tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kevät on aina vähä arvaamaton

Kyllähän se jo pitäs tietää ja muistaa, että kevät on sitä aikaa ku niin heleposti saa ihtensä kipijäksi. Niin pääsi käymään. Eikä siihen tarvittu muutaku yks ainu päivä ku unohin laittaa kaulahuivin kaulaan. Olin siskon luona käymäsä, auttelemasa heitä remonttihomman siivouksesa. Pihamaalle tuotiin siirtolava ja ehkä parin tunnin ajan kantelin remontista tullutta roinaa lavalle. Ilima oli oikeen mukavan kevväinen enkä tullu siinä työn tohinasa ajatelleeksi, että tarttis suojata kaula tuulelta.
Noh, päivä meni ihan mukavasti ja iltasella ajelin kotia.
Seuraavana aamuna vaari luuli nukkuneensa miehen vieresä, ku kuuli mun äänen.

Empä muista millo mulla ois nuin pahasti ääni menny, äänilaji oli tosi, tosi matala basso. Ääni tuli jostain syvältä, kuin manalasta , kuten poika asijan ilimasi ku hälle soittelin.
Kurkku oli vähä kipijä, mut ei muuta. Ei kuumetta, ei lentsua, ääni vaan meni.
 Ois ollu hyvä hetki tehä pilasoitto jollekki tutulle, ikupäivänä ei ois tienny kuka soittaa.
Ei oo ääni  vieläkään normaali mutta huomattavasti jo naisellisempi mitä viikonlopulla oli.

Kevätsää on niin arvaamaton. Näyttää ihanan lämpöselle, ku aurinko paistellee mutta tuuli saattaa ollakki tosi kylymä. Joten, muistettaampa laittaa riittävästi vaatteita päälle ulos lähtiesä, ettei tuuli pääse tekemään tepposiaan.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Muotia Barbeille

Barbin vaatteitten ompelu on koukuttanu mut tyystin. Miniältä sain kivoja kangaspaloja jotka synnyttää ideoita.  Kaikella on  aikansa auringon alla, niihän sitä sanotaan. Ehkä tämäki villitys josaki välisä laantuu...




















Mukavaa viikonloppua!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Pöllökassi

Mikä lie sisikuntaani inspiroinu, ku ollu jo pitemmän aikaa mielesä tehä pöllökassi.
Kaapista löyty sinistä tuolien verhoilukangasta mikä kävi oikeen hyvin päällykankaaksi. Vuoren laiton puuvillakankaasta. Sinistä kangasta jäi vielä kassin tekemisen jäläkeen sen verran iso pala, että siitä sai tehtyä tapletille ja kännykälle suojapussukat.


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Siskon tuolit

 Siskolla on kaks vanahaa Askon tuolia jotka kaipas hieman kunnostusta.
Ai , että mistäkö tiijän niitten olevan varmasti Askon tuoleja. No mulla on tojisteaineistua yhen kuvan verran, löytyy kummastaki tuolista.
Eipä oo aikasemmin tullu vastaan tällälailla koottuja tuoleja. Vanahan kankaan ku sain irti niin tarkistelin tuolin rakennetta miten ne oikeen on kasattu. Selekänoja näytti olevan liitetty istuinossaan puuliitoksella. Vasaralla ku naputteli niin liitos hieman irtos toisesta puolesta mut toisesta ei. Liimaaki oli näytetty käytettävän reilusti, mikä tietää sitä, että näitä ei kannata alakaa aukommaan.
Osat on todennäköseti ensin verhoiltu ja vasta sitte liitetty yhteen.
Mielenkiintonen tapaus, ongelmallinen myös.

Istuinosat molemmisa tuoleisa oli hyväsä kunnosa, jousitukset ihan ok, mutta selekänojat. Molempien tuolien selekänojat olivat löystynneet niin, että  säkkikangas roikkua repsotti löyhällä. Eipä ne sillo nuo pari joustakkaan mittään tue,  ku kireys on hävinny.
Irrotin säkkikankaan kokonaan reunoistaan. Kiristin ensin jousien takana olevan hihinan ja sen jäläkeen koko kankaan.


