lauantai 18. maaliskuuta 2017

Siskon tuolit

 Siskolla on kaks vanahaa Askon tuolia jotka kaipas hieman kunnostusta.
Ai , että mistäkö tiijän niitten olevan varmasti Askon tuoleja. No mulla on tojisteaineistua yhen kuvan verran, löytyy kummastaki tuolista.
Eipä oo aikasemmin tullu vastaan tällälailla koottuja tuoleja. Vanahan kankaan ku sain irti niin tarkistelin tuolin rakennetta miten ne oikeen on kasattu. Selekänoja näytti olevan liitetty istuinossaan puuliitoksella. Vasaralla ku naputteli niin liitos hieman irtos toisesta puolesta mut toisesta ei. Liimaaki oli näytetty käytettävän reilusti, mikä tietää sitä, että näitä ei kannata alakaa aukommaan.
Osat on todennäköseti ensin verhoiltu ja vasta sitte liitetty yhteen.
Mielenkiintonen tapaus, ongelmallinen myös.

Istuinosat molemmisa tuoleisa oli hyväsä kunnosa, jousitukset ihan ok, mutta selekänojat. Molempien tuolien selekänojat olivat löystynneet niin, että  säkkikangas roikkua repsotti löyhällä. Eipä ne sillo nuo pari joustakkaan mittään tue,  ku kireys on hävinny.
Irrotin säkkikankaan kokonaan reunoistaan. Kiristin ensin jousien takana olevan hihinan ja sen jäläkeen koko kankaan.


Päällyskankaan kiinnitystä joutu pikkusen miettimmään. Tuolit ku on koottu siten, että istuinosan ja selekänojan välisä ei juurikaan oo rakua ( kuten tavallisesti ) niin se tuottaa ongelmaa saaha kangas kiinni. Ravon puuttuesa kangasta ei pääsekkään pujottammaan takapuolelle johon se ois heleppo niitata kiinni. Piti keksiä joku keino miten kankaat saa pysymään kiinni, ettei ne istuttaisa löysty.
Ompelin istuinosan ja selekänojaosan yhteen. Leikkasin paksuhkosta nailonlangasta kolome viijentoista sentin pitusta pätkää jotka kiinnitin isolla käyräneulalla kolomeen eri kohtaan saumanvarraan.
Iso käyräneula mahtu just ja just väkisten puskemalla menemään ahtaasta ravosta tuolin takapuolelle. Lankojen päihin tein solomun ja niittasin langat sitte puuossaan kiinni. Loppu kankaan kiinnitys oliki jo suheellisen heleppua.
 Vaalija kangas on valosa ja aurinkoinen, ihan ku mun mieli.

7 kommenttia:

  1. Monet ei ymmärrä vanhojen huonekalujen päälle. Ne kestää!!
    Vähän jos kangas repsottaa niin poltetaan tai viiään roskikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vanahat huonekalut ku on suurelta osin tehty umpipuusta ja pitkälti ihan käsityönä. Tehastekonen tehotuontanto on tehokasta mutta ei kestävvää.

      Poista
  2. Hyvää työtä. Olet taitava kun osaat tuollaista tehdä. Hieno lopputulos.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monen monta tuolia on tullu verhoiltua, vaan taitaa olla semmonen työ että valamista mestaria ei tuu koskaan vaikka kuin harijottellee. :)

      Poista
  3. Mua jotenkin ihan hykerryttää tuo, että sää käyt käsiksi ompelukoneisiin tai huonekaluihin, korjaat, huollat, ja katot mitä ne on syöny, milleen tehty:) Mulla oli nuorena vähän tuontapaista kiinnostusta katsoa joittenkin tavaroitten sisuksiin, mutta ny sitä intoo ei oikeen tunnu olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun sisällä on pieni koneinsinöörinörtti joka on utelias näpertään ja värkkäämmään vaikkei aina oo es taitua moiseen. :)Se on aina vähä sellanen pikkunen haaste saaha epäkuntonen vekotin toimimaan. Joskus on pitäny luovuttaakki.

      Poista
  4. Kyllä tuli hienot, olet oikea mestari. Ihailin tuota vanhaa Singeriäkin, on niin upea kerrassaa. Äidiltä perin kanssa mutta eipä ole noin hieno ja annoin sen jo pojan perheelle. Siinä oli mukana yläsyöttäjäkin, sitä aina ihmettelin että jo 40-50 luvulla ymmärrettiin semmoisen päälle:-))

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Oma ovi

Kutvosen Martta tunnettiin kotikylällään hurskaana ihimisenä. Hän oli kohtuullisen nuorena jääny leskeksi eikä ollu sen koomin miestä ihtell...