maanantai 29. lokakuuta 2012

Sininen hetki

Iltapäivällä kahtelin työpaikalla ulos ikkunasta että voi ihime millanen ilima. Ihan sinertävältä näytti kaikki. Taivas oli erikoisen sininen. Jäin ihimettelleen että mikähän sen saanee aikaan? Mitä sähkövirtoja sielä kulukenee tai enkelitkö liikkeellä? Perin satumainen tunnelma, todella kaunis.
Reilu puoli tuntia niin.....
..sininen hetki haihtui ..

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Savenvalaja

Kahtoin kerran telekusta ohojelmaa savenvalajasta joka teki saviastioita. Jotta astijasta tulis hyvä ja kestävä täyty savi käsitellä ennen dreijalle laittamista. Savenvalaja muokkas ja puristeli savea pöyvällä jotta siitä sai kaiken iliman pois. Mitä tiiviimpi savi, sitä parempi lopputulos.
Se jäläkeen alotettiin astijan valamistus dreijalla. Ku astija saatiin valamiiksi se leikattiin ohkasella langalla irti dreijasta ja laitettiin kuivummaan.

Aina ei dreijaaminenkaan onnistunu ja piti alottaa homma alusta.
 Kuivuimisen jäläkeen astiat poltettiin jotta niistä saatiin kestäviä. Polttamisen aikana savi kuivuu, mikä saatto joskus aiheuttaa sen että astijat halakeilevat. Rikki menneitä astijoitakaan ei heitetä roskiin vaan niitä voijaan vielä käyttää.

Kuivunneet savipalaset murskataan, hienonnettaan ja liotettaan että savi saahaan uuvestaan muotoiltavvaan muotoon. Tälläsestä kertaalleen poltetusta, uuvelleen muokkausvaiheen läpi käyneestä savesta syntyy tojella kauniita saviastioita.

Tuota ohojelmaa kahtoessani nousi ajatuksiin
 Jeremian kirijan kohta 18: 2-10.
Jeremian tuli mennää savenvalajan luokse,
 nähä ja kuulla mitä Jumala halusi hänelle ilimottaa.

" Ja jos astia jota hän valamisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsisä, niin hän teki siitä taas toisen astijan, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehä". Jer. 10:4

Siinäpäs se onkin, hyväksyä se
että savenvalaja tekkee kuten parhaaksi näkkee.
Savea mä vain olen Herra pöydälläsi,
käsissäsi rikkinäinen astiani.
Kova kuori kolhiintunut aivan,
luulin kaiken kestäväni.

kerto:
Hellät kädet kun saivat minut murtaa,
silloin huomasin tuskassani.
Hyvä näin on sittenkin vain luottaa,
onhan kädessäsi elämäin.

Oma tahtoni vaikk´ taistelikin vastaan,
kädet Mestarin sen saivat murtumaan.
Siinä itkien vain edessänsä,
rakkaus sai minut muuttumaan.

Viimeinenkin pala murtui astiasta,
silloin Herra kaiken uudeksi loi.
Uuden astian täytti öljyllänsä,
hengen tulta palaa se voi.

torstai 25. lokakuuta 2012

Tajuttoman hyvvää

Tosi heleppo tekonen hedelmäleipä. On niin hyvvää että tullee syötyä kerralla liijan palijo.
Aineet mitä tarvitaan on seuraavat:
7 dl jauhoja, voipi tehä sekotuksen eri jauhoista
voi laittaa siemeniä, tai lesettäki joukkoon
kymmenkunta aprsikoosia
taatelia desin verran
rusinoita desin verran
pähkinärouhetta desin verran jos tykkää niistä
2 tl soodaa ja 1 tl suolaa
5 dl piimää
1 dl siirappia
Kaikki aineet vaan sekasin ja kaajettaan leipävuokaan.
Paistettaan puolitoista tuntia, satakuuskyt asteisesa uunisa.
 
 
 



keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Vaihteeksi tuunausta


Vaatekaapisa lojunu äiteeltä saatu hame. Materiaali tosi kiva, mut malli ei oo oikeen mun makkuun. Piti keksiä jotaki että tulis enemmän käyttöö.
Leikkasin hammeen yläreunasta vyötärökaitalleen irti. Sen jäläkeen leikkasin käjentiet ja pääntien. Huolittelin reunat siksakilla ja virkkasin niihin pitsit ohkasesta puuvillalangasta. Ny mulla on sitte neuletunika. :)

 

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Olis taas pitäny


Voi miten ihana aamu. Aurinko paisto ja pakkasta -5, iski mahoton hinku päästä käymään suolla.  Meillä ku ei oo vielä yhtään karpalon, karpalua pakkasesa. Kokki kyllä sano ettei kannata lähtiä. Suolla on vettä niin palijo ettei saappaanvarret riitä. On ollu pakkasta, satanu lunta, marijat joutuu yksitellen kaivammaan jäisestä sammalikosta.