Päällyskankaan kiinnitystä joutu pikkusen miettimmään. Tuolit ku on koottu siten, että istuinosan ja selekänojan välisä ei juurikaan oo rakua ( kuten tavallisesti ) niin se tuottaa ongelmaa saaha kangas kiinni. Ravon puuttuesa kangasta ei pääsekkään pujottammaan takapuolelle johon se ois heleppo niitata kiinni. Piti keksiä joku keino miten kankaat saa pysymään kiinni, ettei ne istuttaisa löysty.
Ompelin istuinosan ja selekänojaosan yhteen. Leikkasin paksuhkosta nailonlangasta kolome viijentoista sentin pitusta pätkää jotka kiinnitin isolla käyräneulalla kolomeen eri kohtaan saumanvarraan.
Iso käyräneula mahtu just ja just väkisten puskemalla menemään ahtaasta ravosta tuolin takapuolelle. Lankojen päihin tein solomun ja niittasin langat sitte puuossaan kiinni. Loppu kankaan kiinnitys oliki jo suheellisen heleppua.
 Vaalija kangas on valosa ja aurinkoinen, ihan ku mun mieli.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Konehuoltoa


Maanantaina ehin aukasemmaan Singerin ompelukonneen ja kahtommaan sen sisuksiin millasesa kunnosa se oikeen on. Irrotin konneen puisesta loojasta ja nostin pöyvän päälle kylijelleen.

Suihkuttelin olijyä pintoihin. Harijasin pensselillä pieniä osia ja reivulla pyyhin laajempia pintoja.














 Pikkunen pensseli oli mainio apuvälinen mutkasten ja kiemuraisten osien puhistukseen.
Kaikki osat, nippelit ja nappelit on tehty metallista. Sempä takia tämmöset konneet kestääki vuosikymmeniä. Ovat ihan toisenlaista laatua mitä nykypäivän konneet.

Näistä koristelluista metalliosista mää tykkään, ne tekkee konneesta niin persoonallisen.






Paininjalan alapuolella oleva syöttäjän hampaimisto on saanu josaki vaiheesa hieman kosteutta, siihen on tullu muutama ruostetäplä. Ihan kokonaan en saanu ruostetta lähtemmään mutta suurimman osan kuitennii. Suojalevvyyn on neulankärki teheny pieniä koloja, vaan eipä nuo ompelua taija haitata. 













Osat paikalleen ja testaamaan.
Niin nätisti surraa 80 vuotta vanaha Singeri!
Innostuin huoltammaan pari muutaki konetta ku oli pensseli ja vehkeet valamiina pöyvällä.
Reilu 20 vuotta sitte lahajaksi saatu Husgvarna on kaivannu huoltua jo pitkään. En oo vaan vihtiny alakaa aukommaan ja puhistammaan sitä vaikka oon huomannu, että jotaki ongelmaa siinä on. Syöttäjä  on vetäny kehenosti, eikä oo aina oikeen ompelu lähteny alulle. Neula on jääny jankkaamaan sammaan kohtaan ja on joutunu auttelleen vetämällä kankaasta jotta pääsee liikkeelle.
Syy siihen miks kone on juonitellu palijastu ku aukasin sen. Järkytys! Mieletön määrä pölyä ja yks nuppineula puolapesäsä. Saa kai sitä sitte ihimetellä miks kone ei oikeen toimi.


Puhistuksen ja ölijyämisen jäläkeen konneet toimi moitteettomasti. Kyllä mummelin ny kelepaa surruutella.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Jo 80 vuotta vanha - ja hyvässä kunnossa edelleen! Singer 66K.

- vaari kirijottaa ny -

On se vaan tuo vaimo melekonen tinkaamaan! Ajattelehan, että kun kirpparilla oli myynnissä ompelukone ja sillä oli ollut lähtöhinta 80 euroa, niin mummeli meni ja tarjosi siitä 20 euroa. - Ja kaupat syntyivät!

Melekeen vielä enemmän ihmettelin, kun kannettiin Singeri kotiin, niin paljastu, että sehän on jo 80 vuotta täyttänyt viime elokuun viides päivä ja vielä toimii kuin nuoret aivan.

Tuo syntymäpäivä selvisi siitä, että koneessa oli sarjanumero EA678513.

