keskiviikko 5. elokuuta 2015

Itikoitten syöttinnä

Eilen innostuin lähtemmään suolle kahteleen löytyskö hilloja. Sanovat niitä olevan paikka paikoin meleko hyvinkin. Pakkasin reppuun muutaman rasijan, eväsleivät, kahavipullon ja vesipullon. Tietysti piti ottaa myös hyttysmyrkky ja verkkotakki joka on tosi kätevä. Viime vuonna käytin takkia eka kerran ja tykästyin siihen, se suojaa tosi hyvin. Mukava senkin puoleen että takin alle riittää t-paita jos sää on  riittävän lämmin.
Eilen tuli hiki ku oli pitkähihanen paita.

Suon reunaan oli muutaman kilsan ajomatka. Tie oli melekosta kolikärrytietä, kuoppa kuopan viereseä. Varmaan kesän runsaat vesisatteet osaltaan syynä tien huonoon kuntoon. Mulla oli muistisa seittemän vuojen takanen hillapaikka josta sillon löyty monen monta rasijallista hilloja. Siihenpä paikkaan aattelin nytkin mennä.  Ku muutaman kilsan olin ajanu, niin etteen ilimesty auto, joka ajella hyrryytteli perin hilijasta vauhtia. Ihan selevästi kahteli sopivaa paikkaa mihin autonsa jättää.
Ajelin  auton peräsä jonku matkaa ja harmikseni huomasin että auto pysähty just siihen mihin ihte olin aatellu jättää auton. En kehannu pysähtyä samalle paikalle, vaan jatkon matkaa pari sattaa metriä ja pysähyin seuraavan mutkan taa. Peräkontisa oli saappaat jotka vaihon jalakaani. Vejin verkkotakin päälle, sitasin huivin päähän ja lotrasin hyttysmyrkkyä kämmenselekiin ja niskaan. Reppu selekään, auto lukkoon, auvvaimet taskuun, tarkistus että kännykkä on taskusa ja eiku menoksi.

Tieltä ku laskeentu mehtän puolelle oli eesä risukkua ja rytteikkyä jonka läpi piti posuta, että pääsi suon laitaan. Eesä näytti olevan suonlämpäre, joka oli keskeltä niin vetinen, että turha oli yrittää lähtiä menemään siitä yli. Suon reunoilla kasvo kuusen- ja männynnärreitä, semmonsta pienosta metikon alakua. Hillanlehtiä oli joka puolella ja alakopa  niitä marijojakin olemaan ku keskemmälle metikkoo menin. Itikoita oli kans. Inisivät ja pörräsivät verkkotakin pinnasa vaan eipä ne siitä läpi päässy. Ainut suojaton kohta oli naama. Olihan verkkotakisa huppu mut en viittyny sitä laittaa. Se on jotenki niin hankala pijettävä. Ois kannattanu laittaa.  Kerron myöhemmin miksi.

Puolet suota olin kiertäny ku litran rasija oli täynnä. Mielestäni se oli sen verran hyvä saavutus eka hillareissupäivänä, että päätin pittää kahavipaussin. Nousin pienen kallion päälle ja löysin sopivan kiven jakkaraksi. Siinäpä oli mukava hetki leppuutta selekää ja antaa tuulen puhallella hiet ohtalta. Onneksi tuuli, pysy itikat vähä kauempana ja sai juua kahavin rauhasa.
On se niin rentouttavvaa ja nautinnollista istua luonnon keskellä kuunnellen luonnon ääniä.
Pienen tauvon jäläkeen jatkoin matkaa ja keräilin hilloja mitä etteen sattu tulemaan. Ei ollu mitenkään erityisen hyvvää paikkaa missään kohtaa. Marija sielä, toinen täälä mut niistäki ajan kans kerty toinen rasijallinen. Hassua miten maasto tuntuu muuttuvan ku sielä liikkuu. Olin saanu toisen rasijan melekeen täyteen ja tuumailin että ois aika alakaa suunnistaan autua kohti.
 Kahtelin suota ja tuumin, että mistähän kohtaa mää alotin poimimisen, jotta ossaisin suunnilleen oikijasta kohtaa mennä takasin tielle. Metikko ku näytti joka kohasta samanlaiselta. Pölijä olin ku en ollu laittanu mittään merkkiä puuhun sille kohtaa mistä olin lähteny, ny ois ollu heleppo suunnistaa sitä kohti.
 Vaan eipä se tie kovin kaukana voinu olla ku välillä kuulu autojen ääniä, joten suunnistin sinne suuntaan mistä ääniä kuulu. Samanlaista risukkua ja rytteikkyä tuli etteen mitä oli autolta lähtiesä, joten tien täyty olla aika vieresä. Olihan se. Nousin tielle ja toivoin etten ois kovin kaukana autosta. Eipä auttanu muu ku lähtiä lompsimmaan autua kohti. Saappaat hölsky kävellesä, olinkohan vahingosa ottanu kokin saappaat.

Vajaa sata metriä sain kävellä, seuraavan mutkan takkaa näky jo Roomsterin sininen keula. Aika hyvin onnistu suunnistus. Hiki, mahoton hiki vaikkei hellekeli ollukkaan. Äkkiä kotija ja suihkuun.
Ku tulin suihkusta tukka märkänä, kokki sano että johan ovat itikat pistelleet. Mää olin vähä ihimeissäni että miten niin? Kokki nauro ja sano että kahtoppa peiliin, ohtas on reijitetty aika hyvin molemmin ohimoita.
Voi mahton. Kulumakarvojen yläpuolella meni epämääränen jono pieniä reikiä ja patteja. Huivin reunan alapuolelta oli itikat löytäneet oikeen makosan paikan nipistellä, en ollu muistanu laittaa hyttysmyrkkyä ohtaan. Ois kannattanu laittaa huppu.

1 kommentti:

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Kotikylällä

Ajelin iltasella kotokylälle, ku on muutama vappaapäivä töistä. Kotua lähtiesä sato vettä. Pohojanmaan rajapyykin jälkeen alako ilima kirka...