Vaan enhän mää puupää uskonu. Kahtelin parit villasukat, fliisekerraston ja villapaijan, pujin lämpimästi päälle ettei tuu vilu.Kässiin laiton fliisehanskat joista on sormenpäät leikattu irti, sellaset pittää käjet aika hyvin lämpösinä, jää sormet palijaiksi nii on heleppo poimia.
Kahavin keitin mukkaan ja tekasin eväsleivät. Sitte vaan menoksi.

Ajellesa ihastelin luonnon kauneutta. Huurteisia, valakosia puita, joitten oksien läpi ihanasti siivilöityy auringon hohtavat sätteet. Kaukana vaarojen rinteet, joilla vielä paikkapaikoin pieniä väriläiskiä muistuttamasa ohi menneestä ruskasta. Sisimmästä nousi syvä kiitos ylös, on meillä kaunis maa.

Ajomatka kesti reilun varttitunnin. Jätin auton suon lähellä olevalle parkkipaikalle. Otin ämpärin takapenkiltä ja lähin reippain askelin käveleskelleen kohti suota. Pitkä ei ollu matka suon laitaan. Pakkanen oli teheny poulusta pikkusen luikkaan joten sai kahtua etteensä mihin astu ettei kaatunu.
Pitkospuut oli ihan jääsä. Suon pinta oli jääsä ja suurelta osin lumen peitosa. Suon keskellä olevan mehtäsaarekkeen reunalta aattelin käyvä karpaloita kahtelleen. Pitkospuilta matkaa saarekkeelle lähes pari sattaa metriä.
 Siitä vaan porskuttaan pitkin upottavvaa suota, kohti saareketta. Eipä tarvinnu kovin montaa askelta ottaa ku jo huomasin että taitaa olla yhtä tyhyjän kans yrittää päästä saarekkeelle. Vaan minähän tyttö yritin.
Olisonkohan ollu kymmenen metrin pääsä saarekkeesta ku etteen tuli niin märkä kohta että ihan mahotonta päästä siitä yli. Yks mahollisuus ois ollu kiertää suon toiselta laitaa saarekkeelle, mut siinä vaiheesa tulin järkiini ja totesin että kyllä saa karpalot jäähä suolle. Luovutin, ei auttanu muu ku palata takasi sammaa reittiä mitä olin tullu. Niin jäi karpalot saamatta.


Kotia ajellesa poikkesin Olkkojärven laavulle. Niin komija päivä olla ulukona, ei passaa kiireellä pilata. Kiertelin aluetta ja otin muutaman kuvan. Sitte istahin auringon paisteeseen laavun penkille ja kaivon termarin esille, oli aika hörpätä kupponen kahavia.
Olin just ehtiny kaataa kahavin kuppiin  ku kokki soitti. " Noh, löytyykö niitä?"
Olihan mun vähä nolo tunnustaa ja kertua misä olin, olis taas pitäny uskua...

Mut sitä ku on itepäinen puupää ja hinku iskee niin minkäs teet. :)



lauantai 20. lokakuuta 2012

Lauvantaita

Kirkas aamu, mittari näyttää -3 ja aurinkoki näyttää pikkkusen pilikistelevän puitten takkaa. Eilen saatiin vaihettua talavirenkaat joten pikkusen turvallisempaa on lähtiä ajelemmaan.
Eilen oli melekeen vappaapäivä ku aamusta kävin kolome tuntia töis. Puolelta päivin lähettiin siskonlikan kans kauppakeskukseen vähä shoppaileen ja sen päälle käytiin sitte syömäs.
Kierrettiin Kaphallisa ekana. Likka sano että täälähän on kummallisen näkösiä vaatteita, ei tämmösiä voi ostaa. Mentiin Seppälään, sielä ny oli jotaki mikä vähä kiinnosti mut tyhyjin käsin me sieltäki ulos tultiin. Seuraavaksi suunnattiin Hooämmään, sama juttu. Ei tarttunu sieltäkkään mittään mukkaan.
Sitte Anttilaan. Sieltähän me jotaki löyvettiin ja niin oli shoppailukierros tuottanu tulosta. Oishan se ny ollu aivan kamalaa jos ei mittään oltas löyvetty, ku vartavasten shoppaileen lähettiin. :)

Aurinko paistaa, tullee hieno päivä!

tiistai 16. lokakuuta 2012

Lunta

Niihä siinä kävi että sato ensilumen kuukauven puolesa välisä. Meleko liukkaaksi teki kelin, kesärenkaat on vielä autos joten aamulla saaki olla kieli keskellä suuta ku kuuveksi töihin ajelen. Pittää varmaan huomispäivän aikana saaha talavirenkaat alle, ei passaa jättää viikonlopulle ku ei yhtään tiijä miten nopijasti saattaa keli pakastua. Sitte se vasta luikasta onkin.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Kelttiläinen siunaus

Lyhentykköön tie askeltesi alla.
Olokoon tuuli myötäinen
 matkallasi.
Paistakkoon aurinko läpimästi
kasvoillesi,
lagetkoon saje pehemiästi
pelloillesi.
Ja siihen asti kun jälleen
tapaamme,
kantakkoon Jumala sinua
kämmenellään.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Niisk...