Singer kun on ollut niin fiksu, että on laittanut iät ajat koneisiinsa sarjanumerot ja joku toinen fiksu taas on listannut ne numerot nettiin. Sieltä sitten selvisi, että tämä kone on syntynyt Singerin Kilbowien laitoksella 5.8.1936. Malli on tarkalleen Singer 66K ja sähkömoottorilla varustettu. Se on aikansa pöytäkone, eli siinä ei ole vanhoista Singereistä tuttua jalkaosaa, vaan ainoastaan pieni puinen laatikko,
jonka päälle kone on asetettu. Siten se on ollut mukavasti siirrettävissä asunnossa sinne missä on tarvittu ja säiltykseen se on mahtunut komeron hyllylle. Kunhan vain hylly on kestänyt - muoviosia kun tässä ei ole käytetty, niin kone painaa 14,5 kiloa.

Tuo Skotlannin Kilbowien Singer-tehdas olikin melkoinen laitos. Sanovat, että sen toiminnan aikana 1884-1943 siellä valmistettiin yli 36 miljoonaa ompelukonetta. Tahti oli noin 13000 ompelukonetta / viikko.

Mummelihan tietysti otti uudella koneellaan koeajot ja totesi, että hyvin toimii. Tikki on kuulemma tosi hyvä ja kone ompelee niin silikkiä kuin paksua samettiakin.

Tämä 66K on kohtuullisessa kunnossa myös koristelunsa osalta - ei täydellinen, mutta käytössä kuluneen kaunis silti. Koristelu on nimetty Lotus-kukan mukaan.
 Se yllättää, että niinkin jokapäiväiseen vehkeeseen kuin ompelukoneeseen on satsattu niin paljon kauniita yksityiskohtia sulostuttamaan
 kotiompelijan päivää.
Nyt kun työn ja valmistamisen puolesta kauneutta voisi ripotella sinne ja tänne paljon helpommin, niin ompelukoneetkin ovat pelkkiä muovilaatikoita ilman mitään extra yksityiskohtia.
 Siinäpä siis mummelille uusi kone. Aikoi sen öljytä, puunata ja ottaa käyttöön. Ja tarvittaessa varaosia löytyy muuta kuin netistä tilaa. Ihan totta!








Tässä muutama linkki vanhojen Singer-koneiden omistajille:

Tästä Singerin lisäosia.

Tästä löytyy vanhan koneesi syntymäpäivä.

Ja täältä vaikka mitä singerismiä.

Vanhaan Singeriin rakastuneiden juutuupit. 




lauantai 4. maaliskuuta 2017

Pientä puhetta

Raamatusa sanotaan jossain kohtaa, että Jumala puhhuu tavalla ja toisella, sitä ei vain aina huomata.
Tätä helemiketjua pujotellesa mun sydämelle puhuttiin.
Se alako siinä vaiheesa ku rupesin kiinnittämmään nuita pikkuriikkisiä tummia helemiä.
Pujotin helemet siimaan. Siiman kärijellä oli aika heleppo mehtästää helemiä. Osa helemistä ei vaan tahtonu millään haluta jäähä siimaan, vaan ne kierähtelivät ja karkasivat. Siinä helemiä kiinni ottaisa Jumalan henki alako puhuttelleen.
- Nämä helemet ovat kuin ihimiset. Osa heistä on helposti kiinni otettavia ja osa taas juoksee karkuun. Ku lähestyn heitä, he  kääntyvät pois enkä saa kosketusta heihin.

Heleminauhasa on kohtia joisa siima on pujotettu ristiin yhen helemen läpi. Pari kertaa unohtu se pujottaminen, jolloin helemet meni väärään järijestykseen.
- Täytyy kulukia ristin kautta.
Niin heleposti maalliset asijat valtaa sydämen ja mielen, että ristin kautta kulukeminen saattaa unohtua. Ja aivan varmasti, jos pitkäksi aikaa unohtuu niin alakaa se näkkyyn elämäsä. Elämä voi mennä väärään järijestykseen.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Ihan omalla mallilla värkätty kultalankarannekoru.

Aurinkoista viikonloppua!

Ohi on

Nyt on enin kiire hellittäny, ku myyjäiset on ohi. Viikonlopun myyjäisisä kävi reilu nelijä tuhatta ihimistä mikä tietää sitä, että heijän m...