lähteny, ny ois ollu heleppo suunnistaa sitä kohti.
 Vaan eipä se tie kovin kaukana voinu olla ku välillä kuulu autojen ääniä, joten suunnistin sinne suuntaan mistä ääniä kuulu. Samanlaista risukkua ja rytteikkyä tuli etteen mitä oli autolta lähtiesä, joten tien täyty olla aika vieresä. Olihan se. Nousin tielle ja toivoin etten ois kovin kaukana autosta. Eipä auttanu muu ku lähtiä lompsimmaan autua kohti. Saappaat hölsky kävellesä, olinkohan vahingosa ottanu kokin saappaat.

Vajaa sata metriä sain kävellä, seuraavan mutkan takkaa näky jo Roomsterin sininen keula. Aika hyvin onnistu suunnistus. Hiki, mahoton hiki vaikkei hellekeli ollukkaan. Äkkiä kotija ja suihkuun.
Ku tulin suihkusta tukka märkänä, kokki sano että johan ovat itikat pistelleet. Mää olin vähä ihimeissäni että miten niin? Kokki nauro ja sano että kahtoppa peiliin, ohtas on reijitetty aika hyvin molemmin ohimoita.
Voi mahton. Kulumakarvojen yläpuolella meni epämääränen jono pieniä reikiä ja patteja. Huivin reunan alapuolelta oli itikat löytäneet oikeen makosan paikan nipistellä, en ollu muistanu laittaa hyttysmyrkkyä ohtaan. Ois kannattanu laittaa huppu.

maanantai 3. elokuuta 2015

Unikonsiemennisu

Jo ensimmäisellä Unkari-reissulla käyvesä kokki tykästy unikonsiemennissuun. Sitä sai lähes kaikista pikku leipomoista mitä katujen  varsilla sattu etteen tulemaan.
Unikonsiemennisua näytti olevan ainaki kahella eri tavalla tehtyä. Eka tapa, josta kokki tykkäs erityisesti oli tehty lähes tavallisseen pullataikinaan. Nisu oli leivottu pitkäki pötköksi kuin kääretortturulla, josta sai ostaa palasen. Myynnisä oli myös yksittäisiä kirrenisuja, niistä kokki ei kauheesti piitannu. Maku on kuulemma erilainen mitä pötkönisusa.
Toinen tapa oli se, että taikinana oli käytetty lehtevvää voitaikinnaa tai filotaikinnaa. Taikina oli paistettuna niin hötystä ja murenevvaa että syyesä nisun palanen tahto hajota hyppysiin. Lehtitaikinasta tehty  nisu oli myös rasvasempaa ja ihan eri makunen kuulemma.

Tuota ihanaa siemenherkkua hän jäi kaipaamaan, oiii jospa sitä sais kotonaki!
Siihenpä löyty ratkasu. Unkarisa löyvettiin yhestä kaupasta unikonsiemeniä joita ostettiin pari pussia ja päätettiin, että kokkeillaan tehä nisua ihte.
Heleppohan näistä oli täyte tehä. Pussillissen tarvi lisätä vain 6-8 ruokalusikallista maitua ja täyte on valamista levitettäväksi taikinalevylle.
Täyte ei näytä koivin herkulliselta värinsä puolesta eikä se oo kovin makijaakaan. Siementen joukkoon oli kaiketi lisätty hieman tomusokeria tai jotaki muuta jauhomaista makeutusainetta. Ei selevinny tuoteselosteesta ku seloste oli vaan unkariksi ja saksaksi kirijotettu.
Tein kaks taikinnaa, tavallisen nisutaikinan ja glutteenittoman. Pitihän mun itekki saaha maistaa tuota mönijää, onko se niin hyyvvää mitä kokki sannoo sen olevan.
Kokille leivon pitkän nisupötkön, ihtelle pikkusia kierrenisuja. Unikonsiemenet oli aika hauskan makusia nisun sisällä, ehkä sais olla täyte hitusen makijampaa...mulle. Kokki taas tykkäs just sen takia ku nisu ei oo liijan makijaa. Makuasijat on makuasijoita. Seuraavaan täytteeseen taijan lorahuttaa joukkoon vähä hunajaa. :)
Kokki selas nettiä ja löysi sieltä ohojeita. Nisu on perinteinen Unkarilainen jäläkiruoka nimeltään Bejgli.
http://thehungariangirl.com/2012/11/17/hungarian-poppy-seed-walnut-rolls/
http://www.keittotaito.com/bejgli.html

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Sana sunnuntaille

Sävyisä sydän on ruumiin elämä,
mutta luulevaisuus on mätä luissa.
Joka vaivaista sortaa, se herjaa
hänen Luojaansa
mutta se häntä kunnioittaa, joka
köyhää armahtaa.
Jumalaton sortuu omaan pahuutensa,
mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
Ymmärtäväisen sydämeen ottaa
majansa viisaus
ja tyhmien keskellä se  itsensä
tiettäväksi tekee.
Vanhurskaus kansan korottaa,
mutta synti on kansakuntien häpeä.
Taitava palvelija saa kuninkaan suosion,
mutta kunnoton hänen vihansa.
PS. 14:  32 - 35


Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...