Meinaa lunnssa yrittää saaha yliotettaan mut toistaseksi se vielä pysyny hallinnasa en oo petille kaatunu. Viikon kulijin töiski vaikkei sitä ehkä sais puolikuntosena töitä tehä, mut ku ei oo kuumetta ollu nii ei ossaa poiskaan olla. Alaku viikosta oli pää kipijänä parina päivänä . Ny ollu kurkku kipijä, ääni kadoksis ja nokka tukosa.
Aamulla teksin suolavettä jonka ruutasin lääkeruiskulla nenuhun, aukespahan röörit. :)
Valakosipulia on menny usijampi kynsi, alakaa maistummaan jo öklölle ku syö isompia määriä.
Eiköhän lunssa hellitä ku käypi illan päälle saunas ja tekkee inkiväärivalakosipulihunajamusteherukkatotin.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Ägri Pöötsi


Yks työpäivä.
Synttärisankari tuli koulusta ja sano että haluan semmosen täytekaakun misä on ägri pöötsi. Netistä kahtottiin pöötsin kuvia malliksi, että ossais suunnilleen tehä oikijan näkösen. No ite kakun tekeminen ei oo kummonen juttu. Kolome kääretorttulevyä päällekkäin, sopivat täytteet välliin ja se on siinä. Mut  saahappa marsipaanipötköt näyttämmään ägri pöötsiltä.....

Sankari tuumas että sehän taitaa onnistua ku olin saanu pöötsin lähestukukoon valamiiksi. :)
Sankari halus pöötsin valakosen piliven päälle, taakse keltaset valokiilat.
 
Pienellä reenaamisellahan minusta vois tulla vaikka kondiittori. :)

maanantai 8. lokakuuta 2012

Töppöset

 Lahajaksi saatua hahtuvalankaa....
 ..siitäpä aattelin kokkeilla tehä töppöset.
 Mahtokohan tulla riittävän suuret, koko ehkä 44-45 ?? No en mää sentäs ihan niin isokenkänen oo, mut pittää olla kutistumisvarraa ku aattelin huovuttaa töppöset.
Huovutin töppöset Marseile saippualla ja nehän kutistuki aika mukavasti. Kosteina venyttelin muotoonsa ja sopivan kokosiksi. Jotaki piristystä kaipas ruskehtavanharmaa väri, tekasin pienet kukkaset koristeeksi nilikkaan.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Paradokseja

                                 Rakkaus ja tottuus eivät tunnu sopivan
                                 toistensa pariksi. Ne kuitenki kuuluu yhteen
                                 koska ne tasapainottaa toisijaan.
                                 Meijän on suhtauvuttava ihimisiin
                                 yhtäaikaa sekä rakastavasti
                                 että tarkkanäkösesti,
                                 tietosina sekä heijän vahavuuksistaan
                                 että heikkouksistaan.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Pihilajanmarijoja

Keräsin kassillisen pihilajanmarijoja ku iski päähän ajatus että jos kokkeilis kuivattaa marijoja ja osata tehä hillua. Kuivat marijat soppii mausteeksi hirvi- tai porokäristykseen. Pihilajanmarijoisahan on karoteenia ja c-vitamiinia, tojellinen terveyspommi. Hillon sekkaan laiton omenaa joka pehemntää marijojen happamuutta. Ihan kiva makustahan siitä tuli ku laitto tarpeeksi sokeria.
 
Kuivatin marijat sähköuunisa 70 asteesa. Ne oli sielä koko yön, välillä kävin sekottamasa että kuivusivat tasasesti. 
 
 Kahavimyllyllä jauhon marijat jauhoksi. Ku nosti myllyn kannen, marijat tuoksu ihan hapankorpulle. :) Jauhoista aattelin kokkeilla tehä hapanleipää. Jos laittas tattarin sekkaan vähä pihilajanmarijajauhoja ja antas ässehtiä muutaman päivän, saattaspa saaha aika hyvän hapanjuuren aikaseksi. Litran taikinnaan ei varmaan tarvi laittaa ku pari ruokalusikallista jauhoja jos sitäkään.  Maku on sen verran voimakas että pienempiki määrä riittää. Sitäpä ei tiijä muuten ku kokkeilemalla.
 
Pihilajanmarijajauho muistuttaa värinsä puolesta erehyttävän palijo paprikajauhetta mut kyllä mausta erottaa. ) Aika tujua ainetta, sanon minä. Jukurtin sekkaanki saattas sopia, kunhan muistaa laittaa vaan rippauksen, eikä lusikkatolokulla.

Pirtsakkaa syyspäivää!

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...